Pilyläisten retkiporukka teki laajennetun viikonloppuretken ulkosaaristoon Utön lintusaarelle 15.10-18.10 välisenä aikana. Retkelle lähti yhteensä 37 pilyläistä. Utössä oli samaan aikaan myös Hakin lintuyhdistyksen retkiväkeä sekä muitakin vierailijoita, joten saaressa oli viikonlopun tuntumassa aikamoinen ihmisvilinä. Mutta kyllä sinne lintujakin mahtui!

Rupikonna Utössä©Kuva Jukka T. Helin

Pilyläiset saapuivat Pärnäisten laivarantaan ajoissa. Jo tulomatkalla matkan varrella oli tehty hyviä lintuhavaintoja ja saatu muutama päivänpinnakin. Kun tavarat oli viety laivaan, osa porukasta kiikaroi sataman lähiympäristöä. Aikaa tarkkailuun oli hyvin, koska laiva lähti satamasta vasta klo 11.15. Sataman tienoilla lenteli pari hiirihaukkaa, käpylintuja, urpiaisia, merimetsoja, lokkeja, harmaahaikaroita ja merikotkakin.

Meristaijailu jatkui laivan lähdettyä satamasta. Laivan kannelta on hyvät tarkkailumahdollisuudet, varsinkin jos sää on otollinen ja aallokko riittävän matalaa. Kannelta näkyi mm. riskilöitä, alleja, pilkkasiipiä, lukuisasti merikotkia, varpus- ja kanahaukkoja, piekana ja pyrstötiaisparvi. Jotkut saivat ihailla myös muuttavaa maakotkaa.

Itäniityn kuuluisa raripuska syksyn väreissä©Kuva Jukka T. Helin

Osa noin neljä ja puolituntista matkaa kuluu yleensä laivan ruokailuosastolla kahvia ja ruokaa nauttien sekä ajatuksia vaihdellen muiden matkustavaisten kanssa. Vaarana tällöin on juuri se, että nuijaa jonkin hyvän lajin, joka nähdään tuolloin kannelta.

Mukavan meriretken jälkeen laiva saapui parin välisataman kautta Utöhön. Matkatavarat vietiin nopeasti majapaikkoihin, jotka sijaitsivat aivan sataman lähituntumassa Havshotellin tiloissa. Pienen silmäyksen jälkeen voitiin todeta, että majoitus näytti varsin oivalta. Sitten mentiin ripeää vauhtia vielä pienelle saarikierrokselle ennen pimeän laskeutumista saaren ja meren ylle.

Näkymä Luotsiasemalta©Kuva Jukka T. Helin

Keväinen toukokuun lintupäivä on Utössä paljon ”rasittavampi”, koska valoisaa aikaa on runsaasti enemmän kuin nyt lokakuussa. Toukokuussa innokkaan lintuharrastajan päivä alkaa jo heräämisellä reilusti ennen kello viittä. Sitten on aamustaijin vuoro Luotsiaseman luona tai saaren tarkkaa komppausta. Päivällä jatkuu saaren erilainen kiertely pienin lepo- ja ruokatauoin. Ja illalla on mahdollista jälleen staijailla iltamuuttoa aina iltakymmeneen saakka. Yölintuja pitää tietenkin havainnoida sitten öiseen aikaan. Yöuni jää toukokuussa huomattavasti vähemmälle kuin näin lokakuussa, jolloin pimeys alkaa jo illalla kello seitsemältä ja jatkuu kello kahdeksaan asti aamulla.

Sotilasalueen kalliot itäniityllä©Kuva Jukka T. Helin

Torstaipäivän viimeiset tunnit menivät siis saaren pikaiseen ja osittaiseen läpikäymiseen. Itäniitty ja siellä oleva kuuluisuutta saanut raripuska piti tietenkin tarkistaa. Ennen hämärän laskeutumista havaittiin pari merikotkaa, jokunen jänkäkurppa ja taivaanvuohi sekä pari myöhäistä punakuiria. Helmipöllö istuskeli hyvin kuvattavissa puussa. Kangaskiuruja löytyi aivan majoituksemme vierestä päivittäin enimmillään seitsemän linnun parvi. Samalla paikalla kierteli säännöllisesti hemppoja. Muutoinkin tuo rivitalojen vierusta oli yllättävän hyvä lintupaikka. Siellä tavattiin myös lapinsirkkuja.

Helmipöllö päivälevolla©Kuva Jukka T. Helin

Torstai-iltana retkiporukkamme sai tutustua myös ruokailuun päivällisen muodossa. Jo tällöin syntyi se vaikutelma, joka vain vahvistui päivien myötä. Ruoka oli todella maittavaa ja erinomaista! Ja hinta kohtuullinen. Ei Utössä ainakaan tarvitse kärsiä nälästä. Olen itsekin todennut tämän seikan jo aiemmilla retkilläni.

Perjantaipäivää odoteltiin sitten suurin toivein. Aamun valjetessa sääkin alkoi kirkastua. Osa porukasta oli innokkaita lintuharrastajia ja moni lähtikin kiertelemään saarta ympäriinsä. Osa taas halusi lähinnä katsella saarta rauhallisempaa tahtia ja aistia saaren kulttuuria. Tällaisessa suuressa retkiporukassa on aina jouston tarvetta. Jokainen voi käyttää päivänsä juuri sillä tavalla, joka sopii itselle. Ja jälkikäteisten kommenttien perusteella jokainen retkeläinen sai tältä retkeltä sitä, mitä tulikin hakemaan. Saamieni palautusten perusteella pilyläiset kokivat retken onnistuneeksi.

Pieni suunnittelu- ja lepohetki©Kuva Jukka T. Helin

Perjantaina staijattiin jonkin verran merellä tapahtuvaa muuttoa. Vesilintumuutto oli kuitenkin varsin vaisua kaikkina saaressa oleskelupäivinä. Vähäisiä määriä telkkiä, riskilöitä, ruokkeja, pilkkasiipiä ja mustalintuja oli liikkeellä. Perjantaina onnistuttiin näkemään myös 55 sepelhanhen parvi. Muutoin hanhiparvet olivat tiukassa. Pikkulokkeja ja naurulokkeja muutti viikonlopun aikana pieniä määriä.

Saarta kompatessa kiinnittyi huomio päivien aikana siihen, että saaressa oli runsaasti peukaloisia, hippiäisiä, punarintoja ja punatulkkuja. Rastasparvia liikkui ja muutti yleisesti. Nyt oli jokaisen mahdollista tutustua kulorastaan mukavaan narisevaan lentoääneen.

Staijausta Luotsiasemalla©Kuva Jukka T. Helin

Petolinnuista pilyläiset havaitsijat ainakin merikotkia, varpushaukkoja ja tuulihaukan. Nähtiinpä saarella myös muuttava muuttohaukka, mutta tämä meni pilyläisiltä ohi silmien. Saarelta löytyi lisäksi kolme pikkuvarpusta ja ainakin yksi pajusirkku.

Perjantaina saaren lähiluodolta joku keksi koskikaran. Koskikara on Utössä hyvin harvinainen vierailija. Tämä kara oli vasta seitsemäs havainto lajista saarelta. Esimerkiksi saarella viime vuosina runsaasti aikaa viettänyt ja lintuhavaintoja tehnyt Jorma Tenovuo ei ollut kertaakaan nähnyt koskikaraa Utössä. Koskikara viipyi saarella vielä lauantaina, joten perjantai-illan laivalla saareen saapunut Jorma sai karasta lauantaina Utön pinnan.

Kurppakomppausta Saunalahdella©Kuva Jukka T. Helin

Pirkanmaalaisittain ajatellen ei voisi heti uskoa, miten harvinainen laji koskikara on tuollaisella ulkosaarella. Samaten palokärki (joka havaittiin laivamatkalla) on varsin harvinainen vierailija Utössä. Muita vastaavia lajeja ovat harakka ja varpunen. Pirkanmaalainen ja ulkosaaristolainen lintumaailma eroavat monin eri tavoin toisistaan. Tästä syystä tuollainen Utöpiipahdus on varsin piristävä kokemus.

Päivien aikana retkeläiset saivat kuvata kyllikseen mm. oksalla torkkuvaa helmipöllöä. Pöllöthän päästävät usein päivälevolla ollessaan tarkkailijat varsin lähelle, jos niitä vain lähestytään varovaisesti. Saaressa tavattiin retkipäivinä useitakin helmipöllöjä. Jotkut näkivät myös sarvipöllön.

Vanha Vossiili odottelee uusia pinnoja©Kuva Jukka T. Helin

Lauantai-illan alkaessa hämärtää saaren ylitti viiden suopöllön parvi. Oma huonekuntani älysi yhtäkkiä, että muutama havainnoitsija katseli pihalla ylöspäin taivaalle. Kun ryntäsimme ulos, taivaalle katselijat kertoivat suopöllöparvesta, joka oli katoamassa hiljalleen hotellin taakse. Jotkut muutkin pilyläiset onnistuivat nopean hälytyksen ansiosta näkemään ainakin osan näistä muuttavista suopöllöistä. Pöllöjen näkeminen ja niiden tarkkaileminen on aina tällaisen retken kohokohtia.

Sunnuntaina laiva lähti takaisin Pärnäistä kohti klo 11.15. Aamupäivällä tavaroiden pakkaamisen ja aamupalan jälkeen oli vielä mahdollisuus käydä hieman saarta läpi. Lähdin itse Vanhan Vossiilin eli Johan Tastin kanssa etsiskelemään päivänpinnoja ja muitakin mukavia haviksia. Enpä olisi uskonut omina kouluaikoinani, että joskus tulevaisuudessa olen entisen opettajani kanssa linturetkellä Utön saarella. Tuli tämäkin koettua!

Ollin ja Matin kiikareissa on jokin lintu©Kuva Jukka T. Helin

Aamuhämärissä havaitsin jo Petrin, Tuijan ja Vesan kanssa laiturin lähettyvillä pari pulmusta ja lapinsirkun. Kun kävelimme Jussan kanssa kylällä, kuulimme yllämme muutamia pulmusia. Jussa oli etsinyt parina päivänä innokkaasti haarapääskyä, joka oli nähty kaupan tuntumassa. Mutta pääskyä ei näkynyt tälläkään kertaa. Jalkapallokentän vierestä lähti yksi kangaskiuru.

Saunalahden perukkaa kompatessamme lentoon lähti neljä taivaanvuohea ja punakuiri. Punakuiri jäi lepäilemään hyvin näkyville läheiselle kivelle. Lisäksi kuulin ruovikosta peukaloisen ääntä. Jänkäkurppaa ei löytynyt tällä kertaa.

Utön viehättävä kirkko©Kuva Jukka T. Helin

Palatessamme hotellia kohti saimme kuulla, että rivitalojen vieressä oli havaittu kaksi vuorihemppoa. Kun ehätimme paikalle, vuorihempot riippuivat talventörröttäjissä ja kävelivät tiellä paljastaen tarkkailijoille kaikki tuntomerkkinsä. Näin retkeläiset saivat tutustua tähän Pirkanmaallakin talvisin vierailevaan lajiin perinpohjin.

Paluumatkalla laivan kannelta havaittiin jälleen merikotkia. Teerikin lensi erään saaren päällä. Lisäksi nähtiin yksittäinen haahkanaaras. Tämä olikin varsin hyvä havainto, koska vain vähän ennen reissuamme Utössä oli nähty vielä sadoittain tai tuhansittainkin haahkoja. Mutta tämä paluusunnuntain haahka oli tämän retken ainoa pilyläisten näkemä. Haahkaparvet olivat kadonneet.

Omena palkinnoksi päivänpinnasta©Kuva Jukka T. Helin

Tavarat kannettiin laivan saavuttua satamaan nopeasti autoihin ja lähdettiin kauniista syksyisestä saaristosta kohti Pirkanmaata. Lossijononossa kului kuitenkin puolitoistatuntia, koska saaristossa oli ollut porukkaa retkiviikonloppuna yllin kyllin. Laivamatkalla ollessani ja lossijonossa istuessani sain kaksikin lintutedotuksen viestiä harvinaisista linnuista. Suomelle uusi laji -amerikankurmitsa- oli tavattu Hailuodosta. Ja nunnatasku oli löydetty Tampereelta Vilusen täyttömaalta. Nunnatasku on Pirkanmaalle uusi laji. Nunnatasku oli vielä maanantaina paikalla, ja näin sen. Keskiviikkona kävin sitten Hailuodossa ihailemassa siellä edelleen paikalla ollutta amerikankurmitsaa.

Utön eläimistö ei rajoitu vain lintuihin©Kuva Jukka T. Helin

Utön retki oli onnistunut. Retkiporukka oli mukavaa peruspilyläistä. Kummisetä Ollikin (Kalkko) kertoili linnuista tuttuun asialliseen ja maltilliseen tapaansa. Nämä Ollin kertomukset ovat useasti retkien huippuhetkiä. Ollilla on myös hallussaan loputon lintujuttujen aarreaitta.  Jotenkin tuntuu siltä, että tämä ei jäänyt viimeiseksi PiLYn järjestämäksi retkeksi Utöhön.

Jukka T.

Pilyläiset Utössä

Vastaa