Pihabongaus- ja talvipihapinnakisan huumaa

Tammikuun lopussa järjestettyyn BirdLife Suomen valtakunnalliseen pihabongauskisaan oli aktiiviharrastajana tietysti osallistuttava. Tätä leikkimielistä kisaa varten oli pohjustusta tehty jo joulukuun alusta lähtien, kun jokavuotinen Pirkanmaalaisten harrastajien talvipihapinnakisa käynnistyi. Kahden kuukauden harjoittelulla tiesi jo mistä oman ja naapurien pihan osasta tiettyjä lajeja saattoi löytää.

Ennen pihabongauskisaa minulla oli kotipihaltani kasassa 19 eri talvilajia, kun edellisvuoden kokonnaismäärä oli 17. Viime vuoden pihabongauspäivänä kertyi vain 10 lajia, joten sen rikkominen oli vähimmäistavoite.

Oman pihan ruokinta on tietysti kisatunnin keskipiste.  Parhaiten lintuja häiritsemättä näkee alle 10 metrin päässä olevalle ruokinnalle suoraan keittiön ikkunasta, samoin kuin isoon syreenipensaaseen, jonne parvet vähän väliä levottomina lennähtelevät. Aloitusajan saa valita itse kahden päivän aikana. Bongauksen SM-kisakokemukseen perustuen aloituslajin ilmestyessä ei kisaa kannata aloittaa heti, vaan vasta kun aloituslaji katoaa näkyvistä. Ennakko-oletuksen mukaisesti aloituslaji tulisi olemaan harmaapäätikka, joka oli vieraillut ruokinnalla edellispäivinä. Kisasäännöissä ei ole kielletty atrapin eikä avustajien käyttöä.

Pihabongaus 29.-30.1.2011

Lauantaina 29.1. seurailin ruokintaa ja lähiympäristöä ajoittain, mutta harmaapäätikkaa en onnistunut näkemään, joten pihabongauskisatunti täytyi siirtää seuraavaan päivään. Niinpä sunnuntaina 30.1. oli pakko aloittaa jostain lajista, jos aikoi olla kisassa mukana.  Lintuja alkoi tulla ruokinnalle runsaammin klo 9.00 jälkeen ja seurailin niitä ikkunasta aamupalaa naukkaillessa ja välineitä viritellessä. Kiikarit kaulaan, kaukoputki pystyyn pihalle ja mp3-soittimeen valmiustilaan harmaapäätikan ääni.

Aloituslaji

Pihalla piti tarkistaa olisiko Kuivajärven rantakoivuissa noin 250 m:n päässä teeriä, joita pari päivää aikaisemmin näkyi ruokailemassa varttitunnin ajan. Ei löytynyt, joten päätin kokeilla atrappia. Eikä mennyt kauan aikaa, kun harmaapäätikka lensi ison männyn latvukseen ruokinnan lähelle. Seurasin lintua kunnes se putosi ruokinnalle.  Menin sisälle, josta saatoin seurata tintinmakkaralla olevan tutun naaraslinnun touhuilua.

Silmiä hivelee puvun vihreän, keltaisen ja harmaan monivivahteisten poikittaisjuovien ja värisävyjen sinfonia, tummanruskeat siivet valkoisin shakkiruuduin sekä tukevat teräväkärkiset pyrstösulat ja tummanharmaa voimakas ylänokka. Tähtinä tuikkivat meripihkanväriset silmät, jotka huomaavat heti varomattoman liikkeen ikkunan läpi. Harmaiden jalkojen harmaat kynnet puristavat tiukasti oksaa.  Kerrassaan upea aloituslaji, joka poistui klo 10.20 ja käynnisti pihabongaustunnin.

Kuva ja aloituslaji n:o 1

Harmaapäätikka oli odotetusti pihabongauskisan aloituslaji.

Sitten ruksausta

Piharuokinnalta ja lähipuista on helppo laskea eri lajien lukumäärä: talitiainen 15, sinitiainen 15, keltasirkku 45, viherpeippo 55, urpiainen 30, harakka 2, närhi 2 ja käpytikka 2.  Tämän jälkeen olikin koossa jo 9 lajia. Etsintäkuulutus oli päällä mm. hömötiaisella, joka kävi päivittäin ruokinnalla sekä töyhtötiaisella, joka liikkui päivittäin kuulutellen äänekkäästi missä kierteli. Nyt kumpikin piileskeli jossain muualla. Ei näkynyt eikä kuulunut vaikka soitinkin houkutteli niitä.

Kuva ja laji n:o 2

Talitiaisia löytyi kisassa 15.

Kuva ja laji n:o 3

Sinitiaisia oli verottamassa tintinmakkaraa enimmillään myös 15.

Kuva ja laji n:o 4  

Viherpeippo oli nyt lukuisin laji määrältään, joka oli 55.

Laji n:o 5 oli keltasirkku, jonka kokonaismääräksi laskin 45 yksilöä.

Kuva 5  ja laji n:o 6

Koko talven ajan urpiainen on kuulunut ruokintapaikan vakiolinnustoon.  Eikä pihabongauspäiväkään tehnyt poikkeusta. Parvi, jossa oli 30 urpiaista pyöri koko päivän pihassa. Alkutalvesta joulukuun 10. päivä parvessa näyttäytyi myös tundraurpiainen, jonka sain siten talvipihapinnakisalajiksi.

Kuva 6 ja laji n:o 7

Harakka on satunnainen ruokintapaikan vieras.

Kuva 7 ja laji n:o 8

Närhiä olen nähnyt ruokinnalla talven aikana enimmillään 12 kerralla.

Kuva 8 ja laji n:o 9

Käpytikka koiras käy ruokinnalla harvakseltaan, mutta naaras on päivittäinen tintinmakkaran kuluttaja. 

Loppuhuipennus kauniissa ja aurinkoisessa pakkaskelissä

Sää oli kirkas ja aurinkoinen. Tiaiset kiertelivät takapihan jokiuoman kuusikossa. Viherpeipoilla oli jo soidinlaulua ja –lentelyä.  Atrappi ei tehonnut töyhtö- eikä hömötiaiseen.  Kokeilin myös puukiipijää.  Ei sitäkään, mutta tätäkin iloisempi yllättäjä – laji n:o 10 hippiäinen – äityi laulamaan auringonlämmössä pari säettä. Hippiäinen oli myös itselleni Pirkanmaan talvipihapinnakisaan uusi  laji. Pihaa kiertäessäni kuului kauempaa käpylinnun kutsuääntä, joka voimistui ja aivan päältä lensi yksinäinen äänekäs laji n:o 11 pikkukäpylintu. Se oli uusi laji tämän talven pihapinnakisaan. Pihabongauksessa kasassa oli nyt 11 lajia, mikä ylitti yhdellä edellisvuoden määrän.

Kävin välillä sisälläkin seuraamassa ruokintaa. Uusia lajeja ei tuntunut ilmaantuvan enää. Jäljellä oli kisa-aikaa 5 minuuttia, kun menin takaisin pihalle. Kävelin tienvarteen postilaatikolle, josta kiikaroin ympäristön pihoja ja metsikköä. Aika kului eikä jäljellä ollut kuin pari minuuttia.  Postilaatikolle näkyi hyvin myös ruokinnalla roikkuvat tintinmakkarat ja talipallot sekä suuri syreenipensas, johon maassa siemeniä nokkivat parvet välillä pyrähtelivät.  Pensaasta erottui viime hetkellä kaksi kirkasväristä siemensyöjää;  punatulkku uusi laji n:o 12. Toiset 2 koirasta tuli lisäksi näkyville samalla kun kuulin lajin n:o 13 hömötiaisen ääntä. Viime minuutilla sain kaksi uutta lajia. Se olikin jo tuuletuksen paikka! Kiirehdin nopeasti vielä sisälle katsomaan ruokintaa, jossa muiden lajien joukossa oli näkyvillä hienosti neljä punatulkkua sekä hömötiainen viimeisten kisasekuntien ajan.

Kuva 9 ja laji n:o 12

 

Viime hetkellä kiikariin osui uutena lajina punatulkku, kun 4 komearintaista koirasta ilmestyi ruokinnalle.

Kuva 10 ja laji n:o 13

Hömötiainen äänteli listalle viimeisen minuutin aikana.

Pihabongaus oli ohi ja lajeja kertyi 13, mikä oli 3 enemmän kuin edellisvuonna. Taktiikka oli hyvä. Jos kisan olisi aloittanut heti kun harmaapäätikka tuli näkyviin olisi ainakin pari lajia jäänyt pois.  Ja bonuksena tuli talvipihapinnakisaan uusina lajeina hippiäinen ja pikkukäpylintu, jonka jälkeen sen kisan lukema on 21.  Määrä sivuaa kuuden viimeisen vuoden talvipihapinnakisan ennätystä. Tämäntyyppisissä pinnakisoissa ei lajien määrässä voi kisailla kuin itsensä kanssa ja vertailla tuloksia aiempien vuosien saavutuksiin.

Helmikuun alussa sain vielä helmipöllön ja tiklin talvipihapinnakisaan. Sen jälkeen ennätys on 23 lajia.

Pihabongauskisasta poisjääneitä lajeja

Lajeja, jotka eivät nyt päässeet pihabongauskisan listalle:

Kuva 11

Tikli on uudistulokas ruokinnalla. Pihapinnoihin se tuli 18.4.2008 ja talvipihapinnakisalajiksi vieraili ruokinnalla 4.2.2011 kaksi tikliä noin tunnin ajan.

Kuva 12

Töyhtötiainen on vakiovieras, joka puuttuu vain yhdeltä vuodelta. Tänä talvena se on käynyt ja äännellyt aktiivisesti lähes päivittäin. Tämän pihabongauskisatunnin töyhtöpää pysytteli muualla.

Kuva 13

Kuusitiainen on ilahduttanut neljänä kisatalvena.

Kuva 14

 

Myös pikkuinen varpuspöllö on näyttäytynyt neljästi kuudessa talvipihapinnakisassa tämä talvi mukaan lukien.

Kuva 15

 

Helmipöllö puputti helmikuussa talvipihapinnakisan lajilistalle.

Kuva 16

Mustarastas on osallistunut vain kerran talvipihapinnakisaan.

Kuva 17 

Pikkuvarpusesta on tullut jokavuotinen piharuokinnalla harvakseltaan käyvä vieras keväällä ja syksyisin. Ensimmäinen pihahavainto siitä on huhtikuulta 2008.  Vieläkin se uupuu talvipihapinnakisan luettelosta.

Kuva 18

Puukiipijä puuttuu pikkuvarpusen lisäksi edelleenkin talvipihan lajistosta.

Kuva 19

 

Vihervarpunen on talvella itäisellä Pirkanmaalla harvinainen lintulautavieras. Se puuttuu yhä pikkuvarpusen ja puukiipijän lisäksi talvipihapinnoista. Näissä lajeissa on haastetta tulevaisuuteen, samoinkuin seuraavastakin.

Kuva 20

Metso puuttuu, mutta pyy ja teeri ovat jo listalla. 

Kaikki kuvat ovat Markku Saarisen ottamia. Suurkiitokset hänelle saadessani kuvat käyttööni.

Talvipihapinnakisan lajit kotipihaltani Juupajoelta aj. 1.12.2010-28.2.2011: 

1. Harakka 02.01.

2. Keltasirkku 02.01.

3. Talitiainen 02.01.

4. Punatulkku 02.01.

5. Sinitiainen 02.01.

6. Viherpeippo 02.01.

7. Urpiainen 02.01.

8. Närhi 02.01.

9. Hömötiainen 02.01.

10.Kuusitiainen 02.01.

11. Harmaapäätikka 05.12.

12. Käpytikka 09.12.

13. Tundraurpiainen 10.12.

14. Varpuspöllö 21.12.

15. Korppi 23.12.

16. Töyhtötiainen 29.12.

17. Varpushaukka 02.01.

18. Isolepinkäinen 06.01.

19. Teeri 22.1.

20. Pikkukäpylintu 30.01.

21. Hippiäinen 30.01.

22. Helmipöllö 02.02.

23. Tikli 04.02.

Tämän talven 2010-2011 yhteismäärä on 23, joka ylittää aiemman ennätyksen kahdella. Eli ihan kivasti on tullut lajeja ja monet niistä yksilömääriltään runsaslukuisia, vaikka talvi on ollut kova. Uutena tuli isolepinkäinen 29., hippiäinen 30., helmipöllö 31. ja tikli 32. talvipihapinnakisalajiksi.

Talvipihapinnat aj. 1.12.-28.2. yhteensä 32 lajia

– talvi 10-11 yht. 23 uusi ennätys

– talvi 09-10 yht. 17
– talvi 08-09 yht. 17
– talvi 07-08 yht. 15
– talvi 06-07 yht. 21
– talvi 05-06 yht. 17

Joka vuosi olen tavannut 10 lajia: Harmaapäätikka, käpytikka, hömötiainen, sinitiainen, talitiainen, närhi, korppi, viherpeippo, punatilkku ja keltasirkku.

Vain kerran olen tavannut 8 lajia: pyy, helmipöllö, koskikara, mustarastas, hippiäinen, isolepinkäinen, peippo ja tikli.

Kisaterveisin

Aarne Ohtonen

1 Comment on Pihabongaus- ja talvipihapinnakisan huumaa

  1. Jouko Mustalahti // maaliskuu 7, 2011 at 21:11 //

    Mielenkiinntoinen ja mukava juttu! Hiukan kummastelin yhtä kohtaa: vihervarpunen puuttuu talvipihapinnoista, samoin pikkuvarpunen ja käenpiika (!!!!???). Siinä riittääkin haastetta tulevaisuuteen, kuten sanoit!
    Vielä kerran, kivaan muotoon rakennettu blogi! Kiitos!

Leave a comment