PiLY:n elämyksellinen reissu Varangin niemimaalle 16. – 22.7.11

Lauantaiaamuna jo hyvissä ajoin ennen kello viittä innokkaat retkelle lähtijät kerääntyivät linja-autoasemalle tavoitteena päästä matkaan noin klo 5. Tuija piti vielä ennen lähtöä pikaohjeistuksen ja ei muuta kuin kahden auton nokat kohti pohjoista.

Tuija ohjeistaa matkan tarkoitusta ja suuntaa. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Lintuja aloimme laskea heti matkaan lähdettyämme ja lukema alkoi pikkuhiljaa nousta, vaikka auton ikkunoista havainnoimme. Matkalta saimme esimerkiksi hiiri- ja ruskosuohaukan.

Ensimmäisen päivän määränpää oli Saariselällä, jossa yövyimme. Saavuttuamme Saariselälle otimme huoneet vastaan ja sitten ei muuta kuin nokka kohti Kaunispään huippua, tavoitteena löytää keräkurmitsa. Kaunispäällä kesäyö oli komeimmillaan ja eikä aikaakaan, kun kapustarinta saatiin kiikareihin. Lisäksi siellä oli niittykirvisiä ja kivitaskuja. Lopulta löytyi myös keräkurmitsa poikueineen ihailtavaksi.

Keräkurmitsaa ihailemassa Kaunispään huipulla. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen suunta jatkui kohti pohjoista. Olimme hieman ajatelleet kiivetä matkan aluksi Kiilopäälle tai sitten Ailigas-tunturille, mutta sumu ja vesisade vesittivät sen ajatuksen. Matkalla pysähdyttiin kuitenkin Kaamasella Neljän Tuulen Tuvalla, jossa tiesimme olevan linturuokinnan ja josta saattoi nähdä taviokuurnan ym. lapin lintuja. Eikä aikaakaan, kun lintulaudalla näkyi taviokuurnapari, kymmeniä urpiaisia ja järripeippoja. Lisäksi kuului ja näkyi kuukkeli ja muita metsän lintuja.

Matkan kuvausporukka taitaa kuvata taviokuurnaa. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraava etappi oli retkieväiden hankkiminen Nuorgamista, ihan vain hintatason vuoksi. Siitä otettiin suunnaksi Pulmankijärvelle menevä tie ja eikä aikaakaan kun näimme ensimmäiset tunturikihut ja lapinsirkut. Norjan puolelle päästyämme toinen autokunta kävi katsastamassa erään kalliopahdan, josko olisi tunturihaukkoja näkynyt, mutta oli vain jälkiä pesinnästä. Muuten matka jatkui kohti määränpäätä, Varangin niemimaata ja Ekkeröyn pikku kylää, joka oli matkamme tukikohta.

Heti ensimmäisenä iltana oli allekirjoittaneen pakko päästä katsomaan majapaikan lähellä olevaa ns. kajavakalliota, jossa n. 20 000 pikkukajavaparia pesii. Näky oli uskomaton, pikkukajavia pesillään vierivieressä koko kallio täynnä ja mikä äänimaailma kajavien kajatuksesta lähteekään.

Kajavia kalliollaan. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu hienoa keliä, joten päätimme, että se on paras käyttää Hornöyan -lintusaaren tutkailuun, koska huonolla kelillä sinne ei vene vie. Vardön satamassa venekyytiä odotellessa löytyi pohjankiisla satama-altaasta uimassa ja karimetso laiturilla istuskelemassa. Lisäksi kaukoputkella saattoi nähdä jo ensimmäiset kauempana olleet lunnit.

Veneen lähestyessä saarta tuli ensimmäiseksi vastaan saaren ominaishaju ja kun pääsimme laituriin, löi vasten kasvoja uskomaton lintujen aikaansaama äänimaailma, jota ei pysty sanoin kuvaamaan. Saaren lintupaljous löi todella ällikällä. Ei tiennyt olisiko pitänyt katsella merellä, lennossa vai kalliojyrkänteellä olevia lintuja, niin paljon niitä oli joka puolella. Siinä meni hetki jos toinenkin ihmetellessä lintupaljoutta ja tuntui kun olisi yhtäkkiä ollut jossain Attenboroughin luontodokumentissa, maailmassa, josta saattoi vain haaveilla television välityksellä. Kun sitä lintupaljoutta rupesi hahmottamaan, tajusi, että lunneja menee päätä viistäen yli ja niitä istuu melkein joka kallionkielekkeellä, samoin pikkukajavia, pohjan- ja etelänkiisloja, karimetsoja ja ruokkia. Lisäksi merikihuja oli paljon liikkeellä, sekä tummaa, että vaaleata muotoa. Patikointi Hornöyan huipulle kesti ja kesti, kun piti pysähtyä vähän väliä katselemaan ja kuvaamaan lintuja ja varsinkin lunneja, jotka surusilmäisyydessään veivät sydämen mennessään. Lisäksi matkalla huipulle näkyi myös vuorihemppoja sekä ylhäällä luotokirvisiä ja mikä keli Hornöyalla olikaan, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja siinä ylhäällä maisemia ja lintuja ihastellessa 8 suulaa teki ohilennon. Takaisin satamaan patikoituamme aivan vierestä lensi hienosti vielä isokihu.

Lunnit Hornöyalla. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Evästauko Hornojan majakan kupeessa. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraava päivä oli tarkoitus viettää lähistön lintupaikkoja katsellen, koska keliksi ei luvattu kauhean aurinkoista. Siinä aamulla tihkusateessa staijatessamme ei tämän duden mieli ollut kovin korkealla juurikin kelistä johtuen, mutta niinpä taas hetken päästä sää näytti kauniimmat kasvonsa ja sade lakkasi. Ajelimme Vadsöhön eli Vesisaareen ja sen luonnonpuistoon katselemaan mm. vesipääskyjä ja suosirrejä.

Vesisaaressa sukankuivausta. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Sieltä matkamme jatkui paikalliseen satamaan, jossa lintujen määrä oli vähäinen, mutta paikallinen suomalainen kalastaja juttuineen nosti hymyn useamman huulille. Ja eikun seuraavaa kohdetta kohti eli Nessebyn kirkkoa ja sen laskuveden aikaista lietteistöä. Päivä oli komea, aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta ja oli ihana tarkkailla mm. ristisorsia, punakuireja ja merihanhia tyynessä kelissä.

Nessebyn kirkko ja osa lieterannasta. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Kirkolta jatkoimme matkaa vielä tundralle, jossa näkyi mm. pari tunturikiurun poikasta sekä tunturijärvellä alli ja mustalintu poikasineen. Saman päivän iltana oli vielä pakko kiivetä kajavakallion päälle ihastelemaan maisemia, koska enää matkan aikana sinne ei kerkiäisi.

Kuva: Tunturikiurun poikanen. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Viimeisenä Norjan päivänä lähdimme käymään Hamningbergissä, jossa olisi mahdollisuus nähdä esimerkiksi lisää suulia ym. mukavaa. Matka maisemineen oli aivan uskomaton. Upeaa vihreää tundraa joka puolella, aivan kuin kuvittelisi Irlannissa olevan, lisäksi upeita vuoria, joilla oli lunta ja välillä kivien muodostamaa kuumaisemaa. Pysähtelimme sopivissa lintupaikoissa matkalla ja pääsimme ihastelemaan esim. lapinsirrejä, piekanapesuetta ja kapustarintoja poikasineen. Hamningbergiin saavuttuamme istahdimme paikalliseen vohvelikahvilaan ja sen jälkeen kävelimme niemenkärkeen staijaamaan. Lämpömittari huiteli kahdenkymmenen korvilla ja vaikka olimme jäämeren rannalla, ei käynyt kunnolla edes tuulenvirettä ja sen lähes jokainen retkeläinen huomasi sitten illan tullen kasvoissaan palamisena. Lintujen liikehdintä oli aika vaisua, mutta suulia näkyi sekä muita vesilintuja, kuten riskilöitä.

Staijaamista Hamninbergissä. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Takaisin tullessa oli vielä pakko poiketa Vardön satamaan katsomaan, josko isolokki löytyisi ja kyllähän se pienen hakemisen jälkeen löytyikin.

Lähtöpäivän aamuna suuntana oli Suomi ja Saariselkä. Meri oli aivan tyyni, ja lämpötila jo aamusta korkealla. Matkalla vielä poikkeaminen Neljän Tuulen Tuvalla, jossa lintujen määrä oli vähäisempi kuin Norjaan päin mennessä sekä kalliopahdalla, jossa edelleenkään ei tunturihaukkoja näkynyt. Sen sijaan pienoisen yllätyksen toi peukaloinen, laulaessaan innokkaana kalliorinteellä sekä lapinsirkku.

Saariselälle päästyämme tavoitteena oli vielä löytää Kiilopään huipulta kiiruna ja eikun patikoimaan. Matkalla kivitaskut toivottivat tunturiin tulijan tervetulleeksi ja myös keräkurmitsapoikue näkyi. Jonkin aikaa haettuamme, kiirunat olivatkin melkein jaloissa ja koko porukka näki ne aivan lähietäisyydeltä.

Kiirunalla on erittäin hieno suojaväritys. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraavana aamuna oli vuorossa matka takaisin Tampereelle hienoa reissua muistellen ja edelleen lintulajeja kirjaten.

-Stina Ahvenjärvi

Seuraavana vielä reissun lajilista sekä Tapio Kaislan upeita lintukuvia matkalta: http://scirpus.fi/varanger/

NRO MAAT
LAJI NRO MAAT
LAJI
1. S N laulujoutsen 67.
N isolokki
2. S N merihanhi 68. S N merilokki
3.
N ristisorsa 69.
N pikkukajava
4. S N haapana 70. S
pikkulokki
5. S
tavi 71. S
kalatiira
6. S N sinisorsa 72. S N lapintiira
7. S
jouhisorsa 73.
N etelänkiisla
8. S
lapasorsa 74.
N pohjankiisla
9. S N tukkasotka 75.
N ruokki
10.
N haahka 76.
N riskilä
11.
N alli 77.
N lunni
12.
N mustalintu 78. S N kesykyyhky
13. S
telkkä 79. S
sepelkyyhky
14.
N tukkakoskelo 80. S
asio sp.
15.
N isokoskelo 81. S
tervapääsky
16.
N riekko 82. S
palokärki
17. S
kiiruna 83. S
käpytikka
18.
N kaakkuri 84. S
kiuru
19. S N kuikka 85.
N tunturikiuru
20.
N amerikanjääkuikka 86. S
törmäpääsky
21.
N jääkuikka 87. S N haarapääsky
22. S
silkkiuikku 88. S
räystäspääsky
23.
N suula 89. S N niittykirvinen
24.
N merimetso 90.
N lapinkirvinen
25.
N karimetso 91.
N luotokirvinen
26. S
mehiläishaukka 92. S
keltavästäräkki
27. S N merikotka 93. S N västäräkki
28. S
ruskosuohaukka 94.
N peukaloinen
29. S
varpushaukka 95. S N sinirinta
30. S
hiirihaukka 96. S
pensastasku
31. S N piekana 97. S N kivitasku
32. S
tuulihaukka 98. S
mustarastas
33. S N ampuhaukka 99. S N räkättirastas
34.
N tunturihaukka 100. S
laulurastas
35.
N muuttohaukka 101. S N punakylkirastas
36. S
nokikana 102. S
kulorastas
37. S
kurki 103. S N ruokokerttunen
38.
N meriharakka 104. S N pajulintu
39. S N tylli 105. S
harmaasieppo
40. S
keräkurmitsa 106. S
kirjosieppo
41. S N kapustarinta 107. S
lapintiainen
42. S
töyhtöhyyppä 108. S
töyhtötiainen
43.
N isosirri 109. S
talitiainen
44.
N pulmussirri 110. S N isolepinkäinen
45. S N lapinsirri 111. S
närhi
46.
N suosirri 112. S
kuukkeli
47. S N suokukko 113. S N harakka
48. S
taivaanvuohi 114. S
naakka
49. S
lehtokurppa 115. S
mustavaris
50.
N punakuiri 116. S N varis
51. S N pikkukuovi 117. S N korppi
52. S N kuovi 118. S N kottarainen
53. S N mustaviklo 119. S N varpunen
54.
N punajalkaviklo 120. S
peippo
55. S
valkoviklo 121. S
järripeippo
56. S
metsäviklo 122. S N viherpeippo
57. S N liro 123. S
vihervarpunen
58. S N rantasipi 124.
N vuorihemppo
59.
N vesipääsky 125. S N urpiainen
60.
N merikihu 126. S N tundraurpiainen
61. S N tunturikihu 127. S N pikkukäpylintu
62.
N isokihu 128. S
taviokuurna
63. S N naurulokki 129. S N lapinsirkku
64. S N kalalokki 130.
N pulmunen
65. S
selkälokki 131. S
keltasirkku
66. S N harmaalokki 132. S
pajusirkku

Leave a comment