Lintutorni rehevöityneen laajahkon vesistön rannalla. Tornista helppo hallita muuttoaikoina järven lajisto joka kerääntyy matalaan osaan järveä ruokailemaan ja lepäilemään. Erityisesti keväisin linnut ovat läheltä tarkkailtavissa.

Kirkkojärvi sijaitsee Hämeenkyrön keskustan eteläpuolella. Lintutorni on järven pohjoisrannalla Pappilanjoen suulla. Valtatieltä 3 käännytään pohjoisesta tullessa ennen siltaa ja etelästä tullessa heti sillan jälkeen kahvila Kehäkukan opasteiden mukaan Yrjö-Koskisen tielle ja siltä 400 metrin jälkeen vasemmalle Suomelantielle. Auton voi jättää Kehäkukka kahvilan paikoitusalueelle. Suomelantien päästä lähtee lintutornille pitkospolku. Viereisen hautausmaan läpikulkua tulee välttää.

Itse Kirkkojärvi on Kyrösjärven reitin altaista matalin ja rehevin, kooltaan 335 hehtaaria. Piste- ja hajakuormitus ovat rehevöittäneet eniten suojaisia lahtia: Prentinlahtea, Kalalahtea ja Naarlahtea. Kirkkojärveä ympäröivät pellot, asutus ja lehtipuuvaltaiset rantametsät. Lintujen kannalta järven ravintovarastot ovat lähes rajattomat. Kirkkojärvi kapenee etelässä Laitilansalmeksi, joka avautuu edelleen Mahnalanseläksi, jolla myös em. Naarlahti sijaitsee vanhan Vaasatien Miharin risteyksestä Siuroon päin käännyttäessä.

Retkeily alueella

Kirkkojärven pohjoispään linnustoa kannattaa tarkkailla lintutornista ja Pappilanjoen toiselta puolelta vanhan paloaseman rannassa olevasta tekoniemestä. Yläpuolisen Pappilanjoen virtaama riittää pitämään jokisuun järvelle auki lähes koko talvikaudet; ainoastaan kovimmilla pakkasilla ja yläpuolisen sähkölaitoksen juoksutusten ollessa pienimmillään joki voi jäätyä umpeen. Keväällä joen sulattava voima avaa nopeasti lisää avovettä ja lintutornin edustalla oleva matala Prentinlahti tarjoaa linnuille ruokailumahdollisuuden.

Etelämpänä järveä linnut kerääntyvät alkukeväällä myös Mahnalanselän puolelle, jonne sulan muodostaa voimakkaasti virtaava Laitilansalmen vesi. Laitilansalmen silta. n. 4,5 km Hämeenkyrön keskustasta kaakkoon. Sinne löytää, kun seuraa valtatieltä 3 Myllykoluun opastavia kylttejä, saavuttaessa vesikapeikon ylittävälle sillalle ollaan perillä salmella, jossa sillan molemmin puolin on sulaa vettä jo varhain keväällä.

Liikkumisrajoitukset

Liikkumisrajoituksia järvellä ei sinänsä ole jokamiehen oikeuksia kunnioitetteassa.

Kirkkojärven torni sijaitsee aivan hautausmaan kyljessä, mikä vaatii normaalia asiallista käyttäytymistä kirkkomaalla kävijöitä kunnioittaen.

Kirkkojärvi on monille vesilintulajeille yksi Hämeenkyrön tärkeimpiä levähdys- ja ruokailualueita. Pappilanjoen suulla ja Laitilansalmen eteläpuolella ensimmäiset sulat avautuvat varhain keväällä. Ne houkuttelevat telkkiä ja isokoskeloita usein jo helmi-maaliskuun taitteessa. Maaliskuulla saapuvat joutsenet, joukossaan kanadanhanhia ja toisinaan metsä- ja merihanhiakin. Huhtikuussa järvelle kerääntyvät sorsat, telkät ja sotkat. Säännöllisiä järvellä vierailijoita ovat kaakkurit, uivelot ja mustakurkku-uikut. Myös arktisia sorsia kuten alleja ja mustalintuja voi loppukeväällä nähdä levähtävän järvellä.

Kahlaajia on takavuosina nähty enemmänkin järvellä olleiden lieterantojen ansiosta. Nyttemmin kahlaajamäärät eivät ole olleet isoja mutta kaikki peruslajit järveltä on toukokuulla löydettävissä, jopa meriharakka on nähty levähtävän. Järven sijainti merkittävällä kurki-, merikotka- ja hanhien muuttoreitillä voi tarjota kiireettömälle staijaajalle mieluisia hetkiä merkittävienkin yksilömäärien muodossa. Syysmuuton aikaan rantapuissa lepäilee muuttavia harmaahaikaroita. Joutsenparvet palaavat loppusyksyllä ja viipyvät usein järven jäätymiseen saakka.

Kirkkojärvi on nykyään Hämeenkyrön merkittävimpiä naurulokkien pesimäjärviä. Parhaimmillaan Kalalahden edustan koloniassa pesii parisataa naurulokkiparia. Tavallisia pesimälajeja ovat silkkiuikku ja nokikana. Rantakanoista myös luhtahuitti on havaittu toisinaan. Rantametsissä pesivät pikkutikka, satakieli ja satunnaisesti myös pyrstötiainen. Järvellä on viime vuosina myös pesinyt kurkipari. Näyttävimpiä vierailijoita ovat lähiseudulla pesivät kalasääski ja ruskosuohaukka, jotka käyvät saalistamassa järvellä.

Harvinaisuuksia: 

Kirkkojärven harvinaisimmat lintuhavainnot ajoittuvat huhtikuun alkupuoliskolle: jalohaikara 1993, pikkukajava Pappilanjoen suulla 1981, maakunnan ensimmäiset kaksi keltahemppoa 1982 Pappilanjoen suun rantapuissa ja maakunnan toinen luotokirvinen 1984. Maalis-huhtikuussa Kirkkojärven sulissa on havaittu pari kertaa haahka, samoin harmaasorsa.

Hyvinä siemenvuosina rantatuomissa saattaa vierailla nokkavarpusia. Tavanomaisimmat harvinaisuudet ovat pikkujoutsen ja pikku-uikku. Viimemainittu on muutaman kerran onnistunut talvehtimaankin Pappilanjoella. Joella on käynyt muitakin erikoisia vieraita: mandariinisorsa huhtikuussa 1993 ja kaksi kertaa allihaahka joulukuussa. Laitilansalmessa on puolestaan nähty muutaman kerran kuningaskalastaja.

Sarkkilanjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintujärvi. Järvi on peltoaukeiden ympäröimä, matalavesinen ja osittain umpeenkasvanut tarjoten runsaalle vesilintulajistolle hyvät ruokailu- ja levähdysmahdollisuudet. Ympäröivät pellot tuovat lajistoon oman lisänsä.

Sijainti ja saapuminen

Hämeenkyrön keskustasta n. 9 km Tampereen suuntaan valtatien 3 varrella. Sarkkilanjärven pohjoispää on aivan valtatien 3 kupeessa oikealla puolella. Järven länsirannalla on kaksi lintutornia. Niille pääsee, kun kääntyy Rokkakosken risteyksestä etelään Sarkkilantielle. Järven luoteiskulman torni on heti tien alussa maatilan tuntumassa. Toinen torni on reilun kilometrin päässä järven keskivaiheilla mäen rinteen päällä, missä on myös maatasalla oleva levähdyskatos. Linnustollisesti Sarkkilanjärvi sijaitsee etelä-pohjoissuuntaisella muuttoreitillä jota ruokkii etelän suunnalta pitkät vesistöt kohti Kulovettä. Erityisesti kurkien ja hanhien muuttoreitit varsin usein kulkevat järvilaaksoa seuraten.

Retkeily alueella

Sarkkilanjärvi sopii koko perheen linturetken kohteeksi, sillä linnut ovat hyvin nähtävillä ilman erityistä vaivaa. Järven molemmilta torneilta hallitsee erittäin hyvin oman osansa järveä sekä ympäröiviä peltoaukeita. Järvellä ei ole sitä kiertäviä polkuja vaan havainnointi tapahtuu joko lintutorneilta tai länsipuolen tieltä. Lintutorneissa ja katoksessa on tienoon linnustosta ja muista luontoaiheista kertovia tietotauluja. Luoteisella lintutornilla on havaintolaatikko, jossa säilytettävästä vihkosta voi tarkistaa, mitä lintuja alueella on nähty.

Liikkumisrajoitukset

Alueella liikkuminen tulisi rajoittaa tarkkailua varten rakennetuille torneille, joista on riittävän hyvät mahdollisuudet nähdä järven koko lajisto. Järveä ympäröi lähes kaikkialla viljelykäytössä olevat pellot, joilla kulkeminen ei ole suotavaa viljelyn eikä myöskään linnuille aiheutuvan häiriön vuoksi.

Sarkkilanjärvi kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Järvi oli pitkään lähes kokonaan kasvien valtaama, mutta vuosituhannen vaihteessa kasvillisuutta niitettiin. Tiheiden järvikortekasvustojen lomaan on näin syntynyt tilaa syysmuutolla levähtäville linnuille. Kunnostustoimet ja lintutornien rakentaminen kuuluivat hankkeeseen (1998–2000), jonka tarkoitus oli mm. kohottaa Sarkkilanjärven arvoa lintuvetenä. Hanke toteutettiin maanomistajien ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä. Lintutornit on rakennettu vuonna 2000 maanomistajien ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen yhteistyönä. Vuonna 2007 on toteutettu järven pohjoispäähän vesiuomia ruoppaamalla tekosaaria, joilla pyritään turvaamaan sorsille, lokeille ja kahlaajille pienpetovapaa pesimismahdollisuus.

Sarkkilanjärvi sijaitsee viljelylaaksossa. Pellot ympäröivät järveä lähes kauttaaltaan ja ulottuvat paikoin rantaan asti, joten rantakasvivyöhyke on kapea. Pensaikkoja on itärannalla ja pohjoispään luhdalla. Järvi on joen laajentuma: joki tuo valumia laajoilta alueilta ja ravinteita tulee myös järveä kiertäviltä rinnepelloilta. Järvi onkin rehevöitynyt ja kasvamassa umpeen. Avovettä on järven keskivaiheilla.

Järven linnusto on lajirikasta itse järven tarjoamien ravintomahdollisuuksien ja myös ympäröivien peltojen ansiosta. Keväällä järven itärannan pelloilla saattaa viipyä kymmenpäisiä metsähanhi- ja kurkiparvia. Maalis-toukokuussa järvellä lepäilee parhaimmillaan 300 joutsenta, huhti-toukokuulla satoja vesilintuja. Sinisorsien, tavien ja haapanoiden joukossa tavataan merkittävästi myös jouhisorsia, säännöllisesti lapasorsia ja heinätavikin on jokakeväinen tuttavuus. Toukokuussa järven pohjoispään luhtaniityillä levähtää kahlaajia: liroja, valkovikloja, mustavikloja ja suokukkoja. Eteläisen sisämaan kautta harvalukuisina muuttavat karikukko ja jänkäsirriäinenkin on havaittu kerran.

Etenkin syyspuolella peltoaukeat keräävät petolintuja, muun muassa tuuli- ja sinisuohaukkoja. Säännöllisesti järvellä saalistavat lähistöllä pesivät ruskosuohaukka ja kalasääski. Myöhään syksyllä saapuvat jälleen joutsenet.

Sarkkilanjärven pesimälinnusto on ollut viime vuosiin asti verraten monipuolinen, vaikka muhkeimmillaan 400 pariin kasvanut naurulokkikolonia onkin väistynyt. Nokikanojen pesimäkanta oli runsas vielä 1990-luvun alussa, mutta on sittemmin romahtanut noin kymmeneen pariin. Rantojen matalan korte- ja sarakasvuston suojissa pesii sorsia, harvalukuisista lajeista säännöllisesti lapasorsa, epäsäännöllisesti jouhisorsa ja heinätavi. Haapana on runsastunut 1990-luvulla. Silkkiuikkujen parimäärä on kasvanut vesialueen avaamisen jälkeen. Sotkista säännöllisin pesijä on punasotka. Luhtahuitteja kuullaan parhaimmillaan useampia. Parina vuonna on kuultu luhtakana ja kaulushaikara.

Alavien rantalaitumien ansiosta pohjoispään pesimälajistoon kuuluu mm. keltavästäräkki ja 1990-luvulta alkaen pesimishavintoja on tehty myös punajalkaviklosta. Rantapeltojen pesimälinnusto on hyvin edustava: tuulihaukka, sarvipöllö, ruisrääkkä, useat isokuovi- ja töyhtöhyyppäparit. Ennen vakituinen peltosirkku on hävinnyt alueen peltolinnustosta. Rantapensaikoissa kuullaan yölaulajista vuosittain pensassirkkalintua ja satakieltä.

Etupäässä keväisiä muuttohavaintoja on tehty harvinaisista petolinnuista: niittysuohaukka 2002 ja arosuohaukka jo neljästi. Muuttohaukka on nykyisin jokakeväinen vieras. Sepelrastaat ovat viihtyneet pihapiireissä ja lähipellolla on viivähtänyt tunturikiuru. Isokirvinen on tavattu kaksi kertaa syyskuussa. Toukokuun lopulla 2005 länsirannalla viivähti mustaotsalepinkäinen.

Sarkkilanjärven huomattavimmat harvinaisuudet ovat neitokurki 2001, ruskosotka 2004 ja sitruunavästäräkki jopa pesivänä kesällä 2007. Keväisin tavanomaisimpia harvinaisuuksia ovat pikkujoutsen, meri- ja tundrahanhi. Muutaman kerran on havaittu lyhytnokkahanhi, samoin harmaasorsa, ristisorsa huhtikuussa 1994. Pikku-uikku on vieraillut järvellä kahdesti.

Harvinaisin kahlaajavieras oli syyskuussa 1996 miltei viikon rantapellolla kapustarintojen seurassa oleskellut nuori siperiankurmitsa. Kahlaajaharvinaisuuksiin kuuluvat huhtikuussa 1995 tavattu keräkurmitsa sekä muutaman kerran havaittu mustapyrstökuiri. Sarkkilanjärvi tunnetaan myös syksyisistä heinäkurppahavainnoista.

Matalarantainen järvi, joka varsinkin keväisin kerää muutolta pysähteleviä lintuja runsaasti. Vesajärvi sijaitsee Hämeenkyrön länsiosassa keräten keväisin muuttavia hanhia länsirannikolta koilliseen suuntautuvasta muuttolinjasta. Järvi lainehtii peltoaukeiden ympäröimänä, joten näkyvyys järvelle on sitä kiertävältä tieltä pääosin hyvä. Järven pohjoispäähän laskevan joen tulviminen ja järven vedenkorkeuden nousu nostaa pohjoispään pelloille säännöllisesti lyhyemmän tai pidemmän aikaa kestävän tulvan, mikä puolestaan houkuttelee lintuja jäämään ruokailemaan syntyville peltolieterannoille.

Sijainti

Vesajärvelle pääsee Hämeenkyrön Kyröskosken suunnalta tietä 13087 n. 15 km seuraamalla Vesajärven tienviittoja. Järvi on tästä suunnasta saavuttaessa vasemmalla avautuen heti pohjoispään tulvapeltoina. Matkalla Kyröskoskelta ohitetaan myös Alhonjärvi, joka on myös pysähdyksen arvoinen lajistoltaan, vaikeammin kuitenkin hallittavissa pusikkoisten rantojensa vuoksi.

Retkeily alueella

Vesajärvi on muuttavien lintujen levähdyspaikka, jonka hallitsee helposti järveä sivuavalta tieltä. Mitään polkureitistöä järvellä ei ole, vaan rannat ovat maanviljelys- ja laidunnuskäytössä.

Liikkumisrajoitukset

Varsinaisia liikkumisrajoituksia järven tarkkailussa ei ole paitsi tietysti jokamiehenoikeuden rajoitukset ja terve järki maanviljelijöiden peltojen tallaamisen välttämisessä. Sitä paitsi linnut häiriintyvät mikäli em. tieltä paljon poistutaan.

Keväisin järvellä ruokailee satoja laulujoutsenia ja lähes joka vuosi joukossa on muutama pikkujoutsen. Tulvan ollessa parhaimmillaan puolisukeltajasorsia voi olla runsaasti, koko peruslajisto on löydettävissä järveltä. Esimerkiksi taveja voi olla järvellä yhtä aikaa parikin sataa. Hanhia voi huhtikuun jälkipuoliskolla levähdellä runsaastikin. Tulvapelloilla toukokuun puolella kahlaajalajisto voi olla yllättävän runsas: valkoviklo, mustaviklo, liro, pikkusirri, lapinsirri, suosirri. Järvellä on levähtänyt harvinaisuuksista ainakin mustapyrstökuiri, lampiviklo, keräkurmitsa ja mustatiira.

Matala ja rehevä Ahtialanjärvi on nykyisin Pirkanmaan selvästi monipuolisin lintujärvi. Ahtialanjärvi kuuluu Natura 2000 -verkostoon valtakunnallisesti arvokkaana lintuvetenä, ja se on myös erityisesti äärimmäisen uhanalaisen punasotkan poikkeuksellisen vahvan kannan ansiosta kansaivälisesti arvokas IBA-alue (Important Bird and Biodiversity Areas). Järven linnustollista arvoa on pitkäjänteisesti vahvistettu hoito- ja kunnostustoimilla, joilla on ollut merkittäviä näkyviä vaikutuksia niin pesimälinnustoon kuin muutonaikaisiin levähtäjämääriin.

Järven pinta-ala on rantaluhdat mukaan lukien 168 hehtaaria. Miltei järven keskellä on noin hehtaarin laajuinen Lokkisaari. Rannat ovat säilyneet pääosin rakentamattomina, ja suurin osa rakennetuista rannoista on järven eteläosassa. Noin kolmannes rannoista rajoittuu peltoihin monin paikoin kapean lehtipuuvyöhykkeen erottamana. Järven etelä- ja itärannalla on yhtenäinen 50–150 metriä leveä rantaluhta. Rantametsää on kapealti etelä- ja itärannalla, mutta rehevintä se on itärannalle laskevan Myllyojan varrella.

Virta-kampuksen lintutorni

Tornin osoite on Saarentie 21, 37500 Lempäälä, ja se sijaitsee aivan Lempäälän lukion vieressä. Tornin alla on bussipysäkki, joka toimii samalla linja-auton odotuskatoksena. Kolmitasoisesta tornista avautuu laaja näkymä järvelle, ja paikalle on helppo saapua niin kävellen, pyörällä, autolla kuin julkisilla. Pysäköintitilaa on Virta-kampuksen parkkipaikalla. 

Esteettömyys: Virtakampuksen lintutorni on esteetön, sillä tornin alaosaan pääsee ramppia pitkin.

Itärannan vanha lintutorni

Itärannalla sijaitsee vanha lintutorni, jolta aukeaa huomattavasti Virta-kampuksen tornia huonommat näkymät. Tornille on noin 600 metrin kävelymatka. Lintutorni näkyy maastokartalla.

Lokkisaaren kasvillisuusvyöhykkeellä liikkuminen on rauhoitusmääräysten mukaan kielletty lintujen pesimäaikaan 1.4.–31.8.

Pesimälinnusto

Ahtialanjärvi on poikkeus suomalaisilla sisävesillä: järvellä pesii Suomen suurin punasotkakanta ja lisäksi merkittävä tukkasotkakanta. Näiden lajien menestys nojaa suoraan tekokareihin sekä niille (ja tolpparakenteisiin) sijoitettuihin, huollettuihin sorsalaatikoihin – ne turvaavat pesät nousevalta vedeltä ja vähentävät petopainetta ohjaamalla pesinnän avoveden ympäröimiin “saarekkeisiin”. Tekokari- ja laatikkoverkoston tavoitteena on vedennousulta turvassa olevien ja petoturvallisten pesäpaikkojen luominen; samalla lokki- ja tiirayhdyskunnat tekokareilla muodostavat suojaa myös muulle kosteikkolajistolle. Merkittävä osa pesimälinnstoa on suuri naurulokkikanta, jonka yhdyskunta keskellä järveä parantaa pesimäturvaa monille vesilinnuille. Kokonaisuutta täydentävät runsastuneet tekokarien tiira- ja lokkimäärät sekä alueen monipuolinen ruovikko- ja rantaluhtalajisto.

Muuttolinnusto

Ahtialanjärven vetovoima muuttoaikoina perustuu siihen, että Lokkisaari pidetään avoimena vuosittaisilla niitoilla. Tällöin saarelle syntyy ja siellä säilyy ruokailu- ja levähdyspaikkoja kahlaajille ja muille muuttajille myös silloin, kun muualla järvellä lietteet peittyvät veden alle. Kevätmuutolla näkyvimpiä ovat vesilinnut – vilkkaan muuttoyön jälkeen järvelle voi kerääntyä satoja lintuja, erityisesti taveja ja haapanoita, mutta runsaasti myös jouhisorsia, tukkasotkia ja uiveloita. Syysmuutolla Lokkisaari tarjoaa sisämaassa harvinaisen laadukkaan kahlaajapysäkin. Olennaista on, että niitot tehdään käsin viikatteilla ja luvan puitteissa aikaisintaan 1.7. alkaen: käsityö mahdollistaa tarkemman ja laadukkaamman lopputuloksen vaikeissa, osin vedenalaisissa kasvustoissa sekä sen, että niittoihin voidaan ryhtyä jo pesimäkauden loppupuolella, jotta jo loppukesästä muuttavat kahlaajat ehtivät hyötyä Lokkisaaresta levähdyspaikkana.

Pyhällönvuoren näkötorni Lempäälän Mattilassa kohoaa 120 metrin korkeuteen merenpinnasta ja tarjoaa lintuharrastajille monipuoliset maisemat lähiseutujen metsä-, pelto-, ja vesistöalueille. Pyhällönvuori tarjoaa parasta antiaan lintuharrastajille erityisesti muuttoaikoihin, ja sijoittuu hyvin etenkin kurkien muuttoreitille.

Pyhällönvuoren näkötorni on vuonna 1999 Mattilan kyläläisten talkoovoimin rakentama torni, joka sijoittuu Vanajaveden reittivesistöön kuuluvan Korteselän länsipuolelle. Torni on rakennettu vuoren korkeimmalle kohdalle ja sieltä aukeavat näkymät Valkeakoskelle, Hervantaan ja jopa Tampereen Näsinneulaan saakka. Tornista on mahdollista tarkkailla myös Korteselän vesilinnustoa. Tornin lähellä Maasaaren korsun vieressä on Lempäälän Birgitan polkuun kuuluva nuotiopaikka.

Pyhällön näkötornille pääsee parhaiten autolla tai polkupyörällä. Näkötorni sijaitsee Lempäälän keskustasta noin 8km etelään. Lempäälän keskustasta tultaessa etelään päin tie nro 3024 (Tampereentie joka muuttuu Valkeakoskentien risteyksen jälkeen Viialantieksi) päättyy Turuntiehen (nro 190). Risteyksestä käännytään oikealle ja Turkua kohti kuljetaan noin 4km kunnes vasemmalla näkyy tienviitta Pyhältöön. Tästä matkataan noin 1,5 km kylätietä 13739 kunnes vasemmalla näkyy suoraan metsään osoittava viitta lintutornille. Autolle löytyy suuri parkkipaikka ajettaessa viitalta n. 500 metriä eteenpäin, risteys vasemmalle tornin juurelle. Parkkipaikalta tornille ei pääse kiipeämään keskeneräisten portaiden vuoksi. Lintutornin viitalta kulkee polku suoraan vuoren korkeimmalle kohdalle ja tornin portaiden juurelle.

Esteettömyys:

Torni ei ole esteetön.

Pyhällönvuori on lintuharrastajan näkökulmasta parhaimmillaan keväisin ja syksyisin. Säännöllinen havainnointi ja tarkkailu on toistaiseksi tornilla ollut vielä vähäistä, mutta satunnaisilta havainnointikerroilta on raportoitu runsaasti kurkia, merikotkia sekä monipuolisesti muita petoja ja syksyllä 2003 suurehkoissa parvissa arktisia valkoposki-, sepel- ja tundrahanhia.

Tornille kuuluvat lähimetsien lintujen laulu hyvin, ja läheisiä hakkuualueita pystyy tutkimaan kaukoputkella hyvin. Muun muassa pikkutikka, palokärki, laulurastas, metsäkirvinen ja töyhtötiainen viihtyvät tällä alueella. Pelloilla ja talojen läheisyydessä pesii kuoveja ja töyhtöhyyppiä sekä kottaraisia.

Korteselältä vesilinnustoa voi tarkkailla tornista hyvin. Kesällä alueella pesii mm. kaulushaikara, ruskosuohaukka ja laulujoutsen.

Alue on hyvä linturetkikohde ensimmäisistä kevätpälvistä maan ja vesien jäätymiseen asti. Muuttolintujen määrään ja lajistoon vaikuttaa peltojen kosteustilanne sekä viljelysmaan ja kesantojen käyttöaste.

Alueen keskeinen osa linnustollisesti on Taipaleenaukea, mutta koska Jäminkipohjan muut hyvät lintualueet ovat hyvin lähellä Taipaleenaukeaa, on tässä kuvattu myös Pärjänojan suu sekä Lamminkylän pellot.

Taipaleenaukea on Ruoveden suurin peltoalue. Itse Taipaleenaukea on laajuudeltaan noin 2 neliökilometriä, mutta yhdessä alueeseen kiinteästi liittyvän Lamminkylän peltojen kanssa laajuus on lähes tuplasti tämä eli 4 neliökilometriä. Alueeseen liittyy myös Jäminginselän kaakkoisrannalla oleva Telakanranta ja Telakanrannan pohjoispuolella sijaitseva vesilintu- ja kahlaajapaikka Pärjänojan suu. Lisäksi alueella on kaksi lampea: Lamminkylän peltojen itäpuolella Lamminjärvi ja alueen pohjoispäässä Taipaleenlammi.

Sijainti ja saapuminen

Alue sijaitsee Jäminkipohjan kylän pohjois- ja länsipuolella. Alueen paras lintupaikka on Taipaleentien notkossa. Tänne pääsee parhaiten kääntymällä tieltä 66 Jäminkipohjan pohjoisesta risteyksestä länteen Sahantielle ja heti risteyksen jälkeen luoteeseen Taipaleentielle.

Taipaleenaukea on kumpuilevaa peltoa ja peltojen välisessä notkossa on usein melko kostea alue, mistä löytyy usein myös kahlaajia. Aluetta voi tutkia myös muilta peltoa ympäröiviltä teiltä. Notkosta voi jatkaa edelleen suoraan eteenpäin t-risteykseen, mistä oikealle lähtee Tolpantie ja vasemmalle Auvisentie. Auvisentietä voi kiertää edelleen Jäminkipohjan keskustaan.

Pärjänojan suulle ja Telakanrantaan pääsee puolestaan Jäminkipohjan keskustasta Sahantieltä ajamalla huonoa asfalttitietä länteen ja alas rantaan. Lamminkylän pelloille lähtee tie puolestaan hieman etelämpää eli Oriveden (kt66) ja Tampereen tien (tie 338) risteyksestä. Tästä lähtee itään Lamminkyläntie. Lamminkyläntieltä voi ajaa takaisin kantatielle Oitontien kautta. Matkalla erkaantuu kaakkoon Kangasniementie, jonka alussa vasemmalla kuopassa on Lamminjärvi.

Retkeily alueella

Alue on hallittavissa edellä mainituilta teiltä. Pärjänojan suu löytyy telakan pohjoispuolelta, minne kulkee rannan reunaa pitkin polku. Pärjänojan suu on pienehkö alue, mutta jos vesi on matalalla, niin siihen syntyy pienehkö liete.

Liikkumisrajoitukset

Taipaleen yksityistiealueella on ajoneuvoa pysäköitäessä otettava huomioon paikalliset tiellä liikkujat. Vaaratilanteita aiheuttaviin paikkoihin, kuten mäkiin, ei tule pysähtyä. On myös huomioitava, että tiealueella liikkuvat maatalousyrittäjät tarvitsevat työtä tehdessään suuria ajoneuvoja, joiden tulee päästä liikkumann ilman turhia vaaratilanteita.

Pesimäaikaan alueen linnusto on tyypillistä peltolinnustoa: kiuruja, töyhtöhyyppiä, pensastaskuja, pensaskerttuja sekä joitakin niittykirvisiä, keltavästäräkkejä, pikkulepinkäisiä yms.

Alue kerää runsaasti muuttajia sekä keväisin että syksyisin. Alueella tavatuista pikkulinnuista mainittakoon lyhytvarvaskiuru, vuorihemppo, lapinkirvinen ja lapinsirkku. Kahlaajista on tavattu peltoalueella mm. tundrakurmitsa, keräkurmitsa, heinäkurppa, meriharakka, pikkukuovi, mustapyrstökuiri, karikukko, kuovisirri ja jänkäkurppa. Kapustarinta on sekä keväisin että syksyisin tyyppilaji. Pärjänojan suulla on pesinyt pikkutylli. Muuttoaikana on siellä tavattu jänkäkurppa, pikkusirri sekä lapinsirrejä. Siellä on nähty myös mm. pikkujoutsen, heinätavi ja harmaasorsa.

Myös isot linnut kuuluvat muuttoaikaiseen linnustoon – joutsenien ohella tavataan hanhia: metsä- ja kanadanhanhien lisäksi on tavattu myös joitakin merihanhia.

Peltoalueella on oleillut myös viiriäinen sekä petolinnuista mm. muuttohaukka ja arosuohaukka. Peltoalueella on myös aivan viime vuosina tavattu Ruovedellä harvinaiseksi käynyt peltosirkku.

Yölaulajista alueella on tavattu pensas- ja viitasirkkalintu sekä viita- ja rytikerttunen.

Lamminkylän peltojen itäpuolella on pieni Lamminjärvi, mistä on tavattu mm. vesipääsky ja mustakurkku-uikku.

Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue. Siikanevalla on sekä keidassuon että aapasuon kasvillisuutta. Yleisin suotyyppi alueella on lyhytkorsineva. Suon keskellä on several vanhan metsän saarekkeita. Pinta-ala on varsin iso: metsäsaarekkeineen yli 15 neliökilometriä. Suo on länsi- itäsuunnaassa yli 5 km ja etelä-pohjoissuunnassa maksimissaan noin 2,5 km.

Sijainti ja saapuminen

Alueelle pääsee parhaiten tieltä 66 kääntymällä Siikakankaantieltä Ollinkiventielle. Eteläiselle parkkipaikalle, joka sijaitsee Santakankaalla, pääsee ajamalla Ollinkiventietä etelään noin kaksi kilometriä, jonka jälkeen on viitta länteen parkkipaikalle. Tämä paikka on helpoin tapa lähteä Siikanevalle. Parkkipaikalta lähtee länteen kyltein ja sinisin maastomerkein osoitettu Siikanevan kierros on pituudeltaan 9,9 km. Kierros kääntyy kolmen kilometrin päässä pohjoiseen ja seitsemän kilometrin päässä kaakkoon kohti parkkipaikkaa. Santakankaalta voi valita myös Pikkulatosaaren kierroksen 2,6 km (erillinen kyltti ja viitoitus), mutta se jää vain suon itäpäähän.

Reitin voi aloittaa luonnollisesti myös em. koilliskulmalta, joka kuitenkin on huonommin löydettävissä kuin eteläinen parkkipaikka.

Alueelle on pääsy myös muista suunnista. Pohjoisessa voi kääntyä valtatien 66 Siikakankaantieltä Lintumäentielle, jonka eteläinen kääntöpaikka on suon pohjoisosassa lähellä Jaarikanmaata. Etelästä Oriveden puolelta pääsee suon reunaan joko Vääräjärvenmaalta tai ajamalla Rutajärven ohitse aivan suon eteläreunaan. Lännessä suon reunaan voi kävellä Katajaharjuntietä muutamia kilometrejä (tiellä on ajokielto). Yksi suunta kävelijöille on myös Särkikankaan kautta. Tänne tie lähtee Myllykylästä. Tien loppuosa on yksityistietä eikä maanomistaja halua tietä ajettavan.

Retkeily alueella

Alue on hallittavissa edellä mainituilta pitkospuilta. Jaarikanmaa on korkeampi mäki pitkospuureitin länsipäässä. Kaukoputkella sieltä on hyvät näkymät suon parhaille paikoille. Jaarikanmaalla on kiertoreitin varressa yöpymiseen soveltuva laavu tulentekopaikkoineen. Matkaa laavulle kertyy Santakankaalta 3,6 km.

Liikkumisrajoitukset

Suon paras osa eli läntinen alue Särkikankaan etelä- ja itärannalla on luonnonsuojelualuetta, jolla liikkuminen on kielletty 1.4–15.7 välisenä aikana. Itäinen osa on soidensuojelualuetta aarnimetsineen. Aarnialueella on kasvien ja eläinten vahingoittaminen kielletty, samoin puiden ja puunosien ottaminen, tulen sytyttäminen, leiriytyminen ja roskaaminen. Soidensuojelualueella ei lintujen pesimäaikaan ole suotavaa poiketa polkureitiltä.

Pesimäaikaan alueen linnusto on tyypillistä suolinnustoa. Kahlaajista pesivät kapustarinta, töyhtöhyyppä, liro, isokuovi, valkoviklo ja ainakin aiemmin myös suokukko. Pikkulinnuista valtalajit ovat kiuru, niittykirvinen, västäräkki ja keltavästäräkki. Vesilinnuista tavataan sinisorsaa, tavia, jouhisorsaa, telkkää ja laulujoutsenta. Nuolihaukka, tuulihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka ja kalasääski pesivät myös alueella. Kurkia on useita pareja. Harvalukuisempia pesijöitä ovat esim. isolepinkäinen ja järripeippo. Pohjansirkku pesi ainakin aiemmin alueella. Metsäsaarekkeissa on aiemmin useina vuosina laulanut pikkusieppo. Myös pohjantikkaa ja isokäpylintua tavataan.

Muuttoaikoina on tavattu harvalukuisemmista petolinnuista haarahaukka, punajalkahaukka, arosuohaukka, maakotka ja suopöllö. Kahlaajista on tavattu mm. punajalkaviklo, mustaviklo, tylli, lapinsirri, suosirri, pikkusirri ja tundrakurmitsa. Jänkäkurppa soidinsi alueella eräänä keväänä. Hanhihavaintoja on metsähanhien ohella valkoposki- ja kanadanhanhista sekä myös tundrahanhista ja lyhytnokkahanhista. Harvinaisista pikkulinnuista on tavattu esim. lapintiainen.

Suota reunustavilla mäntykankailla pesii kulorastaan lisäksi myös kangaskiuru ja kehrääjä.

Maakotka on pesinyt viimeksi 1940-luvun alussa, muuttohaukka 1960-luvun alussa.

1990-luvulla alueella tavattiin myös kuukkelia ja riekkoa. Näistä ei kuitenkaan enää 2000-luvulla taida olla havaintoja.

Alue on tyypillinen lintujärvi, joka keväällä lainehtii isona vetenä, mutta kesällä kasvaa lähes umpeen kortetta, kaislaa ym.

Alueen lintuorni on Kurjenjärven lahden, Joutsenjärven rannalla.

Kurjenjärven takana, lintutornista katsottuna, sijaitsee Kurjenmetsän aarnialue, joka on pääosin harvahkoa männikköä ja rämettä, mutta on kehittymässä hyväksi ikimetsäksi.

Kurjenjärvi sijaitsee Virtain keskustasta noin 25 km luoteeseen. Valtatie 23:lta Peräseinäjoelle menevää tietä (nro 694) kuljetaan n. 10 km, jolloin tornille ohjaava viitoitus pitäisi näkyä.

Keväällä alueella näkee parhaimmillaan sadoittain sorsia, joiden joukossa myös harvinaisuuksia. Myös kahlaajia, lokkeja ja haukkoja on liikkeellä. Joutsenjärvellä pesivät naurulokki, pikkulokki ja joutsen. Myös ampu- ja nuolihaukka kuuluvat pesimälajistoon.

Mäntylänlahti on Vermasjärven pohjoiseen pistävä lahti. Se on kymmenien hehtaarien laajuinen kosteikko, joka keväällä lainehtii tulvajärvenä, mutta kesällä se kuivuu muutamaa silmäkettä lukuunottamatta lähes täysin.

Sijainti: Alue sijaitsee Virtain keskustasta noin 10 km luoteeseen. Ajetaan valtatie 23:lta lähtevää Äijännevan tietä n. 5 km. Viitoitus ohjaa lintutornille, jossa on myös nuotiokota ja WC.

Alueella pesii vuosittain noin 50 lintulajia. Parhaimpia pesimälajeja ovat nokikana, punasotka, lapasorsa, pikkulokki, kurki, laulujoutsen ja melkein ruskosuohaukka (pari oleskellut). Suojelupistearvo on valtakunnallisten merkittävien lintuvesien tasoa. Vesilintujen ja kahlaajien lisäksi alueella saalistaa runsaasti ympäristön lintuja, mm. petolintuja nähdään vuosittain kymmenkunta lajia.

Lintuharrastajan kannalta alue on parhaimmillaan keväällä muuttoaikaan, jolloin Mäntylänlahdella lepäilee satoja sorsia ja kahlaajia. Joutsenia paikalla on havaittu enimmillään lähes 400. Joukossa havaitaan toisinaan myös harvalukuisempia lajeja, kuten pikkujoutsenia, useita hanhilajeja, lapasotkia ja uiveloita. Alueella laulelee kesäisin myös yölaulajia kuten luhtahuitti, ruisrääkkä, satakieli ja kerttusia.