Tervaniemenlahti on kiintoisa matala lahdenpohjukka, joka tarjoaa lintujen havainnoitsijalle usein mukavia yllätyksiä. Paikka on linnustoltaan monipuolinen varsinkin muuttoaikaan, mutta myös pesimälinnustoltaan lahti ympäristöineen on rikas. Erinomainen lintupaikka itäisellä Pirkanmaalla.

Yleistä

Tervaniemenlahti on yhteydessä Längelmäveteen Maljastensalmen, Siuronsalmen, Puntarinlahden ja parin kapean salmen kautta. Tervaniemenlahti on matala ja luhtarantainen alue. Se kuuluu osana Naturaohjelmaan.

Tervaniemenlahden rannat ovat osittain ruovikkoisia. Luhtarannat ja rantaniityt ovat paikalle luonteenomaisia. Lahtea ympäröivät pensaikot ja koivikot. Kauempana lahdesta on viljelysmaata.

Usein loppusyksystä lahdelle muodostuu laaja lietealue, kun vesi on vain riittävän alhaalla. Tämä luo hyvät edellytykset monipuoliselle kahlaajalajistolle.

Valkoposkihanhia Tervaniemenlahdella Syksyisiä valkoposkihanhia Tervaniemenlahden lietteillä. Kuva © Peter Uppstu

Saapuminen

Tervaniemenlahti sijaitsee Kangasala-Kuhmoisten tien (325) varrella vähän ennen Kuhmalahden kuntakeskusta Pohjaa tien N-puolella aivan tien läheisyydessä. Matkaa lännestä Kuhmalahden kirkolta on hieman vajaa 6 km.

Autoille on alueella vähän tilaa. Muutama auto mahtuu aivan tien vieressä järven puolella olevaan saarekkeeseen, johon johtaa hyvin näkyvä kärrytie.

Järveä voi tarkastella myös järven N-puolelta Pohja-Västilä tien lähettyviltä paikasta, jossa järvi on tietä lähinnä. Auton voi jättää tielle ja kävellä rantaan.

Autot on ehdottomasti jätettävä siten, että ne eivät vaikeuta paikallisasukkaiden yleistä kulkua tai pääsyä pelloille. Muutoinkin on huolehdittava siitä, että alueella havainnoidaan lintuja kunnioittaen paikallisasukkaiden yksityisyyttä.

Retkeily alueella

Tervaniemenlahden havainnoiminen on hankalaa, koska lahtea ei näe perusteellisesti ja kokonaisuudessaan mistään.

Yksi mahdollinen tarkkailupiste on kävellä Kangasala-Kuhmoinen-tien vieressä olevasta saarekkeesta, johon voi jättää auton, pellonpiennarta rantapensaikkoon ja sitten rantaluhdan läpi riittävän kauas lahden rantaan. Tällöin ovat saappaat tarpeen. Korkean veden aikana ei saappaillakaan pärjää kunnolla, ja näkymä järvelle jää pieneksi.

Toinen mahdollisuus on saada yleissilmäys järvestä bussipysäkiltä, joka sijaitsee siinä kohdin, kun järvi avautuu tien pohjoispuolella.
Lahden rantaan voi mennä myös lahden pohjoispuolelta noudattaen edellä mainittuja ohjeita. Lisäksi lahden länsireunalla on jonkinlainen venevalkama, josta näkee osittain lahden. Ei ole suositeltavaa ajaa ainakaan autolla tuohon venerantaan.

Tervaniemenlahti on parhaimmillaan keväällä, loppukesästä ja alkusyksystä, kun veden pinta on riittävän matalalla. Keväällä järven W-päähän muodostuu useasti komea tulvalammikko, joka kannattaa tarkastaa. Tulvalammikon näkee Myllyojantien varrelta, jonne käännytään vähän ennen Tervaniemenlahtea lännen suunnalta.

Liikkumisrajoitukset

Lahden rantaan ja niityille on mentävä varovaisesti, jotteivät lähellä rantaa tai ruohoston katveessa olevat linnut pelästy. Jokamiehenoikeuksia on noudatettava tarkoin liikuttaessa alueella.

Linnusto

Tervaniemenlahti on parhaimmillaan keväällä, sekä loppukesästä ja alkusyksystä, kun veden pinta on riittävän matalalla.

Muuttoaikaan keväällä järvelle, pelloille ja mahdolliselle tulvalammikolle kerääntyy yleensä suurehkoja määriä vesilintuja, hanhia ja kahlaajia. Järvellä voi havaita tavanomaisten vesilintujen lisäksi mustakurkku-uikkuja, uiveloita, jouhisorsia, heinätaveja, lapasorsia ja härkälintuja.

Keväisin paikalla levähtää ja ruokailee usein mustapyrstökuireja. Punakuirejakin voi sieltä löytää. Parasta kahlaaja-aikaa on kuitenkin loppukesä ja alkusyksy silloin, kun järven vesi on riittävän alhaalla ja lietteitä on laajalti. Tällöin järven lietteiltä löytyy runsaasti sirrejä ja vikloja. Myös suuria määriä vesilintuja oleskelee järvellä loppukesästä alkaen.

Hanhia viivähtää järven ympäristössä säännöllisesti niin keväisin kuin syksyisinkin. Hanhia kannattaa etsiä itse järveltä ja sen lähialueen pelloilta. Muutama vuosi sitten syysmuuttoaikaan esimerkiksi valkoposkihanhia oleili alueella tuhatkunta metsähanhien ja tundrahanhien kanssa.

Järvellä on ollut keväisin suuria joutsenkerääntymiä aina pitkälle toukokuuhun asti. Joutsenet suosivat järveä syksyisinkin. Laulujoutsenten joukosta saattaa havaita pikkujoutsenia tai kyhmyjoutseniakin.

Tervaniemenlahden lähialueilla on monipuolinen petolintulajisto.

Yölaulajien palattua Tervaniemenlahdelle ja sen lähialueelle kannattaa lähteä yölaulajaretkelle. Useasti lahden ruovikoista puhaltelee kaulushaikara ja luhdalla sivaltelee luhtahuitti. Luhtakanakin on kuultu. Muihin säännöllisesti kuultuihin yölaulajiin kuuluvat ruisrääkkä, satakieli, sirkkalinnut ja viitakerttuset. Juhannuksen aikoihin siellä kuulee usein sarvipöllöpoikueiden ääniä.

Alueen harvinaisuuksia ovat lumihanhi, mustapyrstökuiri, ristisorsa, lyhytnokkahanhi, sitruunavästäräkki, arosuohaukka ja Pirkanmaalla harvinainen jänkäsirriäinen. Muuttohaukkakin on viihtynyt alueella useita päiviä saalistelemassa.