Retkikertomukset

Kaikki tapahtumat | Lintuillat | Retket ja koulutukset | Retkikertomukset

27.01.2007 - Pihabongaustunnelmia Ylöjärvellä 2007

Tämänvuotinen pihabongaukseni tuli tehtyä vanhempieni pihassa Ylöjärven Siivikkalassa heti lauantaiaamuna. Havaitsin viime vuoden pihabongauksessa samalla paikalla kaksitoista lajia ja nyt piti olla edellytykset enempään, onhan talvi ollut edeltäjäänsä runsaslajisempi. Eli aamupuuro naamariin, lämmintä vaatetta päälle ja kiikarit kaulassa pihalle. Kello näyttää aloitushetkellä 9.01.

Mustarastaat ovat viihtyneet ruokinnalla jo aamuhämäristä saakka ja laji hoituukin ensimmäisten lajien ryppäässä. Muita etupäässä auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä nauttivia lajeja ovat tali-, sini- ja kuusitiainen. Harakat ja varis ääntelevät vähän kauempana ja viherpeippo lentää yli. Lyhyen ajan sisällä myös yksinäinen ohitse matkaava urpiainen, ruokinnalla piipahtava hömötiainen, puskaan istahtava vihervarpunen ja puihin tupsahtavat kuusi punatulkkua nostattavat lajimäärän yhteentoista. Aikaa on kulunut tasan vartti ja lajimäärä on vain yhden päässä viimevuotisesta - ei hassumpi alku.

Viikko sitten isolepinkäinen kävi piharuokinnalla saalistamassa useaan otteeseen. Saaliikseen se sai ainakin peipon ja sinitiaisen. Kotiväen mukaan sen jälkeen ruokinnalla on ollut aika hiljaista, eikä kahta toivottavasti vielä hengissä olevaa peippoa ole näkynyt ollenkaan, viherpeippojakin on ollut tavallista vähemmän. Nytkin ruokinnalla on aika rauhallista tiaisten vilinää lukuun ottamatta. Mustarastasmäärä kasvaa, kun erottelen ruokinnalla käyvät linnut iän ja sukupuolen mukaan. Sinitiaisia saan kerralla laskettua 27 kappaletta pihakoivuista ja ruokinnalta, mutta talitiaisia ei kerrralla näyttäydy montaakaan. Puoliväli lähestyy ja uusien lajien tulo tyrehtyy täysin. Tuleeko se kaksitoistakin lajia tekemään tiukkaa?

Kellon ollessa 9.28 plokkaan korkealla taivaalla lentävät kaksi lintua: keltasirkkuja. Aivan, niitähän ei ollut vielä näkynytkään! Kovin olivat kesit vähissä, kun koko loppuaikanakaan en kuullut kuin yhden linnun ääntä. Missäköhän ruokinnalla aiemmin vieraillut parinkymmenen linnun parvi oleskelee?

Hetimiten sirkkujen ylilennon jälkeen varis alkaa raakkua vallan vimmatusti. Mikä nyt? Se lentää metsän yllä ja alkaa syöksyillä korkean kuusen latvusta kohti. Siirryn vähän, jotta saisin paremman näkyvyyden syöksyjen kohteeseen, ja totean ison ja hoikan mötin käkkivän nätisti tukevan oksan päällä: kanahaukka! Lintu on vatsapuoleltaan pitkittäisviiruinen, eli se on viime kesänä kuoriutunut nuorukainen. "Gentti" saa kohta variksen ahdisteluista tarpeekseen ja suuntaa metsän reunaa pitkin poispäin. Samalla totean lajimäärän olevan kolmetoista ja kello on minuuttia vaille puolivälin, eli voisi huonomminkin mennä.

Montaa minuuttia en ehdi kanahaukkaa fiilistellä, kun kaukaa taivaalta paljastuu seitsemän kohti lentävää pistettä. Kovasti haiskahtaa uudelta lajilta ja lintujen tullessa lähemmäksi voin varmistaa lajimäärityksen - linnut ovat räkättirastaita. Vähän aikaa olin jo pihabongaukseni alkuminuutteina ehtinyt miettiä, että näkyyköhän räksiä tai tilhiä ollenkaan, kun lähiseudun pihlajanmarjat ovat jo joutuneet parempiin suihin, mutta ainakin puoli huolta osoittautui nyt aiheettomaksi. Lajeja on neljätoista ja aikaa vajaa puolet jäljellä. Mutta mitä tämän jälkeen enää näkyisi? Puutelistalla on vielä pihassa päivittäin käyvät fasaanit, mutta ne näkyvät kuulemma yleensä vasta iltapäivän puolella. Peippo saisi tulla murkinoimaan, eikä haittaisi vaikka lähellä asustelevat pulut tekisivät pienen lentonäytöksen. Käpytikka saisi äännellä jossain päin, sekin uupuu vielä.

Parikymmentä minuuttia kuluu tyhjää taivasta tuijotellen ja ruokinnalla käyviä lintuja laskien. Urpiaisia enimmillään kuusitoista, talitiaisia parhaimmillaan ainoastaan kahdeksan ja viherpeippoja koivun latvassa yksitoista. Harakoita saan tiiviin seurannan ansiosta eroteltua kuusi yksilöä. Kello tulee jo paria minuuttia vaille kymmenen, kun seuraavan kerran jysähtää. Kaksi naakkaa tekee upean ohilennon naapuritalon räystäitä viistäen ja lajimääräni nousee tällä odottamattomalla lajilla viiteentoista. Tähän pitää jo olla tyytyväinen, linnut ovat lähes kaikonneet pihasta, taivaalla ei näy liikettä ja tuskin mitään uutta ehtii enää tulla.

Lintuharrastaja tunnetaan sitkeydestään, enkä toki anna periksi ennenkuin kello näyttäisi 10.01. Ja sitkeys palkitaan, tälläkin kertaa, nyt "klip, klip" -äänen muodossa: pikkukäpylintu lentää iloisesti ylitse, esitellen äänirepertuaariaan vähän laajemminkin. Hienoa! Katson käpylinnun makean ohilennon jälkeen kelloa, se näyttää 10.01, eli valitettavasti on aika lopettaa. Totean varmistuslaskennankin perusteella lajimäärän olevan kuusitoista ja mietin itsekseni, että kuluipa tunti jälleen nopeasti. Vielähän tätä toisenkin tunnin olisi hyvin voinut jatkaa...

Pihabongauksen luonne ei ole kilpailunomainen, eikä sitä tarvitse ottaa tosissaan revitellen. Mutta saa siihen toki suhtautua haluamallaan tavalla, ja minä halusin paitsi rikkoa viimevuotisen tulokseni myös nähdä enemmän lajeja kuin kaverini. Vielä en tiedä, miten selvisin kaverimittelössä, mutta ainakin viime vuoden lajimäärä ylittyi selvästi.

Tässä vielä pihabongaukseni tulokset kirjaamisjärjestyksessä. Lajimäärä siis 16 ja yksilömäärä 101.

mustarastas 5 (2 ad k, 1 2kv k, 2 n)
harakka 6
varis 4
talitiainen 8
sinitiainen 27
kuusitiainen 2
viherpeippo 11
urpiainen 16
hömötiainen 1
vihervarpunen 2
punatulkku 6
keltasirkku 2
kanahaukka 1 (juv)
räkättirastas 7
naakka 2
pikkukäpylintu 1

Vähän lopetuksen jälkeen kolme kesykyyhkyä teki varsinaisen kunniakierroksen naapuruston yllä, varmaan kuiskien keskenään että "Heh, nyt se on jo lopettanut, hyvä ettei lähdetty aamulennolle aiemmin..."

Peter Uppstu