Kesän tuloa Orivedellä

Sunnuntaiaamuna auton nokka kääntyi kohti Orivettä. Ensimmäiseksi suuntasimme Pappilanlahdelle Valkosiiven lintutorniin, koska Jukka halusi selvästi pohjustaa viikon päästä pidettävään Tornien taistoon. Mutta oma joukkueeni Sastamalan Keskistenjärvellä tottakai peittoaisi tämän tornin joukkueen.

Kävelymatkalla tornille kuului taas kaunista linnunlaulukonserttia. Äänessä olivat laulurastaat, peipot, tiaiset sekä sirittäjä. Pajusirkku lauleskeli muutaman kerran rantapuskan oksalla. Pitkosten alussa taivaanvuohi laskeutui maahan kitkuttaen ovea. Punarinnat ja pajulinnut lauloivat innokkaasti joka puolella.

Löydätkö kuvasta taivaanvuohen?

Tornista näkyi joitakin vesilintuja, kuten jouhisorsa, silkkiuikkuja, nokikanoja, taveja ja lapasorsa. Parisenkymmentä liroa ruokaili rantaniityllä. Eräs ruovikon seassa seissyt lintu herätti aluksi ihmetystä. Väritys vaikutti hieman hassulta, mutta lopulta tajusimme sen olevan suokukkokoiras. Suokukot osaavat kyllä toisinaan hämätä oikein pahasti, nimimerkki Kokemusta on. Rantalehdosta kuului myös pikkutikan kiikitystä.

Rönnissä pörräsi viitisenkymmentä tavia, muutama haapana sekä lapasorsa. Vuoden ensimmäiset pikkulokit lentelivät vastarannalla. Vuodenpinna tuli täältä myös varpushaukasta(!), joka pelästytti vesiäisiä lentoon. Tanssilavan sillalta näkyi muutama joutsen, punasotka sekä kaksi härkälintupariskuntaa.

Hirtolahden tornista olivat hienot näkymät. Ruskosuohaukat rakensivat ruovikkoon pesää. Niistä sai hienosti kuvia, kun linnut muutaman kerran tulivat lähietäisyydelle pyörimään. Kesäkin on virallisesti alkanut, kun näimme kolme haarapääskyä. Vesilintutarjonnassa oli silkkiuikkuja, telkkiä ja lapasorsia. Mustalintuja koetimme etsiä, muttemme löytäneet niitä. Vastarannalla varis härnäsi komeaa sääkseä. Taivaanvuohet kitkuttivat minkä ehtivät, ja kymmenisen liroa lenteli ilmassa. Kapustarinnan ääntä kuului pariin otteeseen taivaalta, valitettavasti emme onnistuneet näkemään lintua/lintuja.

Maasta kuului jatkuvasti myyrien/hiirien korkeaa vikinää. Mukava havainto oli kärppä, joka juoksi ja puikki sinne tänne, ettei silmä meinannut perässä pysyä. Persoonallinen otus tuo kärppä.

Sieltä jatkoimme Eräpyhän kärkeen, ja matkalla näimme päivän toisen varpushaukan. Väreilyn takia Längelmävettä ei nähnyt kovin hyvin. Lintulajejakin oli vähän, kuusi kuikka kuitenkin. Mutta ovathan ne ylvästä katseltavaa.

Leiripappilan kulmilla yritimme atrapilla mustapääkerttua. Hetken kuluttua siihen kuului vastaus, ja kerttukoiras lensi lähikoivujen oksille. Oli mukava taas pitkän talven jälkeen kuulla mustapääkertun soljuvaa laulua.

Meri

Leave a comment