Olen jo useamman vuoden harrastanut varsinkin kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella yölaulajien kuuntelua. Tästä on tullut sellainen jokavuotinen tapa, josta ei ole mitään tarvetta päästä eroon. Kesät vaihtelevat vuosittain. On lämpimiä kesiä -sellaisia oikeita vanhan ajan kesiä-, jolloin yöt ovat hyvin lämpimiä ja tyyniä. Sitten taas on kesiä, jotka ovat sateisia ja viileitä. Sopivia retkiöitä saa tosissaan hakea. Kaikesta huolimatta kesäinen yö erilaisine tuoksuineen ja kuutamoineen on elämys, joka antaa voimia loppuvuodelle ja muullekin linturetkeilylle.

Yöllisellä retkellä ei pelkästään koe yölintujen maailmaa. Retkellä voi nähdä jäniksiä, supikoiria, kettuja, valkohäntäkauriita, mäyriä ja muita nisäkkäitä. Retkeily pirkanmaalaisessa yössä kysyy kyllä toisinaan hermojakin. Koirien haukunta hukuttaa helposti alleen yölaulajien mestarilliset säkeet. Lisäksi liikenteen melu kuuluu häiritsevänä lähes kaikkialle. Erityisesti yöllä liikkeellä olevien rekkojen suuri määrä vaikeuttaa kaukaa kuuluvien yölaulajien havainnointia.

Vaikeuksista huolimatta yölaulajien kuuntelu on kuin yksi helmi lintuharrastuksen kirjossa. Itse olen kolunnut vuosien ajan pääasiassa Oriveden ja Kuhmalahden seutuja. Nämä alueet ovatkin tulleet melkoisen tutuiksi sivuteineen ja hyvine pensaikkoalueineen. Kyseiset alueet kuuluvatkin Pirkanmaan parhaimmistoon, kun ajatellaan yölaulajien määriä ja lajiston monipuolisuutta.

Sama reitti kannattaa kiertää useaan kertaan saman kesän aikana. Yölaulajat saapuvat eri aikoihin. Satakielet esimerkiksi alkavat vaieta jo juhannuksen aikoihin, jolloin maahamme tulee vielä uusia myöhäisiä yölaulajia. Viirusirkkalinnut ja viiriäiset ilmestyvät reviirille usein vasta reilusti heinäkuun puolella. Yölaulajien määrät ovat osittain sidoksissa muutonaikaiseen säähän. Lämpimät kaakkoisvirtaukset ovat otollisia sille, että Suomeen ja Pirkanmaalle ilmaantuu runsas yölaulajamäärä.

Yölaulajien todellisen määrän arvioiminen tuottaa useasti hankaluuksia. Lintu saattaa huonolla onnella olla äänessä vain muutaman yön, jos se pariutuu välittömästi saapumisensa jälkeen. Tämä on luonteenomaista esimerkiksi viitakerttuselle ja luhtakerttuselle. Toisaalta saman lajin yksilöitä voi olla tiheässä useitakin, jolloin niiden tarkka erottaminen on hankalaa. Pariutumattomiksi jääneet yksilöt vaihtavat myös laulupaikkaa. Ruisrääkkien puolestaan on useasti pakko vaihtaa reviiriä, koska heinätyöt tuhoavat entisen alueen. Kaulushaikaroiden kauas kantava puhaltelu hankaloittaa haikaramäärien arviointia.

Tämä kesä näyttää muodostuvan Oriveden ja Kuhmalahden alueella monen lajin kohdalla huonommaksi kuin edelliset kesät. Tämä johtuu osittain huonoista ja kylmistä säistä lintujen muuttoaikaan. Epäedullinen muuttosää rajoittaa lintujen saapumista etenkin pesimäalueen reuna-alueille.

Retkeilyni tulokset osoittavat, että Orivedellä satakielten, viitakerttusten ja luhtakerttusten määrä on puolittumassa v. 2006 verrattuna, jolloin oli hyvä yölaulajavuosi. Pensassirkkalinnut ovat myös alamäessä v. 2006 verrattuna, vaikkakin viime vuoteen verrattuna on tapahtumassa Orivedellä pienoista kasvua. Viitasirkkalintu on pitänyt puolensa Orivedellä pensassirkkaa paremmin viimeisten vuosien aikana. Sitä vastoin Kuhmalahden alueella ei ole tähän mennessä tiedossani yhtäkään sirkkalintureviiriä!

Ruisrääkät ovat vahvistamassa otettaan Kuhmalahdella ja Orivedellä viime vuoteen verrattuna, vaikkakin lukemat näyttävät jäävän selkeästi jälkeen v. 2006 tasosta. Luhtahuittejakin on kuulunut tänä kesänä varsin mukavasti. Kaulushaikaroita on puhallellut ruovikoista totuttu määrä – joillakin alueilla jopa enemmän kuin aiempina vuosina.

Tänä kesänä olen havainnut pöllöpoikueitakin viime vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ravintotilanne on pöllöjen kannalta monilla alueilla melkoisen hyvä. Orivedellä olen kuullut neljällä paikalla lehtopöllöpoikueen. Sarvipöllöpoikueitakin on ollut lukuisia. Orivedellä ja Kuhmalahdella olen havainnut juhannuksen jälkeen yhteensä lähes kymmenkunta poikuetta. Heinäkuun alun kesäöihin luo mielestäni hyvin tunnelmaa sarvipöllöpoikasten kuuluva ”valitus” jostakin pellonlaitametsiköstä! Tämän huomaa sellaisina kesinä -kuten viime kesä oli-, jolloin pöllöpoikueet puuttuvat.

Vielä on hyvä hetki lähteä kuulostelemaan kesäyön ääniä, vaikkakin olemme pitkällä heinäkuun puolella. Olen itse yleensä aloittanut retken siinä klo 23.00 paikkeilla. Alun olen mennyt hieman hitaammin, koska yölaulajat useasti vasta aloittelevat pätkittäin lauluaan tähän kellonaikaan. Tahti paranee, kun kello alkaa lähestyä keskiyötä. Kesäyö on kuitenkin lyhyt, ja jo ennen klo 3.00 aamulla yölaulajien äänet alkavat häipyä muun lintukuoron alle. Tosin heinäkuun puolella tämä muu lintukuoro on jo paljon hiljaisempi kuin kesäkuun alkupuolella.

Retkelle kannattaa varata mukaan lämpimät vaatteet, koska kesäyö voi olla yllättävän viileä. Lisäksi hyvät eväät ja miellyttävä seura ovat oiva piriste kesäyön retkeilyä silmälläpitäen!

Kesäiset aamuyöt antavat myös muita hyviä havaintoja kuin pelkästään yölaulajia. Itse olen kuunnellut tänäkin kesänä toukokuussa ja kesäkuussa kuhankeittäjiä Oriveden ja Kuhmalahden raja-alueilla. Kuhankeittäjät aloittavat kauas kuuluvan viheltelynsä lehvästön suojista jo ennen aamukolmea.

Ja sitten vain kuuntelemaan tämän kesän viimeisiä yöllisiä lintuääniä! Ruisrääkkiä raksuttelee vielä Pirkanmaan joka kolkalla. Sirkkalintuja on edelleen äänessä. Luhtahuittien sivalluksia kuulee, ja myöhäisiä viitakerttusiakin on äänessä. Pöllöpoikueita tuntuu olevan runsaasti maastossa vähän kaikkialla Pirkanmaan alueella. Kallioisilta mäntyalueilta voi tavata kehrääjän kehräämästä.

Jukka T.

 

 

Kesäöistä retkeilyä

Vastaa