PiLYn pöllöretken satoa

PiLYn pöllöretki eilisiltana ja alkuyönä 12.3. suuntautui Teiskon ja Oriveden maisemiin. Ainakin itse ajattelin, että olisi hyvä saavutus, jos tuo maaginen (ja monen muistissa vielä kauhuna kummittelevana) nollatulos saataisiin rikki. Nimittäin jatkuvasti saa kuulla, että oli kerran PiLYn pöllöretki, jolla ei kuultu yhtään pöllöä.
Pitää myöntää, että hieman tuskanhiki nousi pinnalle, kun tätä ajattelin ja tiesin, miten surkea pöllötilanne nyt on verrattuna viime kevääseen. Mieleen tuli myös, että tänä keväänä paras pöllöretki olisi varmaankin päiväsaikaan tehtävä kiertely, jolloin voisi katsella katoilla ja langoilla ihmisasumusten lähellä istuskelevia usein apaattisia pöllöjä.
Lähdimme liikkeelle Keskustorilta klo 18.00 aikoihin mieli täynnä toivoa ja kassit pullollaan eväitä. Mukaan oli huonoista pöllöuutisista huolimatta lähtenyt 35 hengen porukka. Poikkesimme aluksi kuuntelemaan Kintulammen tielle perinteistä Tarastenjärven alueen huuhkajaa. Mutta tietenkin paikalla oli lumiaura töissä, joten ei kuulunut muuta kuin moottorin ääntä ja viiden variksen meteliä. Matka ei näin ollen alkanut yhtä hyvin kuin viime keväänä.
Jatkoimme sitten Viitapohjan ja Ukaan suuntaan. Viitapohja oli hiljainen, paitsi useita haukkuvia koiria. Ukaan tiellä Savonkylässä kuulimme kuitenkin selkeästi ja aktiivisesti huhuilevan viirupöllön tutulta reviiriltä. Pöllön huhuili tuntui todella korvissa hyvältä ja se nollakauhu pakeni mielestä. Retkelle osallistujatkin tuntuivat olevan mielissään.
Ukaata lähestyttäessä sitten pienen menestyksen hetken jälkeen alkoi bussimme temppuilla. Kun kuljettajamme alkoi selvitellä tilannetta, niin hän päätyi lopulta siihen, että nyt on syytä ajaa pysähtymättä ja mahdollisimman hiljaa Orivedelle, jonne tulisi toinen bussi Ylöjärveltä. Näin ollen Ukaan ja Enokunnan metsäiset viirupöllö- ja helmipöllömaisemat jouduttiin sivuuttamaan bussissa istumalla ja kuunnellessa karmivaa ”hammaslääkärin poran kaltaista” ääntä, kun paineet menettänyt bussi raapi tien pintaa. Mieli oli jälleen kieltämättä maassa.
Kun saavuimme tuskien taipaleen jälkeen Orivedelle Nesteen huoltamon pihaan, niin samanaikaisesti vaihtobussimme saapui paikalle. Porukka vaihtoi nopeasti toiseen bussiin ja matka jatkui kohti Oriveden Torittua. Siellä oli saamani tiedon mukaan huuhkaja ollut komeasti äänessä.
Kun pysähdyimme Toritun ja Lyytikkälän välimaastoon, niin hetken päästä kuului huuhkajan sinänsä kovaääninen ja hidastempoinen puhaltelu valitettavan kaukaa vuorelta Jyväskyläntien melun seasta. Kaikki eivät  pystyneet kuulemaan tätä kalliojyrkänteiden upeaa tupsukorvaista soidintajaa. Yritimme kuunnella huuhkajaa myös hieman toiselta puolelta, mutta sinne sen ääni ei tietenkään kantanut!
Jatkoimme tämän jälkeen Pitkäjärvelle kohti perinteisiä Oriveden lehtopöllömaisemia. Pitkäjärven maisemat ovat komeaa maalaismaisemaa. Siellä lehtopöllön kevätsoidin korostuu entisestään ja luo pimeään tähtikirkkaaseen yöhön oman unohtumattoman tunnelmansa. Kun pienistä vastoinkäymisistämme lannistumaton retkiporukka oli astunut ulos ja herkistänyt korvansa yön äänille, oikea yön lintukin suostui ilmoittamaan keväistä mieltään vielä lumen keskeltä.
Yhtäkkiä kajahti nimittäin ilmoille kuuluvasti lehtopöllökoiraan komea soidin tutulta reviiripaikalta. Huuhkajan ääni oli kuulunut vaimeasti, mutta lehtopöllö kuulutti alkavaa kevättä pelto- ja järvialueen metsikössä äänekkäästi. Kaikki saivat kuunnella tätä ääninäytelmää kyllikseen.
Jätimme lehtopöllön soidintamaan Pitkäjärven maisemiin ja ajelimme kohti Päilahtea ja sitten vielä paluumatkalla kiersimme Suomaseman lenkin. Nämä molemmat alueet olivat hiljaisia. Tosin Suomasemassa joku oli kuulevinaan kaukaisen lehtopöllön vaikerruksen. Ja toinen samankaltainen ääni taisi olla bussin oven vessan kitinä. Sää muuttui hieman huonompaan suuntaan ollessamme Päilahdessa, joten tämäkin saattoi osittain vaikuttaa pöllöjen aktiivisuuteen.
PiLYn pöllöretkeläiset kuulivat siis tällä kertaa varmasti kolme erilajista pöllöä eli viirupöllön, huuhkajan ja lehtopöllön. Tuon retken tuloksista voi päätellä, että jossakin määrin pöllöjä voi kuulla tänäkin keväänä -lumesta ja ravintopulasta riippumatta. Kevään edetessä huhtikuuta kohti pöllöt voivat innostua soidintamaan jossakin määrin. Kannattaa näin ollen lähteä ainakin muutamalle öiselle pöllöretkelle kuulostelemaan paikallista pöllötilannetta.
Kiitokset kaikille pöllöretkelle osallistuneille osallistumisesta ja tervetuloa uudelleen! Pahoittelut myös retken aikana tapahtuneista hankaluuksista, jotka rajoittivat pöllöjen kuuntelumahdollisuuksia.
Jukka T.

1 Comment on PiLYn pöllöretken satoa

  1. Jouko Hakala // maaliskuu 13, 2010 at 21:04 //

    Kiitos mukavasta pöllöretkestä! Ensi vuonna uudelleen.

    Jouko Hakala

Leave a comment