Hippiäisiä ja hii-tiltaltteja Vekaralla

Lauantai kului retkeillessä Uudenkaupungin Vekarassa Jukan, Ossin ja Markuksen kanssa. Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, vähän jopa liian hieno linturetkeilyyn. Hieman sumuisemmalla tai pilvisemmällä säällä saaressa olisi voinut olla enemmän lintuja.

Hippiäisiä oli saaressa runsaasti, lähes joka pusikosta kuului niiden sirinää. Soitimme muutaman kerran atrappia, jotta linnut tulisivat lähemmäksi. Parvista olisi voinut löytää vaikkapa siipijuovafyllareita. Hippiäiset reagoivat tunnetusti hyvin atrappiin, ja lintuja lenteli ympärillämme. Kerran yksi veijari istahti kädelleni, mikä oli aika hauska juttu! Pikkuiset hippiäiset ovat kyllä hurjan suloisia lintuja.

Ossilta sain tiedon, että Saamkarilla lenteli kaksi Asiota, joista ainakin toinen oli suopöllö. Se oli itselleni elis, joten lähdimme sinne. Hetken jouduimme lintua hakemaan, mutta lopulta se nousi lentoon. Lintu näyttäytyi hienosti, ja sain varsin komean eliksen.

Niittykirvisiä kuului koko ajan, ja rastaita oli melko paljon. Myös muutamia tilhiporukoita ja urpoparvia keikkui puiden latvoissa.

Kiersimme Vekarajärven ympäri, ja puista yritimme etsiä pieniä vihreitä. Valitettavasti etsintä ei tuottanut tulosta. Myös rantaniittyjä kompattiin mahdollisen taigakirvisen toivossa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, ainoastaan kaksi taivaanvuohta.

Ossi ja Markus kertoivat aamulla kuulleensa mahdollisen hii-tiltaltin. Kaislikkoon lensi jokin pikkulintu, ja seuraavaksi sieltä kuuluikin muutaman kerran selvä hii. Ääntelijä lensi läheiseen pihlajaan, muttei pysynyt siinä kovin kauaa. Lopulta lintu lensi vielä takaisin ruovikkoon. Se pääsi kuitenkin livahtamaan muualle, emmekä nähneet lintua enää.

Tiltaltin tuntomerkit täsmäsivät tristis-alalajiin, mutta lintu olisi pitänyt tutkia kädessä määrityksen varmistamiseksi. Olihan tämäkin havainto jotain, mutta toisaalta komiteakelvoton. Ja samaan aikaan toisaalla jotkut näkivät (toivottavasti) komiteakelpoisia tunturihaukkoja…

Vaikkei lintupäivä ollut paras mahdollinen, reissu ei ollut turha. Oli mukava tutustua saareen, ja sain kuitenkin suopöllöstä eliksen. Ja elis on aina elis. Myös pikkutikka, kädelle istahtanut hippiäinen ja maastotristis olivat mukavia haviksia.

Meri

Leave a comment