Retkikertomukset
Kaikki tapahtumat | Lintuillat | Retket ja koulutukset | Retkikertomukset
21.01.2011 - Kurppakomppania Kuurin Kynnäällä
Kuurin Kynnäs Liettuassa - luonnonihme myös lintuharrastajalle
Kapea kannas, joka ohjaa linnut staijarin syliin.
Kuurin kynnäs on 97 km pitkä kapea hiekkamuodostelma, jonka erottaa Liettuan mantereesta makeavetinen Kuurinlahti. Tämän luonnonmuodostelman ovat muodostaneet noin 5000 vuotta sitten aallot, hiekka ja tuuli. Kynnäs on itse asiassa lähes jatkuvaa hiekkadyyniä, jossa korkeimmat hiekkamuodostelmat ovat noin 70 metrisiä ja hiekkarantaista uimarantaa riittää kilometreittäin Kynnäksen länsirannalla. Kynnäksestä noin 52 km sen pohjoisosaa kuuluu Liettualle ja loppuosa Venäjälle. Kuurin Kynnään kansallispuisto (Curonian Spit) listattiin UNESCOn maailmanperintökohteiden luetteloon vuonna 2000 kulttuurillisena maisemakohteena, jolla on paljon sekä luonnon että kulttuuriarvoja.
Kuurin Kynnäksen kasvisto muodostuu noin 900 kasvilajista. Kynnäällä voi tavata noin 40 eri nisäkäslajia ja jopa 300 lintulajia. Kuurin kynnään kautta kulkee merkittävä lintujen muuttoreitti, joka varsinkin syksyisin kokoaa mahtavat määrät etelään pyrkiviä muuttajia.
Suunnitellessamme retkeämme saimme apua entiseltä hämeenkyröläiseltä lintuharrastajalta Pessan Jormalta. Jorma oli käynyt aiemmin syysreissulla Kynnäällä ja kertoi houkuttelevia lukumääriä varsinkin peippolintujen muutosta. Kuten toinenkin meitä suunnittelussa avustanut Krister Castrenkin vahvisti, kynnäällä voi saada todistaa jopa 1,9 miljoonan pikkulinnun päivämuuttoja! Jorma oli omalla matkallaan saanut seurata noin 700 000 peipon päivämuuttoa.
Hiekkarantaa taivaanrantaan.
Kynnäs on kapeimmillaan vain 400 m leveä ja leveimmilläänkin vain 3,8 km. Tämä merkitsee hyvin vahvan johtolinjan muodostumista meren ollessa molemmin puolin sumputtamassa lintujen muuttoreittiä. Paitsi mahtavia peippojen ja tiaisten muuttoja, kynnäksellä voi seurata myös vahvaa petolintumuuttoa; varpushaukkoja tuhansia parhaina päivinä, suohaukkoja kaikkia lajeja, falcoja runsaasti. Muuttohaukkojakin useita parhaina päivinä. Pikkulintumassasta voi löytää pikkukivoja lajeja aina silloin tällöin. Aikaa määrittämiseen jatkuva lintujen ryntäys ei liiemmälti anna.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Retkemme suunnittelu aloitettiin talvella 2010. Retken budjetointia merkittävästi helpotti Ryan Airin uusi lentoreitti Tampere-Pirkkalasta Kaunasiin. Halpalentoyhtiön hiilijälki ei tosin ole pienempi, mutta paljon halvempi !
Kaunasiin varasimme riittävän kokoisen henkilöauton meille neljälle osanottajalle : Helge Hakala, Risto Salonen, Hannu Kianen ja Kari Hakala. Autonvirkaa sai tällä kertaa esittää Opel Zafira ja kuskivuorossa olivat Risto ja Hannu Helgen ja allekirjoittaneen keskittyessä maisemien katseluun ja kartanlukuun takapenkillä.
Majoitukset löytyivät taaskin melko helposti netin kautta. Eivätkä olleet hinnankiroissa tälläkään kertaa; keskiarvohinnalla yön hinta per lintumies oli 27 Euroa /yö ( 3 yönä jopa aamupala sisältyi hintaan). Autonvuokra 760 Euroa sisältäen täysvaravakuutuksen ilman omavastuuta (hyvä ratkaisu tällä kertaa!). Ryan Air veloitti lentolipuista edestakaiselta keikalta 296 € koko porukalta ja neljältä matkalaukulta.
Majoituspaikka Nidassa – perhehotelli Naglis
Retkiajankohtaa lintujen määrän suhteen yritettiin optimoida siten, että paitsi peippolinnut myös pedot sattuisivat retkiajankohtana olemaan Kuurin kynnäksen kohdalla . Lähtöpäivä perjantai 24.9 ja paluu 9 päivää myöhemmin sunnuntaina 3.10 iltapäivällä. Alkuperäinen lentoaikataulu muuttui vielä loppusuoralla; "Ryani" myöhäisti lähtöämme yli kuusi tuntia ilmoittamatta aikataulun muutoksesta ! Tämä muutos aiheutti todella kiireen Kaunasin päähän, sillä meidän piti ehtiä viimeiseen lauttaan Klaipedasta Kynnäälle. Viimeinen lautta kynnäälle ajoi klo 2.00 aikaan, seuraava olisi lähtenyt vasta viidelta aamulla eikä autossa torkkuminen oikein olisi kiinnostanut.
Kaunasissa auton merkkauttaminen papereihin sujui hyvin, kamat autoon ja heti kohta kohti Kaunasia Kaunas-Klaipeda moottoritietä (ja vauhdilla). Yllätykseksemme Liettuan moottoriteillä sai körötellä 130 km/h mikä helpotti ehtimistämme Klaipedaan ajoissa. Pientä sydämentykytystä aiheutti täydessä vauhdissa auton nokkaan kolahtanut kettu tai supi! Pimeässä eläintä oli turha hakea; se kuoli 130:n vauhdissa varmasti mitä todisti myöhemmin auton vaurioiden tarkastuskin. Onneksi oli täysarvovakuutus ja onneksi pysyimme tiellä !
Kynnäs
Kynnäkselle saavuimme siis täydessä pimeydessä eikä maisemia voinut liiemmin ihailla. Kynnäs on suojelualuetta, jolle pääsy edellyttää pienen "pääsymaksun" suorittamista puomein varustetulla sisäänajopaikalla.
Majoituspaikkamme kynnäksen eteläosassa Nidan kylässä oli pieni perhehotelli Naglis. Isäntä oli myöhäisestä saapumisajastamme huolimatta meitä vastaanottamassa kello kolmen aikaan yöllä. Siistit kahden hengen huoneet; jääkaappi ,tv, suihku ja kahvivehkeet varusteinaan. Tähän majoitukseen ei kuulunut aamupala hintaan, mutta 6 eken hintaan saimme joka aamu runsaan ja monipuolisen aamupalan. Kello soittaan aamulla seitsemän aikaan, että ehtisimme ajoissa aamumuutolle.
Päivä 1. lauantai 25.9.2010 Puolipilvistä, erittäin lämmintä'+ 20 cels päivällä
Yöunet jäivät vähiin, mutta uuden paikan viehätys ja innostuneisuus voittivat pienen väsymyksen. Aamupalan jälkeen autoon tarvittavat kamat ja liikkeelle. Pienen hakuammunnan jälkeen löysimme kynnäksen länsirannalta komean "biitsin" ja sen takareunalta hiekkadyynin, jonka päällä saimme "väistellä" elämämme vilkkainta peippomuuttoa!
Heti rannan pysäköintipaikalle tullessamme totesimme muuton jo käynnistyneen ja taivaan olevan "täynnä" peippoja ja sepelkyyhkyjä. Seistessämme dyynin päällä peippoja lappoi molemmin puolin ohitsemme jatkuvanavirtana. Välillä tunne oli kuin edellisen kesän Lapin reissulla hyttysten kanssa. Peippojen virta kulki aivan rantaa pitkin noin 300-400 metrin levyisenä aaltona. Meren päälle eivät peipot juuri eksyneet ja muuttovirta ohjautui aivan ohitsemme ja päällitsemme.
Peippomuuttoa väisteltäväksi asti
Peippoja hieman korkeammalla muuttivat varpushaukat ja sepelkyyhkyt. Kun peippojen määrän ihmettely alkoi hieman laantua, alkoi näiden seasta löytyä muitakin muuttovirtaan osallistuvia lajeja. Tiaisia; lähinnä tali- ja sinitiaisia sekä niittykirvisiä aloimme vähitellen osata eritellä tästä hirveästä massasta. Myös kuusitiaisia ja pyrstötiaisia osallistui ryntäykseen.
Jalohaikaraparvi (7 yks.) aiheutti hämminkiä näin ensimmäisenä päivänä, mutta seuraavina päivinä saimme todeta jalohaikaran kannan kasvaneen Liettuassa ja sen olevan jopa lähes päivittäinen laji.
Vaikka seisoimme Itämeren itärannalla aavan meren rannalla merelliset lintulajit eivät olleet kovin runsaasti edustettuina. Joitakin pieniä sorsaparvia, paikallisia kaakkureita ja silkiuikkuja saatiin kirjoihin. Yllätyimme tiedosta, että esimerkiksi haahka on kynnäksellä harvinaisuus, koska sinisimpukkaa, sen pääravintoa ei alueella ole. Petoja löysimme päivän aikana useita lajeja määrien jäädessä vielä pienehköiksi. Ilahduttavinta oli neljän eri muuttohaukan liito kohti etelää.
Iltapäivän puolella petomuuton parantuessa ja peippomuuton laantuessa siirryimme kahdenaikaan ns. Aurinkokellomäelle. Kyseinen mäki saa nimensä sille isoista kivipaasista rakennetusta aurinkokellosta. Sinänsä toimiva alun perin viisi-kuusi metriä korkea rakennelma, joka jossain syysmyrkyssä oli kärsinyt "arvonalennuksen" päällimmäisten kivien pudotessa alas (liekö kello enää ajassa ? ).
Aurinkokellomäeltä pohjoiseen
Maisemat tältä mäeltä olivat hulppeat lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Mäki oli siis silkkaa hienoa hiekkaa, jonka kulkeutumista oli yritetty hillitä istuttamalla pensaita ja punomalla juurista matalia aitoja pysäyttämään hiekan kulkua tuulen mukana. Koko kynnäs oli historian saatossa vaarassa huuhtoutua mereen kynnästä asuttaneiden ihmisten hakatessa metsät poltto- ja rakennuspuuksi. Eroosio oli vähitellen lähtenyt käyntiin ja hiekkamyrskyjen peittäessä kokonaisia kyliä aiheuttaen lopulta niiden siirtämisen toiseen paikkaan. 1700-luvun puolivälissä joku viisas tiedemies esitti ratkaisuksi metsien uudelleen istuttamista, mikä myös toteutettiin ja eroosio saatiin vähitellen kuriin.
Aurinkokellomäeltä etelään
Aurinkokellomäeltä päivän saalimme kasvoi yltäen lopulta iltahuudon mukaan 67 lajiin. Peippoja ei maallikkoryhmämme osannut laskea; arviomme oli 300-400.00 lintua.Tämä arvio tarkentui paikallisten lintumiesten laskentojen perusteella myöhemmin tuohon 400.000 peippolintuun. Päivän lajit 67 lajia- aika makea aloitus retkelle !
Päivä 2. sunnuntai 26.9.2010 aurinkoista + 20 cels yhä edelleen
Aamulla ensin länsirannalle edellispäivän staijauspaikalle. Peippomuutto kävi eineen eilistä korkeammalla, mutta lähes yhtä vilkkaana. Yhteensä arviolta noin 200-250.000 peippolintua mukaan lukien muut joukossa matkaa tekevät lajit. Meren puolelta löytyi muuttavia isosirrejä, tylli, kierteleviä pikkulokkeja ja useita jalohaikaraparvia (3+3+2+2), joista kaksi yksilöä muuttivat kurkiparven siivellä! Sepelkyyhkyparvet olivat komeita , useiden satojen yksilöiden useita parvia. Myös kottaraisiaehti muuttaa päivän aikana yhteensä 4250 yksilöä. Pyrstötiaisilla oli mukavaa rientoa myös; päivänmittaan kirjattiin noin tuhat pitkähäntää kilisemässä kohti S:ää.
Puoliltapäivin siirryimme Aurinkokellomäelle, mistä iltapäivän petomuutto paremmin oli hallittavissa. Petomuutto olikin melko mukavaa; yhteensä 474 muuttavaa, joista suurin osa tietysti varpushaukkoja (360), mutta myös sinisuohaukkoja (21) ja ruskosuohaukkoja (12) , nuolihaukkoja (13), tuulihaukkoja (25), hiirihaukkoja (16) ampuhaukkoja(7) ja muuttohaukkoja tänäänkin 4 muuttavaa ! Reissun ainoa piekana ja arosuohaukka ilahduttivat myös ylilennollaan.
Nidan kylän satamaa
Aurinkokellomäeltä avautuu mahtava suorasuuntaus petojen tulosuuntaan ja määritysaikaa jää mukavasti lintujen usein ottaessa korkeutta kiiaillen edessä avautuvan laakson yllä. Paikalliset merikotkat esittivät lentonäytöksiään aina silloin tällöin. Nuolihaukat pysähtyivät usein muutolta saalistamaan sudenkorentoja Aurinkokellomäen rinteeseen aivan silmiemme eteen syöden saaliinsa lennossa.
Mäellä meitä kävi jututtamassa myös saksalainen lintuharrastaja, joka oli pitkällä kiertueella alueella perheensä kanssa. Paikalliset turistit ihmettelivät meidän kaukoputkirivistöämme, lintuharrastajia ei Liettua ole montaa sataa ja ihmetys täten tekemiseemme (siis seisoskeluun ja taivaalle tähyilyyn) oli silminnähtävää.
Tulevaa kurkimuuttoa enteili jo yli 300 (8a) linnun muuttopäivä. Myös närhillä pientä vaelluksen poikasta seurassaan muutama pähkinähakki. Nokkavarpusia ilmestyi mäellemme ja yksinäinen lapinharakka lisäsi lajilistaa ylilennollaan. Staijauspaikalta oli helpompi eritellä peippojen mukana muuttavia tiaisia. Peippojen massalinja kulkee näköjään aina kynnäksen länsirantaa. Tälle päivälle kertyi yhteensä 79 lajia, joista 10 uutta reissun lajia.
Päivä 3. maanantai 27.9.2010; koko pilvistä, lämmintä vesisadetta ja kovahko koillistuuli
Staijaus ei oikein ottanut onnistuakseen vesisateen vuoksi. Staijausta yritettiin aloittaa Aurinkokellomäellä huonolla tuloksella. Sateessa tapasimme luontokirjailija Lasse Kylänpään, joka oli kuvaamassa aineistoa tulevaan muuttoa käsittelevään uuteen kirjaansa. Teimme "pistohyökkäyksiä" eri paikoille länsirannalla ilman mainittavaa tulosta, vesisade piti muuttajat maissa. Kävimme myös Venäjän rajalla Kalingradintien tullissa toteamassa, että raja on kunnossa (rajalla hätäkäyttöön bajamajat !).
Lopulta päätimme käyttää päivän ajelemalla kohti pohjoista aina Juodkranteen asti. Matkalla pysähdyimme merimetso- ja harmaahaikarayhdyskunnan kohdalla. Aivan tien vieressä pienellä metsätöyräällä näkyi satoja merimetson pesiä ylhäällä "entisten" mäntyjen latvaoksistoissa. Männyt olivat entisiä siksi, että merimetsojen ulosteet olivat polttaneet niistä kaiken vihreän jo aikaa sitten ja puut olivat enää rankoja.
Tässä Kynnään suurimmassa yhdyskunnassa pesii noin 1300 merimetsoparia ja lähes 600 harmaahaikaraparia. Merimetson puupesä on yllättävän pieni ja hatara niinkin isolle linnulle.
Merimetson pesät ovat yllättävän pieniä.
Kävimme Juordkantessa soittelemassa Liettuan aktiivisimman (?) lintuharrastajan ovikelloa. Krister Castren on Suomen kunniakonsuli Liettuassa ja intohimoinen lintuharrastaja. Krister oli auttanut meitä reissumme suunnittelussa ja olisimme halunneet siitä häntä kiittää. Krister ei ollut kotosalla, mutta jo pari päivää myöhemmin olimme staijaamassa yhdessä Kuurin kynnään suurinta kurkimuuttoa.
Eräällä korkeimmista dyyneistä
Palaillessamme kohti Nidaa poikkesimme yhdellä korkeimmista hiekkadyyneistä. Korkeimmat dyynit ovat käsittämättömän korkeita hiekkamuodostelmia. Dyynille, jolle poikkesimme oli rakennettu päätieltä hyvin opastein varustettu leveä kävelytie ja varsinaisen hiekkadyynin osalle oli rakennettu leveähköt "pitkospuut " laudasta. Turistiliikennettä halutaan ohjata kulkemaan vain näitä reittejä, jotta hiekkamuodostelmat säilyisivät koskemattomina. Jossain turisti-infon esitteessä oli esitetty montako tonnia hiekkaa valuu alas, jos yksikin turisti kiipeää ylös helposti alas valuvaa hiekkarinnettä. Maisemat dyynin päältä olivat mahtavat ja muutama varpushaukkakin jatkoi sateesta huolimatta matkaansa.
Sateisen päivän saalis oli kaikesta ajelemisesta huolimatta kuitenkin 10 uutta reissunpinnaa. Ensimmäiset pähkinänakkelit ja viitatiaiset löytyivät huuruisista kiikareista huolimatta. Mereltä löytyi riuttatiira, pilkkasiipi, yksijalkainen meriharakka. Metsähanhilla oli pientä muuttoa havaittavissa; pienissä parvissa noin 100 muuttavaa. Rantakomppauksilla löytyi sateen vuoksi muuttonsa keskeyttäneitä pikkulintuja. Sekä leppälintu että mustaleppälinu ja peukaloinen pyörivät useiden yksilöiden voimin rantavallin takana olevissa pusikoissa. Lämmintä sadetta saatiin koko päivän ja tuuli oli kovahko koillisen puolelta. Tästä huolimatta päivän saalis 72 lajia ja reissunlajit nyt jo 99.
Saunan hintaan kuuluivat hassut hatut.
Päivä 4. tiistai 28.9.2010; koko pilvistä, lämmintä vesisadetta ja kovahko koillistuuli, alle 15 cels.
Aamu aloitettiin paitsi tukevalla aamiaisella myös länsirannan jo tutuiksi tulleilla maisemilla. Tällä kertaa tosin uudessa paikassa, mistä löytyi hieman sateelta suojaava rantakioskin katos. Muutto keskittyi nyt meren puolelle, mantereella satoi ja muutto oli lähes seis. Krister Castren vieraili myös staijipaikalla yhdessä aiemmin mainitun Lasse Kylänpään kanssa. Yhdessä esitimme purevaa kritiikkiä vallitsevalle säätilalle ja toivoimme huomiselle parempaa. Muutto keskittyi merellä muuttaviin hanhiin . Noin 500 merihanhea ja 3500 anseria (lähinnä metsähanhia) muutti pienehköissä alle sadan linnun parvissa. Niin ikään mereltä löytyi lapasotka ja lapasorsa. Rantapuskista ylläen löytyivät sekä kirjosieppo että pulmunen. Petojen osalta tämä päivä jäi edellisten varjoon.
Krister Castren on yksi Liettuan "suurimmista" lintuharrastajista.
Staijaus jäi tänään vähän vähemmälle säästä johtuen. Piti keksiä jotain "sisäohjelmaa" Ennen reissuamme Suomen tv:stä oli tullut dokumentti Liettuasta. Tässä ohjelmassa kerrottiin Kynnään olevan meripihkakeskus ja siellä sijaitsevan myös meripihkalle omistettu museo. Löytyihän museo Nidasta rannan kävelytien ja ensimmäisen kadun välistä. Museo esitteli meripihkaa laajasti, sen muodostumista ja käyttöä sekä historiaa. Museo toimi myös meripihkakorujen myymälänä ja niinpä erehdyimme myös me ostoksille, pitihän jotain kotiinviemistä havaintojen ja kokemusten lisäksi olla.
"Kivirekien" hyvittämiseen meripihkaa sen kaikissa muodoissa.
"Turistit tulkaa tukkukylään tänne…"
Iltahuudossa kirjattiin tälle sateiselle päivälle kuitenkin 71 lajia ja reissun lajeihinkin saatiin vahvistusta 4 lajia (=103 lajia).
Iltahuudon tunnelma - väsynyt mutta onnellinen.
Päivä 5. keskiviikko 29.9.2010; aamulla koko pilvistä aueten aamupäivällä, tuuli kovahko pohjoisen puolelta, lämpötila nyt jo alle alle 10 cels.
Kamat kantoon ja Kynnäälle...
Nyt se sitten repesi, kurkimuutto nimittäin. Krister Castren oli kertonut, että kurjet eivät yleensä eksy Kynnäälle. Edellispäivänä oli jo muuttanut pienissä parvissa noin sata kurkea mikä oli ollut etujoukkoa tämän päivän rynnistykselle. Koti-Suomessa oli neljä päivää aiemmin ollut kova kurkirynnistys ja Viron Saarenmaalla pari päivää aiemmin.
Olimme normiaikaan länsirannalla odottamassa peippomuuton alkua, mikä ei sitten oikeastaan alkanutkaan, vaan hanhia ja kurkia alkoi lappaa taivaan täydeltä ! Kurkiparvia oli ilmassa jatkuvalla syötöllä. Parvet olivat pääosin kokoluokkaa 20 - 90 yksilöä, vain pari yli 200 linnun parvea koko päivänä. Eli laskemista riitti kun kurkien seassa muutti hanhiakin yli 1800 ja gavioita viitisensataa.
Sää parani iltaa kohti, mutta pikkulintujen muutto ei koskaan alkanut eikä petojakaan liiemmälti liikkunut, vain muutamia kymmeniä yhteensä.
Liettuan entinen kurkien syysmuuttoennätys (6000 ) meni komiasti rikki ; kirjasimme yhteensä 8600 muuttavaa kurkea tuona keskiviikko päivänä !
Reissunlajit saivat myös kiitettävästi täydennystä; vielä kuusi uutta eli jo 109 lajia täynnä ja päivällekin 67 lajia.
Kynnäs ja Komppania
Päivä 6. Torstai 30.9.2010 ,aurinkoista , + 4 cels. aamulla tuuli tyyntynyt.
Aamupala normaalisti kello seitsemän aikaan ja viikon "velat" maksuun isännälle. Viisi yötä, aamupalat ja yhtenä iltana saunavuoro; yhteensä 200 € per nuppi, eipä ollut majoitus hinnankiroissa ! Naglis oli hyvä majapaikka hyvällä paikalla ja palvelu kiitettävää. Isäntä oli tosin hieman jäyhä ilmeisesti kielimuurista johtuen (saksaa ja englantia sekä käsimerkkejä). Aamupalat olivat tosi runsaita ja maittavia ja valmistuivat aina lintumiesten edellyttämään epäinhimilliseen kellonaikaan (=7.00).
Aamupala oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Torstai oli varattu siirtymäpäiväksi Kynnäältä mantereelle. Vietimme vielä puolisen tuntia vanhalla staijipaikalla länsirannalla. Muutto oli kovin hiljaista, peipot eivät innostuneet ja merelläkin liikenne hiljaista. Päätimme siis karistaa Kynnään pölyt (=hiekat) ja suunnata kohti lauttarantaa ja yli salmen mantereelle. Matkalla poikkesimme vielä merimetso/harmaahaikarayhdyskunnan "katselulavalla" ennen Juodkrantea. Tälläkin pysähdyksellä varsin kylmänä syysaamuna saimme samalta seisomalta kolme uutta reissunpinnaa (punatulkku, urpiainen ja mustapääkerttu).
Vielä pakollinen käynti Juodkrantessa Wizard Hillillä puuveistospuistossa. Varsin huomaamattoman risteyksen jälkeen auto parkkiin ja mäelle johtavaa hiekkapolkua pitkin kiipesimme ylös "Hillille". Matkan varrella oli mitä erilaisimpia puuveistoksia, joita eri kansallisuuksia edustavat taiteilijat ovat tehneet kunnioittaakseen Liettualaista kuuluisaa puunveistoperinnettä. Hahmot vaihtelivat maahisista maalaisihmisiä muistuttaviin hahmoihin ja erilaisiin eläinhahmoihin.
Wizard Hillin kansansoittajia.
Klaipedan lautalle saavuimme juuri sopivasti lautan ollessa lähdössä, vain viiden minuutin odotus ja lautalla yli Klaipedaan n. 10 minuuttia. Klaipeda ei sinänsä kiinnostanut, vaan nokka kohti Ventes Ragasin rengastusasemaa.
Ventes Ragas sijaitsee Kuurinlahden länsirannalla niemen kärjessä. Paikka kerää muuttavia lintuja aivan niemen kärkeen missä on useita helgoland-rysiä ohjaamassa lintuja rengastajien käsiin. Isoimmat olivat n. 20 metrin suuaukolla mikä kerää tehokkaasti lintuja alati kapenevaan nieluunsa ja lopulta metri kertaa metri loppuhäkkiin, mistä rengastaja käsin saa poimittua "uhrit".
Vähän ennen retkeämme Suomen tv:stä oli tullut luontodokumentti Liettuasta. Tässä ohjelmassa vierailtiin paitsi Kuurin kynnäällä myös Vente Ragasin rengastusasemalla. Asemaa isännöi rengastaja joka myös esiintyi ohjelmassa. Samainen vanhemman puoleinen herrasmies keräsi rysien saalista ollessamme paikalla, mutta ei alentunut enempää keskustelemaan; vain lapa nousi ja lapas kuului (lapas = terve liettuaksi). Tällä kertaa ei rysissä yhtä pöllöä kummempaa ja tämänkin onnistuimme kadottamaan ennen määrityksen varmistumista !
Vente Ragasin lintuasema numeron 50 kohdalla
Päivän varsinainen kohteemme oli Ventestä hieman pohjoiseen sijaitsevat Karppien kasvatusaltaat.
Karppien kasvatusaltaita
Kuvassa kirjain H:n kohdalla olevat säännöstelyaltaat. Kun altaat tyhjennetään niiden pohja muodostaa lietealueet, mitkä vetävät puoleensa kahlaajia, sorsia ja hanhia ruokailemaan. Tällä ensi käynnillä altaat olivat melko hiljaisia-muutama kymmenen merihanhea ja taveja. Taivaalla muutama merikotka ja lokkeja. Lopulta viimeinen allas osoittautui tyhjennetyksi ja sieltä lajistoa löytyi; suosirri,punajalkaviklo,noin sata taivaanvuohta, tylli ja useita merikotkia. Pikkujoutsen perhe aiheutti hämminkiä, pesiikö se tosiaan Liettuassa ?
Altaiden lähettyvillä olevalla kynnöspellolla oli vilkasta. Lajikirjoon kuului useita lokkilajeja, merikotkia, puluja, töyhtöhyyppiä, kottaraisia, kyyhkyjä sekä ainakin yksi keräkurmitsa sekä pari lapinkirvistä. Päivänmittaan saimme kokoon 13 uutta lajia; kokonaislajimäärän noustessa 122 :een ja päivän lajit 87.
Illaksi köröttelimme seuraavaan majoituspaikkaan Siluten kaupunkiin. Deims hotelli oli ehkä vähän liiankin hieno tälle nuhruiselle porukalle, mutta olimme kuitenkin lähes ? ainoat asiakkaat isohkossa kaupunkihotellissa.
Hotelli Deims Silute ja pakettiaamiainen
Aamupala oli "paketissa" sängyllä, koska hotellinväki ei herännyt yhtä aikaisin kuin me. Liikkeelle taas 7.30 aikaan yhdessä auringon nousun kanssa. Suuntana oli eilen käydyt kala-altaat.Crister Castren oli evästänyt meitä että kala-altaille sai mennä vain luvan kanssa. Lupa piti noutaa allasalueen läpi vievän tien varressa olevasta kahvilasta. Siellä nyt ei kieltä osattu, mutta käsimerkein ja kiikaria osoittaen lupa mitä ilmeisemmin heltisi ! Luvan kunniaksi otettiin kahvilasta kahvit ja jäätelöt. Toimiston läheisyydestä saimme ihailla mahtavaa merimetsoparvea; noin 6000-7000 matkasi länttä, ilmeisesti merta kohden, hajanaisessa kilometrien mittaisessa parvessa.
"Lupatoimisto" kala-altailla
Altaiden takseeraus jatkui ja löytyihän lopulta keskemmältä allas, jolla oli myös elämää. Ensimmäiset punasotkat ja nokikanat sekä törmäpääsky haarapääskyparvessa. Yhdellä altaalla kieppui noin 100 yksilön taivaanvuohiparvi nousten lentoon ja laskeutuen. Samalla altaalla lepäili 9 merikotkaa sulassa sovussa sorsien ja kyhmyjoutsenten kanssa.
Yhdellä altaalla seurailimme heittoverkkokalastusta harjoittavaa alkuasukasta - ei saalista.
Yritimme hieroa tuttavuutta myös paikallisten kanssa...
Jätimme altaat ja suuntasimme Siluten eteläpuolelle suurille jokisuisto- ja peltoaukeille.
Aavaa lääniä silmänkantamattomiin kuin Pohjanmaalla. Näillä aukeilla totesimme toden-
näköisesti keväisin olevan ahdasta - hanhiparvia paikat piukassa. Nyt oli jo syksyisen hiljaista. Pikkulepinkäinen sentään löytyi erään oikotiemme varresta langalta. Yövyimme toisen yön samaisessa Dems-hotellissa. Ruokapaikan löytäminen näin turistiajan ulkopuolella osoittautui vaikeaksi. Tietysti olisimme voineet tyytyä hotellimme tarjontaan, mutta jotain "paikallista" oli hakusessa eikä sitä sitten löytynytkään! Kylän toisessa hotellissa oli illastamismahdollisuus, joka sai luvan täyttää vatsamme.
Iltahuudossa päivän lajit 70 ja reissun kokonaismäärä nyt 127 lajia.
Päivä 8. lauantai 2.10.2010 ,aurinkoista , +-0 -> + 10 cels , tyyntä , puolipilvistä
Herätys vasta klo 7.30 ja lähtö 8.45 kohti Kaunasia. Joka retkelle tulee se viimeinen retkipäivä. Niin kävi ikävä kyllä nytkin, mutta otetaan siitä kaikki irti !
Olimme jo kotosuomessa päättäneet ottaa tämän päivän vähän rennommin ja körötellä Nemunas joen rantoja viistäen pikkuteitä kohti Kaunasia - tietenkään lintuja unohtamatta.
Nemunas virtaa
Pysähtelimme aina mielenkiintoisilta tuntuvissa paikoissa, poikkesimme linnoille ja kirkoille. Pääkohde piti olla Panemunis Pilis linna , mutta sepä olikin laitettu remppaan ja ovet olivat kiinni. Sen pihasta sentään turkinkyyhky lajiksi ja pian joelta myös isokoskelo parvi.
"Nimetön kirkko ja Panemunis Pilis-linna
Nemunasin rantapusikosta löytyi reissun ainoa hernekerttu ja lähes varma/epävarma lapinsirkku.
Vanhaa tienpohjaa jokivarressa. Tästä ei pidemmälle
Nemunas-joen toisella puolella avautui näkymä Venäjän =Kalingradin alueen puolelle.
Nemunas jokilaaksoa
Toinen suuri metsoparvi vielä ennen Kaunasia
Viimeinen löysimme itsemme Kaunasista. Epätarkalla kaupunkikartalla löysimme melko lähelle tavoitettamme Metropolitan hotelliaja paikallisella opastustuksella perille. Hotelli oli varattu sen historiallisuuden vuoksi (perustettu 1900 luvuin alussa), mutta emmepä päässeet hotellin aulaa pidemmälle tutustumaan hotelliin. Varauksemme oli kuulemma peruttu - se kuka oli perunut ei koskaan selvinnyt. Olimme etukäteen soittamalla respaan varmistaneet jo suomesta varauksen olevan kunnossa. Hotelli oli kuitenkin täynnä ja varauksemme tipotiessään !
Metropoliksen respa on vain pahoillaan
No kyllähän kaupungista hotelleja löytyy. Vaikka hintaero seuraavaan vähän "kirpaisikin", siirsimme hynttyymme parin korttelin päähän vähän uudenaikaisempaan hotelli Kaunasiin.
Kaunas on Tampereen ystäväkaupunki, - etsi vaakuna.
Matkapäivän lajit kuitenkin 62 kpl. ja reissunpinnat hulppeat 130 lajia ! Ei hassummin reilun viikon keikalla syys-lokakuun vaihteessa. Perinteisesti olemme Salosen Riston johdolla osallistuneet pinna-arvauskilpailuun joka reissulla ja aina eri säännöin, jotka vielä saattavat elääkin kisan tiimellyksessä. Tällä kertaa mestari itse oli keksinyt säännöt jotka takasivat hänelle voiton (Risto79 p;KH 73,HK 66 ja HH 56p).
Päivä 9. sunnuntai 3.10.2010 ,aurinkoista , +-0 -> + 10 cels , tyyntä , puolipilvistä
Lähtöpäivän aamu käytettiin Kaunasin kiertelyyn ja tehtiinpä pieni ajolenkki Kaunasin lentokentän pohjoispuolellekin ilman mainittavaa lintumenestystä - yksi jalostettu sinisorsa/ hanhiristeytymä (?) tosin aiheutti hieman hämminkiä - mikä lienee ollut.
Puoliltapäivin suoriuduimme lentokentälle ja auton luovukseen. Auton ensimmäisen päivän kolarivahingotkaan eivät huolettaneet, koska olimme ottaneet täysvaravakuutuksen. Matkalaukkujen tasauspunnitus Ryan-Airin sääntöjä kunnioittaen ja eikun koneeseen ja kohti Mansea. Minnekkähän ensi vuonna lintumiesten matka viekään ?
Teksti©Kari Hakala, kuvat©Helge Hakala