Heinäkuu tarjoaa lintuharrastajalle runsaasti mielenkiintoisia havaintokohteita, vaikkakin kevään ja alkukesän kiihkeys luonnossa on vaimentunut. Lintujen laulukausi alkaa olla ohitse. Tosin heinäkuun alkupuolella voi vielä kuulla rastaita ja punarintoja varsinkin hämärään aikaan, koska useat linnut laulavat lyhyen aikaa valmistautuessaan toiseen pesintään. Monet keväällä myöhään Suomeen saapuvat hyönteissyöjät laulavat vielä heinäkuun alussakin, joskin niiden laulu ei ole enää niin aktiivista ja monipuolista kuin heti Suomeen paluun jälkeen. Esimerkiksi lehtokertun, pensaskertun ja mustapääkertun säkeitä voi kuulla sopivilta paikoilta.
Paras yölaulajakausi on kesäkuussa, mutta vielä heinäkuun aikanakin Suomeen ja Pirkanmaalle saapuu uusia yölaulajia. Näin ollen heinäkuun alkupuolella kannattaa tehdä yölaulajaretkiä, jotta yölaulajatilanne saadaan mahdollisimman hyvin selville. Monet parittomiksi jääneet yölaulajat vaihtavat paikkaa ja jatkavat innokasta lauluaan vielä pitkälle heinäkuun puolelle. Esimerkiksi useat ruisrääkät joutuvat valitsemaan uuden reviirin, koska peltojen niittotyöt tuhoavat entisen reviirialueen.
Heinäkuun puolella Suomeen tulee vielä harvinaisiakin yölaulajia. Esimerkiksi viiriäiset ja viirusirkkalinnut ovat useasti melkoisen myöhäisiä saapujia.
Heinäkuussakin voi kuulla öiseen aikaan liikkuessa useita sarvipöllö- ja lehtopöllöpoikueita. Jos on onni myötä, saattaa törmätä jopa kerjäävään huuhkajapoikueeseen. Yöretkelle kannattaa lähteä juuri pelkästään pöllöpoikueita etsimään ja kuuntelemaan.
Heinäkuun alkupuolen lämpiminä ja tyyninä kesäöinä retken voi suunnata vaikkapa sellaisille kallioisille mäntykankaille, joilta voi löytää kehrääjiä. Kehrääjän surinan kuunteleminen ja jopa näkeminen on melkoisen harvinaista herkkua Pirkanmaalla. Yksi pirkanmaalaisittain hyvä kehrääjäalue on Hämeenkyrön ja Ikaalisten suunnalla sijaitseva Ulvaanharjun-Vatulanharjun männikköalue. Kehrääjiä kannattaa kyllä etsiä myös muilta otollisilta paikoilta koko Pirkanmaan alueelta. Näin voi myös osallistua tärkeään harvinaisten lajien kartoitusprojektiin.
Kehrääjän surinaa voi kuulla kuivilla mäntykankailla. Kuva © Erkka Hindberg
Heinäkuussa monilla pesineillä linnuilla on poikaset. Aikaa on syytä uhrata pesimälinnuston tarkkailuun ja poikasten etsimiseen. Poikasiaan ruokkivia emolintuja havaitsee kaikkialla. Samalla voi osallistua meneillään olevaan atlaslaskentaan, jolla pyritään saamaan tietylle ruudulle jokaisesta lajista mahdollisimman korkea pesimisindeksi. Näin tavallinenkin lintuharrastaja kykenee antamaan panoksensa tärkeään linnustonselvitystyöhön.
Monet sorsalinnut alkavat muodostaa suuriakin parvia sopiville lepäilyalueille. Muun muassa taviparvissa voi olla useita satoja lintuja parhaimmillaan. Kerääntymiä voi yrittää etsiä mm. Lempäälän Ahtialanjärveltä ja Mäyhäjärveltä sekä Kuhmalahden Tervaniemenlahdelta. Oriveden Hirtopohja on myös toisinaan paikka, jossa voi lepäillä suuriakin vesilintuparvia. Ylöjärven Ilmarinjärvi on lisäksi käymisen arvoinen paikka heinäkuussakin.
Keskikesällä petolinnutkin alkavat liikkua entistä enemmän ruokkien poikasiaan. Petolintuja on mahdollisuus tarkkailla korkeilta avoimilta paikoilta tai sitten suurten peltojen reunoilta sekä avonaisten vesistöjen rannoilta. Näin voidaan havaita alueella pesiviä tai muutoin oleskelevia tuulihaukkoja, nuolihaukkoja, ruskosuohaukkoja, mehiläishaukkoja, sääskiä ja muita petolintuja.
Hyvällä peltoaukealla voi nähdä tuulihaukkapoikueen. Kuva © Peter Uppstu
Heinäkuun alussa harmaahaikaroita alkaa kertyä entistä enemmän sopivien matalien järvien ja lahtien rannoille kalastelemaan. Nämä haikarat lienevät lähteneet kiertelemään pääosin etelärannikon tuntumasta ja Suomenlahden eteläpuolelta. Parhailla paikoilla saattaa havaita yhdellä kertaa jopa parisenkymmentä harmaahaikaraa. Pirkanmaalla harmaahaikaroita näkee muutamia yksilöitä lähes kaikkialla sopivilla paikoilla. Esimerkiksi Kangasalan Kirkkojärvi on hyvä harmaahaikarapaikka.
Ensimmäiset kahlaajat aloittavat muuttonsa etelään jo kesäkuun puolessavälissä. Heinäkuun aikana kahlaajamuutto kiihtyy. Pirkanmaalla voi nähdä tyllejä, lapinsirrejä, pikkusirrejä, kuovisirrejä, suosirrejä, mustavikloja, liroja ja muita läpimuuttavia kahlaajia sopivilla matalavetisillä lieterannoilla. Lempäälän Ahtialanjärven Lokkisaari, Pirkanmaan todellinen kahlaajakeidas, on aktiivisen kunnostustyön vuoksi muodostunut erinomaiseksi kahlaajapaikaksi. Kahlaajia pystyy havainnoimaan suhteellisen hyvin myös rannalta käsin. Toinen hyvä kahlaajien tarkkailupaikka on Vammalassa sijaitseva Stormin altaat.
Heinäkuussa vanhat suosirrit lähtevät muuttomatkalle kohti Länsi-Euroopan rannikkoja. Kuva © Peter Uppstu
Vedenpinnan ollessa riittävän matalalla Kuhmalahden Tervaniemenlahdelle muodostuu laaja lietealue. Tällöin tämä paikka on yksi Pirkanmaan parhaista kahlaajien levähdysalueista. Kahlaajia löytää myös Hämeenkyrön Sarkkilanjärveltä – etenkin järven pohjoispäästä.
Kahlaajia voi havainnoida myös suurten vesistöjen rannoilta. Tällöin saattaa nähdä komeita punakuiri-, suo- ja isosirriparvia. Nokian Viholassa on yksi hyvä tarkkailupiste. Samaten Näsijärven eteläranta Uittotunnelin paikkeilta Aspinniemeen tarjoaa otollisen paikan kahlaajaparvien tarkkailemiseen sopivilla säillä. Kahlaajien lisäksi isommilla järvenselillä voi havaita rannikolta sisämaahan kalastelemaan tulleita räyskiä.
Heinäkuussa on useita hyviä ja monipuolisia mahdollisuuksia lintujen havainnoimiseen. Ei siis pidä jättää kiikareita pölyttymään hyllylle! Havainnot on syytä ilmoittaa Tiiraan ja käynnissä olevaan lintuatlakseen, jotta havainnot koituisivat koko lintuharrastuksen eduksi.