Matala ja rehevä Ahtialanjärvi on nykyisin Pirkanmaan selvästi monipuolisin lintujärvi. Ahtialanjärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon valtakunnallisesti arvokkaana lintuvetenä ja on myös eritisesti äärimmäisen uhanalaisen punasotkan poikkeuksellisen vahvan kannan ansiosta kansaivälisesti arvokas IBA-alue (Important Bird and Biodiversity Areas). Järven linnustollista arvoa on pitkäjänteisesti vahvistettu hoito- ja kunnostustoimilla, joilla on ollut merkittäviä näkyviä vaikutuksia niin pesimälinnustoon kuin muutonaikaisiin levähtäjämääriin.

Järven pinta-ala on rantaluhdat mukaan lukien 168 hehtaaria. Miltei järven keskellä on noin hehtaarin laajuinen Lokkisaari. Rannat ovat säilyneet pääosin rakentamattomina, ja suurin osa rakennetuista rannoista on järven eteläosassa. Noin kolmannes rannoista rajoittuu peltoihin, monin paikoin kapean lehtipuuvyöhykkeen erottamana. Järven etelä- ja itärannalla on yhtenäinen 50–150 metriä leveä rantaluhta. Rantametsää on kapealti etelä- ja itärannalla, mutta rehevintä se on itärannalle laskevan Myllyojan varrella.

Virta-kampusen lintutorni (Saarentie 21, 37500 Lempäälä)

Torni sijaitsee aivan Lempäälän lukion vieressä ja bussipysäkki on kirjaimellisesti tornin alla, toimien samalla linja-auton odotuskatoksena. Lintutorni on esteetön, sillä tornin alaosaan pääsee ramppia pitkin; kolmitasoisesta tornista avautuu laaja näkymä järvelle, ja paikalle on poikkeuksellisen helppo saapua niin kävellen, pyörällä, autolla kuin julkisilla. Pysäköintitilaa löytyy Virta-kampuksen parkkipaikalta. 

Itärannan vanha lintutorni

Itärannalla sijaitsee vanha lintutorni, jolta aukeaa huomattavasti Virta-kampuksen tornia huonommat näkymät. Tornille on noin 600 metrin kävely. Lintutorni näkyy maastokartalla.

Lokkisaaren kasvillisuusvyöhykkeellä liikkuminen lintujen pesimäaikaan 1.4.-31.8. on rauhoitusmääräysten mukaan kielletty.

Pesimälinnusto

Ahtialanjärvi on poikkeus suomalaisilla sisävesillä: järvellä pesii Suomen suurin punasotkakanta ja lisäksi merkittävä tukkasotkakanta, ja näiden menestys nojaa suoraan tekokareihin sekä niille (ja tolpparakenteisiin) sijoitettuihin, huollettuihin sorsalaatikoihin – ne turvaavat pesät nousevalta vedeltä ja vähentävät petopainetta ohjaamalla pesinnän avoveden ympäröimiin “saarekkeisiin”. Tekokari- ja laatikkoverkoston tavoitteena on vedennousulta turvassa olevien ja petoturvallisten pesäpaikkojen luominen; samalla lokki- ja tiirayhdyskunnat tekokareilla muodostavat suojaa myös muulle kosteikkolajistolle. Merkittävä osa pesimälinnstoa on suuri naurulokkikanta, jonka yhdyskunta keskellä järveä parantaa pesimäturvaa monille vesilinnuille, ja kokonaisuutta täydentävät runsastuneet tekokarien tiira- ja lokkimäärät sekä alueen monipuolinen ruovikko- ja rantaluhtalajisto.

Muuttolinnusto

Muuttoaikoina Ahtialanjärven vetovoima perustuu siihen, että Lokkisaari pidetään avoimena vuosittaisilla niitoilla, jolloin saarelle syntyy ja säilyy ruokailu- ja levähdyspaikkoja kahlaajille ja muille muuttajille myös silloin, kun muualla järvellä lietteet peittyvät veden alle. Kevätmuutolla näkyvimpiä ovat vesilinnut – vilkkaan muuttoyön jälkeen järvelle voi kerääntyä satoja lintuja, erityisesti taveja ja haapanoita, mutta runsaasti myös jouhisorsia, tukkasotkia ja uiveloita. Syysmuutolla Lokkisaari tarjoaa sisämaassa harvinaisen laadukkaan kahlaajapysäkin. Olennaista on, että niitot tehdään käsin viikatteilla ja luvan puitteissa aikaisintaan 1.7. alkaen: käsityö mahdollistaa tarkemman ja laadukkaamman lopputuloksen vaikeissa, osin vedenalaisissa kasvustoissa sekä sen, että niittoihin voidaan ryhtyä jo pesimäkauden loppupuolella, jotta jo loppukesästä muuttavat kahlaajat ehtivät hyötyä Lokkisaaresta levähdyspaikkana.