Keskistenjärvi on soistuva, lähes umpeen kasvanut järvi Sastamalan Vammalassa. Järven rannalla on korkea katettu lintutorni, josta voi keväisin korkean veden aikaan havainnoida muuttavia vesilintuja ja kahlaajia. Järvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon.

Järven kokonaispinta-ala on 2,4 hehtaaria, ja sen pituus on 1,67 kilometriä ja leveys 600 metriä. Matalarantainen Keskistenjärvi sijaitsee toisen isomman ja karumman järven, Ylistenjärven tuntumassa. Avovesialuetta järvessä on hyvin vähän, noin 200 m x 100 m. Järven halki kulkee

ruoppauskaivanto, joka pitää osan vesialueesta avoimena.

Keskistenjärvi sijaitsee 10 kilometriä etelään Sastamalan Vammalasta. Tornin parkkipaikka on yhteinen kartingradan kanssa ja sijaitsee osoitteessa Punkalaitumentie 746, 38250 Sastamala.

Parkkipaikalta kävellään Punkalaitumentietä 200 metriä Vammalaan päin. Tornille kuljetaan ensin noin 500 metriä Ratastietä asuintalojen ohi. Polku kohti tornia lähtee talojen jälkeen. Yhteensä matkaa tornille on noin kilometri. Polulla on heikohkot viitoitukset, mutta alueella on tarkoitus tehdä parannuksia vuoden 2026 aikana. Ainakin reittimerkkejä, polkua ja näkyvyyttä tornista järvelle ollaan parantamassa. Tornin juurella on huonokuntoinen pöytäryhmä ja nuotiopaikka evästystä varten. Kohde ei sovi ainakaan tällä hetkellä liikuntarajoitteisille.

Pesimälinnusto

Järvellä pesii kurki ja laulujoutsen muutaman parin voimin. Myös nuolihaukat kuuluvat järven jokakesäisiin saalistajiin. Myös ruskosuohaukka ja sääksi käyvät pistäytymässä tuon tuosta järvellä ravinnon haussa. Pikkulinnuista pajusirkku, ruokokerttunen ja niittykirvinen kuuluvat järven vakiolajistoon. Luhtakanan ja luhtahuitinkin voi kesäöisin kuulla järvellä. Taivaanvuohi ja kaulushaikara pitävät niitä odotellessa konsertista huolen. Järven rantametsiköissä tikat pitävät soidintaan halki kevään.

Muuttolinnusto

Kevätmuuton aikaan järvellä levähtää monipuolisesti sorsa- ja sotkalintuja. Myös rantakanat ovat mieltyneet Keskistenjärven suojaisiin ruokailulampareisiin. Kahlaajista järvellä tapaa esimerkiksi liroja, valkovikloja ja suokukkoja.

Harvinaisuudet

Niittysuohaukkapari, kääpiöhuitti, punajalkahaukka

Esteettömyys: ei

Paras ajankohta vierailla: Kevät, kesä ja syksy

Soveltuuko lapsiperheille:

Soveltuu hyvin.  Pitkokset ovat hiljattain uusitut, mutta etenkin keväällä tulvii. Kannattaa siis varautua kulkemaan vedenkestävin jalkinein tornille. Tornin juurella on laavu, WC ja tulistelupaikka. Tukeva torni sijaitsee järven pohjoisrannalla ja sieltä on hyvä näkyvyys järvelle. 

Kuorsumaanjärvi on tärkeä muutonaikainen lintujen levähdyspaikka ja järven pesimälinnusto kuuluu Pirkanmaan monipuolisimpiin.

Järvi on kooltaan 213 ha. Sen pituus on 2 km. ja leveys 1,2 km. Järven keskiosassa on laaja avovesialue. Järven rannat ovat rehevää luhtakasvillisuutta. Järven pohjois- ja eteläpää ovat ruovikkoisia ja rehevöityneitä ja siten parhaita linnuston pesimäalueita. Kuorsumaanjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000- verkostoon.

Tornin lisäksi samaan reissuun voi yhdistää käynnin Kuorsumaajärven uimarannalle, josta saa hieman erilaisen näkymän järvelle. Uimaranta on järven koillisrannalla.

Kuorsumaanjärvi sijaitsee Sastamalan länsiosassa. Tampere-Pori-tieltä (Valtatie 11) käännytään Pohjanmaantielle (Kantatie 44), ja siitä edelleen oikealle Kakkurilammintielle. Tien varrella osoitteessa Kakkurilammintie 137, 38360 Sastamala on merkitty pysäköintipaikka, josta on noin 300 metrin kävelymatka polkua ja pitkospuita pitkin järven pohjoispäässä sijaitsevalle lintutornille.

Paikalle ei pääse julkisilla.

Paikalla on hyväkuntoinen kaksikerroksinen lintutorni. Tornin kaiteet ovat korkeat. Se voi hieman haitata lyhyitä havainnoitsijoita.

Pitkokset ovat hiljattain uusitut, mutta etenkin keväällä tulvii. Kannattaa siis varautua kulkemaan vedenkestävin jalkinein tornille. Tornin juurella on laavu ja tulistelupaikka.

Kaukoputki on hyödyllinen tarvike, kiikareilla pääsee alkuun.

Järven koillisrannalla sijaitsee uimaranta, joka on hyvä vaihtoehto järven läpikatsomiseen silloin, kun tornille on vastavalo. Myös osa järven linnuista on lähempää tarkasteltavissa uimarannalta

käsin.

Järvellä riittää katsottavaa vuoden ympäri. Linnusto järvellä on Pirkanmaan monipuolisimpia. Talvella alueella voi nähdä teeriä, tikkoja ja kuunnella

pöllöjen huhuilua.

Pesimälajit

Runsaimpia pesiviä vesilintulajeja ovat nokikana, härkälintu, silkkiuikku ja telkkä. Yölaulajista järvellä soidintavat rantakanat, kaulushaikara ja ruovikon solistit. Rantametsissä pesii tikkalintuja ja

nuolihaukkoja. Käenpiian, harmaapäätikan ja palokärjen soidinäänet tulevat keväällä järven rannoilla tutuiksi.

Muuttavat

Muuttoaikaan järvellä voi nähdä kattavasti vesilintuja ja järven rantavyöhykkeen puihin pysähtyy hyvin pikkulintuja. Läheinen suoalue rikastuttaa omalta osaltaan linnustoa. Pirkanmaalaisittain mielenkiintoisia lajeja, joita voi nähdä järvellä muuttoaikaan ovat mm. mustakurkku-uikku, pikku-uikku, räyskä, heinätavi ja harmaasorsa.

Harvinaisuudet

Harvinaisimpia järvellä havaittuja lajeja ovat isovesipääsky, pikku-uikku ja mustatiira.

Liekoveden eteläpuolisia peltoaukeita kutsutaan Nokkakyläksi. Nokkakylän peltojen halki kulkee Pesurinoja, joka laskee Liekoveteen. Alueella on myös Jätevedenpuhdistamo. Nokkakylässä voi tarkkailla peltolajistoa ja löytyy paikkoja, joista katsoa Liekovedelle vesilintujen toivossa. Peltojen tuntumassa on myös useampia metsäisiä saarekkeita.

Nokkakylään pääsee Tampereen suunnasta helpoiten kääntymällä Valtatie 12:sta Vammalantielle. Sitä jatketaan noin kilometrin verran Vammalan keskustan suuntaan ja käännytään Pesurinkadulle. Pesurinkadun varressa sijaitsee jo hyviä peltoja. Esimerkiksi keväällä laulujoutsenet, hanhet ja sorsat kokoontuvat ruokailuparviksi peltotulville. Katselu Pesurinkadulla tapahtuu kevyenliikenteenväylältä. Autot on syytä jättää tienreunassa oleville levikkeille. Pesurinkadun ja Valtatie 12:sta välistä aluetta kutsutaan Roismalanaukeaksi. Roismalanaukean pellot ovat myös keväisin muuttolintujen mieleen.

Varsinaisille Nokkakylän pelloille pääsee kääntymällä Pesurinkadulta Nokkakyläntielle. Heti Nokkakylän alkupäässä ovat pienet puusillat. Puusilloilta pääsee katsomaan Liekovedelle (ks. Liekovesi, Hopun pato). Nokkakylän peltoaukeilla peltomaisemaa on tien molemmin puolin.

Nokkakylän pienen talorykelmän jälkeen kohdassa, jossa tie vaihtuu Pukintieksi, reitti haarautuu oikealle Torranniemeen. Niemen päästä, lammaslaitumen puolelta on hyvät näkymät Liekovedelle ja Pohjoispuolelta katsottuna Liekosaaren taakse jäävälle vesialueelle.

Pukintietä eteenpäin ajamalla tullaan katajikkomäelle, jossa voi nähdä ja kuulla laajan kattauksen laululintuja. Pukintieltä näkee myös pienelle lahdelle, jonne kerääntyy keväin syksyin mukavasti vesilintuja.

Pesimälinnusto

Fasaani on yksi Nokkakylän pesimälinnuston väriläiskistä. Kesäyönä alueella soivat ruisrääkät, satakielet, ruoko-, viita- ja luhtakerttuset. Pesurin ojan varsilla pesii pajusirkkuja ja kerttuja. Metsäsaarekkeista saattaa hyvinä myyrävuosima kuulua sarvipöllön poikasten kerjuuääntä. Tuulihaukka pesii latopöntöissä. Kivitaskun pesinnät ovat alueelta hiipumassa, mutta vielä viimevuotisia havaintoja pesimäajalta on. Pensastasku on kiurun ohella runsas. Töyhtöhyyppien vinkaisut kuuluvat myös Nokkakylän äänimaisemaan. Kuovikin pesii, mutta ei kovin runsaana. Liekoveden pesimälajistosta enemmän, Liekovesi-kohdassa.

Muuttavat

Alueella näkee muuttoaikana suuria parvia joutsenia ja hanhia. Parvet kannattaa katsoa huolella läpi, koska niissä on vuosittain lyhytnokkahanhia ja pikkujoutsenia. Sorsat sahaavat myös monilajisesti Liekoveden ja tulvivien peltojen väliä. Jalo- ja suohaukat ovat hyviä syitä muuttoaikana tarkistaa alueen peltoaukeat. Nokkakyläntien puusilloilla poikkeaa muuttomatkalla usein myös suopöllö aavemaisesti liihottelemassa. Puu siltojen ja Hopun padon ympäristö on myös kurppapotenttiaalista maastoa niityn tulviessa. Muista kahlaajista yleisimmin Nokkakylässä tapaa töyhtöhyyppiä, suokukkoja ja kapustarintoja. Peltojen rikkaruohostoissa voi tavata peippoja, tiklejä, hemppoja ja urpiaisia. Isoista parvista voi joukosta löytää vuorihempon. Jäteveden puhdistamon kasat saattavat muuttoaikaan kätkeä jotain kiinnostavaa. Vähintäänkin viivytteleviä kerttuja, rautiaisia, peukaloisia yms. Puhdistamon naakka- ja varisparvien joukossa voi olla mustavariksia.

Harvinaisuudet

arosuohaukka, taigauunilintu, pikku-uikku, haarahaukka, keltahemppo, harjalintu

Soinila

Sijainti: N=6805321.096, E=277875.585

Soinila sijaitsee Valtatien 12:sta ja Sarkiantien välisellä alueella Vammalan keskustaajaman lounaispuolella. Soinilaan katsotaan kuuluvaksi myös Sarkiantien ja Kokemäenjoen väliset pellot. Alue on saanut nimensä Soinin tilasta, joka sijaitsee Sarkiantien varressa Markkinamaan luoteiskulmassa. Soinilan Markkinamaan peltoaukeiden halki kulkee Soinilanoja. Alueen linnusto noudattelee pelto- ja taajama-alueiden lajistoa. Rikkaruohot ja kesantopellot toimivat hyvinä välipysäkkeinä muuttolinnuille. Kokemäenjoen läheisyys tekee alueesta varsinkin muuttoaikaan mielenkiintoisen lintuharrastajan silmissä.

Näntölä

Sijainti: N=6804919.596, E=277821.585

Näntölä on pieni peltoalue Valtatie 12:sta eteläpuolella. Se on saanut nimensä alueella sijaitsevan Näntön-talon mukaan. Usein lintuharrastajat mieltävät koko Soinilan alueen Näntöläksi. Tämä johtuu Tiira-kartan puutteista. Yhdessä kuitenkin peltoalueet muodostavat varsin mielenkiintoisen kokonaisuuden. Näntölän ollessa eteläpuoleltaan metsän saartama.

Hartolankoski

Sijainti: N=6806417.596, E=277871.585

Pesurinkadulta lähtevä Hartolankoskentie vie Hartolankosken voimalaitokselle. Voimalaitos sijaitsee kohdassa, jossa Liekovesi jatkuu Kokemäenjokena alavirtaan kohti Kiikkaa. Hartolankosken yläjuoksulla sijaitsee Hiukkasaari, jonka ympäristössä on vuoden ympäri vesilintuja. Kokemäenjoki toimii muuttolinnuille reittinä sisämaan pesimäpaikoille, joten voimalaitoksella näkee levähtävien lintujen lisäksi pohjoiseen kiiruhtavia parvia.

Soinilaan pääsee helpoiten ajamalla Sastamalan ohi Valtatie 12:sta ja kääntymällä Sarkiantielle. Sarkian tie kulkee Soinilan halki siten, että tien eteläpuolelle jää Soinilan Markkinamaa-niminen peltoalue ja pohjoispuolella on Uotilan pellot ja Hartolankoskentie ja voimalaitos. Näntölä taas sijaitsee 12-tien eteläpuolella.

Pesimälinnusto

Alueella pesii Pirkanmaalaisittain varsin perinteistä peltolajistoa kiuruineen, hyyppineen ja kottaraisineen. Alueen erikoisuuksiin kuuluvat peltopyyt, joita kannattaa etsiskellä Sarkiantien läheisyydestä. Tuulihaukka, pikkulepinkäinen hiiri- ja kanahaukka pesivät alueella. Kokemäenjoen läheisyydessä voi nähdä kesäisin nuolihaukkoja. Soinila soi kesäisin satakielien, ruisrääkkien ja monien muiden laululintujen sävelin.

Muuttolinnusto

Alueella on hyvät mahdollisuudet nähdä levähtäviä muuttolintuja. Hanhet, joutsenet, kurjet ja sorsat ovat näistä varmasti näkyvimpiä. Lisäksi alueella pysähtyy petolintuja, sirkku- ja peippoparvia ja laaja kirjo vesilintuja. Pellot täyttyvät kyyhky-ja rastasparvista. Kokemäenjoen rantapelloilla on mahdollisuudet nähdä lokki- ja kahlaajalintuja.

Harvinaisuudet

turturikyyhky, pikku-uikku, rantakurvi

Liuhala, Vaunusuon pellot

Sijainti: N=6809901.678, E=277406.984 (ETRS-TM35FIN)

Vaunusuon peltoaukea on vuosisatojen saatossa kokenut kuivatuksien takia muodonmuutoksen ensin suosta niityksi ja lopulta viljelymaaksi. Peltoalueen halki kulkee pengerretty Vaunujoki. Liekoveden läheisyys tuo oman mausteensa alueella levähtävien muuttolintujen muodossa. Keväin syksyin Vaunusuon ja Liekoveden välillä käy edestakainen liikenne lintujen siirtyessä ruokailupelloilta yöksi järvelle.

Vaunusuon peltoaukealle katselu tapahtuu sitä ympäröiviltä teiltä. Muuta liikennettä tulee varoa. Liuhalantie kääntyy pohjoiseen Sastamalantieltä (249) ja ohittaa aukean länsireunalta. Aukealle avautuvat täältä parhaat näkymät. Vaunusuon keskellä kulkee pengerretty Vaunujoki, jota ei pysty ylittämään jalkaisin. Peltoaukean itäpuolella kulkeva Putajantieltä pystyy havainnoimaan joen

itäpuolen pellot.

Pesimälinnusto

Kesällä pesimäaikaan kiurut, niittykirviset ja kivitaskut ilahduttava retkeilijää. Myös nuoli-ja tuulihaukat, pikkulepinkäiset sekä kuovit tuovat mielenkiintoa muuten hiljaisempaan lintuaikaan. Hätäillen kirkuvat töyhöhyypät ovat osa Vaunusuon kesäistä äänimaisemaa. 

Yölaulajista Liuhalantien varresta voi yrittää sarvipöllöä, ruisrääkkää tai viiriäistä

Muuttavat

Muuttoaikana keväin syksyin alueella pysähtyy levähtäviä hanhiparvia. Vaunusuo on erityisen hyvä petolintupaikka. Piekanoiden, hiirihaukkojen, sinisuohaukkojen yms. lisäksi muuttohaukka ja arosuohaukka ovat jokavuotisia vierailijoita aukealla. 

Pelloille muodostuvat lätäköt vetävät puoleensa kahlaajalintujen parvia. Niin sanotulla sateisella pudotuskelillä voi suokukkojen ja töyhtöhyyppien joukosta löytyä esimerkiksi tundra- tai keräkurmitsoja. Syysmuutolla Vaunusuolla havaitaan vuosittain lapinkirvisiä ja lapinsirkkua. Keväällä valkeana välkkyvä pulmusparvi on Vaunusuolla odotettu näky.

Talvisin myyrätilanteen ollessa kohdillaan alue on talvehtivien petolintujen suosiossa. Piekanat ja isolepinkäiset verotavat siimahäntiä, kanahaukkojen huolehtiessa peltopyiden kannansäätelystä. Rikkaruohostoissa voi tavata tikli-ja urpiaisparvia.

Harvinaiset

tunturipöllö, lampiviklo, punakaulahanhi ja punajalkahaukka.

Esteettömyys: ei

Lintutorni: ei

Paras aika vierailla:

Vehmaanniemi tarjoaa vuoden ympäri mielenkiintoista seurattavaa. Talvikuukaudet ja keskikesä ovat hiljaisempaa aikaa. 

Soveltuuko lapsiperheille:

Paikka sopii mainioisti lapsiperheille ja linnut ovat helposti havaittavissa. Lampaat tuovat lapsille lisäiloa. 

Parkkipaikan vieressä oleva Vehmaanlahti on rehevä ja matala, ruovikkoinen lahti, joka tarjoaa linnuille ihanteelliset ruokailu- ja pesimispuitteet. Tampereentien eteläpuolella aukeaa Ketolan peltoaukeat, joilla voi nähdä keväisin esimerkiksi levähtäviä hanhiparvia. Vehmaanniemi kuuluu Natura 2000 -verkkoon.  Perinnemaisema ja rautakautiset hautaröykkiöt tuovat alueella kulttuurishistoriallista antia. Niemen pinta-alasta noin puolet on erilaisia hakamaita, valtaosa niistä koivuhakoja. Aluetta on hoidettu WWF:n järjestämillä niittotalkoilla, ja kesäisin maiseman hoidosta vastaavat lampaat. Niemenkärjestä aukeaa näkymät Rautaveden selälle. 

Vehmaanniemi sijaitsee Vammalan tuntumassa. Niemi kurkottaa rautavedelle, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. 

Luontopolun parkkipaikka sijaitsee Vehmaanlahden tuntumassa, Tampereentien varressa, osoitteessa Tampereentie 258. Muutaman auton parkkipaikalta lähtee viitoitettu luontopolku, joka kiertää Vehmaanniemen. Pituutta polulla on parisen kilometriä.

 Muutaman auton parkkipaikalta lähtee viitoitettu luontopolku, joka kiertää Vehmaanniemen. Pituutta polulla on parisen kilometriä.

Tampereelta tullessa voi linja-autosta jäädä läheisellä Vehmaantilan pysäkillä, joka sijaitsee Tampereentien varressa osoitteessa Tampereentie 212 Sastamala.

Vehmaanniemessä kiikarit riittävät hyvin. Kuvattavaa riittää ja kuvausmahdollisuudet ovat hyvät. Vehmaanniemi on luonnonsuojelualue, joten tulenteko on kielletty. Vehmaanniemessä  ei ole vessaa. Kesäaikaan polku on kuljettavissa lenkkitossuilla. Muina vuodenaikoina vedenkestävät retkikengät ovat sopiva varustus. 

Pesimälajit

Vehmaanniemessä voi tavata kaikki Suomen tikat. Niemessä pesii edellä mainituista ainakin käpy-, pikku-, ja harmaapäätikka. Kesäaikaan nimeä asuttavat kertut, siepot ja rastaat. Vehmaanlahdella taas voi kuulla kerttusia. Rastas- ja rytikerttunenkin on tavattu monena vuonna. Pesimään lahdelle vuosittain jäävät silkkiuikut, nokikana ja ruskosuohaukka. Kesäistä äänimaisemaa värittävät kaulushaikara ja luhtakana. Merihanhi on pesinyt useampana keväänä Vehmaanniemen tuntumassa. 

Muuttavat

Lisäksi lahdella näkee muuttoaikoina monenkirjavia sorsia. Kevätmuutolla sotkat, lokit ja sorsat sekä petolinnut ovat niemenkärjestä seurattavissa. Syksyisin huomio kiinnittyy arktisiin vesilintuihin, hanhiin ja petolintuihin. Syksyllä kaukoputkeen voi Rautaveden selältä osua vaikkapa muuttohaukka. sepelhanhi tai kaakkuri. Myös myöhäisiä kalatiiroja ja pikkulokkeja voi onnekas havainnoija nähdä loppusyksystä. 

Harvinaisuudet

Vehmaaniemestä valkoselkätikka, muuttohaukka, Vehmaanlahdelta rastaskerttunen, harmaasorsa ja viiriäinen

Villilä

Sijainti: N=6800280.634, E=267210.960 (ETRS-TM35FIN)

Kiviniemi

Sijainti: N=6798132.634, E=268286.960 (ETRS-TM35FIN)

Villilän seutu on maatalousmaisemaa, jota halkoo Kokemäenjoki. Villilä sijaitsee Pirkanmaan ja Satakunnan rajalla. Kokemäenjoki toimii muuttolinjana kymmenilletuhansille muuttolinnuille, jotka kiirehtivät Pohjoiseen pesimään. Villilässä on Pirkanmaan parhaat mahdollisuudet nähdä paljon hanhia ja kurkia.

Villilään pääsee Tampereen suunnasta ajamalla valtatie 12. Tietä ajetaan Vammalan ohi Huittisiin päin. Keikyän risteyksestä käännytään tielle Äetsäntie. Äetsäntieltä erkaantuu tien vasemmalle Kiviniemeen, jota ajamalla n. kilometrin verran ja kääntymällä Vesiniityntielle pääsee Kiviniemen peltoaukealle.

Suoraan jatkamalla, ajamalla Kokemäenjoen ylittävän sillan yli tullaan Villilän tie risteykseen. Käännös vasempaan ja ollaan hyvillä lintupaikoilla. Villilän Staijauskallio eli muutonseurantapaikka sijaitsee Aarikkalantien päässä. Siellä autoa parkkeeratessa tulee ottaa alueen asukkaiden toiveet huomioon. Risteysalueille autoja ei saa jättää parkkiin. Myös Sillansivuntien ajaminen moottoriajoneuvoin on paikallisen isännän toimesta kiellettyä.

Karhiniementien varressa linnut ovat helpoiten saavutettavissa ja esimerkiksi muutolla levähtäviä hanhia tai saalistelevia petolintuja pääsee katselemaan suoraan autosta käsin. Tien varrelle pysähdellessä tulee muu liikenne ja turvallisuus ottaa huomioon. Varsinkin maatalouden kannalta kiireisten aikojen, kuten puintitöiden aikana tulee lintuharrastajien väistää. Pirkanmaan ja Satakunnan rajalla sijaitseva rajasuuli on oiva paikka pysähtyä kiikaroimaan.

Pesimälinnusto

Pesimäaikaan alueella on aika hiljaista. Sentään pensastaskut ja kivitaskut tuovat vaihtelua kiurujen liverryksen sekaan. Hyypät ja kuovit mekastavat ja hätäilevät ohikulkijoita. Mainittakoon, että Huittisten puolella Karjusaaressa on jo monena kesänä pesinyt lapintiirapari, joka välillä

kalastelee myös Sastamalan puolella. Tuulihaukkoja tyypillisesti alueella pesii useampikin pari.

Muuttavat

Alueen pelloille pysähtyvät kahlaajalinnut lepäämään pitkän muuton lomassa. Mustapyrstökuirit, pikkukuovit ja monet muut mielenkiintoiset kahlurit saattaa tavata kevättulvilla. Isot määrät pulmusia, kiuruja, hemppoja ja muita pikkusiivekkäitä elävöittää kevään peltolakeuksia. Pikkulinnut ja myyrät tuovat alueelle tullessaan saalistavia petolintuja. Hiirihaukat, kanahaukat ja suohaukat ovat tyypillisimpiä ilmatilan valtiaita. Muuttohaukka palkitsee aina silloin tällöin onnekkaan kiikaroijan. Sääksikin käy joella säännöllisesti kalassa. Vesilinnut seurailevat jokea muutollaan.

Syksyllä petolintumuuton seuranta on Villilässä palkitsevaa, kun Karhiniementien varressa voi hyvällä säällä olla petolintuja runsaasti ilmassa. Oman tunteensa rintaan tuovat tuhannet lähtöä tekevät kurjet. Syyssateet saattavat saada aikaan pelloille tulvia, joilla voi tavata muuttavia

kahlaajia, kuten tyllejä, kapustarintoja, suokukkoja. Oikein hyvällä pudotuskelillä myös tundrakurmitsoja, isosirrejä, punakuireja yms.

Talvella hyvänä myyrävuonna Villilässä talvehtii runsaasti petolintuja. Piekana, hiiripöllö, tuulihaukka ja isolepinkäinen ovat lajeja, jotka voivat viettää talvensa maisemissa. Talvella ja alkukeväästä peltopyyt ovat varmasti bongatuimpia lintuja, jotka varmimmin viihtyvät Villiläntien ja Karhiniementien varsilla.

Harvinaisuudet

Tiibetinhanhi, arotasku, kiljukotka, isohaarahaukka, tunturihaukka, niittysuohaukka, mustapäätasku