Pilyn retkiporukan hääriessä Utössä suuntasin kohti Luvian Säppiä.  Siellä järjestettiin nuorille suunnattu viisipäiväinen lintuasemakurssi. Etukäteen hieman mietitytti, mihin oikein olin itseni ilmoittanut. Jonnekin eristetylle saarelle porilaisten kanssa useiksi päiviksi.  Pelot olivat kuitenkin turhia, sillä leiri oli todella mukava kokemus.  

 

Lauantai 17.10

Lauantaina lähdimme puolenpäivän aikaan Kuuminaisista veneellä Säppiin. Perille päästiin kuivana, vaikka paatti keikkui muutaman kerran aika lailla. Kannoimme kamat asemalle, ja majoituttuamme lähdimme kiertämään saarta.  Sillanpään Matti ja Pitkälän Ari rengastajina menivät katsastamaan verkkoja.

Pikkulintuja, kuten urpiaisia, tiaisia ja rastaita oli mukavasti liikkeellä. Aikaisemmin päivällä Arttu oli nähnyt ja kuvaannut saaressa töyhtötiaisen, joka taisi kiinnosti jotakuta Säpinpinnamielessä. Sitä emme kuitenkaan nähneet tai kuulleet, vaikka yritys oli kova.

 

Jatkoimme kohti Hanhiston niittyä. Komppaus tuotti tulosta, kun jaloistamme nousi äännellen komea isokirvinen. Siitä tuli reissun ensimmäinen elis, ei hassumpi aloitus kurssille.

 Pistäydyimme vielä pohjoiskärjessä merisirrien toivossa, mutta saimme tyytyä suosirriin. Merellä kävi aikamoinen tuuli, joka nostatti valtaisia vaahtopäitä. Oli mahtavaa katsella laineitten pärskeitä kalliota vasten.  Asemalle palatessamme näimme vielä muutaman muflonin, josta sain nisäkäseliksen.

Ilta kului syödessä ja porilaisten mielenkiintoisia juttuja kuunnellessa. Meillä oli oikein rattoisaa, oikeesti.

 Sunnuntai 18.10

Aamupalan jälkeen lähdimme staijaamaan epävirallista aamuvakiota. Kaukana väreilyssä painoi lähes jatkuvasti pieniä vesilintuparvia. Vähän lähempänä näkyi muun muassa alleja, mustalintuja sekä muutamia riskilöitä. Lähistöllä kellui myös useampia lapasotkia, jotka olivat hienoa katseltavaa.

 

Kävellessämme Hanhistoon päin eräältä rantaniityltä lennähti ilmaan äänetön sirkku, joka ei ollut keltasirkku. Kyseessä olisi voinut olla joku parempi laji, mutta emme nähneet lintua tarpeeksi hyvin. Illalla Matti kertoi nähneensä kerran lennossa todennäköisen pikkusirkun. Näkemämme linnun identiteetti jäi  lopulta arvoitukseksi.  

Päiväkahvien jälkeen yhytimme aseman ja laiturin väliseltä alueelta tiltaltin ja pari peukaloista. Pihapiiristä löytyi kohmeinen kyy, jota valokuvattiin innokkaasti. Edellisestä kyyhavainnostani oli jo useampi vuosi. Mukava yllätys oli myös hyvin myöhäinen kirjosieppo, joka pyöri aseman ympäristössä koko päivän.

Peräkulman verkkoihin oli jäänyt paljon urpiaisia ja punatulkkuja, joten autoimme Aria niiden irrottamisessa.  Aluksi en uskaltanut pitää lintuja kädessä tai vapauttaa niitä verkoista, koska pelkäsin satuttavani niitä. Lopulta kouraani kuitenkin työnnettiin urpiainen, ja oli mahtavaa katsella siivekästä läheltä. Oli hienoa tuntea linnun sydämenlyönnit ja ihailla kaikkia höyhenpuvun kauniita yksityiskohtia. Tavallisten urpojen lisäksi rengastettiin yksi ruskeasävyinen cabaret-urpiainen.

Ari jäädessä verkoille lähdimme Petterin, Tepon ja Tomaksen kanssa vielä komppailemaan rantoja. Erityisesti sinitiaisia oli runsaasti liikkeellä. Niiden lisäksi puskissa pyöri muutamia tiltaltteja, mustapääkerttuja, punarintoja, rastaita ja rautiaisia. Pari kertaa ylitsemme lensi käpylintuparvi.

Asemalla meitä odotti lämmin sauna ja Raijan valmistama herkullinen pyttipannu. Illan pimetessä pihaan laitettiin helmipöllöatrappi soimaan, jos joitain pöllöjä verkkoon eksyisi. Hetken kuluttua siellä räpisteli  yksi helmari, ja Matti tuli sisälle rengastamaan sen. Vasta lähemmässä tarkastelussa tajusin, kuinka suuret silmät pöllöllä todellisuudessa on. Tämä kaveri sai runsaasti ihailua osakseen, ja kuvia räpsittiin kiitettävästi.

 

Maanantai 19.10

Yöllä oli ollut pakkasta, maa oli peittynyt hentoon kuuraan. Matti rengasti aamulla yhden helmipöllön, ja vapautti sen pihlajan oksalle. Lintu jäi hienosti paikoilleen, ja kameran muisti sai taas täytettä.

Rannalla aamu valkeni mielettömän kauniina. Nouseva aurinko värjäsi maiseman kirpeän kellanoranssiksi. Tällaisina syysaamuina kelpaa olla merellä.

Teppo ja Petteri jäivät tuijottelemaan ulapalle, me muut lähdimme Arin johdolla verkoille. Ensimmäisellä kierroksella lintuja tuli mukavasti, hippiäisiä, muutama punarinta, puukiipijöitä, punakylkirastas. Rastasta oli mukava päästä katsomaan läheltä, aamun valo korosti linnun nättejä värejä. Höyheniään pörhistelevät puukiipijät olivat myös suloisia.

 

Merellä ei ollut mainittavaa liikehdintää, mutta poikien ylitse oli lentänyt äännellen todennäköinen taigakirvinen. Lähdimme etsimään lintua rantaniityiltä, Aija ja Taru jäivät Arin ja Raijan kanssa rengastamaan.

 

Pusikoista kuului tiltaltti ja joitakin rastaita, maasta potkimme yhden niittykirvisen. Mahdollinen hodari pysyi kuitenkin piilossa. Isossa varisparvessa syntyi hälinää, jonka aiheuttajaksi paljastui kanahaukka. Lännennokan edustalla havaitsimme hetken kuluttua kaksi kuollutta varista, jotka kelluivat meressä. Liekö gentti ollut asialla?

Iltapäivällä verkoista löytyi kaksi mukavaa lajia, veikeä valkea pyrstötiainen ja oranssinkirjava järripeippo. Kauniita lintuja molemmat.

Myös käpytikan rengastus oli varsin hauska episodi, joka tallentui videolle äänten kera. Lintu huusi lähes tauotta koko operaation ajan, ja rääkynä oli aivan kaameaa kuultavaa. Ihailtavan hieno höyhenpuku otuksella kumminkin oli. Tomas sai vapauttaa linnun, ja pääsi kirjaimellisesti heittämään tikkaa.

Kuulimme, että Teppo oli löytänyt Ulkolaskulta kolme merisirriä. Läksimme pikapuoliin Tomaksen kanssa sinne, sillä meiltä molemmilta puuttui laji elämänpinnoista. Pienen etsimisen jälkeen ne löytyivätkin, vaikka etäisyyttä lintuihin oli jonkin verran. Eliksen lisäksi sain lajista nimikkopinnan. Enää puuttuu merikeiju, mutta sitä saanen tovin odotella Suomeen.

Sirrejä ihaillessamme paikallinen kalastaja tuli turisemaan meille niitä näitä. Hän kertoi parikymmentä vuotta sitten kuskanneensa (tamperelais)bongareita läheiselle luodolle, jossa oli ollut jokin harvinainen lintu. Tähän merisirrielikseen ei onneksi tarvittu venekyytiä.

Illaksi laitettiin taas pöllöatrappi soimaan. Lajista tuli hieman kiistelyä, koska joku olisi halunnut pihalle lapinpöllön huutaman. Lopulta päädyttiin kuitenkin tavallisempaan varpuspöllöön. Jossain vaiheessa Matti asteli muina miehinä sisälle, ja läväytti yhtäkkiä nenäni eteen varpuspöllön. Aiempien pöllöjen tapaan myös tämä kaveri sai paistatella kameranvalojen loisteessa. Lintu kiinnosti monia, ja asemajyrä Mäkelälläkin taisi olla vain muutama aiempi varpuspöllöhavis Säpistä. Ari sai lajista myös rengastuspinnan.

 

Tiistai 20.10

Aamulla verkoista tuli tavalliseen tapaan hippiäisiä, muutama tiainen sekä pari mustarastasta. Saarella asuva ylämaankarja laidunsi tänä aamuna Peräkulman niityllä. Pitkäkarvaiset eläimet näyttivät ihan lehmän ja nallekarhun risteytykseltä. Valtavat sonnit herättivät kunnioitusta suurine sarvineen. Ne olivat kuitenkin lempeitä, eivätkä onneksi hyökänneet päälle.

Lintumeno oli iltapäivään asti poikkeuksellisen hiljaista. Olin kahden aikaan kuvaamassa maisemia laiturin liepeillä, kun kännykkä pirahti soimaan. Petteri kertoi, että Hanhistossa oli taigakirvinen. Kipinkapin toiselle puolelle saarta, ja niittyä komppaamaan. Matin johdolla järjestäydyimme hienoon haravaan, ja kävimme Hanhiston läpi pariin otteeseen. Saimme ylös niittykirvisen ja jänkäkurpan, muttemme etsimäämme hodaria. Tuntuu tämä taigakirvinen olevan meille pirkanmaalaisille toisinaan aika kova pala. Päätimme kuitenkin tulla huomenaamulla vielä lintua etsimään.

Illalla juteltiin taas mukavia, vaikka välillä sain kuulla kuittailuja kotipaikkani harrastuksen tasosta ja harrastajien laadusta. ;)

 

Viimeisenä leiriaamuna suuntasimme toiveikkaina Hanhiston suuntaan. Rantaniityt kompattiin jälleen tehokkaasti, mutta taigakirvinen ei suostunut näyttäytymään.

Verkoista tuli komea mustarastas, hippiäisiä, puukiipijöitä ja muutama punatulkku. Puolenpäivän aikaan läksimme asemalle pakkaamaan tavarat ja siivoamaan paikat. Kyytiä odotellessamme ihailimme vedessä kelluneita meduusoita, ja kauempana luodolla tepastelleita merisirrejä.

 

Lintuasemakurssilla opin paljon uutta. Oli hienoa päästä seuraamaan rengastusta ja tarkastelemaan lintuja kädessä. Erityisesti mieleeni jäivät pöllöt, jotka olivat kiehtovia otuksia. Porilaisetkin osoittautuivat mukavaksi porukaksi, ja meillä oli leirillä todella hauskaa. Lähden ehdottomasti ensi vuonna uudestaan lintuasemakurssille Säppiin.

Meri

Pöllöilyä Säpissä 17.-21.10.2009

Vastaa