Sunnuntaina pääsin ripille, ja konfirmaatiojumalanpalvelukseni oli Helsingin tuomiokirkossa. Juhlat pidin illalla kotona Tampereella.

Etukäteen olin pohtinut mielessäni, että mitä jos tuolloin tulee jokin kova häly? Olisi hieman hassua, jos päivänsankari ja muutama vieras ampaisisivat bongaamaan kesken juhlien. Olin kuitenkin varsin rauhallisin mielin, ja ajattelin, että ei tuollaista nyt oikeasti tapahdu.

Juhlat sujuivat oikein mallikkaasti, kunnes joskus kymmenen aikaan Peter kertoi meille, että joku oli joskus lähtenyt omista rippijuhlistaan bongausreissulle. Ja että nyt Tohmajärveltä on löytynyt uusi lintulaji Suomelle, siperiankurppa.

Ensin en uskonut juttua ollenkaan, ja luulin sitä joksikin vedätysyritykseksi. Luettuani Jukan puhelimesta hälyviestin tajusin kuitenkin nopeasti, että tämä olikin totisinta totta. Lintuoppaasta siperiankurppa löytyi takasivujen hyvin harvinaisista lajeista.

Kurppa sekoitti pääni aika totaalisesti, ja siinä itse kukin pohti, pitäisikö lähteä lintua katsomaan. Ainolta ja minulta lähtivät kyllä juhlakengät vikkelästi jalasta. Hetken harkitsin lähtöä, mutta lopulta väsymys voitti, ja päätin odottaa tuleviin päiviin. Niin tekivät muutkin, paitsi Peter, joka lähti kohti Tohmajärveä. 

Lintu oli soidintanut paikalla hienosti, ja kuulemma ruotsalaisetkin pakkailivat laukkujaan. Niinpä maanantai-iltana Jukka, Aino ja minä lähdimme myös siperiankurppaa bongaamaan. Olimme perillä kahden aikoihin, ja silloin lintu äänteli maassa muutaman kerran. Lähdimme kuuntelemaan heinäkurppia, jos megala olisi aamuyöstä innokkaammin äänessä ja näkyvillä.

Heinäkurppa soidinsi aika vaisusti, mutta muutama näppäilysarja kuului. Siitä tuli jo toinen kurppaelis tälle päivälle. Yritimme etsiä myös pikkukultarintoja, mutta niitä emme kuulleet. Palasimme siperiankurppapaikalle, ja lintu seisoikin komeasti ladon katolla. Kurppa aukoi koko ajan nokkaansa, mutta ääni ei vain kuulunut tielle asti. Kerran tämä Siperian ihme esitteli soidinlentoaan upeassa aamuauringossa, ja silloin myös ääni kuului hienosti.

Matka oli tosi pitkä, mutta kyllä kannatti! Oli aika metkaa kuulla siperiankurpan ääntä, se oli todella erikoinen. Mikähän suurrari ylioppilasjuhlieni aikaan mahtaa löytyä…

Meri

Rippijuhlista bongausreissulle Tohmajärvelle

Vastaa