Tuuria Taipaleella

Ruoveden Taipaleenaukea sijaitsee Jäminkipohjassa ja siitä on muotoutunut keskeinen havainnointipaikka niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Viime vuosien aikana olen löytänyt sieltä useita uusia lajeja Ruovedelle, mm. kuovisirri 2005, lyhytvarvaskiuru 2007 ja vuorihemppo keväällä 2008. Tänä vuonna olen keräillyt Ruoveden vuosipinnoja ja tämän vuoden antia Taipaleenaukean pelloilta on ensihavainnot mm. seuraavista lajeista: pikkujoutsen, meri- ja kanadanhanhi, sinisuohaukka, lapin- ja peltosirkku jne.

Syyskuun 12. päivä olin taas aamulla Taipaleentien varressa ja aluksi katsoin kiikareilla sinisuohaukkaa, joka ruderaatilla hypähteli siivet levillään ja näytti pitävän jotain jaloissaan, mutta lähti kuitenkin ilman saalista lentoon. Seurauksena tietysti, että kaikki pikkulinnut lentelivät ilmassa ja ääntelivät ajoittain: kiuruja 15, niittykirvisiä kymmenkunta, pari kertaa lapinkirvisen ääntä ja muutamia äänteleviä pajusirkkuja. Tuulihaukkoja istui pylväiden poikkitangoilla 2, variksia ja naakkoja oli joka puolella useita satoja.

Peltoalueen keskellä on noin 100 x 200 metrinen kosteikko- ja ruderaattialue, joka viime vuosina on ollut useiden muuttolajien pysähdys- ja levähdyspaikka. Ruderaattia ympäröivä alue puitiin edellispäivänä, joten päätin mennä komppaamaan kyseisen kosteikon. Koska sinisuohaukka oli juuri putsannut sen pikkulinnuista, ei sieltä näyttänyt löytyvän mitään.

Kiersin kuitenkin vielä pari kosteaa lammikkoaluetta ja yhtäkkiä jaloista lennähti äänetön pieni kurppa, joka siirtyi vain kolmisen metriä, katsoi häiriön aiheuttajaa hetken ja jatkoi vielä kymmenisen metriä eteenpäin vähän korkeampaan rudeen suojaan. Tämä oli Ruovedellä vasta toinen havaintoni jänkäkurpasta ja laitoin innostuneena tietoa paikallisille harrastajille. Kun soitot/viestit oli hoidettu, jatkoin matkaa ja muutaman askeleen päästä ponnahti ilmaan isokokoinen kurppa, joka ähkäisi vaimeasti ja lensi matalalla laskeutuen sänkipeltoon, jolloin pyrstön valkoisuus näkyi hyvin, heinäkurppa! Siitäkään ei ole aiempia havaintoja Ruovedeltä kuin pari kertaa. Olipa huima alku päivälle! Taas tuli laitettavaksi uutta lintutietoa muille harrastajille. Paikalle tulivat Heikki Saarnio ja Tapio Tuomenoja, joiden kanssa käytiin läpi alue parin tunnin päästä ja linnut näkyivät hyvin vaihtaessaan hieman paikkaa.

Väliin poikkesin Ruhalassa, jossa Kalkon Olavin ja Tuomenojan Tapion kanssa katseltiin mustaleppälintujen liikkeitä. Niitähän on vielä pesinnän jäljiltä ainakin 4 eri yksilöä paikalla: kahdesti pesineet koiras ja naaras sekä ensipoikueen 2 seniorinuorukaista. Eihän muleleita pääse Pirkanmaalla edes joka vuosi näkemään, joten nyt on otettava niistä kaikki näkemisen ilo irti. Niitä näitä puhellessa sivuttiin myös Taipaleenaukeaa, käytiin läpi päivän kurppalöydöt sekä esitin myös paikan unelmani nuoresta komeasta kaulurilla varustetusta punaruskeanhehkuvasta ja helposti tunnistettavasta arosuohaukasta useiden sinisuohaukkojen jatkoksi. Mutta tällaiset toiveet ovat usein vain keskusteluissa sivuttuja kaukaisia haaveita ja useimmiten jäävät toteutumatta.

Illalla poikkesin taas Jäminkipohjassa ja kävin näyttämässä päivänpinnoja keräävälle vanhalle Vossiilille ensin kuikan, sitten Taipaleenaukealla pensastaskun ja Joni Raivion liittyessä seuraan jänkä- ja heinäkurpan sekä Ruhalassa mustaleppälinnun. Niinpä meitä lähti Ruhalasta kolme päivään tosi tyytyväistä harrastajaa kaikki omille tahoilleen.

Kotimatkalla Ilkka Sahi soitteli tulevansa mökilleen Ruovedelle ja sovittiin tapaaminen missäs muualla kuin Taipaleenaukealla. Terveisiä vaihdettiin, katseltiin kurpparudetaattia, puhuttiin viime aikojen havainnoista, kunnes kuovin varoittelu ihan läheltä keskeytti jutustelun. Kiikaroitiin kuovia ja nähtiin, että varoittelun aiheutti jokin pienikokoinen suohaukka, joka lensi aivan sen vieressä. Aloin heti kaivaa autosta kaukoputkea, jolloin Ilkka jatkoi haukan katselua ja kuulin hänen huutava kovaan ääneen: arosuohaukka! Putki suorastaan lensi ojennukseen ja lintu löytyi helposti metsää vasten ja miten ollakaan, siinähän oli päältä kokonaan vaaleanharmaa ja alta valkoinen, pienikokoinen suohaukka ilman näkyvästi erikseen erottuvaa valkeaa yläperää ja ihanan pienet mustat kiilat käsisiiven kärjessä – arosuohaukka – vanha koiras! Se jatkoi kevyenoloista lentoaan kaakon suuntaan ja katosi metsäsaarekkeen taakse Lamminkylän suuntaan. Ilkka oli saanut myös kaukoputkensa katselukuntoon alta aikayksikön ja voiko hienompaa näkyä sen lävitse katsoakaan kuin vanha koiras arosuo ja vielä sponde Ruovesipinna! Lintu näytti vaihtavan suuntaa siten, että se ei välttämättä jatkanut muuttolentoaan, vaan käänsi vähän koilliseen kadotessaan. Kellohan oli jo 19, joten kohta olisi jo yöpuun aikakin. Puhelimeni oli soinut koko katselun ajan, mutta siihen ei löytynyt nyt vastausaikaa.

Kai siinä muutama riemunhuudahdus pääsi kummaltakin eivätkä jalatkaan varmaan olleet koko aikaa maassa ja tietysti pinnakättely kuului kuvioon. Aloin tärisevin käsin kirjoittaa viestiä lintutiedotukseen ja Ilkka hoiti paikallisharrastajille suunnatun infon. Samalla kertailtiin ja makosteltiin sitä, mitä tulikaan nähtyä. Arosuohaukkaa etsittiin lähipeltoalueilta, mutta uutta havaintoa ei tullut. Mutta ehkä aamulla, jos se jäi lähistölle yöpymään.

Huikean hieno päätös muutenkin mahtavalle syyspäivälle. Sinnikäs yrittäminen, hyvä ajoitus ja tuuri saivat taas erään unelman todeksi. Arosuohaukka oli osaltani Ruoveden pinna N:o 217 ja tämän vuoden Ruoveden pinna N:o 184.

Arosuo- ja kurppaterveisin

Aarne

Leave a comment