PiLY:n yölaulajaretki Orivedellä

Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen alkukesäinen yölaulajaretki Orivedellä lähti liikkeellle Parpolanrinteen junaseisakkeen parkkipaikalta perjantai-iltana 17.6. Kokoontuminen oli klo 22.30. Sääennuste ei luvannut tälläkään kertaa hyvää, ja taivas saikin aika kattavan pilvipeitteen yölaulajaretken lähtöaikaan mennessä. Kuitenkin yölaulajaretki saatiin viedä läpi poutaisessa, heikkotuulisessa ja lämpimässä kesäyössä. Näin ollen retki onnistui sään puolesta hyvin.

Lähtöpaikalle kerääntyi lukuisa määrä autoja ja yhteensä 20 innokasta retkelle lähtijää. Alkuperäistä suunnitelmaa muutettiin, koska aiotun kävelyreitin varrella on ollut tänä kesänä yllättävän vähän yölaulajia aikaisempiin kesiin verrattuna. Lisäksi sateen uhka vaikutti päätökseen. Retki tehtiinkin autoilla.

Aluksi suunnattiin Onnistaipaleen suuntaan. Ensimmäisen pysähdyksen kohteena oli Onnistaipaleen Myllyjärvi. Paikalla aiemmin havaittua pensassirkkalintua ja sen sirinää ei kuultu, mutta kirkuvan naurulokkikolonian läpi kuului viitakerttusen upeat melodit. Valitettavasti vain viitakerttunen oli melkoisen kaukana, ja laulu kuului vaimeasti.

Seuraava kohde oli Onnistaipaleella Taipaleenjoen laaksossa Mäntän tien varrella siritellyt viitasirkkalintu. Viitasirkkalintua ei kuultu, mutta juuri paikalle pysähtyessämme havaitsimme sarvipöllön, joka lenteli saalistelemassa pellon päällä. Valitettavasti vain tämän pöllön taisi havaita vain muutama retkeläinen ennen pöllön katoamista puiden taakse.

Sarvipöllöjä näkee tähän aikaan kesästä saalistelemassa hämärässä kesäyössä peltojen päällä. Ne etsivät ravintoa poikasilleen. Suopöllönkin näkeminen Pirkanmaalla on mahdollista, mutta laji on maakunnassamme harvinaisuus. Sarvipöllön ja suopöllön erottaminen on hankalaa -etenkin huonoissa valaistusolosuhteissa. Suopöllön erityistuntomerkkejä ovat siiven valkoinen hyvinkin loistava takareuna, siiven lähes tasaisen musta kärki (sarvipöllöllä useita kapeita mustia poikkijuovia), musta kasvonaamari ja keltaiset silmät, hyvin pienet korvatupsut sekä vaalea vatsa (sarvipöllöllä viiruinen vatsa).

Hirsilässä oli havaittu lähekkäin kaksi laulavaa luhtakerttusta. Aluksi luhtakerttusta ei ollut löytyä, mutta loppujen lopuksi kuulin selkäni takaa tien toiselta puolelta kaukaa luhtakerttusmaista laulua. Luhtakerttunenhan siellä lauleskeli kauempana pensaikossa. Ilmeisesti jompikumpi alueella laulaneista luhtakerttusista oli vaihtanut hieman paikkaa. Retkeläiset saivat kuunnella luhtakerttusen nopeaa, aina välillä kirivää ja erittäin taitavia matkimisia sisältävää laulua. Kuuntelua tosin haittasi Mäntän tieltä kantautuva autojen aiheuttama melu.

Retkeläisiä kuulostelemassa lämpimän kesäyön ääniä Oriveden maisemissa/Kuva© Tuija Palonen

Luhtakettunen viihtyy rehevissä ruohokasvustoissa tai matalissa pensaikoissa usein ojien varsilla. Luhtakerttusen havaitsee laulamasta useasti vain muutaman matalan pensaan mudostamasta pensaikosta pelto-ojan vierustalta. Luhtakerttunen suosii myös hieman villiintyneitä puutarhoja ja pihapensaikkoja. Viitakerttusen tapaa pensaikkoisilta avomailta ja puutarhoista, mutta viitakerttunen ei viihdy niin tiheässä kasvustossa kuin luhtakerttunen. Viitakerttunen ja luhtakerttunen ovat yön mestarilaulajia, mutta niden laulu voi kestää vain yhden yön. Jos lintu pariutuu välittömästi reviirilleen saavuttuaan, niin lintu lopettaa laulamisen. Pitkälle heinäkuuhun laulavat yksilöt ovat jääneet pariutumattomiksi.

Hirsilästä yölaulajaretki suuntautui kohti Pitkäjärveä, mutta koukkasimme Köykän ja Kokkolan kautta. Köykässä aiemmin narissutta ruisrääkkää ei kuultu, mutta lähellä Kokkolaa lauleskeli peltopensaikossa toinen luhtakerttunen. Tätä luhtakerttusta saatiin kuullakin hyvin, koska se oli sopivalla etäisyydellä. Jyväskyläntien synnyttämän melun takaa Putaalta kuului edelleen satakielen näppäilyt. Tämä satakieli olikin retkemme ainoa havaittu satakieli. Satakielet alkavat vaieta kesän tässä vaiheessa laulukauden mentyä loppusuoralle.

Pitkäjärven Hoivalan ja Kylänlahden välisellä alueella kuului kolme viitakerttusta. Hoivalan viitakerttunen oli aivan tien vieressä laulamassa, joten laulavan linnun voimakkaana soivat melodiat ja matkimisäänet kantautuivat täydellä teholla kuuntelijoiden korviin ja aistimuksiin lämpimässä kesäyön hämäryydessä.

Tästä viitakerttusesta vähän matkan päässä retkeläisten korvat tavoittivat jälleen luhtakerttusen nopeatempoisen laulun tienvarren pensaikosta. Luhtakerttusen laulun takaa hieman kauempaa kuului myös viitakerttusen hitaat upeasti soivat säkeet. Näin retkeilijät saivat nauttia ja kuunnella molempia mestarilaulajia samalla kertaa. Kesäöittemme parasta laulajaa on vaikea valita, koska valinta perustuu myös subjektiivisiin makuseikkoihin. Joku retkeläisistä oli sillä kannalla, että luhtakettunen olisi ykköslaulaja. Eipä myöskään sovi unohtaa kultarintaa, joka laulaa kuitenkin enimmäkseen muulloin kuin keskellä yötä.

Omasta mielestäni ja näitä yölaulajia lukuisia vuosia kuunneltuani valinta on edelleen yhtä vaikeaa. Luhtakerttusen nopeatempoinen ja hyvin monipuolisia matkintoja sisältävä laulu on upeaa kuultavaa, mutta viitakerttusen hitaan maltillinen ja selkeästi artikuloiva melodisesti soiva laulu on todellinen kokemus suomalaisessa suviyössä. Ja kultarinnan taitavat matkimiset (laulun kireydestä huolimatta) ovat mestarisuorituksia nekin. Lintuyksilöiden välillä on sitten myös eroja eri lajien sisälläkin. Luhtakerttunen voi olla matkimisellaan se ykkönen, mutta viitakerttusen laulun luoma tunnelma voittaa mielestäni luhtakerttusen laulun aikaansaaman tunnelman. Vähän tällainen kompromissitulkinta. Eikä se ykkösen löytäminen ole se tärkein asia. Nauttikaamme kesäyön suloisista sävelistä, jotka avaavat meille öisen luonnon aarrearkun!

Pitkäjärvelle kuului myös kaulushaikaran puhaltelut. Jatkoimme Pitkäjärveltä kohti Koljonkulmaa ja Päilahtea. Koljonkulmalla vähän ennen kuuluisaa Purnua retkeläiset saivat tutustua kahden ruisrääkän kilpanarinaan. Ruisrääkän perinteinen narina peltomaisemassa oli pitkään lähes kateissa, mutta nyt 2000-luvulla narinaa kuulee kesäisin joko vähemmän tai enemmän vuosittaisista säätekijöistä ja lajin kannanvaihteluista johtuen. Tänä kesänä ainakin Oriveden lähituntumassa näyttää olevan hyviä rääkkäkeskittymiä. Esimerkiksi Juupajoen Salokunnassa Lutun pelloilla on narissut lähekkäin 9 rääkkää. Rääkät joutuvat usein vaihtamaan reviiriään toiseen paikkaan, kun heinätyöt tuhoavat entisen reviirialueen.

Kun retkeläiset astuivat ulos autoistaan Hirtopohjassa, niin Hirtopohjan luhdalta kuului luhtahuitin sivallukset. Luhtahuitti on helppo tuntea äänestään, joka kaikuu kuuluvana öiseen aikaan sopivilta kosteilta luhtamaisilta paikoilta. Luhtahuitteja on ollut tänä kesänä ainakin paikoittain varsin lukuisasti. Luhtahuittihan ei ole Pirkanmaalla mikään yleinen kesävierailija.

Oriveden Eräjärveltä peltomaisemasta löytämäni viiriäinen oli äänessä harvakseltaan vielä perjantai-iltana puolikymmenen aikoihin, mutta nyt innokkaiden retkeläisten odotellessa viiriäisen putputuksen alkamista viiriäinen valitsikin vaikenemisen tien. Viiriäinen ei antanut itsestään mitään merkkiä, vaikka paikalla kuunneltiin melkoisen tovin. Viiriäinen on ollut paikalla jo muutaman viikon. Varmaankin sen lauluinto on alkanut hiipua vähitellen.. Viiriäinen on usein laji, jonka lauluaktiivisuus vaihtelee. Viiriäinen kuuluu lajeihin, joiden havaitseminen Pirkanmaalla on aina iloinen yllätys. Tämän alkukesän lämmin jakso oli otollinen myös viiriäisille, joten useita viiriäisiä on kuultu Pirkanmaallakin.

Lopuksi yritimme Kuivasten tuntumassa kuultua viitasirkkalintua, mutta lintu ei suostunut helisyttelemään tulitikkuaskejaan. Sen sijaan kaulushaikaran puhaltelut kuuluivat hyvin Pajukannan suunnalta. Yöretki päättyi siinä puoli kolmen aikaan aamuyöllä.
Yöretki oli mielestäni varsin onnistunut, koska useaa laulavaa lintua voitiin kuunnella aivan lähietäisyydellä ja näin oli mahdollista tehdä vertailuja lajien kesken. Sirkkalinnut jäivät kokonaan havaitsematta. Harmittavasti myöskään Eräjärven viiriäinen ei suostunut esittämään soidinääntelyään toiveikkaille retkeläisille. Sarvipöllön näkeminen Onnistaipaleella oli lisäksi mieltä piristävä havainto. Yölaulajaretkelle voi vielä vielä lähteä, vaikka osa laulajista alkaa jo vaieta kesän ja pesintöjen edetessä. Mutta maastosta löytyy vielä uusia laulajia!

Yöretken sato oli seuraavanlainen: viitakerttunen 4 Ä, luhtakerttunen 3 Ä, kaulushaikara 3 Ä, ruisrääkkä 2 Ä, satakieli 1 Ä, luhtahuitti 1 Ä ja sarvipöllö 1. Lisäksi havaittiin useita lehtokurppia soidinlennollaan, ja käkikin kukkui.

Jukka T.

Leave a comment