TILHEN PESINTÄ JUUPAJOELLA

 Retkeilyalueen kuvausta

Maaka-Projektin tarkoituksena on tuottaa lisää lintuhavaintoja Pirkanmaan alueilta, joiden kartoitustaso on jäänyt erinomaisen tason alapuolelle. Tähän liittyen olen selvitellyt kesän aikana Juupajoen Hirvijärven ruudun tilannetta.  Ruudun keskeinen alue on Venäläisvuori ympäristöineen. Venäläisvuori on Pirkanmaan korkein kohta. Sitä korotettiin 1990 luvun vaihteessa, kun sen rinteille rakennettiin laskettelukeskus. Venäläisvuori tunnetaan paremmin Juupavaarana.

Juupavaaran laskettelukeskus oli alkuvaiheessa erinomainen staijauspaikka, kunnes sen laelle kasvoi näkyvyyttä haittaavat puustot. Keväin syksyin sieltä saattoi todeta hienoja kurki-, hanhi- ja petolintumuuttoja. Ainakin vuosina 2003-2007 viereisellä Tuulenhuhdanmäellä pesi kehrääjä. Sen jälkeen kun havainnot kehrääjistä loppuivat, on vierailuni alueella jäänyt muutaman pesimälajin vuotuistarkastukseen ja satunnaiseen muuttostaijaukseen länsirinteellä, josta näkee mm. Oriveden ja Ruoveden välistä aluetta.

Kaakkurikierroksella ensi kosketus tilhiin

Poikkesin 25.7. laskettelurinteen yläosassa, jonne pääsee autolla ja josta oli tarkoitus kaakkurikierroksen yhteydessä jonkin aikaa seurata näkyisikö esim. muuttavia kuiri- tai kurmitsaparvia.  Ällistys oli suuri, kun pian kuulin tilhen ääntä ja löysin lähikeloista 2 vanhaa tilheä. Ne putosivat väliin maahan ikään kuin marjoja poimiakseen. Noin vartin päästä ne katosivat äännellen itään matalalla rinteen taakse. Muuta ihmeempää ei siltä rinteeltä herunut ja jatkoin matkaani poiketen Iso-Liesijärvellä, jossa 5 selkälokkia, muutama kala- ja naurulokki sekä kaakkuri kelluivat rantasipin viistäessä veden pintaa.

Kului 2 tuntia tilhien tapaamisesta, kun laskin 1,5 km:n päässä mäkeä alas aukealle, jonka reunassa oli mm. korkeita runsaslehtisiä koivuja, joiden latvuksissa oli kuivia oksia. Sieltä oli helppo erottaa latvassa istuva lintu, joka kauempaa jo muistutti tilheä. Pysähdyin ja seurasin lintua kunnes huomasin toisenkin tilhen. Heti tuli mieleen, että samoista aiemmin näkemistäni tilhistä oli kyse, vaikka ne olivat lähteneet eri suuntaan. Eihän Pirkanmaalla ole mahdollista nähdä useampi tilhiä ja vielä kesällä pesimäaikaan!  Jatkoin matkaani 10 minuutin päästä, kun kellokin oli jo paljon ja kaakkurilampien tarkastuskierros oli vielä kesken. Lähilammelta löytyikin 2 vanhaa kaakkuria.

Kuva 1: Tapio Oikuri

Kaakkurin lentoon lähtö lähialueen pesimälammelta.

Uutta tietoa alueen ruutuun

Tulin uudestaan 27.7. Juupavaaraan ja kahvitellessani laskettelukeskuksen ravintolassa kuulin ylläpitäjältä, että heidän matkailuvaunualueellaan oli Hämeenlinnalainen pariskunta, joka oli kiinnostunut linnuista.  Tapasin heidät ja keskustelussa ilmeni, että he olivat kierrelleet aluetta viime ja tänä kesänä ja heidän lomailunsa perustui lähiympäristön lintujen seurantaan. Kiertelin heidän vinkkiensä perusteella aluetta ja totesin pikkulepinkäispoikueen ohella, että heidän neuvomansa kanahaukan pesä oli tyhjä ja pesässä olleet 3 poikasta olivat lähteneet jo maailmalle. Seurasin myös tilhiparin touhuja, kun ne keräilivät hyönteisiä pyrähtelemällä koivun latvuksilta kuin sieppolinnut konsanaan. Muutaman kerran ne putosivat erikseen tienviereiseen matalaan n.3-5 -metriseen taimikkoon, joka oli kuusivaltaista.

Seuraavana päivänä 28.7. kävin heidän kanssaan läpi Hirvijärven ruudun puutteita ja sain heiltä ruudun kartoitustason parantamiseen runsaasti pesimäaikaista tietoa useista lajeista mm. valokuvien kera. Keskustelussa ilmeni mm., että he olivat nähneet kesäkuussa asuntovaununsa vieressä olevissa keloissa paikallisena eri aikaan 2 harmaapäätikkaa ja 5 tilheä!

Kuva 2: Tapio Oikuri

 

Kanahaukan pesimävarmuusindeksi paranee tästä poikueesta.

Tilhiparin seurantaa mahdollisen pesinnän varmistamiseksi

Niinpä tarkkailin tilhipariskunnan touhuja muun kiertelyn ohella myös 29.-30.7. varmistaakseni olisiko pesintä oikeasti menossa.  Tilhien käytöstavat olivat edelleen samat: hyönteisten sieppausta koivun latvuksista, tosin ne usein katosivat näköpiiristä palatakseen pian takaisin. Ja välillä pudotus kuusivaltaiseen taimikkoon, josta mielestäni kuulin poikasääniä, jotka eivät olleet niin korkeita ja pitkiä kuin emojen, mutta en löytänyt maastosta poikasia, vaikka kiersin taimikkoa pariin otteeseen.  Näin myös kerran 2 tilheä koivunlatvassa vierekkäin siten, että toinen värisytti siipiään, kuten poikaset kerjätessään, mutta en ehtinyt varmistaa lintujen ikää, kun ne jo katosivat näköpiiristä.  Tapahtuma vahvisti poikaolettamusta. Lisäksi oli tiedossani, että Markku Saarinen ja Kari Kallio olivat nähneet 21.7. n. 5 km:n päässä Jämsän puolella aivan Juupajoen rajan tuntumassa 2 vanhaa ja yhden nuoren tilhen.

Pesän tai poikasten etsintää

Pyysin Maaka-projektia vetävää Ruovedellä kesäasunnollaan olevaa Ilkka Sahia mukaan seuraavaksi aamuksi ja hän suostuikin lähtemään kuultuaan kokemuksiani.  Yhdessä saavuimme paikalle ja tilhikin istui heti vakiopuussaan ja toinen oli puunlatvassa kauempana.  Katsoimme lintuja kaukoputkella, totesimme ne vanhoiksi linnuiksi ja Ilkka kuvasi niitä.

Kuva 3: Ilkka Sahi

Tilhi tähystelee kuivassa latvuksessa ja toinen oli vähän matkan päässä eri latvuksessa.

Pesän löytyminen

Kun vakiokoivun tilhi putosi taimikkoon, näki Ilkka tarkan laskeutumispaikan ja matalan kuusen, jonka luo tilhi putosi. n. 10 m:n päähän tiestä.  Ilkka meni paikalle ja pian kuulinkin mieltä hivelevän lauseen: ”Täällä näkyy kuusen oksalla tilhen poikasen pää, toinenkin”. Samaan aikaan emotilhi istui vakiokoivun latvassa tyynesti kuitenkin äännellen harvakseltaan kun riensin paikalle. Kiikarilla näki tarkemmin edessä olevan kuusenoksan takaa pari nuoren tilhen päätä, lisäksi erottui oksan alapuolelta pesäaineksia. Löysimme siis poikaset ja pesän!!  Kättelyn ohella vaihdettiin katsomiskulmaa ja kuulin Ilkan toteavan, että kolmaskin pää siellä on! Kun rauhassa katsoin ja Ilkka kuvasi, huomasin että myös neljäs pää tuli näkyviin!  Kylkikyljessä jähmettyneet isokokoiset ja lähes lentokykyiset poikaset sekä emot olivat varsin rauhallisia käytökseltään sinä aikana kun olimme pesän lähellä. Nyt varmistui myös se, että koivunlatvassa näkemäni kerjuurituaali kuului emotilhien parisuhdekäyttäytymiseen. Poistuimme kauemmas ja emotkin pääsivät taas ruokkimaan poikasiaan.

Kuva 4: Ilkka Sahi

 

Nelikko tähystää hievahtamatta kuusen runkoon tuetusta pesästä, joka oli taitavasti piilotettu oksien peittoon. Tämän jälkeen tilhen pesimävarmuusindeksi on korkein eli 82 Hirvijärven ruudulla.

Poikasten lähtö pesästä

Samana iltana kävin toistamiseen paikalla. Jo kauempaa saattoi todeta, että poikaset olivat lähteneet pois pesästä. Markku Saarinen sai kuvattua maastosuojaverkon kanssa poikasia myös emojen ruokkiessa niitä. Lähettäessään kuvia minulle Markku totesi saatetekstissään, että ”Yllättäen emot ruokkivatkin poikasiaan pelkästään mustikoilla!” Pohjolan linnut värikuvin (PLV s. 944) kertoo tilhen osalta, että ”syö pesimisaikana hyönteisiä erityisesti sääskiä ja koskikorentoja, joita pyydystää ilmasta sieppomaiseen tapaan. Heti poikasten tultua lentokykyiseksi siirtyy käyttämään kasvisruokaa, Lapissa etenkin variksenmarjoja (Siivonen).” Huomasin itse edellispäivinä alueen metsiä kävellessäni, että mustikoita oli hyvin tarjolla. Mieleen palasi myös ensikosketus 1,5 km:n päässä tapaamani tilhipariin, joka kävi väliin maassa ennen katoamistaan. Olivatkohan nekin hakemassa poikasilleen marjoja?

Kuva 5: Markku Saarinen

Pesän jättäneistä maastopoikasista kolme esittelee hienoja siipikuvioita.

Kuva 6: Markku Saarinen

Siiven venytystä ruokaa odotellessa.

Kuva 7: Markku Saarinen

Emo tuo ruokaa poikasilleen.

Kuva 8: Markku Saarinen

Ravinnossa on siirrytty hyönteisistä marjoihin – mustikkahan se sinne kitaan katoaa.

Kuva 9: Markku Saarinen

Tyhjä tilhen pesä poikasten lähdettyä n. 2 m:n korkeudella.

Kuva 10: Markku saarinen

Yleiskuva tilhen pesimäpaikalta.  Poikue oli siirtynyt 4.8. tien viereisestä kauemmaksi.  Niitä ei enää näkynyt, mutta ääniä kuului, kun Markku Saarinen poikkesi paikalla.

Ilman MAAKA-projektia en tätäkään pesintätapahtumaa olisi pääsyt todistamaan. Kiitos Ilkalle myös siitä, että hän hienovaraisesti patisteli tyydyttävän tason ruudun tilanteen parantamista.  Kaiken muun ohella löytyi monia ihastuttavia ja ennen käymättömiä lintupaikkoja, joissa on jatkossa pakko poiketa. Kerta kaikkiaan ihastuttava ja fantastinen kokemus tavanomaisen ja usein puuduttavan perusretkeilyn ohessa. Tilhipoikueen lisäksi tapasin alueella poikueita, kuten käpytikan, harmaasiepon, kirjosiepon, laulurastaan, metsäkirvisen ja äänten perusteella puukiipijän sekä tiaisista hömö- ja töyhtötiaisen.  Myös kameran näytöltä katselin ainakin pyrstötiaisen, kuusitiaisen sekä kanahaukan poikueita jne.

Ainoa negatiivinen kokemus samassa yhteydessä tekemältäni kaakkurilampien tarkistuskierrokselta oli, kun lähilammen pariskunta oli keskellä lampea ilman poikasia, joita se useimpina vuosina oli onnistunut kasvattamaan. Selvisi, että pesimäalustana käytetty turvemätäs oli ilmeisesti korkean veden johdosta irronnut rannasta ja vastarannalla kelluneella vettyneellä mättäällä lillui vielä 2 ehjää ja märkää munaa.

Yhteenveto pesimäaikaisista tilhihavainnoista Pirkanmaalla

Tältä kesältä löytyy yllä olevan pesinnän lisäksi alueelta myös toinen kahden tilhen havainto ja kesäkuinen 5 tilhen havainto sekä aivan Juupajoen Jämsän rajan tuntumasta 5 km:n päästä tilhihavainto 2ad 1 juv.  Nämä havainnot viittaavat, että pesintöjä olisi ollut useampiakin?

Rainer Mäkelä kokosi seuraavan yhteenvedon Nyky-Pirkanmaan alueen tilhien pesinnöistä ennen Juupajoella varmistunutta pesintää:

”Seuraavanlaista tilhitietoa löytyy. Eli PLV (Pohjolan Linnut Värikuvin) mainitsee varmoina pesintähavaintoina Parkano 1881 (C. Brander), Ruovesi 1893 (Mela, Kivirikko), Kihniö, Virrat, Kuru 1965 (Kellomäki) ja samana vuonna 1965 edelleen Ylöjärvi (Lagerström) ja Lempäälä (Metsälä). Tuo vuosi 1965 tunnetaan erityisen hyvänä tilhien esiintymisvuotena etelässä. Sitä ei nämä havainnot paljasta, onko joissain kenties kyse pesälöydöstä. Sittemmin vain Nokia 1974 ja 15.6.1988 Vam Karkku Jyränvuori 1 yks., jolla ruokaa nokassa (M.Lagerström, Vesa ja Rauni Nieminen) sekä 21.7.1995 Nokia Korpijärvi W-puoli väh. 1ad ja maininta ”paikalla ilmeinen poikue” (T. Lehtiniemi). Eli pitkään on menty ilman ilmeisen varmoja pesintähavaintoja.”

Tiirasta löytyy 11 havaintoa ajalta 1.6.-15.8. vuodesta 1995 alkaen. Niissä ei ole mainintaa pesinnöistä eivätkä ne sisälly yllä olevaan.

Kiitos Ilkalle, Markulle ja Tapiolle kuvista sekä heille ja Rainer Mäkelälle  avusta pesinnän todentamisessa.

Aarne Ohtonen

Yhteenveto pesinnöistä: Rainer Mäkelä

Kuvat: Ilkka Sahi, Markku Saarinen, Tapio Oikuri

Leave a comment