VUODEN 2009 HARVINAISUUKSIA BONGAAMASSA

Vuoden 2009 aikana Suomessa ja Pirkanmaallakin nähtiin monia harvinaisia vierailijoita, joista useita päästiin ihastelemaan lintuja häiritsemättä aivan läheltä ja nykytekniikalla kuvia saa kaukoputken avulla vähän kauempaakin linnuista. Omista bongauskohteistani suurharvinaisuuksiin kuuluivat elämänpinnojen ja toiseen kertaan nähtyjen eli tuplien tai prosujen lisäksi keltajalkaviklo, isokihu ja eskimosirri sekä harvinaisuuksiin mm. nummikirvinen, amerikantavi, punapäänarsku, jalohaikara, ruostesorsa, palsasirri, arosuohaukka ja virtavästäräkki.

Vuoden kohokohtiin kuuluvat kiistatta elisbongaukset, joiden kohteena oli Suomelle uusi lintulaji: kirjorastas Kalajoella, ylänkötylli Kristiinankaupungissa sekä amerikankurmitsa Hailuodossa. Unohtaa ei myöskään voi prosuja/tuplia, joita olivat: Keltajalkaviklo 18.5. Kokkolassa, aropääskykahlaaja 7.7. Salossa sekä käärmekotka 13.8. Kiteellä.  Näitä kaikkia ym. olen käynyt katsomassa yksin tai joidenkin retkitovereiden kanssa.

KELTAJALKAVIKLO (Tringa flavipes)

Pirkanmaan suurinta harvinaisuutta eli Lempäälän Ahtialanjärvellä  26.5.2009 Rainer Mäkelän ja Tatu Itkosen löytämää keltajalkavikloa sai katsella muutaman sadan metrin päästä rannalta, mutta hyvässä myötävalossa linnun määritys onnistui.  Kuviakin siitä on saatu erityistoimenpitein.  Sama keltajalkaviklo saapui jo toisena vuotena peräkkäin Lokkisaaren lintuparatiisiin upeaksi palkinnoksi hienoa kunnostustyötä saaressa tehneille Rainerille ja Tatulle. Itse näin toistamiseen tämän Lempäälän keltajalkaviklon 27.5.2009. Suomen elis tästä rarista tuli 4.6.2008, jolloin Paras A-ryhmä joutui keskeyttämään Kuusamossa rallipohjustuksen hetkeksi Lempäälässä poikkeamista varten.

Ennen Lempäälän lintua keltajalkaviklo oli bongattavissa 18.5.2009 Kokkolassa ja tämän linnun kuvaaminen oli biotoopista johtuen jo helpompaa.  Ajoin Kokkolaan yksin ja perillä kadoksissa ollut lintu löytyi muiden avustuksella ensin siten, että katseluetäisyys oli muutama sata metriä, mutta myöhemmin tätä prosulajia sain katsella useiden muiden hymysuisten kättelijöiden kanssa aivan ”millistä”.

Kuvat 1-2: Jouni Riihimäki

Kokkolan keltajalkavikloa päästiin ihastelemaan lietteeltä myötävalossa aivan lähietäisyydeltä ilman, että sen ruokinta häiriintyi.

ISOKIHU (Catharacta skua)

Isokihu on arktisten seutujen aatelistoa ja sen näkeminen Suomessa on aina kova tapaus. 

Viimeisin isokihu, joka on ollut bongattavissa tavattiin 30.5.2009 lähtien Keminmaan ja Salon rajamailla ja sitä pääsi ihailemaan vielä 5.6.  Lintua sai seurata Matildedalin satamasta, mutta varsinkin illalla se oli vastavalossa parin kilometrin etäisyydellä vaikeasti havaittavissa, kunnes se lensi ja oli helpommin nähtävissä metsää ja taivasta vasten.

Isokihua pääsi myös katsomaan lähempää venekyydillä ja silloin sen näkeminen oli helppoa, kun lintu ei pelännyt veneitä eikä niissä olevia.  Sen kuvaaminenkin onnistui paremmin tällä menetelmällä.  Itselleni havainto oli neljäs. Isokihua ei ole vielä tavattu Pirkanmaalla ja sen näkeminen on syksyisin Näsijärven rantastaijareiden toiveunelma, mutta saa nähdä koska sen ohimuuttoa tai pysähtymistä paikalliseksi päästään seuraamaan Aspinniemestä.

Kuvat 3-5: Joni Raivio

Isokihu 1.6. Salon Hummelfjärdenissä, jossa se väliin lensi lokkeja härnäämään, jotta nämä pudottaisivat sille saaliinsa ateriaksi.  Tässä se odottaa veneilijöiltä kaloja – makeita armopaloja.

NUMMIKIRVINEN (Anthus campestris)

Porin Yyterissä oli toukokuun 24. päivänä kahlaajarannalla iso-, pikku-, lapin- ja suosirrien ohella helposti nähtävillä nummikirvinen, jota ei läheskään joka vuosi tavata Suomessa.  Kävin tuolloin paikalla Joni Raivion sekä Tampereella vuosittain työmatkalla vierailevan Belgialaisen Benny Cottelen kanssa. Määritys- ja kuvausmielessä yhteistyöhaluinen nummikirvinen viihtyi pari päivää lietteellä ja sen seurana oli ajoittain lyhytvarvaskiuru. Niitä pääsi katsomaan kaukoputkella siten, että olivat samassa putkinäkymässä yhtä aikaa. Myös sitruunavästäräkki oli tavattu samalla lietteellä, mutta me pääsimme katselemaan komean väristä koirasta, joka oli nähtävillä Porin Leveäkarilla istumassa karja-aidan tolppien nokassa ja ajoittain sen laulukin kuului.

Kuvat 6-7: Benny Cottele

Nummikirvinen tepasteli pelottomana Yyterin lietteen kuivahkoissa osissa.

Twitchers – Bongarijoukko Yyterin lietteellä – nummikirvinen ja lyhytvarvaskiuru tähtäimessä.

AMERIKANTAVI (Anas carolinensis)

Amerikantavi viivähti 13.4.2009 päivän ajan Vesilahden Laukossa, josta Jani Vastamäki löysi sen tulvalammikolta tavien seurasta ja ilman muuta sitä piti poiketa katsomassa.  Mainittakoon, että Jani näki seuraavana päivänä myös tavin x amerikantavin risteymän samassa paikassa.

Kuva 8: Jouni Riihimäki

Havainto on vasta Pirkanmaan neljäs amerikantavista, joka tässä lepää naarastavin seurassa.

PUNAPÄÄNARSKU (Netta rufina)

Pirkanmaan viides havainto punapäänarskusta tehtiin yhdistyksen kevätretkellä 25.4.2009 Hämeenkyrön Mahnalanselän Naarlahdessa.  Myös tätä harvinaisuutta oli käytävä bongaamassa.

Kuva 9: Rainer Mäkelä

Pilyn alueen kolmas narskunaaras oli koko päivän ajan bongattavissa sen levähtäessä väliin punasotkaparvessa ja väliin rannassa näkymättömissä.

AROSUOHAUKKA (Circus macrourus) 

Ruoveden Risujärveltä löysi Joni Raivio 19.4.2009 koiras arosuohaukan, joka oli paikalla vielä seuraavana päivänä.  Risujärjellä koiras oli helposti bongattavissa pienehköllä peltoaukealla ja sitä saatiin kuvattuakin.  Myös naaras arosuohaukan epäiltiin olleen alueella, mutta pienikokoinen sinisuohaukkakoiras hämäsi tarkkailijoita.  Näin itse vielä 24.4.2009 Ruoveden Moskulanmäen palovartiotornista vuoden toisen arosuokoiraan liihottelemasta matalalla kohti Jäminkipohjaa.  Lisää kuvia ja selvitystä Risujärven arosuohaukasta löytyy pilyn kotisivujen joulukuun retkiblogista kertomuksessa ”Vuoden 2009 makupaloja Ruovedeltä.

Kuva 10: Eino Hiekkanen

Arosuohaukka Ruoveden Risujärvellä 20.4.2009.

VIRTAVÄSTÄRÄKKI (Motacilla cinerea)

Pirkanmaalla tavattiin viime kevään-kesän aikana 5 virtavästäräkkiparia, joilla oli meneillään pesintään viittaavaa toimintaa. Ikaalisten Jyllinkoskella ja Hämeenkyrön Kyröskoskella sekä Nokialla Nokianvirran varressa suljetulla tehdasalueella on jo perinteiset pesintäpaikat. Lisäksi Juupajoen Korkeakoskella Juupajoen rotkosta löytyi sopivalta biotoopilta 25.5. koiras ja naaras, jotka osoittautuivat pesiviksi. Seurasin pesintää Markku Saarisen kanssa, joka löysi ja kuvasi pariskunnan. Myöhemmin ilmeni, että paikalla pesi myös toinen pariskunta. Löysin molempien parien pesät.  Siis kaksi onnistunutta pesintää saman kosken partaalla! Kaikkiaan näimme Markun kanssa 13 eri virtavästäräkkiä! Näistä olen julkaissut pilyn retkiblogissa marraskuussa 2009 kuvakertomuksen ”Virtavästäräkkien tuplapesintä Juupajoella”. Markun kuvia Juupajoen virtavästäräkeistä löytyy myös Tarsigerista.

Kuvat 11-14: Markku Saarinen

Ensimmäisen pesinnän koiras poseraa kuvaajalle.

Ensimmäisen pesinnän naaras ruokkii viittä poikastaan.

Toisen pesyeen koiras 2.8. Korkeakoskella Juupajoen rotkossa.

Toisen pesyeen naaras venyttelee yllä 31.7.

Löysin Jäminkipohjan uimarannalta myöhemmin 1.10.2009 Ruoveden lajilistalle uutena lajina virtavästäräkin, joka tavattiin paikalla vielä 14.10.2009.

Kuva 15: Joni Raivio

Uusi laji Ruovedelle 1.10.2009.

JALOHAIKARA (Egretta alba)

Pirkanmaalla on tavattu jalohaikaroita vuoteen 2000 mennessä yht. 8 kertaa. 2000-luvulla on aiemmin 2 havaintoa (To, Or) vuodelta 2000, 2001-2008 ei havaintoa.

Vuosi 2009 on ollut jalohaikaravuosi ja niitä tavattiin viidessä eri paikassa: Tampere, Toijala, Orivesi, Juupajoki ja Lempäälä. Todennäköisesti kyse on ainakin neljästä eri jalohaikarasta. Juupajoen jalohaikaraa lukuun ottamatta muista saatiin kuvia. Vertailuna on käytetty mm. linnun nokan väritystä. Bongasin Tampereen jalohaikaran vuodenpinnaksi ja Oriveden jalohaikaran Oriveden kuntapinnaksi. Sain 9.6. vihjeen Juupajoen Jaarilansalmessa laulujoutsenen pesän lähellä olleesta valkoisesta haikarasta Päivi Niemeltä, joka asuu salmen rannalla ja kävin vahvistamassa myös Juupajoelle jalohaikarasta uuden kuntapinnan.

Kuva 16: Jukka Wahlsten

Tampereen jalohaikara osui sopivasti kuvaajan hollille, se kun poistui Iidesjärveltä 23.4.2009.

Kuva 17: Jukka Helin

Orivedeltä Jukka T. Helinin löytämän jalohaikaran bongasin 13.5.2009 Pajukannasta Sakkolanlahdelta, jossa mökkiläiset havaitsivat sen jo edellispäivänä.

Kuva 18: Rainer Mäkelä

Akaan Terissaaressa 14.5. kuvatun jalohaikaran nokan väritys täsmäsi Juupajoella nähtyyn jalohaikaraan. Juupajoen jalohaikaralla oli selvää juhlapuvun valkoista röyhellystä selässä.

Kuvat 19-20: Rainer Mäkelä

Lempäälän jalohaikara kähmyili 11.6. Ahtialanjärven lintutornin lähellä Myllyojan suulla.

RUOSTESORSA (Tadorna ferruginea)

Porin Yyterin lietteillä kävimme taas 15.7.2009 hoitamassa Jonille eliksen sieltä ilmoitetusta ruostesorsasta.  Lintu oli vaikeasti kuvattavissa ruovikon reunassa korkean merivedenpinnan, vähäisten lietteiden sekä väreilyn että myös kuvausetäisyyden takia.  Kotimatkalla pitkospuiden alkupäässä kuulimme kun merihanhet lähtivät häirittyinä äänekkäästi lentoon ja pian huomasimme, että ruostesorsa lensi niiden mukana vierestämme ylitse.

Kuvat 21-22: Joni Raivio

Ruostesorsa merihanhiparvessa lennossa Riitasaranlahden suuntaan.

PALSASIRRI (Calidris melanotos)

Porissa Yyterin lietteillä bongasimme Jonin kanssa 29.6. palsasirrin.  Lintu oli Jonille elis ja itse sain siitä pinnan kesäkuulle.

Kuva 23: Joni Raivio

Hoitoniityllä patsasteleva palsasirri on nähty tänä vuonna Yyterin lietteillä touko-heinäkuun aikana useaan otteeseen.

ESKIMOSIRRI (Calidris bairdii)

Porissa Yyterin lietteiltä löytyi 30.9. eskimosirri, joka oli hyvin bongattavissa huolimatta siitä, että korkean meriveden takia matkanteko paikalle oli hidasta. Perillä lintua pääsi seuraamaan aivan vierestä. Kävin paikalla myös 1.10. sekä vielä 3.10 palatessamme pilyn yhdistysretkeltä Säpistä.

Kuvat 24-25: Joni Raivio

Yyterin hiekkarannalla 3.10. kuvattu eskimosirri pujotteli kuvaajien ja vesirajan välissä lähimmillään 2-3 metrin päässä.

NUNNATASKU (Oenanthe pleschanka) 

Tampereella Vilusenharjun maankaatopaikalla oli 18.-19.9. nunnatasku, joka oli myös uusi laji Pirkanmaan lajilistalle. Itse en yhteensattumien (amerikankurmitsanbongaus Hämeen hitaimpien seurassa) vuoksi päässyt paikalle, joten se puuttuu yhä Pirkanmaan lajilistaltani.  Nunnatasku löytyi 14.11. myös Nokialta Koukkujärven kaatopaikalta, mutta se teki ihmeellisen katoamistempun eikä sen bongaaminen onnistunut kuin yhdeltä lähialueen onnekkaalta.

Kuva 26: Rainer Mäkelä

Vilusenharjun nunnatasku – uusi laji Pirkanmaalle.

LOPUKSI SUOMENPINNOJA – uusia eliksiä

Tänä  vuonna sain elämänpinnalistalleni 3 lajia, joista 2 samalla oli myös Suomelle uusia lajeja: kirjorastas, ylänkötylli ja amerikankurmitsa. Näistä lajeista ei ole kuvia käytettävissäni.

KIRJORASTAS (Zoothera dauma) löytyi Kalajoelta ja oli ensi kertaa bongattavissa 15.6., jolloin se lauloi Holmanperässä ja pääsin suuren bongarijoukon mukana kuuntelemaan sen erikoista lauluääntä. Lajia oli vaikea päästä näkemään, mutta muutamille sekin onnistui. Laji on tavattu aiemmin Suomessa.

YLÄNKÖTYLLI (Charadrius mongolus) – ilmoitettiin ensin aavikkotyllinä 22.7. Kristiinankaupungin Domarkobbanista, joka on saari lähellä manteretta. Laji ei ollut minulle uusi, mutta lähdin Joni Raivion kanssa bongaamaan sitä, sillä laji puuttui Jonin elispinnalistalta. Matkalla lajimääritys muuttui Suomelle uudeksi lajiksi: ylänkötylliksi.  Sen hoitaminen onnistui vielä iltahämärissä kiitos Kari Korhosen, Veikko Forsbergin ym:n paikallisten harrastajien maankuulun venepalvelun! Ylänkötylli oli bongattavissa vielä 25.7.

AMERIKANKURMITSA (Pluvialis dominica) havaittiin ensi kerran 18.10. Hailuodossa ja pääsin ihastelemaan sitä heti aamulla 19.10. Hailuodon Tömpässä runsaan bongarijoukon kera.  Tämäkin Suomelle uusi laji viihtyi paikalla reilun viikon ajan eli 18.-27.10.

Bongausterveisin

Aarne

Leave a comment