Lajikohtainen suojelu ja tutkimus
Alla olevat lajit ja lajiryhmät ovat PiLYssä erityisseurannan alla. Mikäli teet havaintoja näistä lajeista, on erityisen tärkeätä että ilmoitat ne havaintojärjestelmä Tiiraan! Lähinnä pesimäaikaiset havainnot ovat tärkeitä, mutta paikkalinnuista myös vuoden muina aikoina tehdyt havainnot on syytä ilmoittaa.
Lajilista ei ole vielä kattava.
Riekko
Vuonna 1997 Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen kartoittivat Pirkanmaan (lähinnä pohjoisosien) riekkoreviirejä. Niitä löytyi yli 200 kappaletta kovan työn tuloksena. Tulokset on julkaistu Lintuviestissä. Vaikkakaan vastaavaa uusintalaskentaa ei ole tehty, viittaavat viime vuosien havainnot huonoon suuntaan: riekkokantamme on vähenemässä.
Kaakkuri
Kaakkuri on ollut pitkään erityisen seurannan kohteena Pirkanmaalla ja nykyinen kaakkurikanta (40–50) ja vakituiset pesimälammet tunnetaan hyvin tarkkaan. Pirkanmaalta on lähtöisin kaakkurien pesimälauttojen rakentaminen osana suojelutyötä. Nokian kaakkurijärvet (FINIBA-kohde) on valtakunnallisestikin merkittävä kaakkurikeskittymä.
Pesimähavainnot ilmoitetaan muiden lintuhavaintojen tapaan Tiiraan. Kaakkuritutkimuksen yhteyshenkilöt ovat Pertti Töttö ja Lasse Kosonen .
Mustakurkku-uikku
Kaunis uikkulaji, joka on huomattavasti taantunut Pirkanmaalla reilun 10 vuoden aikana. Kanta on tällä hetkellä vähän yli 10 parin luokkaa ja poikuetuotto on ollut huono jo vuosia. Mustakurkku-uikun tunnettuja (uusia ja vanhoja) pesäjärviä ja -lampia on tarkistettu vuosittain. Laji on vaikeasti suojeltava, mutta mm. pienpetopyynti pesimäalueilla auttaisi.
Kurki
Lähinnä Lounais-Pirkanmaalla, Ikaalisissa, Äetsässä ja Vammalassa on värirengastettu kurjenpoikasia vuodesta 1992 lähtien. Useita näin merkittyjä kurkia onkin tavattu uudestaan Pirkanmaalla, useimmat tosin vielä pesimättöminä nuorina. Kaukoputkella värirenkaiden lukeminen onnistuu kunhan on tarkkana värien oikeasta järjestyksestä ja kummassa jalassa kyseiset värit ovat. Käytännössä järjestys on parasta heti merkitä ylös. Seuraavat värit ovat käytössä: punainen, musta,valkea,keltainen, sininen ja vihreä. Värit luetaan ylhäältä alas. Sinisen ja vihreän kanssa pitää olla erityisen huolellinen. Vasemmassa jalassa on Suomen maatunnuksena joku seuraavista: kelta-valko-kelta, ke-si-ke, ke-mu-ke, ke-pu-ke, ke-ke-pu tai ke-ke-si. Havainto ilmoitetaan asianmukaisilla tiedoilla varustettuna joko rengastustoimistoon tai Pekka Mustakalliolle .
Maakunnan kurkikanta on 20 vuoden aikana kasvanut, kuten koko maassakin. Perinteisten suurten soiden lisäksi kurki hyväksyy pesäpaikakseen nykyään pienemmänkin kosteikon.
Kurkimuutto on Pirkanmaalla useimpina vuosina varsin näyttävää, sillä varsinkin syysmuuton pääreitit kulkevat usein maakunnan yli. Suurimpana päivämuuttona on laskettu hiukan yli 10 000 kurkea Tampereella.
Pirkanmaan kurjet muuttavat sekä läntistä reittiä Ranskaan ja Espanjaan että Unkarin reittiä Algeriaan ja Tunisiaan.
Haukat
Haukkoja on tutkittu lähinnä petorengastajien toimesta jo vuosikymmeniä, koko Pirkanmaan alueella. Tekopesiä on rakennettu erityisesti tuulihaukalle, joka nykyään pesii pääosin pöntöissä.
Haukkojen tutkimisesta ja suojelusta tulee myöhemmin lisää tietoa.
Uuttukyyhky
Pesimälajina uuttukyyhky lähes katosi maakunnasta 1980–90-luvuilla. Viime vuosina on havaittu pientä nousua, mutta kanta on maakunnassa yhä varsin niukka, noin 10 parin luokkaa. Uuttukyyhkylle on viety pönttöjä sopivien peltoalueiden lähistölle metsään. Onnistunutta pesintää ei ole pystytty varmistamaan vuosiin, mutta pesimäaikaisia havaintoja on viime vuosilta muutamista kunnista kuten Valkeakoskelta ja Vammalasta.
Pöllöt
Pöllöistä pienen eli varpuspöllö on ollut jo vuosikymmeniä erityiskohteena ja sille on tehty yli 1000 pönttöä Pirkanmaalla hyvin tuloksin. Myös muille pöntöissä pesiville pöllölajeille (lehto-, viiru- ja helmipöllö) on tehty valtaisa määrä pönttöjä kaikkialle maakuntaan pääosin pöllörengastajien toimesta. Vuosittainen tarkastus- ja rengastusmäärä on huomattava. Maakunnan pöllökanta ja sen muutokset tunnetaan varsin hyvin. Ilman tätä suurta työtä pöllöillä olisi käytettävissä huomattavasti vähemmän sopivia pesäpaikkoja, lähinnä metsätalouden vuoksi.
Yhdistyksen tunnuslintu huuhkaja on myös ollut vuosikymmeniä seurannan ja tutkimuksen kohteena ja sen kannanmuutokset tunnetaan hyvin.
Lue Lintuviestissä 3/2006 julkaistu artikkeli Pirkanmaan varpuspöllötutkimuksesta (pdf-tiedosto, 688 kilotavua).
Valkoselkätikka
Valtakunnallisesti uhanalainen valkoselkätikka on Pirkanmaalla todella harvinainen. Viime vuosina (2005–) on tiedossa vain yksi ainoa pesimäreviiri. Kaikki havainnot tulee ilmoittaa yhdistykselle. Seurantaa ja suojelutyötä koko maassa koordinoi Metsähallituksen valkoselkätikkatyöryhmä. Rantalehtojen ja -koivikoiden suosiminen mm. rantojensuojeluohjelman myötä voi osaltaan auttaa valkoselkätikkaa. Se tarvitsee kuitenkin koivu- ja lehtipuupökkelöitä eli lehtilahopuuta pärjätäkseen ja tällaisista alueista on Pirkanmaalla pulaa.
Suomessa kanta on kasvanut lähes kahden vuosikymmenen ajan tehdyn suojelutyön ansiosta, joskin idästä tulleet tikkavaellukset ovat olleet tärkeä lisä. Suomen pesivä valkoselkätikkakannan koko arvioitiin vuonna 2006 yhteensä 65–70 pariksi. Laji on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.
PiLY toimii yhteistyössä valkoselkätikkatyöryhmän
kanssa.
Harmaapäätikka
Harmaapäätikka on runsastunut Suomessa, vaikka lajin parhaat pesimäympäristöt (vanhahkot lehti- ja sekametsät) ovat vähentyneet ja huonontuneet viime vuosikymmeninä. Pirkanmaan kanta noudattaa samaa linjaa ja viime vuosina kanta on edelleen vahvistunut. Kesältä 2006 ilmoitettiin 34 havaintopaikkaa. Harmaapäätikkoja on seurattu useita vuosia keväisin reviiriseurannoin, jolloin saadaan paras käsitys pesimäkannasta.
Ilmeisesti leudot talvet ja lisääntynyt talviruokinta ovat vähentäneet talvikuolleisuutta. Hyvän metsähoidon suosituksissa haaparyhmiä pitäisi jättää kaatamatta, ja paikoin tämä on yleistynyt ja tästäkin harmaapäätikka näyttäisi hyötyvän.
Kehrääjä ja kangaskiuru
Molemmat lajit elävät pääosin harjuseuduilla, esiintymisen painottuessa Pirkanmaalla Hämeenkyrön ja Ikaalisten Vatulan-Ulvaanharjun alueelle. Kehrääjä suosii avoimia ja puoliavoimia mäntykankaita, harjujen lisäksi Ruoveden Siikakangas ja muutamat alueet mm. Juupajoella, Nokialla ja Vammalssa ovat esiintymispaikkoja. Kehrääjäkantamme on n. 20-30 reviiriä. Kangaskiuru suosii samoja alueita ja lisäksi joitakin sorakuoppia, reviirien määrä on samaa luokkaa kuin kehrääjällä. Harjumänniköiden hakkuut ja harjujen rakentaminen ja käyttö soranottoon ovat vähentäneet sopivien elinpiirien määrää maakunnassa. PiLY on koettanut vaikuttaa sopivien elinpiirien säilymisen puolesta.
Kottarainen
Laidunten raju vähentyminen ja maaseudun muutokset ovat osaltaan aiheuttaneet kottaraiskannan huomattavan pienenemisen 70-luvulta alkaen. Samaan aikaan pihapiirien kottaraispöntöt ovat vähentyneet huomattavasti. Kottaraista pystytään tältä osin helposti auttamaan, oikean kokoisia pönttöjä pitäisi saada runsaasti lisää. Vaikka lehmälaitumia ei takaisin saa, on nykyään mm. hevoslaitumia lisääntyvässä määrin, samoin kuin pihoja, joissa nurmikko pidetään lyhyenä. Yhdistyksen jäsenet ovat laittaneet joidenkin kookkaampien laidunten tuntumaan satoja kottaraispönttöjä ja paikalliset tulokset ovat olleet hyviä. Tällaisia on mm. Vesilahdella ja Vammalassa.
Kuukkeli
Kuukkeli on vaarassa kadota kokonaan Pirkanmaalta, kanta on enää 5 reviirin luokkaa, lähinnä Virroilla. 1940-luvulla kuukkeli asutti suurimman osan Pirkanmaata, minkä jälkeen valtion maiden laajat metsähakkuut, soiden ojitus, metsien pirstoutuminen, tierakentaminen ym. tehometsätalouden vaikutukset ovat suistaneet kuukkelin alueellisen sukupuuton partaalle. Kuukkeli suosii karuja ja soistuneita havumetsiä sekä havupuuvaltaisia sekametsiä. Oleellisia ovat metsien ja soiden vaihettumisvyöhykkeet, naavaisten vedenvaivaamien korpikuusikoiden ja marjaisten kankaiden muodostamat mosaiikkimaiset kokonaisuudet. Tällaiset metsäalueet ovat katoamassa maakunnasta. 1990-luvulla kiihtynyt vanhojen kuusikoiden hakkaaminen on pahentanut tilannetta entisestään. Vielä 1990-luvun loppupuolella tiedossa oli yli 40 kuukkelia yhdeksällä elinpiirillä, kun vuonna 2007 löytyi Rainer Mäkelän ja Peter Uppstun vetämissä tehoetsinnöissä vain 12 yksilöä neljältä paikalta.
Viimeisten kuukkelimetsien puolesta on Pirkanmaalla ollut useita tiedotustilaisuuksia, mielenosoituksia, esityksiä ja kirjelmiä päättäjille jne. PiLYn jäsenet ovat seuranneet ja kartoittaneet jo vuosikymmeniä kuukkelikantaamme. Yhdessä muiden suojelujärjestöjen kanssa on julkaistu v. 2006 ”Pirkanmaan ja lähialueiden kuukkelit” -kirjanen.
Peltosirkku
Aiemmin yleinen laji isommilla peltoaukeilla, joilla on peltojen keskellä hyvinä laulupaikkoina pieniä vähäpuustoisia kumpareita, yksittäisiä puita tai metsä- ja pensassaarekkeita, ojia, harvapuustoisia paahteisia reunamia ja pihapiirejä. Se suosii siis vaihtelevaa peltomaisemaa, mitä tehomaatalous ei suosi. Peltosirkku on nopeimmin ja rankimmin häviäviä lajejamme, jonka häviämiseen havahduttiin vasta 2000-luvun alussa. Pirkanmaan kanta painottuu Vammalaan, missä on aktiivisesti havainnoitu laulavia koiraita etsimällä. Kaikki peltosirkkuhavainnot tulee ilmoittaa Tiiraan. Sopivia peltoalueita kannattaa kuunnella useasti touko-kesäkuussa. Vuonna 2004 ilmoitettiin Pirkanmaalta 54, 2005 44 ja 2006 vain 36 peltosirkkua. BirdLife Suomi osana BirdLife Internationalia koettaa vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikkaan; toimet jotka auttavat peltosirkkua hyödyntävät myös mm. kuovia, töyhtöhyyppää, kiurua jne.