Valkoselkätikka, merikotkia ja teeriä pakkassäässä

Kipakkana pakkaspäivänä suuntasimme Ainon ja Jukan kanssa Villilänsaareen ja Pitkäänniemeen, jossa oli jo jonkin aikaa viihtynyt valkoselkätikka. Lähdimme kävelemään jäätä pitkin vastarannalle Pitkääniemeä kohti, jossa lintu oli ollut suurimman osan ajastaan. Juuri päästessämme rantaan kuulimme, että lintu oli lentänyt ylitsemme takaisin Villilänsaareen. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisinpäin tallustamaan. Vaikka pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta, niin eipä tullut ainakaan liian kylmä pikkuisella kävelylenkillä.

Valkoselkätikkanaaras

Tikka löytyi melko pian koputtelemasta koivun runkoa, ja Aino sai siitä elämänpinnan. Samassa puussa pyöri myös kaksi käpytikkaa. Aluksi ne eivät välittäneet isommasta serkustaan, mutta hetken kuluttua käpärit ajoivat kiivaasti vasetia pois häiritsemästä.

Valkoselkätikka veti paikalle useita harrastajia ja innokkaita kuvaajia.

Pensaissa pomppi talitiaisia ja sinitiaisia, jotka ääntelivät välillä todella erikoisesti. Muutaman kerran joutui kuuntelemaan, mikä kummajainen oksalla oikein laulaa. Alueella pyöri myös urpiaisparvi.

Ihailimme valkoselkätikkaa hyvän aikaa, niitä pääsee näkemään vain harvoin. Lintu oli kunnolla vauhdissa, lumi ja puunkappaleet lentelivät sen nakuttaessa vimmatusti puunrunkoa.

Jukkaa ja Raineria hymyilyttää. Eikä ihme, kaunista valkoselkätikkaa kelpaa katsella.

Villilänsaaresta ajoimme Lempäälän Säijään merikotkia etsimään. Auringonvalo sai lumihangen kimaltelemaan kauniisti. Kiikaroimme kauas järvelle, mutta kotkia ei tahtonut löytyä. Vain varislintuja pitkän matkan päässä, sekä palokärki ja muutama käpytikka lähimetsässä. Lopulta väreilyn seasta paljastui yksi merikotka istumassa jäällä, ja kohta sen ympärillä lenteli ainakin neljä muuta lintua. Ne ovat kyllä aina yhtä komeaa katseltavaa.

Aino ja Jukka etsivät merikotkia Lempäälän Säijässä

Palatessamme Tampereelle päin äkkäsimme puiden latvasta teeriparven, jossa oli ainakin yhdeksän yksilöä. Teerestä tuli kaikille vuodenpinna.

Kaukajärvellä kävimme katsomassa sinisorsien joukossa viihtynyttä koirastavia. Lintujen joukossa oli myös yksi muita vaaleampi sorsayksilö. Hakametsässä näimme yli seitsemänkymmenen räkättirastaan parven. Lintuja oli varsin mukava määrä, sillä tänä talvena Pirkanmaalla on ollut niukasti suuria rastasparvia.

Kylmästä säästä huolimatta kannatti taas lähteä retkelle. Valkoselkätikka on aina todella hyvä havainto, ja itse näin linnun ensimmäistä kertaa Pirkanmaalla. Myös teeret ja merikotkat olivat hauskoja haviksia.

Meri

Meidän retkiporukka

 

Leave a comment