Matala ja rehevä Ahtialanjärvi on nykyisin Pirkanmaan selvästi monipuolisin lintujärvi. Järven pinta-ala on rantaluhdat ja -pensaikot mukaan lukien 168 hehtaaria. Miltei järven keskellä on noin hehtaarin laajuinen Lokkisaari. Rannat ovat säilyneet pääosin rakentamattomina, ja suurin osa rakennetuista rannoista on järven eteläosassa. Noin kolmannes rannoista rajoittuu peltoihin, monin paikoin kapean lehtipuuvyöhykkeen erottamana.

Ravinteita järveen tulee läheisiltä maatalousalueilta ja asutuksen piiristä. Järven etelä- ja itärannalla on yhtenäinen 50–150 metriä leveä rantaluhta. Rantametsää on kapealti etelä- ja itärannalla, mutta rehevintä se on itärannalle laskevan Myllyojan varrella. Ahtialanjärvi on merkittävä kosteikkobiotooppi kasvienkin kannalta: kasvilajistoon kuuluvat esimerkiksi isohierakka, mutayrtti sekä kapeaosmankäämi.

Lokkisaari Ahtialanjärven keskellä olevaa Lokkisaarta on kunnostettu mm. allikoita kaivamalla, ja tulostakin on syntynyt. Kuva © Peter Uppstu

Ahtialanjärvi sisältyy valtakunnallisesti arvokkaana lintuvetenä Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Se on myös osa kansallisesti arvokasta FINIBA-aluetta, Etelä-Pirkanmaan lintuvesiä. Järvellä on tehty hoitotoimia vuodesta 2001 lähtien Lempäälän ympäristöyhdistyksen ja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen hankkeessa. Vuodesta 2010 alkaen Lokkisaari ry. on huolehtinut kunnostushankkeista järvellä. Hankkeen tavoitteena on ollut järven linnustollisen arvon palauttaminen ja lisääminen.

Sijainti ja saapuminen

Lempäälän keskustan tuntumassa. Keskustan läpäisevältä Tampereentieltä käännytään Valkeakoskentielle. Parin kilometrin päästä käännytään vasemmalle Ahtialantielle, jolta viitat opastavat järven itärannalla sijaitsevalle lintutornille.

Retkeily alueella

Itärannan lintutornin lisäksi alueen linnustoa on hyvä tarkkailla järven lounaiskulmauksesta, Pirkanmaan taitokeskuksen (ent. käsi- ja taideteollisuusoppilaitos) kupeesta, jonne on Valkeakosken tien varteen suunnitteilla toinen lintutorni, joka palvelee myös liikuntarajoitteisia. Ahtialan kartanon vieritse menee myös peltotie rantaan. Järvessä olevan Lokkisaaren kasvillisuusvyöhykkeellä liikkuminen lintujen pesimäaikaan 1.4.-31.8. on rauhoitusmääräysten mukaan kielletty.

Linnusto

Kevätmuuton aikaan Ahtialanjärvellä näkyvimpiä ovat vesilinnut. Niitä voi vilkkaan muuttoyön jäljiltä kertyä järvelle satoja, enimmäkseen taveja ja haapanoita, mutta runsaasti myös jouhisorsia, tukkasotkia ja uiveloita. Aivan poikkeuksellinen on maakunnassa 1.5.1980 laskettu 60 lapasorsan kerääntymä.

Heti jäiden lähdettyä paljastuvat lietealueet tarjoavat ravintoa kahlaajillekin. Tärkeimmät alueet ovat järven keskellä sijaitseva Lokkisaari ja Myllyojan suu järven itänurkkauksessa. Jo huhtikuun alkupuolella lieterannoilla voi viivähtää jopa satoja töyhtöhyyppiä. Myöhemmin huhtikuussa lietepinnoille hakeutuvat metsäviklot ja kasviston suojassa ruokailevat taivaanvuohet, joukossa säännöllisesti jänkäkurppiakin. Huhtikuun loppua kohden lajisto monipuolistuu, mutta nouseva vedenpinta peittää lietteet nopeasti. Lietteitä on hyvin harvoin tarjolla enää toukokuun puolella.

Lokkisaaren kunnostuksen ansiosta järven arvo muutonaikaisena levähdyspaikkana on kuitenkin parantunut merkittävästi keväästä syksyyn. Nykyisin saaressa nähdään kahlaajia myös silloin, kun vedenpinta on peittänyt lietteet muualla järvellä. Esimerkiksi toukokuun alussa 2005 lirojen päämuuttopäivänä pysähteli saaressa toistatuhatta liroa. Kysymyksessä on maakunnallinen yhden paikan päiväennätys. Harvalukuisemmista kahlaajalajeista jänkäsirriäinen ja vesipääsky ovat nykyään jokakeväisiä vieraita.

Syysmuutolla lokkisaari tarjoaa nykyisin Pirkanmaalla aivan poikkeuksellisen hyvät olosuhteet monipuoliselle linnustolle. Saareen laskeutuu ruokailemaan ja levähtämään eniten kosteiden niittyjen lajeja, kuten suokukkoja, vikloja, töyhtöhyyppiä, taivaanvuohia, västäräkkejä ja kirvisiä. Säännöllisesti ja jälleen suuremminkin joukoin ovat saaren löytäneet koko kirjo kahlaajia, kuten pikku-, suo– ja kuovisirri, tylli sekä jänkäkurppa. Saari houkuttaa ravinnonhakuun entistä useampia harmaahaikaroita, esimerkiksi elokuussa 2004 saaressa oli kerrallaan parikinkymmentä lintua. Myös sorsien määrä on noussut. Parhaimmillaan lokkisaaren altaassa ja rantaluhdalla on ruokaillut heinä-elokuussa lähes sata tavia, haapanoita ja kolmattakymmentä lapasorsaa.

Koska järvellä on yhä tarjolla runsaasti myös ruovikoita, niihin kerääntyy yöpymään muutolla olevia tai siihen valmistautuvia lajeja. Elokuun iltoina vähän ennen pimeän tuloa voi järvellä nähdä useita tuhansia haarapääskyjä. Kottaraisiakin voi kerääntyä tuhatkunta. Määrä on nykyoloissa huomattava, vaikka onkin pudonnut kymmenekseen lajin kulta-aikojen kerääntymistä kolmen vuosikymmenen takaa. Ruovikoissa on yöpynyt elokuussa parhaimmillaan 200 keltavästäräkkiä osin saaren laajalti avoimen rantaniityn houkuttelemina.

Ahtialanjärvi on erinomainen myös lintujen pesimäjärvenä. Järvi on Pirkanmaalla kaulushaikaran pitkäaikaisin pesimäjärvi Valkeakosken Saarioisjärven ohella. Ensihavainto soidintavasta linnusta tehtiin toukokuussa 1976 ja reviiri on ollut vakituinen vuodesta 1983 lähtien. Yhdellä koiraalla voi olla reviirillään usempi naaras: esimerkiksi kesällä 1996 ruovikoissa oli kolme pesää.

Kaulushaikaran tavoin ruskosuohaukallakin on pisimmät perinteet Ahtialanjärvellä ja Saarioisjärvellä. Ruskosuohaukasta alettiin tehdä säännöllisesti havaintoja 1970-luvun lopulla, pesintä varmistettiin ensi kerran 1981 ja kanta on nykyään vakiintunut kahteen pariin. Kesällä 1991 pesiä oli peräti neljä, enemmän kuin millään muulla järvellä maakunnassa.

Laulujoutsen on pesinyt järvellä vuodesta 1998 vain reilun kivenheiton päässä suojelijansa Yrjö Kokon Lempäälän kirkolla sijaitsevasta haudasta. Pesivä pari ei enää ole sallinut läpimuuttavien joutsenten levähtää järvellä.

Ahtialanjärven näkyvin ja kuuluvin laji on naurulokki. Lokkisaaren yhdyskunta on ylivoimaisesti suurin Pirkanmaalla ja yksi suurimmista koko maassa. Erityisen arvokkaaksi lokkiyhdyskunnan tekee sen sijainti keskellä lintujärveä, mikä on myös sen elinvoiman salaisuus. Supikoirien ja kettujen ulottumattomissa pesivä yhdyskunta tarjoaa myös monille vesilinnuille tavallista turvallisemman pesimäympäristön. Puna– ja tukkasotkien sekä lapasorsien pesimäkanta onkin Ahtialanjärvellä edelleen hyvä moniin lokkikadon kärsineisiin järviin verrattuna.

Pikkulokki on niin ikään kuulunut Lokkisaaren pesimälajistoon ilmeisesti aikaisemmin kuin missään muualla maakunnassa. Laji on asustellut järvellä ainakin vuodesta 1960 lähtien useamman kymmenen parin voimin aina vuoteen 1996 asti, jolloin järvellä ei yllättäen pesinyt ainuttakaan paria. Siitä lähtien kanta on ollut poikkeuksellisen pieni ja epävakaa johtuen osittain pensoittuvan saaren ahtaudesta. Kesällä 2003 pikkulokki vakiintui jälleen linnustoon: laji pesii kunnostetun saaren hoitoniityn rannoilla vuosittain. Vedenkorkeuden vaihteluiden takia pesinnät tosin epäonnistuvat usein.

Yksi Ahtialanjärven mielenkiintoisista pesimälajeista on punajalkaviklo, joka pesii Pirkanmaalla säännöllisesti vain harvoilla paikoilla. Ahtialanjärvellä laji lienee pesinyt ainakin yhden parin voimin ainakin 1970–80-luvuilla. 1990-luvulla ei ole enää juurikaan tehty pesintään viittaavia havaintoja, vaikka soidinta on kuultukin. Tämänkin lajin katoaminen on johtunut lokkisaaren umpeenkasvusta. Kesällä 2003 punajalkaviklo palasi järven pesimälinnustoon: emot hautoivat kahta munaa lokkisaaren hoitoniityllä. Seuraavina vuosina pareja on ollut jo kaksi.

Punajalkavikloa paljon harvinaisempi, maakunnasta kenties jo kokonaan kadonnut pesimälaji on suokukko. Kesällä 2003 laji pesi lokkisaaressa.

Ahtialanjärven ruovikoiden pesimälinnustoon kuuluvat vielä rytikerttunen ja järven seudulle on asettunut muutama pari keltavästäräkkejä. Toisinaan linnustoon kuuluvat heinätavi, luhtahuitti ja luhtakana, jotka ovat kuitenkin olleet säännöllisempiä läheisellä Sarvikkaan alueella. Nokikanojen ja silkkiuikkujen kanta on myös varsin runsas. Rantametsissä pesivät mm. pikkutikka ja satakieli. Ahtialanjärvellä on tehty vahvasti pesintään viittaavia havaintoja parista maakunnallisesti harvalukuisesta lajista. Vuonna 1988 ”pumppuaseman” ruovikossa asusteli touko-kesäkuussa laulavan rastaskerttusen lisäksi toinenkin lintu. Elokuun alkupuolella 1995 tavattiin järvellä nuori liejukana, jonka oletettiin syntyneen Lokkisaaressa.

 

Ahtialanjärvellä tai sen välittömässä läheisyydessä havaitusta yli 200 lajista erikoisin on ollut kunnostustoimien ansiosta lokkisaareen kesäkuun alussa 2008 tiensä löytänyt keltajalkaviklo, joka oli vasta Suomen kolmas havainto kyseisestä lajista. Toinen suurharvinaisuus on ollut juhlapukuinen isovesipääsky kesäkuussa 2004, josta havainto oli maakunnan ensimmäinen. Merkittäviä ovat olleet myös havainnot lumihanhesta toukokuussa 1988, maakunnan ensimmäisestä, nykyään omaksi lajikseen luettavasta amerikantavista huhtikuussa 1997 sekä huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun 2005 järvellä viihtyneestä ja haapananaaraan kanssa pariutuneesta amerikanhaapanasta.

Kevätaikaan järvellä on nähty paikallisena kerran lyhytnokkahanhi, ristisorsa, niittysuohaukka ja isolokki. Tundrahanhi on havaittu paikallisena kahdesti, muuttohaukka kolmasti ja mustatiira jo kuudesti.

Mustapyrstökuirien, harmaasorsien ja rastaskerttusten havaintomäärissä Ahtialanjärvi on maakunnan selvä ykkönen. Heinäkuussa 2005 saaren lietteillä viivähti viiden päivän ajan nuori mustapyrstökuiri, joka oli vasta kolmas syyshavainto lajista maakunnassa. Karikukko on nykyään Lokkisaaressa lähes jokavuotinen vierailija. Viiksitimali on nähty kolmasti, näistä huhtikuun lopulla 1992 havaittu koiras oli Pirkanmaan ensimmäinen havainto lajista. Lokkisaaren kunnostustoimien monipuolisesta vaikutuksesta kertovat syksyllä 2004 saaressa havaitut sitruunavästäräkki ja tunturikiuru, lisäksi sitruunavästäräkkii on kaksi kertaa tämän jälkeenkin. Ylimuuttavista lajeista yksi mielenkiintoisimmista on pikkukiljukotka, joka matkasi järven yli toukokuun lopulla 2003.