Mustaleppälintuparilla kaksi pesintää Ruovedellä

Paikallinen lintuharrastaja Esko Lahtinen näki 4.5.2008 entisen emäntäkoulun navettarakennuksen katolla laulavan naaraspukuisen mustaleppälinnun ja sen jälkeen paikalle tulleet harrastajat huomasivat, että lintuja olikin kaksi. Ajoittain ne kisailivat keskenään. Koiras ajoi kiivaasti takaa naarasta ja lauloi välistä navetan katolla, mikä enteili mahdollista pesintää.  Tämän jälkeen pariskunnasta tehtiin havaintoja toukokuun aikana. Kesäkuun alussa nähtiin molempien menevän rakennuksen sisätiloihin ja kantavan ruokaa nokassaan, jolloin vielä varmistui, että pesintä oli edelleen käynnissä.

Heinäkuun alkupäivinä kävin pesimäpaikalla ja näin naaraspukuisia lintuja kerrallaan 1-2 yksilöä. Sitten 9. päivä tärppäsi! Aitauksella istui yhtäaikaa 3 naaraspukuista mustaleppälintua, jotka saalistivat kukin itsenäisesti hyönteisiä ilmasta ja maasta. Ja kun vielä illan päätteeksi aidalle ilmestyi puvultaan kehittyneempi mahdollisesti +2kv koiras, niin pesinnän onnistumisesta ei ollut enää epäilystäkään. Tällä koiraalla oli hieno puku: musta pää ja rintalappu, muuten harmaa, eikä siivillä näkynyt valkeita laikkuja, vaan ne olivat ruskeahkot. Tähän saakka seurasin lintuja auton ikkunasta eikä minulla ollut paljon kokemusta varsinkaan naaraspukuisista mustaleppälinnuista. Kaikki aiemmin muualla näkemäni mustaleppälinnut olivat olleet nopeita liikkeissään ja vähän aikaa näkyvillä.

Vierailin paikalla poikani Mikan kanssa 12.-14.7. ja silloin osoittautui, että nyt olikin menossa jo toinen pesintä! Naaras makasi tiiviisti pesässään ja koiras, joka kantoi sille ruokaa pesälle, olikin samannäköinen kuin keväällä eli naaraspukuisen näköinen! Näinollen paikalla oli pesivän parin lisäksi ainakin 2 tai 3  ensipesinnän nuorta lintua sekä tämä vanhemman näköinen koiras. Ja kun pesässä oli vielä kolme vastakuoriutunutta poikasta, niin kaikkiaan pihapiirissä oli yhteensä 8-9 eri mustaleppälintua!  Rainer Mäkelän mukaan kyseessä on Pirkanmaan toinen ja kolmas varmistettu mustaleppälinnun pesimähavainto.  Ensimmäinen on vuodelta 2006 Tampereen Hakametsästä, lisäksi on joitain sekapesintään viittaavia havaintoja.

Mika sai 14.7. kuvattua mustaleppälintuja ja ohessa on muutamia otoksia, kuvat 1-9 ja 11.

Kuva 1: Toista poikuetta lämmittävä naaras

Kuva 2: Toista poikuetta ruokkiva 2kv koiras ruoanhakumatkalla

Lisäksi aidalla näyttäytyi nuoria 1kv-lintuja enimmillään kaksi yhtä aikaa. Mahdollisesti niitä oli jopa kolme.

Kuva 3: Kaksi ensipesinnän nuorta 1kv lintua samassa kuvassa

 Kuva 4: ensipesinnän nuori 1kv lintu takaa (1.)

Kuva 5: ensipesinnän nuori 1kv lintu takaa (2.)

Kuva 6: ensipesinnän nuori 1kv sivusta (2.)

Kuva 7: ensipesinnän nuori 1kv edestä (2.)

Harvakseltaan näyttäytynyt puvultaan kehittyneempi koiras, joka on mahdollisesti +2kv, ei ilmeisesti ollutkaan osapuolena tässä pesinnässä.

Kuva 8: Koiras, joka ilmestyi aina salaperäisesti paikalle

Kuva 9: Sama komea koiras trukkilavan päällä

 

Tämän jälkeen olen käynyt tarkkailemassa mustaleppälintukoloniaa päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä ja tunteja siellä on vierähtänyt lähes kolmekymmentä, ihan hieno tapa viettää lomaansa. Lähes joka kerta on näkynyt pesälle ruokaa kantava koiras, loppupäivinä myös naaras. Ne ovat keränneet hyönteisiä ilmasta, maasta, seinämiltä, viherkasveista ja pensaista ja usein on näkynyt pieni vihertävä toukka roikkuvan nokassa. Pesivä pariskunta liikkuu nopsaan eivätkä ne aikailleet pitkään yhdessä paikassa. Katoamistemput olivat ällistyttäviä, niihin ei pystyisi parhaimmatkaan taikurit. Mutta kun tiesi missä pesä on, niin yleensä huomasi niiden lennon pesälle ylös tai sieltä alas.

Nuoret linnut, joita oli kaksi tai kolme, ovat olleet erittäin yhteistyökykyisiä. Niiden lempipaikka on rakennuksen ja suulin välissä oleva aitaus ja sen kulmassa seisova trukkilavakasa. Ne istuvat yleensä kasan päällä tai aidalla parhaimmillaan puolikin tuntia näkösällä ja ihmettelevät vieressä tirskuvia varpusia tai muita ohi lentäviä siivekkäitä. Välillä ne putoavat alas tai pyrähtävät ylös hyönteisten perässä. Joskus ne katoavat suureen suulirakennukseen, jonka seinämillä ja ikkunoilla on runsaasti kärpäsiä ja joka tarjoaa suojaa sateella. Puvultaan kehittyneempi koiras ilmestyi aina salaperäisesti paikalle, näyttäytyi alkuun hyvin lyhyesti, mutta pariin otteeseen se liikkui aidalla pitemmän aikaa. Tämän koiraan näin 9.7., 13-14.7. ja 16-17.7. Sen rooli pesinnässä on vielä arvoituksellinen.

Tiedustelin poikasten rengastajaa, mutta 20.7. kuulin että Pekka Lehmusvuori oli käynyt Heikki Saarisen pyynnöstä 19.7. pesällä ja hän on ilmoittanut rengastaneensa 3 poikasta, jotka silloin olivat viikon ikäiset. Tämä toinen poikue lähtenee lentoon heinäkuun loppupäivinä.  Kun 26.7. menin paikalle, oli siellä Lehmusvuoren lisäksi Jyrki Savolainen, joka pyydysti verkoilla ja rengasti molemmat pesivät emolinnut.  Näinollen rengastamatta on vielä toistaiseksi 1. poikueen nuoret sekä +2kv koiras.

Emojen rengastusta seuraavana aamuna 27.7. en nähnyt koirasta, vaan ainoastaan naaras kantoi ruokaa pesälle.  Tällöin huomasin ensi kertaa, että naaras vei nokassaan terttuseljan pieniä punaisia marjoja useaan kertaan pesälle.  Myös ensi kertaa kuulin kunnolla, kun naaras varoitteli useasti vaimeahkoa kirjosieppomaista pit-pit-pit-pit- ääntä sekä perään kerttumaista tak-tak-tak-tak- maiskutusta.  Ja vaikka sen nokka oli täynnä hyönteisiä, niin varoitusääntä kuului ja kurkku näkyi liikkuvan samaan tahtiin.  Iltapäivällä näyttäytyi myös vähän apaattisen näköinen koiras, joka seisoi aidalla yhdellä renkaattomalla jalalla, ojenteli rengasjalkaa ja laitoi sen aina vatsaansa vasten.  Ruokailuun se ei enää osallistunut.  Naaras varoitteli ja ruokki poikuetta, joka ilmeisesti oli jo osittain lähtenyt tai lähdössä pesästä.  Näin naaraan kanssa myös yhden ensipoikueen 1kv linnun, joka oli eri yksilö kuin aamulla näkemäni.

Poikkesin lyhyesti 28.7. illalla takapihalla ja heti kuulin rajusti hätäilevän mustaleppälintunaaraan, joka lennähteli katolla.  Syy varoitteluun selvisi pian, sillä ison navettarakennuksen päässä olevan matalan osan katolla näin harmaan kissan, jonka olin jo joskus aiemminkin ajanut pois piha-alueelta.  Kissa sai lähdön ja naaras rauhoittui.  Huomasin naaraan vievän pari kertaa ravintoa pesintäpaikalle, mutta muita mustaleppälintuja en tavannut.

Olavi Kalkko oli 29.7.2008 heti aamusta kuvaamassa mustaleppälintuja.  Hän seurasi ja kuvasi pesivän parin ruokintatouhuja ja oli todistamassa toisen poikueen pesästä lähtöä klo 10.05, jolloin poikaset lensivät ylhäällä sijaitsevalta pesäorrelta alas trukkilavakasalle, joka oli rakennuksen syvennyksessä.

Kuva 10: Juuri pesästä lähtenyt mustaleppälinnun poikanen 29.7.2008. Foto: Olavi Kalkko

 

Yksi pesäpoikasista, ikä 15-16 vrk, tuli ihmettelemään ulkomaailman menoa sympaattisen terhakkana ja töpöpyrstöisenä sekä liian väljä rengas jalassa. Myöhemmin emo houkutteli sen takaisin pesäsyvennykseen turvaan.

30.7.-1.8. mustaleppälintuja ei juurikaan ole näkynyt.  Emot houkuttelivat pesästä lähteneet nuoret rakennuksen sisäsosiin, jossa on ilmeisesti riittävästi hyönteisravintoa.  Niinpä niillä ei ole tarvetta liikkua rakennuksen ulkopuolella.  Ehkä senjälkeen kun nuoret osaavat saalistaa itsenäisesti, ne tulevat näkyville. Tarkoitus on vielä seurata, miten toisen pesinnän poikueella menee ja raportoida siitä erikseen.

Kuva 11: Rakennus, jonka pihapiirissä mustaleppälintupari pesi kahdesti peräkkäin

 

Mustaleppälintuja voi seurata tämän käytöstä pois jääneen navettarakennuksen takaa rinteessä olevan punaisen ladon edustalta, josta ei aiheudu juurikaan häiriötä linnuille. Auton voi jättää ladon taakse. Rakennus sijaitsee Ruhalassa Pöytäniementien varressa vastapäätä vanhainkotia.  Tämän navettarakennuksen katolta on olemassa myös yksi aikaisempi havainto naaraspukuisesta mustaleppälinnusta ajalta 25.-28.08.2005. Tuolloin useimmat alueen harrastajat saivat lajin Ruoveden pinnoihinsa.

Mustaleppälintuja tarkkaillessa havaitsin myös muita lajeja aivan pesimäympäristön lähistöllä. Pesiviä lajeja olivat ainakin: punarinta, keltasirkku, haarapääsky, varpunen, herne- ja pensaskerttu, rautiainen sekä punavarpunen. Päivittäin näkyi varis, harakka, naakka, sepelkyyhky ja lokkeja. Sääksi lensi ylitse 22. ja 24.7. kala kynsissään ja lähes päivittäin lensi ohitse äänekkäitä pikku- ja isokäpylintuja. Käenpiika kiikitti metsikössä 25.7.

Hienoimpana oheistapahtumana jäänee kuitenkin mieleen, kun 15.7. poistuin mulelipaikalta ja päätin käydä vielä klo 21.45 tsekkaamassa lähellä olevan Pöytäselän. Selkikarilta löysin vanhan pikkutiiran, joka oli minulle uusi Pirkanmaan pinna sekä uusi laji Ruovedelle. Valitettavasti se ei viipynyt paikalla pitkään, koska lähelle tullut kalastusvene ajoi karilta tiirat lentoon ja pikkutiira hävisi yhden kalatiiran seurassa korkealla lounaaseen. Pikkutiiraa katsellessa sen vieressä piipersi kaksi vanhaa suosirriä, joita sitten seuraavana päivänä muutti enemmänkin.

Aarne

Leave a comment