Lintupaikkaesittelyjä
Ylöjärvi, Ilmarinjärvi ja Teivaalan pellot
Hyvä lintujärvi ja etenkin muuttoaikoina mielenkiintoinen peltoaukea sijaitsevat helppojen kulkuyhteyksien päässä Tampereen keskustan länsipuolella. Alueella tavataan monipuolisesti vesilintuja ja tiiroja sekä avomaiden linnustoa yölaulajia myöten.
Yleistä
Ilmarinjärvi on matala ja rehevä järvi, jota ympäröivät pellot. Rannoilla kasvaa kapeassa vyöhykkeessä ruovikkoa ja osmankäämiä, muutoin järvellä on avovettä. Ilmarinjärvi ja viereiset pellot muodostavat arvokkaan kokonaisuuden lintujen levähdysalueena. Suuren reittivesistön kupeessa, keskellä asutusalueita ja metsäkaistaleita Ilmarinjärvi on poikkeuksellinen ympäristö ja on siksi erityisen houkutteleva kohde sekä linnuille että lintuharrastajille.
Aamuinen näkymä uudelta tornilta Ilmarinjärvelle. Kuva © Peter Uppstu
Saapuminen
Ilmarinjärvelle pääsee hyvin autolla ja linja-autolla, ja polkupyöräväylät ovat erinomaiset Tampereen ja Ylöjärven suunnista.
Autolla saavuttaessa aja Tampereen keskustasta Vaasantietä noin 8 km Ylöjärven suuntaan ja käänny Teivon raviradan kohdalla oikealle eli koilliseen (tienviitta Siivikkala). Aja tätä tietä 2 km, jolloin järvi avautuu tien vieressä oikealla puolella. Pysäköinti onnistuu parhaiten entisen lintutornin kohdalle Pekkolantien risteyksen parkkipaikalle järven nurkkaukseen. Järven linnustoa voi seurata joko tästä tai palaamalla kävelytietä vajaat 200 m takaisinpäin uuden "lintutornin" luo.
Polkupyörällä alueelle voi saapua joko yllä kuvattua reittiä seuraillen tai Tampereelta päin tultaessa Lielahden ja Ryydynpohjan kaupunginosien läpi oikaisemalla.
Linja-autolla saavuttaessa Siivikkalaan kulkee Länsilinjojen numero 50, joka pysähtyy Siivikkalantien ja Ilmarinjärventien risteyksessä muutama sata metriä Ilmarinjärvestä Siivikkalaan päin. Toisinaan linja-auto jatkaa myös Mettistön tienhaaraan asti uuden "lintutornin" lähelle.
Teivaalan pelloille mentäessä pitää ensin kääntyä Vaasantieltä Siivikkalaa kohti yllä olevien ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen 700 m kuluttua kääntyy Teivaalantie oikealle (tienviitta Lielahti). Taas noin 700 m jälkeen kääntyy Ihaistentie vasemmalle, jonka alkupään asutuksen jälkeen avautuu Teivaalan peltoaukea. Hyvä pysähdyspaikka on aukean loppupäässä molempiin suuntiin menevien peltoteiden risteyksen kohdalla, josta myös näkee pellon monttuun useimpina keväinä muodostuvan tulvalammikon.
Retkeily alueella
Ilmarinjärvi ja sen eteläpuolella oleva Teivaalan peltoaukea ovat mielenkiintoinen Tampereen keskustan lähellä sijaitseva lintukohde. Paikan helpon saavutettavuuden ja hyvän havainnoitavuuden ansiosta pikainenkin käynti on usein palkitseva.
Ilmarinjärven linnuston näkee parhaiten järven pohjoisrannalta, joko vanhan lintutornin kohdalta pieneltä parkkipaikalta tai sen länsipuolella sijaitsevalta uudelta "tornilta". Järven linnuston määrittää täältä käsin hyvissä olosuhteissa pääosin kiikarillakin, mutta useimmiten kaukoputki on hyväksi avuksi vastarannalla olevia vesilintuja katseltaessa. Keskellä päivää vallitsee ikävä vastavalo, mutta aamuisin ja iltaisin paikka tarjoaa kauniin valon järvelle katseluun, lintujen kuvaustakin ajatellen.
Teivaalan pelloille saa hyvän yleissilmäyksen niiden läpi kulkevalta Ihaistentieltä ja tarvittaessa aukean loppupään peltoteiltä. Alkukeväästä, kun vilja ei vielä ole kasvanut korkeaksi, voi tieltä käsin havainnoida pellon pinnalla piipertävää linnustoa kenkiä likaamatta ja lintuja häiritsemättä. Osa linnuista jää kuitenkin helposti havaitsematta, jos ei kierrä aluetta jalkaisin. Viljelyksessä oleville pelloille ei toki tule mennä!
Liikkumisrajoitukset
Alueella ei ole varsinaisia liikkumisrajoituksia. Viljellyillä pelloilla ei tule liikkua, ja ranta-alueella liikkumista sulan veden aikaan tulee välttää, koska se voi merkittävästi häiritä järven linnustoa.
Linnusto
Monipuolisimmillaan alue on kevätmuuton aikaan, mutta mielenkiintoisia havaintoja tehdään ympäri vuoden.
Keväisin Ilmarinjärvellä tavattavien lajien kirjo on runsas. Tavanomaisimpien vesilintulajien lisäksi järvellä havaitaan säännöllisesti mm. uiveloita, mustakurkku-uikkuja ja lapasorsia, mutta yksittäisten lajien yksilömäärät nousevat harvoin korkeiksi. Järvi on erityisen mielenkiintoinen toukokuussa, jolloin sille kerääntyy hyvien olosuhteiden vallitessa kymmeniä kalatiiroja ja pikkulokkeja sekä satoja pääskyjä ruokailemaan juuri kuoriutuneilla surviaissääskillä. Tiirojen joukosta löytyy lähes joka kevät vaikeasti määritettäviä lapintiiroja, ja Ilmarinjärvi onkin Pirkanmaan parhaita paikkoja päästä tutustumaan tähän rannikon ja pohjoisen Suomen pesimälajiin. Onpa järvellä lennellyt koko maassa harvinainen mustatiirakin muutaman kerran.
Kalatiiroja on Ilmarinjärvellä keväisin yleensä useita kymmeniä. Kuva © Peter Uppstu
Teivaalan pelloilla tavataan säännöllisesti monia Pirkanmaan läpi muuttavia avomaan lintuja, välillä isoinakin parvina. Pulmusia voi alkukeväästä parhaimmillaan olla paikalla useampi sata, ja kauniita lapinsirkkujakin havaitaan tavallisesti päämuuttoaikaan huhtikuun lopulla muutamia kymmeniä, enimillään lähes 200. Pelloilla levähtää myös pieniä parvia kapustarintoja. Kun peltojen monttuun useimpina keväinä muodostuvaa tulvalätäkköä ei vielä ole ehditty pumpata kuiviin, voi lätäkön rannoilla ruokailla paljon vikloja ja taivaanvuohia. Kevään peruslintuihin kuuluvat myös kymmen- tai satapäiset kiuruparvet, sekä tietenkin töyhtöhyypät ja kuovit.
Kesällä Ilmarinjärven pesimälajistoon kuuluvat silkkiuikut, nokikanat, haapanat, tavit, sinisorsat ja telkät. Aiemmin järvellä ovat pesineet epäsäännöllisesti mm. lapasorsa ja heinätavi, mutta tuoreita pesimähavaintoja näistä lajeista ei ole. Järvellä havaitaan säännöllisesti lähiseudulta ruokailemaan tulevia kalatiiroja sekä nauru- ja selkälokkeja, ja myös ruskosuohaukka ja tuulihaukka käyvät usein järvellä ja sen lähiympäristössä saalistelemassa. Laulujoutsen tuo usein poikueensa järvelle ruokailemaan.
Järven rantapeltojen pesimälajisto on tavanomaista, mutta kohtuullisen runsasta. Töyhtöhyyppiä pesii Ihaistentien varrella yli 10 paria, kuoveja soidintelee rantapelloilla keväisin muutamalla reviirillä ja kiuruja livertelee alueella kymmeniä. Alue on kesäöinä hyvin mielenkiintoinen kohde, sillä Ilmarinjärven ja Teivaalan kartanon maisemissa yölaulajalajistoon kuuluvat järven rantakasvillisuudessa runsaina säksättävien ruokokerttusten lisäksi useimpina vuosina ruisrääkkä, satakieli, viita- ja luhtakerttunen sekä pensassirkkalintu. Havaintoja on myös mm. luhtahuitista ja viiriäisestä.
Syksyllä Ilmarinjärvellä havaitaan muutollaan levähtäviä vesilintuja, pääosin puolisukeltajasorsia ja tukkasotkia, isokoskeloita sekä telkkiä. Puolisukeltajasorsien yksilömäärät voivat olla toisinaan järven pinta-alaan nähden hyvinkin korkeita ja kohota useammalle sadalle, päälajeina sinisorsa ja haapana. Ilmarinjärvi on yksi maakunnan todennäköisimpiä paikkoja löytää pikku-uikku syksyllä, etenkin loka-marraskuussa.
Teivaalan pellot tarjoavat puiduilla pelloilla syysaikaan nähtäväksi kiuruja ja kirvisiä, ja harvalukuinen läpimuuttaja lapinkirvinen on Ihaistentien varrella säännöllinen levähtäjä. Muista pohjoisen pesijöistä pulmunen ja isolepinkäinen ovat alueella toisinaan nähtyjä lajeja.
Talviaikaan Ilmarinjärvi jäätyy pienen kokonsa ja mataluutensa takia helposti, mutta niin kauan kuin sulaa vettä riittää on järvellä yleensä lintujakin. Joskus alueella on oleillut isolepinkäinen ja hiiripöllö, ja joinakin vuosina puimatta jääneillä rikkaruohostoniityillä voi olla hemppoja ja tiklejä.
Seudulla on havaittu vuosien varrella monia harvinaisuuksia. Suomen kautta aikain neljäs aavikkotasku oleili Ilmarinjärven rantapellolla lumisessa maisemassa puolentoista viikon ajan marraskuussa 1981, ja muita alueen erikoisuuksia ovat olleet mm. lumihanhi (1988), ristisorsa (2001), pikkukiljukotka (2005), punajalkahaukka (2008), mustapyrstökuiri (2004), turturikyyhky (1993), tunturikiuru (1995, 1997, 2006) ja mustaotsalepinkäinen (1990).