Pahalamminvuoren sielunlintuja tapaamassa

Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen (PiLYn) hallitus teki lauantaina 19.12. joulunalusretken Virtain Pahalamminvuoren maisemiin.  Tavoitteena oli tutustua Pahalamminvuoren alueeseen, koska siellä sijaitsee yksi Pirkanmaan viimeisistä kuukkelireviireistä. Lisäksi tuo alue on jälleen ollut julkisuuden valokeilassa. Metsähallitus ei tunnu olevan vieläkään valmis suojelemaan aluetta ja liittämään sitä jo muuhun lähituntumaan äskettäin perustettuun suojelualueeseen. Nämä kuukkelimaat sijaitsevat pääosin valtion mailla. Tästäkin syystä valtion tulee kantaa vastuunsa kuukkelin säilymisestä Pirkanmaan linnustossa.

Virtain Pahalamminvuoren kuukkelimetsää©Kuva Jukka T. Helin

Metsähallitus suojeli Virroilla Lakeisnevankankaalla 455 ha vanhaa metsää. Jos tähän jo suojeltuun alueeseen liitettäisiin Pahalamminvuoren kuukkelireviirialue, muodostuisi kuukkeleille laaja vanhan metsän alue, joka turvaisi kannan säilymistä Pirkanmaan ja Suomenselän alueilla. Metsien jatkuva pirstominen ja avohakkuut vaikuttaisivat jatkuessaan sen, että kuukkeli katoaisi kokonaan Pirkanmaan pesimälajistosta. Tämä olisi valitettavaa, koska kuukkeli on alunperin ollut yleinen pesimälaji myös Pirkanmaalla. Tällä Virtain kuukkeliesiintymäalueella sinnittelee nykyisin 10-15 kuukkelia.

Oppaat Eero Heinonen ja Kari Leo nuotiolla©Kuva Jukka T. Helin

Viisi PiLYn hallituksen jäsentä suuntasi lauantaiaamun hämärässä kohti Virtoja -tuota Pirkanmaan ja Suomenselän yhtymäkohtaa. Mukana oli kaksi autonkuljettajaa. Pakkanen oli paukkunut viikolla, mutta lauantaiaamuksi pakkasen voima oli hellittänyt. Sää tuntui mukavan leppoisalta. Olin sopinut paikallisten kuukkeliharrastajien kanssa siitä, että saamme opastusta retkellemme.

Pahalamminvuoren kuukkeli©Kuvaaja Markku Rantala

Tapasimme vuoden luontokuvaaja Kari Leon ja lintuharrastaja Eero Heinosen Virroilla Kitusen Kievarin pihalla. Tervehdimme toisiamme ja sitten suuntasimme kohti kuukkelimaita. Olimme saaneet kuulla, että tuolla kuukkelialueella on liikkunut  susilauma ja karhu. Näistä emme kuitenkaan tehneet havaintoja edes jälkien muodossa.

Lunta oli maastossa vähän, joten pääsimme autoilla melkoisen lähelle Pahalamminvuoren kuukkelireviirin ydintä. Otimme autoista mukaan omat eväämme. Kuukkeleillekin oli varattu kaikenlaisia makupaloja näin joulun alla. Lähdimme sitten astelemaan Karin ja Eeron johtamina kohti kuukkelien valtakuntaa. Matkalla kuulimme, miten tätäkin kuukkelireviiriä on vähitellen pyritty nakertamaan eri osistaan. Avohakkuitakin on tehty sinne tänne. Metsäkoneen syvät jäljet olivat näkyvissä lähes lumettomassa metsämaastossa.

Sielunlintu kannonpäässä©Kuva Markku Rantala

Kun saavuimme reviirin ytimeen, kuukkelien hiljaisia ääniä alkoi kuulua välittömästi. Kuukkelit seurasivat meitä kuusten oksien lomasta hieman kuin vaivihkaa. Karin ja Eeron ne tuntevat ennestään, mutta nyt mukana oli useita uusia tuttavuuksia, joten oli syytä olla varovainen ja tutustua joukkoon ensiksi hieman kauempaa.

Kuukkelien varovaisuus vaimeni hetken päästä. Tähän varmaankin vaikuttivat erilaiset herkut, joita aseteltiin puiden oksiin. Jauhenlihaa ja pähkinää oli tarjolla. Lintumakkarakin laitettiin puuhun roikkumaan. Tämä makkara oli ilmeisen uusi ilmestys kuukkeleille. Kuukkelit eivät ensiksi siitä välittäneet, mutta aikaa myöten kuukkelitkin kävivät sitä muutaman kerran nokkimassa.

Tuija, Vesa, Pirjo, Helena ja Olli tarkkaavaisina©Kuva Jukka T. Helin

Kari ja Eero kertoilivat kuukkeleista lintujen lennellessä lähimmillään muutamassa metrissä. Kuulimme, miten tärkeää kuukkelipopulaation säilymiselle tällä Virtain vanhan metsän alueella on Pahalamminvuoren saaminen mukaan suojelualueeseen. Jos nämä Pahalamminvuoren kuusikot kaadetaan, niin jäljelle jäävä kakkosluokan männikkö ei enää täytä kuukkelien reviirivaatimuksia. Puissa näytti olevan runsaasti naavaa. Lisäksi alueelle on muodostumassa lahopuuta, ja maaperä on paikoin soinen. Metsä näyttää varsin sopivalta juuri kuukkelille. Tämäntyyppinen kuukkelimetsä on myös monelle muulle vähälukuiselle lajille  välttämätön. Tuollaisen metsän suojeleminen on mitä parhainta luonnon monipuolisuuden kunnioittamista.

Retkeläisen ystävä kuukkeli©Kuva Jukka T. Helin

Nuotion loimutessa ja lämmittäessä hämärän kuukkelimetsän siimeksessä kuulimme lisää tietoa kuukkelien elintavoista. Samalla sai aistia sen lämmön, joka Karin ja Eeron puheista huokui kuukkeleita kohtaan. Miehille on muodostunut läheinen yhteys juuri näihin Pahalamminvuoren kuukkeleihin. Keskustelun ja makkaran paistamisen aikana kuukkelit lentelivät koko ajan lähituntumassa tai pysähtyivät vähäksi aikaa kuusten oksille tutkimaan ihmisten tekemisiä. Kun näitä metsän hämyssä pyrähteleviä kauniin punaruosteensävyisiä lintuja seurasi, saattoi aistia todellista vanhan ja aidon suomalaisen kuusimetsän tunnelmaa. Kyllä se kuukkeli on lintu, joka käy suoraan sielun syvyyteen!

Pahalamminvuoren reviirin kaikki kolme kuukkelia hakivat innokkaasti makupaloja ja kätkivät niitä kuusten oksiin ja naavojen alle. Tällainen vanha kuusimetsä on jo ravinnon varastoinnin vuoksi kuukkelille välttämätön. Kuukkelit ovat myös huonoja lentäjiä ja aukeiden alueiden ylittäminen saattaa ne suureen vaaraan joutua petojen uhreiksi. Juuri vanha kuusimetsä antaa niille hyvän suojan. Soveliaan kuukkelireviirin koko on vähimmillään ehkä hieman yli neliökilometri, mutta hyvä olisi, jos reviiri olisi neljänkin neliökilometrin laajuinen.

Nuotio lämmittää kuukkelimetsän hämärässä©Kuva Jukka T. Helin

Paluumatkalla kuukkelireviiriltä kiersimme vielä pienen lenkin ja tutkimme metsää. Kuukkelit seurasivat meidän perässämme ja pysähdyimme hetkeksi ruokkimaan ja kuvaamaan niitä. Kun lähdimme ajelemaan autolla paikalta pois, ainakin itselläni oli tunne, että näidenkin kuukkeleiden kohtaaminen oli jättänyt pysyvän paikan omaan sieluun ja sydämeen. Nämä kuukkelit ovat ansainneet sen, että tämä vanha kuukkelimetsä säilytetään niiden asuinsijaksi myös tulevaisuudessa.

Kuukkelimetsä oli talvisen hiljainen. Hömötiaisia ja pirteitä töyhtötiaisia kävi makupaloja nokkimassa. Jostakin kuului käpytikan koputus puunrunkoon. Poikkesimme myös kuuluisalla Virtain Herraskoskella. Koskikaraa ei näkynyt, mutta sulavesissä viipyi vielä noin 130 laulujoutsenta.

Virtain Herraskosken talvinen maisema©Kuva Jukka T. Helin

Vierailu Pahalamminvuorella oli onnistunut ja varmaankin ajatuksia avaava. Olin itse käynyt aiemmin tuolla Virtain kuukkelialueella joitakin kertoja, mutta juuri Pahalamminvuoren alueeseen en ollut tutustunut.  Muillakin halukkailla on nyt mahdollisuus lähteä tutustumaan näihin toimialueemme viimeisiin kuukkeleihin ensi vuoden puolella helmikuun alussa. PiLY järjestää tuolloin yhdessä Nokian Lintukoulun kanssa retken paikalle. Retkestä saa lisätietoja PiLYn kotisivujen tapahtumasivustosta. Suosittelen tutustumista tähän hienoon alueeseen, jossa aistii menneen suomalaisen metsähengen!

Jukka T.