Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on antanut Murskemäen tuulivoimahankkeesta mielipiteen 14.12.2023. Mielipiteen mukaan:” Murskemäen tuulivoima-alue sijoittuu kurjen, laulujoutsenen ja merikotkan valtakunnalliselle päämuuttoreitille. Myös hanhia muuttaa alueella nykyisin lukuisasti. Tuulivoima-alueen lähituntumassa on hyvin merkittäviä lintujen levähtämis- ja ruokailualueita. Tuulivoimaloiden korkeus on enintään 300 metriä. Korkeat tuulivoimalat vahvistavat linnustolle koituvia haittoja.” Yhdistys toteaa lisäksi mielipiteensä loppupäätelmissä:” Linnustoselvitykset tulee laatia tämäntyyppisellä linnuille tärkeällä alueella kattavasti ja siten, että niiden luotettavuus voidaan todeta. Murskemäen tuulivoimahankkeen linnustoselvityksissä on kuitenkin siinä määrin puutteellisuuksia, että ne eivät anna riittävän luotettavaa kuvaa hankealueen linnuston käyttäytymisestä, määrästä eivätkä lentoreiteistä. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ei kannata Murskemäen tuulivoimahanketta lintujen tärkeälle päämuuttoreitille ja merkittävien ruokailu- levähtämisalueiden välittömään läheisyyteen – varsinkaan, kun linnustoselvitykset ovat liian puutteelliset. Varovaisuusperiaate, jota tulee entistä enemmän painottaa johtaa osaltaan samaan lopputulokseen.” Vastauksena Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipiteeseen tuli:” Kaavaehdotusvaiheessa tuulivoimaloiden enimmäiskokonaiskorkeus on muuttunut 300 metristä 260 metriin, ja roottorin halkaisija 260 metristä 160 metriin. Selvityksiä on täydennetty huuhkajan ja kaakkurin osalta vuonna 2024. Selvitysten tulokset huomioidaan kaavaehdotuksen vaikutusten arvioinnissa. Muistutuksessa todetaan, että korkeat tuulivoimalat vahvistavat linnustolle koituvia haittoja. Lintujen törmäyksen todennäköisyys pienenee roottorin lapojen pituuden kasvaessa ja kierrosnopeuden laskiessa. Näin ollen Suomeen rakennettavat nykyaikaiset suuret melko hitaasti pyörivät tuulivoimalat ovat lintujen törmäysriskin kannalta lähtökohtaisesti turvallisempia kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa edelleen laajasti käytössä olevat pienikokoisemmat tuulivoimalat” Tuulivoimaloiden määrä on alennettu neljään voimaloiden korkeuden vähentämisen lisäksi. Edelleen osayleiskaavaehdotuksen mukaan voimaloiden paikkoja on myös tarkistettu. Näin on tavoiteltu erilaisten tuulivoimaloista aiheutuvien haittojen lieventämistä. Linnuston kannalta ratkaisu on myönteinen, mutta ei poista voimaloista aiheutuvaa liiallista haittaa ja vaaraa esimerkiksi huuhkajalle, kehrääjälle, kaakkurille, mehiläishaukalle ja kanalinnuille (erityisesti metsolle). Huuhkajan pesä on löydetty hankealueelta vuonna 2024 vajaan kilometrin päästä yhdestä voimalapaikasta. Huuhkaja on erittäin uhanalainen laji, direktiivilaji, Suomen erityisvastuulaji ja Pirkanmaan vastuulaji. Huuhkaja etsii riittävän rauhallisia pesimäpaikkoja. Huuhkaja on erilaisille häiriöille altis laji. Tuulivoimalat aiheuttavat helposti sen, että huuhkaja ei enää pidä reviiriä tuulivoimaloiden läheisyydessä. Huuhkaja on liikkunut koko hankealueella havaintojen mukaan. Etäisyys tuulivoimalasta huuhkajan pesään on aivan liian lyhyt. Huuhkajan pesän löytyminen vahvistaa Murskemäen hankkeen kielteistä vaikutusta linnustoon. Hankealueen läheisyydestä muun muassa Ruhalan peltoaukeilta on vuosien mittaan havaintoja sarvipöllöjen pesinnöistä. Havainnot löytyvät esimerkiksi BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelusta. Tuulivoimalat saattavat synnyttää kehrääjälle merkittäviä haittoja. Tuulivoimaloista aiheutuva ääni karkottaa kehrääjää ja hankaloittaa kehrääjän hyönteispyyntiä. Toisaalta taas tuulivoimalat voivat aiheuttaa tilanteen, jossa tuulivoimalat houkuttelevat hyönteisiä. Hyönteiset voivat myös nousta korkeammalle, ja tämä tilanne altistaa kehrääjän törmäyksille. Kehrääjä on direktiivilaji. Kaakkuri pesi hankealueen välittömässä läheisyydessä Kaakkolammilla vuonna 2023. Hankealueella on myös sijainnut kaakkurin pesimälampi. Kaakkurin lentoreittiselvitys perustuu edelleen aivan liian vähäiseen kartoitukseen ja suuresti olettamuksiin. Kaakkuri karttaa tuulivoima-alueita, ja kaakkureilla on myös suuri törmäysvaara voimalarakenteisiin. Kaakkuri on Pirkanmaalla harvalukuinen laji. Se pesii melko pienissä metsälammissa. Kaakkurien pesimäalueita tulee suojata kaakkuriin kohdistuvilta vaaroilta ja häiriöiltä. Yläisen Talluslammen ympäristössä on havaittu useita arvokkaita lajeja. Tähän arvokkaan elinympäristön läheisyyteen on sijoitettu kaksi tuulivoimalaa – T4 ja T5. Tuulivoimalat saattavat heikentää olennaisesti alueen lajiston elinolosuhteita. T5 muodostaa suuren riskin myös huuhkajan säilymiselle hankealueella pesivänä lajina jatkossakin. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä on mehiläishaukan reviiri. Reviirin tarkka sijainti ja mahdollinen pesä on jäänyt selvittämättä. Mehiläishaukka on erittäin uhanalainen laji, direktiivilaji ja Pirkanmaan vastuulaji. Mehiläishaukka kärsii tuulivoimaloiden tuottamasta häiriöstä. Mehiläishaukalla on myös törmäysriski tuulivoimaloihin. Kanalinnut karttavat tuulivoimala-alueita enemmän tai vähemmän. Erityisesti metso ja tuulivoimalat eivät sovi yhteen. Metso on direktiivilaji ja Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji Metsäkanalintujen häiriintyminen tuulivoimaloista ei rajoitu vain rakentamisaikaan kuten Luke lausunnossaan hyvin toteaa. Tutkimusten mukaan metso ei totu monen vuodenkaan jälkeen tuulivoimaloihin. Usein näissä erilaisissa linnustoselvityksissä ja törmäysmalleissa painotetaan törmäyksiä. Jätetään mainitsematta, että muut häiriötekijät ovat useasti suurempi uhka törmäyksien lisäksi. Tuulivoimalat vievät muun muassa yhtenäistä pinta-alaa pirstoen yhtenäisiä metsäalueita. Tuulivoimaloista johtuva melu haittaa eläimiä ja lintuja. Uusimpien tietojen mukaan tuulivoimaloiden lintuja karkottava vaikutus ei ole suurimmillaan vain muutamia satoja metriä, vaan jopa useita kilometrejä riippuen lajista. Tästä syystä on tärkeää tuulivoimala-alueita perustettaessa kiinnittää vakavaa huomiota elinympäristöjen säilymiseen riittävän laajoina ja yhtenäisinä. Pitää huomioida kunkin lajin erityisvaatimukset. Lajikato on näkyvissä kaikkialla. Tuulivoimalla ei saa edistää luonnon köyhtymistä. Alla linkki Luken kansainväliseen koostejulkaisuun tuulivoimaloiden vaikutuksista eläimistöön: https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Tässä vielä toimen viite tuulivoimaloiden vaikutuksesta lintuihin ja muuhun eläimistöön; Anne Tolvanen, Henri Routavaara, Mika Jokikokko, Parvez Rana. How far are birds, bats and terrestrial mammals displaced from onshore wind power development? - A systematic review. Biological Conservation 288 (2023) 110382. Journal homepage www.elsevier.com/locate /biocon Muutaman sadan metrin etäisyys tuulivoimalasta metson soidinpaikkaan ei ole riittävä, vaikka alue olisi metsäistä. Eikä myöskään voimalan T2 siirtäminen hieman kauemmaksi soidinpaikasta ratkaise kielteisiä vaikutuksia. Keski-Suomen Metsoparlamentin suositusta 200 metrin suojavyöhykkeestä metsänhakkuissa ei voida soveltaa pysyvää haittaa aiheuttavien tuulivoimaloiden kohdalla. Hankealueen välittömään läheisyyteen sijoittuu tärkeä erityisesti lintujen muutonaikainen MAALI-alue, Taipaleenaukea ja Lamminkylä (lähimmillään 1.2 km etäisyydellä). Tuulivoimalat voivat vaikuttaa sen, että linnut eivät enää käytä näitä merkittäviä ruokailu- ja lepäilyalueita, vaan joutuvat etsimään uusia paikkoja. Vaikutus olisi tätä kautta linnustoon kielteinen. Ruhalan alueella on myös muttoaikaan huomattavaa merkitystä lintujen lepäily- ja ruokailualueena. Murskemäkeä koskeva osayleiskaavaehdotus lähtee siitä, että kaava on oikeusvaikutteinen. Tästä syystä myös tehdyiltä selvityksiltä on edellytettävä suurempaa tarkkuutta kuin muussa tapauksessa. Alueidenkäyttölain 5 luvun 39 §;n 2 mom 8 kohdan mukaan yleiskaavalta on vaadittava, että vähennetään ympäristöhaittoja ja sekä vaalitaan rakennettua ympäristöä, maisemaa ja luonnonarvoja. Lain 10a luvussa, joka käsittelee tuulivoimarakentamista, mainitaan (77 b § 1 mom 2 kohta), että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Tehtyjen selvitysten puutteellinen taso (muun muassa linnustoselvitykset) eivät anna riittävää pohjaa arvioida lain sisällön täyttymistä – varsinkaan, kun kysymyksessä on oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on aiemmin tämän hankkeen osalta konkreettisesti lausunut, että linnustoselvitykset on tehty liian puutteellisesti niin määrän kuin aikajaksotuksen kannalta katsottuna. Linnustoselvitykset eivät edelleenkään anna riittävän luotettavaa tietoa alueen linnuston käyttäytymisestä ja tuulivoimalle arkojen lajien reviirien sijainneista. Suunnitellut haittojen lieventämistoimet vaikuttavat jonkin verran myönteiseen suuntaan, mutta eivät poista liiallisia haittoja. Virallisessa ohjeistuksessa mainittuihin linnuston selvitystapoihin ja ajankäyttömääriin asennoidutaan tuulivoimaselvityksissä aivan liian välinpitämättömästi. Tuulivoimalat synnyttävät huuhkajalle, kehrääjälle, kaakkurille, mehiläishaukalle ja metsäkanalinnuille suuren riskin siihen, että lajit eivät selviydy alueella jatkossa. Tuulivoima-alue sijoittuu usean ison lintulajin päämuuttoreitille ( merikotka, laulujoutsen kurki). Merikotka on DR laji. Laulujoutsen DR -laji ja Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. Kurki on puolestaan DR laji. Lisäksi hankealueella on merkittävän kielteinen vaikutus valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeään maisema- ja kulttuuriympäristöön. Murskemäen tuulivoimahanketta ei ole määritetty Pirkanmaan maakuntakaavassakaan. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kannan mukaan tehtyjä selvityksiä on täydennettävä. Lisäksi nykyinen tuulivoimalapaikkojen sijoittelu vaarantaa arvokkaan linnuston säilymistä hankealueella ja hankealueen läheisyydessä merkittävästi. Osayleiskaavaehdotuksen hyväksyminen nykyisessä muodossaan ei ole kannatettavaa. Hankealue on paikkana erittäin huonosti tuulivoimaloille sopiva jo pelkästään maisema- ja kulttuuriarvojen vuoksi. Tampereella 14.7.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Pirkanmaa lintutieteelliselle yhdistykselle saatettiin tietoon Sastamalassa 27.5.2025 tiistaina tapahtunut lokin pesän hävittäminen ja poikasten harjaaminen katolta alas. Silminnäkijän mukaan kerrostalon katolle oli kiivennyt kaksi miestä ilmeisesti hävittämään lokkien pesiä. Toinen miehistä oli saadun tiedon mukaan rakennuksen omistaja. Miehet löysivät lokinpesän, jossa oli ilmeisesti kolme poikasta. Miehet hävittivät pesän, ja pienet lokinpoikaset tiputettiin harjaamalla katolta alas. Tapahtumassa on tehty poliisille tutkintailmoitus. Tutkinta on tarpeen, jotta voidaan selvittää, onko luonnonsuojelulaissa säädetty rikos täyttynyt tai muitakin lakeja rikottu. Lokin pesien hävittäminen ja poikasten tappaminen vaatii poikkeusluvan. Kalalokki, naurulokki, selkälokki, pikkulokki, lapintiira ja kalatiira ovat rauhoitettuja lintulajeja. Poikkeusluvan antaa Varsinais-Suomen Ely-keskus. Harmaalokki ja merilokki eivät ole rauhoitettuja, mutta niitäkin koskee pesimärauha 10.3.-31.7 välisenä aikana. Rauhoittamattomien lajien osalta poikkeusluvan pesän tai poikasten hävittämiseen antaa Riistakeskus. Poikkeuslupia voidaan antaa ainoastaan, mikäli linnut aiheuttavat vakavaa vahinkoa ja ongelmaan ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Poikkeusluvissa mainitaan myös ehdot, joita noudattaen pesän hävittäminen tai poikasten tappaminen voidaan tehdä. Katolta alas harjaaminen ei olisi tapa, jolla poikaset voidaan tappaa. Kun pesän rakentaminen on selkeästi alkanut, pesää ei saa ilman poikkeuslupaa hävittää. Lokkien pesintää paikkoihin, joihin lokkien ei haluta pesivän, voidaan ennaltaehkäistä ennen pesinnän alkua. Esimerkiksi talojen katoille on mahdollista asettaa erilaisia pelättimiä, siimoja tai leijoja. Samoin kattoja voidaan piikittää. Katoilla voidaan käydä säännöllisesti ja useasti ennen pesintöjen alkua. Tällöin lokit huomaavat, että paikka on liian rauhaton ja etsivät paremman pesimispaikan. Katon voi peittää liukkaalla muovipressulla tai käyttää karkotusgeeliä. Kun rakennuksia suunnitellaan, voidaan tässä yhteydessä vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi katot soveltuvat linnuille pesimiseen. Lokit ja muut linnut oppivat yleensä aika nopeasti, että erilaiset karkottimet eivät ole vaarallisia. Näin karkotteiden teho vähenee. On hyvä vaihdella eri menetelmiä pesintöjen ennalta ehkäisemiseen. Lokkien kanssa kaupungeissa ja muuallakin pystyy kyllä elämään, kun ottaa huomioon lokkien olemassaolon. Joissakin tapauksissa lokit tai tiirat pesivät kuitenkin paikoissa, joissa ne aiheuttavat vaaraa ihmisille. Tällöin pesän tai poikasten hävittämiseen tarvitaan viranomaisen myöntämä poikkeuslupa. Toisinaan taas esimerkiksi lokinpoikaset joutuvat vaaraan liikkuessaan osittain lentokyvyttöminä parkkipaikoilla tai muissa vastaavissa paikoissa. Tällöin on mahdollista yrittää siirtää niitä varovaisesti turvallisempaan paikkaan lyhyen matkaa niin, että emot näkevät siirron. On kuitenkin muistettava, että lokkiemot puolustavat poikasiaan ja tekevät hyökkäyksiä poikasia lähestyvää ihmistä kohti. Lokinpoikasia ei ole syytä lähestyä. Jos lokit varoittelevat, poikasia on todennäköisesti lähellä. Tällöin on ennakoitava tilannetta ja kierrettävä paikka, jos suinkin mahdollista. Näin estetään lokkien ja muiden lajien emolintujen hyökkäykset ihmistä kohti. Lokkien tai varisten hyökkäyksiä pesimäaikaan voi ehkäistä nostamalla kädet ylös pään päälle tai käyttämällä sateenvarjoa. Alkaneen lokin tai muun linnun pesinnän hävittäminen edellyttää viranomaiselta saatua poikkeuslupaa. Ennakolta pesinnän estämiseen on ryhdyttävä siis ajoissa. Periaatteena tulee olla, että pesintöjen estäminen tehdään erilaisin tavoin pysyvästi sellaisilla paikoilla, joihin lokkien tai muiden lintujen ei haluta pesivän. Kuitenkaan ei ole mitään syytä estää lintuja pesimästä paikoissa, joista niistä ei ole tuntuvaa haittaa. Linnut kuuluvat kaupunkeihinkin. Yhteiselo lintujen kanssa onnistuu loistavasti, kun ottaa linnut riittävästi huomioon. Lisätietoja: Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys puh: 050 3563231

HANKE YVA-ohjelmassa kuvataan hanketta seuraavasti: Ruohoinenmäki Renewables Oy/Solarwind Finland Oy suunnittelee Kurikkaan Ruohoinenmäen alueelle enintään 10 voimalan tuulivoimahanketta. Hankealue sijaitsee Kurikan kaupungin eteläosassa, Yli-Koskuen kylästä noin 4 km länteen, ja aivan Karvian kunnan sekä Parkanon kaupungin pohjoisrajoilla. Hankealueen koko on 1860 ha. Hankealueen ulkoiselle sähkönsiirrolle suunnitellaan kahta reittivaihtoehtoa. Hankevaihtoehdot VE0: hanketta ei toteuteta. VE1: Alueelle toteutetaan enintään 10 tuulivoimalaa, joiden kokonaiskorkeus on 261 m, yksikköteho enintään 7,2 MW ja kokonaisteho 72 MW. Arvioitavat sähkönsiirtovaihtoehdot SVE1 : Sähkö siirretään 39,6 kilometriä pitkällä 110 kV:n maakaapelilla hankealueelta Kurikan kautta Julmalan muuntoasemalle Seinäjoella. SVEB: Sähkö siirretään 25,8 kilometriä pitkällä 110 kV:n maakaapelilla hankealueelta Kurikan kautta suunnitteilla olevalle Fingridin Vakerinmäen sähköasemalle Parkanossa. Linnustoselvitykset ja vaikutusarvioinnit YVA-ohjelmassa mainituissa linnustoselvityksissä on selviä puutteita. Selvitysten tehokkuutta alennetaan ilmeisistä kustannussyistä. Ruohoinenmäen tuulivoimahanke sijoittuu jo toimivan Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen ja suunnitteilla olevan Mäntykankaan tuulivoimahankkeen viereen. Jos nämä kaikki hankkeet toteutuvat, niiden yhteisvaikutus muun muassa linnustolle tulee olemaan hyvinkin haitallinen. Nämä kolme tuulivoima-aluetta kattavat esimerkiksi maakotkareviirin. Näin ollen linnustoselvitykset on tehtävä huolellisesti ja riittävän perusteellisesti, jotta olisi mahdollista arvioida yhteisvaikutukset tarkasti. Ruohoinenmäen tuulivoimahanke kohdistuu myös arvokkaiden ja vähenevien kosteikkolajien biotooppeihin aiheuttanen häiriötä sekä pirstoen biotooppeja. Yhtenäinen metsäalue menettää merkitystään tuulivoimahankkeen myötä. On tärkeää säilyttää riittävän laajoja yhteneväisiä metsäalueita muun muassa arvokkaan linnuston vuoksi. Ruohoinenmäen hankealueelta 30 km säteelle on tulossa tällä hetkellä tuulivoimaloita yhteensä 205 kappaletta. On selvää, että tällaisen määrän yhteensä sisältävät eri hankealueet ja jo käytössä olevat tuulivoima-alueet merkitsevät metsäalueiden ja muiden alueiden merkittävää ja haitallista pirstoutumista. Samoin linnustolle ja muulle eläimistölle jäävät rauhalliset ja häiriöttömät sekä arvokkaat luontoalueet vähenevät merkittävästi ja haitallisesti. YVA-ohjelmassa todetaan linnustoselvityksistä:”Selvitykset kohdennetaan hankealueelle. Vaikutuksia arvioidaan huomioiden myös lähialueen linnustollisesti merkittävät kohteet. Vaikutus voi olla hyvin laaja ja lajikohtainen. Suurten petolintujen osalta vaikutukset voivat ulottua usean kilometrin säteelle voimaloista. Maakaapelien vaikutuksia linnustoon ei arvioida.” Hankealueella tehtävät linnustoselvitykset on tehtävä riittävän kattavasti. Ei vain liiaksi sidoksissa tuulivoimaloiden sijoituspaikkoihin eikä vain kartasta hyviä lintupaikkoja valitsemalla. Suurten petolintujen ja muidenkin petolintujen kohdalla vaikutukset tulee arvioida varovaisuusperiaatetta noudatten riittävän etäälle. YVA-ohjelmassa kerrotaan, että Natura-arvioon ei ole tarvetta Jäkälä-Isonevan eikä Mustasaarennevan osalta. Tätä perustellaan sillä, että alueet sijoittuvat 4,4 km päähän hankealueesta sekä että alueille ei ole määritetty suojeluperusteisia lajeja. Jos luontotyyppi on sellainen, jolle jokin lintulaji on luonteenomainen ja joka laji edellyttää tämäntyyppistä biotooppia, on laji otettava arvioinnissa huomioon. Asiaa ei voi vain sivuuttaa. Tästä syystä tuulivoimaloiden vaikutusta edellä mainittuihin Natura-alueisiin tulee arvioida konkreettisesti. Samoin Ruohoinenmäen tuulivoimahankkeen vaikutuksia Särkinevan ja Iso-Kivijärven MAALI-alueisiin tulee arvioida. Lisäksi on muistettava, että eri tuulivoimahankkeiden ja toiminnassa jo olevien tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia tulee arvioida ainakin edellä tässä kappaleessa mainittuihin luontokohteisiin. On noudatettava korostettua varovaisuusperiaatetta. Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1 ”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe- simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri- tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen. Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis- piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul- kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa, kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen reviirikartoituksia keväällä ja kesällä Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu- rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään. Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä- Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan” Pesimälinnustoselvitys Pesimälinnustoselvitys tulee tehdä kattavasti eikä vain tuulivoimaloiden lähialueilla tai muutoin kartalta valituilla kohteilla. Pesimälinnustoselvityksen tulee ajoittua siten, että myös varhaiset pesivät lajit kuten tikat tulevat huomioiduksi. Tosin YVA-ohjelmassa todetaan, että metsäkanalintujen laskennan yhteydessä havainnoidaan myös esimerkiksi tikkoja. Vesilintulaskenta tulee tehdä myös turvealueiden mahdollisilla vesialueilla. Tämäntyyppiset alueet ja muutoinkin turvetuotantoalueet ovat monen vesilintulajin ja muun lintulajin suosiossa. Yölaulajalaskenta tulee tehdä vähintään kaksi kertaa Yölaulajia saapuu pitkällä aikavälillä. Pariutuminen vaikuttaa myös yölaulajien lauluaktiivisuuteen. Pisteiden 1 kilometrin välinen etäisyys on liian pitkä. Metsäkanalinnut ja pöllöt Metsäkanalinnut soidinpaikkoineen tulee selvittää useamman kuin yhden kevään ajalta. Vain näin saadaan riittävän luotettavaa tietoa metsäkanalintutilanteesta. Metsäkanalinnut ovat maassamme joutuneet ahdinkoon elinympäristöjen pirstomisen ja muokkaamisen vuoksi. Varsinkin yhtenäisten metsäalueiden tuhoaminen on haitaksi. Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570 Sama selvityssääntö koskee pöllöjä. Vain yhdelle pesimäkaudelle rajautunut selvitys ei välttämättä anna lainkaan riittävän hyvää kuvaa pöllötilanteesta. Pöllöjen soidinaktiivisuus ja pesintäinto vaihtelevat ravintotilanteen mukaan. Lisäksi pöllöt voivat olla hyvinkin oikullisia ääntelyssään. Pisteiden välinen 500 metsin etäisyys vaikuttaa siihen, että kaikkia soidintavia pöllöjä ei välttämättä havaita. Petolinnut YVA-ohjelmassa mainitaan seuraavaa:” Maastotyöt koostuvat kahdesta erillisestä menetelmästä: lentävien petolintujen tarkkailusta avoimissa ympäristöissä sekä maastokäynneistä, joiden aikana keskitytään petolintujen pesien etsimiseen. Lentäviä lintuja tarkkaillaan useassa pisteessä hankealueella ja sen läheisyydessä. Tarkkailun myötä voidaan löytää petolintujen pesimäympäristöjä sekä tunnistaa, kuinka petolinnut hyödyntävät selvitysaluetta saalistukseen tai lentoreittinään. Maastokäynnit kohdistetaan alueille, jotka arvioidaan karttatarkastelun ja aiempien petolintuhavaintojen perusteella mahdollisiksi petolintujen pesimäympäristöiksi. Reviirit tunnistetaan mm. pesä- ja istumapuita ympäröivistä jätöksistä, poikasten ja emojen ääntelystä, poikasten lentoharjoituksista sekä emojen ruoanhakumatkoista. Tunnetut petolintujen pesät tarkistetaan.” Petolintuselvitys jää käytetyn ajan osalta liian vähäiseksi. Käytetty aika 5 päivää (30 h) ei mitenkään riitä kunnolliseen lentoselvittelyyn lentoreitteineen ja sitten huolelliseen pesien/poikasten etsimiseen. Muutonseurannan yhteydessä tehty petolintujen havainnointi ei korvaa puutteita. Suuret petolinnut YVA-ohjelman mukaan ”suuria petolintuja varten tehtävä selvitys toteutetaan maalis-syyskuussa, jonka aikana havainnointia tehdään yhteensä kuutena eri päivänä. Kunakin maastopäivänä havainnointia tehdään seitsemän tunnin ajan kello 8–18 välillä, jolloin petolinnut tyypillisesti saalistavat. Havainnointia ei tehdä sateisina tai muutoin kotkien liikkumisen kannalta säätilaltaan epäedullisina ajankohtina.” Ohjelmassa mainittu aika on 42 h. Tämä aika on riittämätön. Kotkaseurannassa tulee soveltaa ainakin metsähallituksen ohjeita. Lisäksi seurannassa tehdyssä vaikutusarvioinnissa tulee ottaa huomioon yhden jo toiminnassa olevan ja kahden suunnitteilla olevan tuulivoima-alueen kielteinen yhteisvaikutus. Suurten petolintujen kohdalla tulee painottaa korostettua varovaisuusperiaatetta. On turvattava kotkien säilyminen alueen linnustossa tulevaisuudessa. Muuttolinnuston havainnointi Kevätmuutonseurantaan käytettävä aika – 10-päivää- alittaa selkeästi virallisen ohjeistuksen antaman ajan. Metsähanhen ja kurjen päämuuttoreitti keväällä kulkee hyvin läheltä hankealuetta. Lisäksi syysmuutonseurantaan käytettävä aika 10 päivää alittaa virallisen ohjeistuksen. Kevätmuuton seurantaa pitää tehdä aikaisemmin kuin vasta huhtikuussa, jotta saadaan mukaan esimerkiksi laulujoutsenten ja kotkien muutto. Syysmuutonseurantaa on ulotettava marraskuulle asti tai pitemmällekin riippuen laulujoutsen muuton ajoittumisesta. Maakotka Mäntykankaan hankealueen vieressä on jo toiminnassa oleva Jäkäläkangas. Jäkäläkankaan tuulivoimalat sijoittuvat liian lähelle maakotkan ydinreviiriä. Mäntykankaan lisäksi on suunnitteilla tämä nyt käsiteltävänä oleva Ruohoinenmäen hanke. Nämä kolme tuulivoimala-aluetta sijoittuisivat aivan vierekkäin. Lylyharjun tuulivoimahanke ei myöskään ole kovin etäällä. Maakotkan reviirille vaikuttaisivat erityisen haitallisesti näin ollen kolme eri tuulivoima-aluetta, jos kaikki hankkeet toteutuisivat. Tuulivoimahankkeet vähentävät olennaisesti maakotkien saalistusaluetta. Tämä tilanne aiheuttaa sen, että maakotkat joutuisivat tyytymään huomattavasti heikompiin saalistusalueisiin kuin nyt on tilanne. Maakotka on myös rauhaa vaativa laji, joka välttää muun muassa tuulivoima-alueita. Jäkäläkankaan, Ruohoinenmäen ja Mäntykankaan muodostama yhteisvaikutus tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan hyvin haitallinen maakotkan kannalta. Maakotkan katoamista pesivänä lajina alueelta tulee välttää kaikin tavoin. Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan maakotkan etelärajalla tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet alueella. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon, kun tehdään hankealueen kotkaselvityksiä ja vaikutusarviointeja. Yhteisvaikutukset kotkin korostuvat lähekkäin olevien tuulivoimala-alueiden osalta. Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille. Maakotkien lento- ja liikkumisseurantaa pitää tehdä myös talvikaudella. https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/49590 Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys korostaa myös yli maakuntarajojen tapahtuvaa yhteisvaikutusarviointia tuulivoimahankkeissa. Maakuntarajan molemmin puolin on suunnitteilla merkittävä määrä hankkeita, jotka muodostavat tuulivoimakeskittymän toteutuessaan. Tämä vaatii huolellista kunta- ja maakuntarajat ylittävää yhteisvaikutusten arviointia erityisesti maakotkan osalta. Yhteisvaikutukset YVA-ohjelmassa kerrotaan muista toiminnoista ja hankkeista seuraavaa:”Ruohoinenmäen tuulivoimahankkeen eteläpuolella sijaitsee vuonna 2023 toimintansa aloittanut Karvian Jäkäläkankaan tuulipuisto, jossa on viisi voimalaa. Ruohoinenmäen välittömään läheisyyteen suunnitellaan lisäksi parhaillaan muitakin tuulivoimahankkeita, joista lähimpänä on Kurikan ja Parkanon alueella sijaitseva 4–9 voimalan Mäntykankaan hanke. Nämä hankkeet huomioidaan Ruohoinenmäen hankkeesta tehtävissä melu- ja välkemallinnuksissa. Muut hankkeet sijaitsevat niin kaukana, ettei niitä tarvitse huomioida mallinnuksissa Hankealueelta on 30 kilometrin säteellä tiedossa useita suunnitteilla olevia tuulivoimahankkeita. Näistä hankkeista vaikutusarvioinneissa huomioidaan ne hankkeet, jotka ovat olemassa tai hyväksytty YVA-asetuksen (277/2017) 4 §:n mukaisesti. Tällaisiksi hankkeiksi katsotaan hankkeet, joiden osayleiskaava on hyväksytty kunnassa, tai jotka ovat jo toiminnassa YVA-ohjelmasta annetun lausunnon myöntämisen aikaan. Nämä tuulivoimahankkeet ja muut teolliset hankkeet huomioidaan vaikutusluokkakohtaisesti, mikäli ne sijaitsevat hankkeen vaikutusalueella. Esim. lintujen osalta vaikutusalue voi olla 10 km, joten vaikutusarvioinnissa huomioidaan 10 km säteellä olevat hyväksytyt tai toiminnassa olevat hankkeet. Maisemavaikutusarvioinnissa taas huomioidaan kaikki em. hankkeet 30–40 km säteeltä hankealueesta. Yhteisvaikutukset esitetään jokaisen vaikutusluokan yhteydessä ja selostuksessa myös kerrotaan, mikäli yhteisvaikutuksia ei johonkin vaikutusluokkaan muodostu.” Linnuston kannalta katsoen alueelle on tulossa ylimitoitettu tuulivoimakeskittymä. Tuulivoimala-alueet pirstovat laajasti ennen yhtenäistä metsä- ja muuta aluetta. Tämä johtaa arvokkaan biotooppialueen merkityksen merkittävään vähentymiseen. Alueella pesii maakuntarajojen molemmin puolin vähentyvää metsäkanalinnustoa, suolinnustoa ja petolinnustoa. Tuulivoimaloiden yhteisvaikutukset on arvioitava varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja perustuen kunnollisiin linnustoselvityksiin ja muihin luontoselvityksiin. Myös suunnitellut hankkeet on saatava jollakin tapaa mukaan yhteisvaikutuksiin. Yhteisvaikutukset pesimälinnustoon ja muuttolinnustoon voivat muodostua tuulivoimahankkeiden keskittymissä varsin kielteisiksi. Tuulivoima ei saa merkitä luonnon monimuotoisuuden heikentymistä. Yhteisvaikutuksia ei saa aliarvioida eikä vähätellä. YVA-ohjelmassa todetaan, että ”Suomi valmistelee vuoteen 2035 ulottuvaa kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja siihen liittyvää toimintaohjelmaa. Hanke vastaa YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita vuoteen 2030, EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita sekä kansallisia tavoitteita. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa luonnon monimuotoisuuden suojelua, edistää ekosysteemien palautumista, integroida kansalliset tavoitteet kansainvälisiin ja EU:n tavoitteisiin, sekä kehittää toimenpiteiden toimeenpanoa ja niiden vaikuttavuuden seurantaa. Hankkeessa ko- rostetaan sidosryhmien osallistamista, tutkimustiedon hyödyntämistä ja sektorien välisen yhteistyön tärkeyttä.” Tuulivoimahankkeissa on arvioitava hankkeiden yhteensopivuus luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja säilyttämisen kannalta. Näin myös Ruohoinenmäen hankkeen osalta ja sen yhetisvaikutuksien osalta muiden tuulivoima-alueiden kanssa. Tämäntyyppiseen arviointiin tulee tuulivoimahankkeiden osalta paneutua entistä huolellisemmin jatkossa. Väärin sijoitetut tuulivoima-alueet merkitsevät luonnon monimuotoisuuden vähentymistä ja lisääntyvää lajikatoa. Loppupäätelmät YVA-ohjelman mukaiset linnustoselvitykset ovat monilta osin puutteelliset ja virallisen ohjeistuksen kanssa ristiriidassa. Vaikutusarvioinnissa tulee soveltaa varovaisuusperiaatetta – varsinkin, kun lähialueille on tulossa tuulivoimakeskittymä. Törmäysmallinnuksen lisäksi on paneuduttava tarkoin tuulivoimaloiden aiheuttamaan biotoopin pirstoutumiseen, saalistusalueiden heikentymiseen ja tuulivoimaloiden synnyttämiin häiriötekijöihin usealle arvokkaalle lajille. Vaikutusarvioinnissa on käytettävä uusinta tietoa. Ruohoinenmäen tuulivoimahankkeen kohdalta on vakavasti mietittävä VE0 vaihtoehtoa, koska etenkin yhteisvaikutukset muiden tuulivoima-alueiden kanssa muodostuu varsin kielteisiksi ja vaarantavat muun muassa maakotkan olemassaolon jatkuvuuden alueella maakuntarajojen molemmin puolin. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys painottaa lopuksi tarvetta laatia yli maakuntarajojen ja kuntarajojen kattava kokonais- ja yhteisarviointi muodostumassa olevan tuulivoimakeskittymän yhteisvaikutuksista. Kun tuulivoima-alueita on syntymässä lähekkäin, yhteisarvioinnin tarvetta on jatkossa entistä enemmän korostettava. Perusteellinen riittäviin selvityksiin ja uusimpaan tietoon pohjautuva yhteisarviointi on entistä välttämättömämpää, kun useat merkittävät tuulivoimahankkeet vaikuttavat muun muassa linnustoon. Erityisesti kotkien, mutta myös muun lajiston osalta yhteisarviointi on tärkeää. Kunta- ja maakuntarajat eivät saa olla perusteellisen yhteisarvioinnin esteenä. Tampereella 26.6.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Hankkeen kuvaus YVA-selostuksessa kerrotaan hankkeesta seuraavaa: ”ABO Energy Oy suunnittelee Parkanon ja Kurikan kaupunkien alueille Mäntykankaan tuulivoimahanketta. Hankealueen pinta-ala on noin 1 450 ha. Hankealueelta on etäisyyttä Parkanon keskustaan noin 25 km ja Kurikan keskustaan noin 40 km. Kihniön keskusta sijaitsee noin 14,5 km hankealueesta kaakkoon ja Karvian keskusta noin 17,5 km lounaaseen. Hankealueelle on tarkoitus rakentaa enintään 8 tuulivoimalaa. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 290 metriä ja yksikköteho 7–10 MW. Sähkönsiirron osalta arvioidaan kolme vaihtoehtoista maakaapelilinjausta, jotka ovat noin 10–20 km pitkiä. ” Linnustoselvitykset YVA-selostuksen perusteella tehdyissä linnustoselvityksessä on sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat hankealueen linnuston selvittämisessä liiallisiin epävarmuuksiin. Mäntykankaan tuulivoimahanke sijoittuu aivan Jäkäläkankaan jo toimivan tuulivoima-alueen viereen. Jäkäläkankaan ja Mäntykankaan lisäksi on näiden viereen suunnitteilla Ruohoinenmäen tuulivoimahanke. Tällaisen mahdollisen keskittymän synnyttäminen alueelle merkitsisi sitä, että linnusto- ja muut luontoselvitykset tulee tehdä huolellisesti ja perusteellisesti ja arvioida tarkkaan yhteisvaikutukset. Metsäkanalinnut Metsäkanalintujen soidinpaikkojen selvittäminen ja muu oleskelu hankealueella on perustuttava useamman vuoden havainnointiin. Nythän Mäntykankaan YVA-selostuksessa todetaan, että huonon lumipeitteen vuoksi metson soidinpaikkojen selvittäminen ei onnistunut riittävän hyvin. Teerikanta on hankealueella hyvä, ja teerien soidinpaikkoja on kolme. Kahdella soidinpaikoilla oli merkittävä määrä teerikukkoja – yli 20 yksilöä. Alueelta havaittiin yksi tai useampi riekkoreviiri, mutta reviirien tarkkaa sijaintia ei saatu selville ilmeisesti osittain vähäisen ajankäytön vuoksi. Tuulivoimaloiden sijoittamisen vuoksi on erittäin tärkeää saada selvitetyksi kanalintujen soidinpaikkojen ja reviirien sijainti. Kanalinnut ovat arkoja monille tuulivoiman haittavaikutuksille. Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570 Riekon turvaaminen alueella ja koko Pirkanmaan pohjoisosissa tulee harkita huolellisesti ja noudattaen varovaisuusperiaatetta. Tuulivoimalahankkeilla ei saa vaarantaa nykyistä riekon esiintymisen etelärajaa. Kun otetaan huomioon riekon herkkyys tuulivoimalle (törmääminen, biotoopin muutos, häiriötekijät), Pirkanmaan pohjoisosien lukuisat tuulivoimahankkeet yhteisvaikutuksineen vaarantavat riekon kannan pysyvyyden. Pöllö- ja petolintuselvitykset YVA-selostuksessa mainitaan, että ennen nyt tehtyjä selvityksiä alueelle ei ole aiemmin tehty pöllö- ja petolintulaskentaa. Varsinainen pöllöselvitys tehtiin kahteen kertaan eli 9.-10.3.2023 ja 30-31.3.2023. Pöllöselvitys tulee tehdä useampana kuin yhtenä keväänä. Yhden kevään laskenta antaa helposti epäluotettavan ja epävarman kuvan pöllötilanteesta, koska pöllöjen soidinkäyttäytyminen ja pesintä ovat riippuvaisia muun muassa pöllöjen ravintotilanteesta. Päiväpetolintuselvityksestä kerrotaan seuraavaa: ” Päiväpetolintuselvitys toteutettiin 27.–28.2.2023 (virhe kuukaudessa), jolloin havainnoitiin päiväpetolintujen lentoja, kuten soidin- ja saaliinkantoja hyviltä näkymäpaikoilta sekä etsimällä reviirejä tien varsilta mm. poikasten ääntelystä. Tarkkailuissa tehdyt havainnot raportoitiin yksityiskohtaisesti. Selvitykseen käytettiin yhteensä 2 maastotyöpäivää. Lisäksi päiväpetolintujen liikehdintää havainnoitiin muutonseurannan ja maakotkaseurannan ohessa.” Päiväpetolintuselvitys perustuu liian vähäiseen petolintujen seurantaan varsinkin, kun todetaan, että alueella ei ole aiemmin tehty petolintujen laskentaa. Kevät- ja syysmuuttohavainnointi Kevätmuuttoselvitykseen käytettiin 10 päivää aikavälillä 15.4.- 18.5.2023. Seurantaan käytettyjen päivien määrä alittaa tuntuvasti virallisen ohjeistuksen mukaisen määrän. Havainnointi on myös aloitettu liian myöhään muun muassa kotkien ja laulujoutsenten muuton kannalta. Syysmuuttoon käytettiin 14 päivää. Syysmuuttoa seurattiin aikavälillä 9.9..-11.10.2023. Syysmuutonseurantaan käytettyjen päivien määrä alittaa virallisen ohjeistuksen mukaisen määrän. Vielä marraskuussa oli Suomessa isoja joutsenparvia. Kevätmuuttoselvityksen perusteella 89% kurjista ja lähes kaikki hanhista lensivät riskikorkeudella. Syysmuutolla muutti enemmän kurkia kuin kevätmuutolla eli yhteensä 3 738 yksilöä. Kurjista muutti 49% riskikorkeudella ja hanhista 66%. Pääosin muutto tapahtui hankealueen läpi. Ilmeisesti myös Jäkäläkankaan tuulivoima-alue ohjasi muuttoa itäsuuntaan. Muuttavien kurkien määrä on merkittävä vuosittain. Muutonseurantaan käytettyjen päivien määrää perustellaan YVA-selostuksessa seuraavaan tapaan:” Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa -opas (SY 6/2016) suosittelee Pohjois-Suo- messa muutonseurannan laajuudeksi 20 päivää keväällä ja 20 päivää syksyllä, Etelä-Suomessa vastaavasti 30 päivää/kausi. Hankealue ei sijaitse keskeisellä ja tärkeällä lintujen muuton pullon- kaula-alueella rannikolla. Tästä syystä maastotyömäärää oli mahdollista perustellusti hieman ke- ventää verrattuna aivan rannikkolinjalla oleviin vastaaviin hankealueisiin. Muutonseurannan maas- totyömääräksi oli varattu sekä keväälle että syksylle 10 päivää, mutta syksyn havaintomäärää pää- tettiin kasvattaa muutonseurannan aikana.” Varsinkaan kevätmuutonseurannan vähäisyyttä ei voi perustella sillä, että muutonseurannan määrää olisi vain hieman kevennetty ohjeistukseen verrattuna. Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1 ”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe- simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri- tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen. Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis- piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul- kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa, kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen reviirikartoituksia keväällä ja kesällä Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu- rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään. Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä- Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan” Maakotka Mäntykankaan hankealueen vieressä on jo toiminnassa oleva Jäkäläkangas. Jäkäläkankaan tuulivoimalat sijoittuvat liian lähelle maakotkan ydinreviiriä. Mäntykankaan lisäksi on suunnitteilla Ruohoinenmäen hanke. Nämä kolme tuulivoimala-aluetta sijoittuisivat aivan vierekkäin. Lylyharjun tuulivoimahanke ei myöskään ole kovin etäällä. Maakotkan reviirille vaikuttaisivat erityisesti haitallisesti näin ollen kolme eri tuulivoima-aluetta, jos kaikki hankkeet toteutuisivat. Lisäksi on otettava yleisestikin huomioon tuulivoimahankkeiden ylimitoitettu määrä Luoteis- ja Pohjois-Pirkanmaan maakotkareviireillä. Tuulivoimahankkeet vähentävät olennaisesti maakotkien saalistusaluetta. Tämä tilanne saattaa aiheuttaa sen, että maakotkat joutuisivat tyytymään huomattavasti heikompiin saalistusalueisiin kuin nyt on tilanne. Maakotka on myös rauhaa vaativa laji, joka välttää muun muassa tuulivoima-alueita. Jäkäläkankaan, Ruohoinenmäen ja Mäntykankaan muodostama yhteisvaikutus tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan hyvin haitallinen maakotkan kannalta. Maakotkan katoamista pesivänä lajina alueelta tulee välttää kaikin tavoin. Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan Pirkanmaalla, jossa kulkee maakotkien eteläinen raja, tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet maakunnassa.. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti. Maakotkan tarkkailua on tehtävä myös talvikaudella. Selvitys ja tarkkailu törmäysmallinnuksineen on suoritettava Metsähallituksen hyvän käytännön ohjeiden mukaisesti. Hankealueelta lajin pesäpaikalle tulee olla ainakin 5-6 kilometriä. Nuorilla maakotkilla on kasvanut riski törmäyksiin. Pesäpaikka ja vaihtoehtoiset pesäpaikat on selvitettävä. On lisäksi otettava huomioon, että tuulivoimala-alue ei vaikuta potentiaalisten reviiripaikkojen ja saalistusalueiden muuttumiseen merkityksettömiksi lajille. Maakotka on Pirkanmaan vastuulaji, koska maakotkan pesimäalueen eteläraja kulkee Pirkanmaalla. Maakotka on lisäksi erityisesti suojeltu vaarantunut laji. Maakotkan elinolosuhteet on näin ollen turvattava Pirkanmaalla tarkoin. Maakotkaparin pesintä ei myöskään ole menestynyttä vuosittain – voi olla välissä useitakin epäonnistuneita pesintöjä. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon . Edelleen Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen käyttöönoton jälkeen paikallisen maakotkan liikkuminen reviirillään on muuttunut ilmeisesti enemmän itään päin eli juuri Mäntykankaan suunniteltua hanketta kohti. Maakotkan lentoseurannan perusteella voidaan päätellä, että myös Sompaneva, Hanhineva ja Särkineva kuuluvat maakotkan saalistusalueisiin. Edellä mainittujen kolmen alueen merkitys on saattanut kasvaa havaintojen mukaan Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen käyttöönoton jälkeen. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille. On muistettava, että elinympäristömallinnus ja törmäysmallinnus perustuvat todennäköisyyksiin ja keskimääriin, vaikka ne ovat hyvänä perustana arvioinnille. Yksittäisen kotkaparin käyttäytyminen voi poiketa mallien antamasta tuloksesta. YVA-selostuksessa kerrotaan lukuisista epävarmuustekijöistä, jotka vaikuttavat törmäysmallinnukseen ja elinympäristömalliin. Loppupäätelmät YVA-selostuksessa todetaan, että ” pesimälinnuston herkkyys arvioitiin nykytilan perusteella kohtalaiseksi. Yksittäisistä lajiryhmistä pöllöjen, päiväpetolintujen ja metsäkanalintujen herkkyys alueella arvioitiin suureksi.” Yhteisvaikutuksena jo toiminnassa olevan Jäkäläkankaan kanssa YVA-selostuksen arvioinnin mukaan vaihtoehdot VE1-VE4 muodostavat suuren kielteisen törmäysriskin maakotkalle. Vaihtoehtojen VE5 ja VE6 aiheuttaisivat kohtalaisen kielteisen törmäysriskin. Häiriö-, este- ja elinympäristövaikutukset muodostuisivat merkitykseltään kohtalaisiksi kaikissa hankevaihtoehdoissa. Lieventävät toimenpiteet (muut kuin tuulivoimaloiden määrän vähentäminen/ niiden sijoituspaikan siirtäminen kauemmaksi kotkien pesistä) ovat pitkälti toissijaisia, koska toissijaisten keinojen vaikutuksesta ei ole juurikaan tietoa. Näin ollen haaskaruokinnoilla, riistapelloilla ja tekopesillä ei ole perusteltua ainakaan toistaiseksi tutkimustiedon puutteen vuoksi pyrkiä korjaamaan tuulivoimalarakenteiden aiheuttamia riskitekijöitä. Toissijaisilla keinoilla saattaa olla myös tuloksia, jotka eivät ole tavoitteena. Tutkajärjestelmätkään, jotka pysäyttävät tuulivoimalan linnun lähestyessä, eivät vaikuta tuulivoima-alueen aiheuttamaan biotooppikatoon eikä alueen pirstomiseen tai tuulivoimaloiden synnyttämään lintuja karkottavaan ilmiöön. Ruohoinenmäen uusi tuulivoimahanke aivan Jäkäläkankaan ja Mäntykankaan tuulivoimahankkeen viereen synnyttäisi maakotkareviirille lisää haittavaikutuksia. Tästä syystä Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys esittää, että tarkoin punnitaan Mäntykankaan osalta vaihtoehtoa VE0. Vaihtoehto V6 on toissijainen. Kun toimitaan näin, turvataan maakotkan turvallisia saalistusmahdollisuuksia Sompanevan, Hanhinevan ja Särkinevan suunnalla. Samalla otetaan huomioon riekon ja muiden kanalintujen sekä Pirkanmaalla harvinaisten kosteikkolajien elinmahdollisuudet alueella. Näiden lajien jatkuva vähentyminen ja lajeille otollisten elinalueiden hävittäminen/pirstominen tulee saada loppumaan. Muutaman tuulivoimapaikan poistaminen tai vähäinen siirtäminen ei johda maakotkan kannalta riittävän suotuisaan tulokseen. Tampereella 19.6.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi Tähän saa kirjoitettua

Kangasalan Villikanlahdella on havaittu useita uhanalaisuusluokituksessa olevia lajeja ja myös direktiivilajeja. Luonnosehdotuksen perusteella ei voi saada selvyyttä, miten tarkkaan alueen linnusto ja varsinkin pesimälinnusto on selvitetty. Linnusto-osuus on kuitattu yhdellä lauseella. Tästä syystä ennen asemakaavaehdotuksen hyväksymistä on tehtävä tarkka pesimälinnustoselvitys ranta- ja vesistöalueella Villikanlahdella. Villikanlahti on myös muuttoaikaan lintujen kerääntymisalue. Rakentamisen vaikutukset linnustoon on selvitettävä ajantasaisella linnustoselvityksellä, jonka nojalla voi arvioida asemakaavaehdotuksen vaikutukset linnustolle. Villikanlahdella havaittuja lajeja ovat muun muassa punasotka (CR), tukkasotka (EN), nokikana (EN), selkälokki (EN), haapana (VU), pajusirkku (VU ja silkkiuikku (NT). Lisäksi on havaintoja kaulushaikarasta (DR). Havainnot löytyvät BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmästä. Etenkin vaihtoehto 2 (vesirakentaminen kelluvine majoineen) edellyttää linnuston perusteellista selvittämistä. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys suhtautuu kelluvien majojen rakentamiseen kielteisesti, ellei linnustoselvityksestä ilmene, että niistä ei ole liiallista haittaa alueen monipuoliselle ja uhanalaiselle linnustolle. Tampereella 24.4.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys antoi mielipiteensä Iidesjärven etelärannan asemakaavaluonnokseen ja valmisteluaineistoon 13.11.2024. Yhdyskuntalautakunnan yksimielisesti nähtäville laittamassa asemakaavaehdotuksessa on Pily:n lausunnossa mainittuja asioita otettu huomioon. Asemakaavaehdotus on muuttunut parempaa suuntaan. Seuraavassa käsitellään kaavaehdotuksen yksittäisiä ratkaisuja. 1) Kaatopaikan kunnostaminen -kuten Pilyn mielipiteessä 13.11.2024 todettiin- vaatii todellista valittavan vaihtoehdon punnintaa. On varottava, ettei kunnostamisen yhteydessä myrkkyjä pääsee valumaan Iidesjärveen. Vaikka tilanne arvioidaan tällä hetkellä sellaiseksi, että kaatopaikan myrkyt eivät synnytä suoranaista vaaraa, niin ilmastonmuutoksen aiheuttamat lisääntyvät sateet ja mahdolliset tulvat voivat muuttaa tilannetta. Kunnostamisen yhteydessä on kaatopaikan ympärillä olevaa säilytettäväksi määritettyä arvokasta metsää tarkoin suojattava kunnostuksesta johtuvilta haittavaikutuksilta. Kaatopaikan viereinen metsikkö on arvokas lintumetsikkö ja liito-oravametsikkö. Kaatopaikan kunnostaminen pitää ajoittaa mahdollisuuksien mukaan siten, että pesimälinnusto ei kärsi kunnostusalueella tai lähiympäristössä. Liito-orava sisältyy muun muassa Euroopan unionin luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV (a) joukkoon. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Sen seurauksena liito-oravan asuttamilla paikoilla täytyy suorittaa erityistoimenpiteitä, kun metsää suunnitellaan kaadettavaksi tai maisemaa muuten muutettavaksi Kaatopaikan kunnostamisen jälkeinen kaatopaikan ”ennallistamisen” tapa on kannatettava ratkaisu. Ihmisten oleskelupaikasta on luovuttu, ja kaatopaikan alueesta muodostetaan niittyjen, pensaiden, multakasojen ja risukasojen yhdistelmä. Tämä on linnuston ja muun luonnon kannalta merkittävä muutos parempaan suuntaan. Ratkaisu rauhoittaa osaltaan aluetta arvokkaiden metsiköiden vieressä. Sorapohjaista ruderaattiakin tulee harkita. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys painottaa vielä, että pohjoisen säästettävän metsäalueen läpi kulkevan polun ja kaatopaikan välinen itäinen metsäkaistale tulee säilyttää. Tästä voi saada tulkinnallisesti eri käsityksiä kaavaehdotuksessa olevien eri karttojen perusteella. 2) Koirapuisto Asemakaavaehdotuksessa on koirapuisto siirretty taimistoa rajaavan kuusiaidan länsipuolelta kaatopaikan ympärillä olevien säilytettävien arvokkaiden metsiköiden viereen. Tämä ratkaisu on yllättävä. Asemakaavan valmisteluaineistossa todetaan: Säilyvät metsiköt: Nykytila. Osa-alue koostuu kahdesta metsiköstä, jotka ovat kävelyteiden ympäröimiä. Pohjoisempi metsikkö on linnustollisesti erityisen tärkeä ja siellä on tehty runsaasti mm. tikkahavaintoja (enimmäkseen pikkutikka, myös käpytikka ja valkoselkätikka). Metsikkö on lehtipuuvaltainen lehtomainen metsäsaareke, jonka puulajeina tavataan ainakin vaahteraa, harmaaleppää, koivua, saarnea ja tuomea. Alue on notkelmassa ja täten kostea. Maalahopuuta on paljon. Metsikkö on myös liito-oravan ydinaluetta. Alueella on tehty runsaasti liito-oravahavaintoja. Eteläisemmän metsikköalueen poikki kulkee pieni polku." Nämä arvokkaiden metsiköiden linnusto ja muu eläimistö on kärsinyt ajoittain kaatopaikan työmaaliikenteestä ja työnteon äänistä. Kaatopaikan alueellakin linnusto on häiriintynyt ja muun muassa risukasojen siirtely ja hakettaminen ovat aiheuttaneet lintujen pesintöjen tuhoutumista. Tavoitteena uuden asemakaavaehdotuksen hyväksymisen kautta tulee olla rauhoittaa vallinnutta melua ja edistää lintujen pesimärauhaa. Alueella retkeilevät lintuja ja muuta luontoa tarkkailevat hyötyvät myös alueen melutason vähentymisestä. On muistettava, että kaatopaikan alue on nyt ja myös kaatopaikan kunnostamisen jälkeen vilkkaasti retkeilty alue, jossa kuvataan, tarkkaillaan ja kuunnellaan lintuja sekä muita eläimiä. Koirapuiston sijoittamishanke aivan arvokkaiden metsiköiden viereen ei ole perusteltu ratkaisu. Koirapuistosta tulee väistämättömästi paikallisesti pysyvää melua, koska koirapuisto on kiinteä rakennelma. Melu synnyttää linnuille enemmän tai vähemmän stressiä ja muita haittavaikutuksia. Lisäksi tarkoituksena on valaista koirapuisto. Valaistuksesta syntyy haittavaikutuksia luontoalueella. Valaistuksen haitoista eri eläinryhmiin on viime vuosina laajasti keskusteltu. Tässä yksi linkki: https://yle.fi/a/74-20027642 Koirapuistoa on hyvin vaikeaa sijoittaa asemakaavaehdotusalueelle siten, ettei se aiheuttaisi liikaa haittaa linnuille, muille luontoarvoille tai lähialueiden asukkaille. Tampereellakin on koirapuistojen lähellä asuvilta tullut kriittistä palautetta. Kun Iidesjärven etelärannalla koiria ulkoiluttavilta on kyselty koirapuiston tarpeellisuudesta, vastauksena on ollut, että koirapuistoa ei tarvita. Koiria ei vietäisi koirapuistoon. Kerrotaan, että alueelle on toivottu jo pitkään koirapuistoa. Mihin selvitykseen tai kyselyyn tämä perustuu? Yleisesti tavoitteena tulee olla tämän asemakaavaehdotuksen käsittämän luontoalueen melutason alentaminen ja melulähteiden poistaminen. Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikön kannan mukaan asemakaava-alueella voisi kokeilla hiljaisia alueita. Ympäristösuojeluyksikön esittämän näkemyksen mukaan, jos koirapuisto rakennetaan asemakaavaehdotusalueelle, koirapuiston tulisi sijaita mahdollisimman kaukana rannasta ja linnustollisesti köyhimmillä alueilla. Nyt tämä ympäristönsuojeluyksikön näkemys ei toteudu. Koirapuiston sijoittamista asemakaavaehdotusalueelle on harkittava tarkoin. Koirapuistolle on löydettävissä sopivampi paikka kaava-alueen ulkopuolelta. 3) Leikkipuisto Leikkipuisto ja toiminta-alue on säilytetty ehdotuksessa edelleen vanhalla paikallaan. Leikkipaikka erilaisine sivutoimintoineen on lisäksi ylimitoitettu. Varastoalue, johon leikkipuisto ja muu toiminta on nyt sijoitettu, on kunnostamisen tarpeessa. Kun otetaan huomioon Iidesjärven luonnoltaan arvokas ranta-alue, tulee tuo varastoalue kunnostaa luonnon ehdoilla. Alueelle voisi istuttaa niittyä, ruderaattia, marjapensaita, pensaita, puita ja vaikka perustaa lammikko. Näin varastoalueen ennallistaminen luonnonmukaisuuteen pitäisi yllä ja vahvistaisi koko Iidesjärven eteläisen ranta-alueen monimuotoisuutta ja luontoarvoja. Leikkipuiston sijaan Iidesjärven ranta-alueelle voi rakentaa luontopolun, joka edistää erityisesti lasten mutta myös muiden luontoharrastusta ja luontotuntemusta. Tampereelle valmistuu koko ajan uusia monipuolisia puistoja. Yksi luontoalue, joka on tunnetusti linnustollisesti ja muunkin luonnon kannalta merkittävä, pitää jättää kehittymään siten, että luontoarvot ovat päällimmäisenä. Alueelle sijoittuu myös valtakunnallisesti arvokas ja valtakunnalliseen lintuvesiohjelmaan kuuluva lintujärvi Iidesjärvi. Luonnon arvojen kunnioittaminen tukee Iidesjärven linnustoa ja ylläpitää lajien monipuolisuutta alueella. On vaikeata ymmärtää, miksi suurta leikkipuistorakennelmaa ja muuta toimintaa ajetaan niin voimakkaasti asemakaavaehdotusalueelle. Lähistöllä on jo useita leikkipuistoja. Esimerkiksi Lampipuisto, jota kovasti markkinoidaan netissä: https://www.lappset.com/fi-FI/referenssi/liikunta-alue-leikkipaikan-yhteydessa-tampereella Lampipuisto kuuluu yhtenä puistona Tampereen kaupungin puisto- ja leikkipaikkasuunnitelmiin, joilla suuri määrä leikkipuistoja lakkautetaan. Lampipuiston toimintojen siirtämistä Nekalantien toiselle puolelle asemakaavaehdotusalueelle perustellaan muun muassa kulttuuriympäristösyillä. Nekalan-Viinikan RKY ei kuitenkaan ole todellinen este Lampipuiston säilyttämiselle entisellä paikallaan. Puistoa voidaan kehittää edelleen. Lampipuiston lakkauttamisen ja muidenkin Nekala-Viinikka-Hatanpää-alueen toimintojen drastisen muokkaamisen takana on varmaan osaltaan varautuminen maakuntakaavaan 2040 teollisuusalueiden sijoittamisesta. Tämä kaavahan on äskettäin päätetty laittaa vireille. Kaavan OAS tulee kaiketi tämän kevään aikana julkisesti kommentoitavaksi. Vireillä oleva maakuntakaava ei kuitenkaan edellytä millään tavalla Lampipuiston statuksen muuttamista. Lampipuiston leikkipaikan siirtäminen ja rakentaminen asemakaavaehdotusalueelle merkitsisi myös tuntuvia kustannuksia. Koko ”Iidesjärvipuiston” perustamisen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 8 miljoonaa euroa, vaikka ns. toiminnallisten alueiden osuus olisi vain 1,5 ha (20 ha:sta) Jos verrataan tätä summaa esimerkiksi Hiedanrannan keskuspuiston kustannusarvioon, Hiedanrannan puiston kustannukset olisivat 2,4 miljoonaa euroa. Kun painotetaan luontoarvoja ilman rakennelmia kehittämisessä, säästetään tuntuvasti kustannuksissa. Olisi hyvä, että kustannuksia voitaisiin verrata sellaiseen tehtyyn vaihtoehtoiseen puistosuunnitelmaan, joka perustuisi kehittämiseen kohti luonnonmukaisuutta. Miten paljon kustannuksia tämä vaatisi verrattuna tuohon 8 miljoonaan euroon? Leikkipuiston sijoittaminen asemakaavaehdotusalueelle vilkasliikenteisen Nekalantien toiselle puolelle on myös turvallisuuskysymys. Mahdollisten huumeidenkäyttäjien aiheuttama vaara nykyisin Lampipuistossa ei ole myöskään perustelu puiston siirtämiseksi Nekalantien toiselle puolelle. Iidesjärven ranta-alueen puolella on näkyvissä samaa huumeidenkäytöstä johtuvaa ilmiötä. Huumeidenkäyttöön on puututtava tehokkailla keinoilla – niin ennakkoestävillä ja muilla pehmeillä keinoilla kuin kovemmillakin - eikä vain antaa asian olla. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys kannattaa Lampipuiston säilyttämistä entisellä paikallaan. Asemakaavaehdotuksen puistolle tarkoitettua aluetta tulee suunnitella luonnonvaraisena Pormestariohjelman mukaisesti. Tämä ratkaisu koituu hyödyksi kaikille eläimille kovakuoriaisista, perhosista ja hyönteisistä lintuihin. Loppujen lopuksi se on hyödyllinen ihmisillekin. Viherpalveluohjelmaa ja puisto-ohjelmaa voidaan muuttaa, kun on havaittu tarvetta tähän. Eivät ne ole vääjäämättä itseään toteuttavia päätöksiä. Itse asiassa päivitykset lienevät yhdyskuntalautakunnan toimivallassa. 4) Lintutorni Esteettömän lintutornin rakentaminen matonpesupaikan tuntumaan on kannatettava asia. Tampereen kaupunki on jo vuosikymmeniä suunnitellut uutta lintutornia Iidesjärvelle. Nyt on aika lunastaa tämä lupaus. Tänä aikana Tampereen kaupungin kaksi muuta käytössä ollutta lintutornia on poistunut käytöstä. Tampereella on vain yksi lintutorni -Iidesjärven itäpään torni. Uuden lintutornin rakentaminen ei vaaranna linnustoa eikä muutoinkaan vähennä alueen luontoarvoja. Lintutornin paikka on säilytetty asemakaavaehdotuksessa ennallaan matonpesupaikalla. Esteettömän lintutornin sijaintia tulee nyt miettiä tarkasti. Lintutornille paras paikka muun muassa järvelle näkyvyydenkin kannalta olisi matonpesupaikalta lähtevän rantakävelytien kulmauksen paikkeilla n. 50 metrin päässä. Rannan puolelta ei joudu myöskään tekemään suurta kasvillisuuden karsintaa. Samalla se arvokas rantaruovikko jää kauemmaksi tornista. Matonpesupaikka voitaisiin säilyttää ennallaan. Parkkipaikan laajentaminen on mahdollista ilman matonpesupaikan siirtoa. Samalla säästyisi tässäkin kustannuksia. 5) Valaistuksen periaatteet Suunnitelmien mukaan puiston valaistuksessa kiinnitetään huomiota reittien ja toimintojen riittävään valaistukseen, kuitenkin huomioiden luontoarvojen asettamat rajoitteet. Valaistuksen periaatteissa on huomioitu erityisesti lepakkoalueet. Valosaasteesta kärsivät tutkimusten mukaan myös muun muassa hyönteiset ja linnut (pöllöjen lisäksi muutkin). Valaistuksen haittavaikutuksista saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Alueella, joka on luontoarvoiltaan rikas ja monipuolinen, tulee välttää valaistusta. Valaistuksesta on luovuttava kokonaisuudessaan Iidesjärven nyt kaavoitettavalla alueella alueen sisäosissa. Valaistu koirapuisto toisi oman valohaittansa alueelle. https://suomenluonto.fi/valosaaste-hairitsee-polyttajia/ https://lucia-project.eu/wp-content/uploads/2020/06/LUCIA-faktasivut_sosiaalinenhyvaksynta-2_03062020_FI.pdf 6) Oleskelupaikat Oleskelupaikat sijoittuvat suunnitelman mukaan nykyisille käytetyille paikoille. Nuotiopaikkaa tai grilliä oleskelupaikoille ei pidä rakentaa/pystyttää. Puuhuoltoa paikoille ei järjestetä. On erittäin epävarmaa, että kovinkaan monet retkeilijät tuovat puut ja muut tarvikkeet mukanaan. Tämä johtaa siihen, että sytytysmateriaalina käytetään paikallista puustoa. Nuotiopaikka saattaa kerätä myös porukkaa, joka häiriköi. Tämä näkyy osaltaan jo nykyisten laittomien nuotiopaikkojen kohdalta. Holtittoman tulenkäytön vaarana on maastopalo ruohoisella ja kangasmetsätyyppisellä alueella etenkin kuivana kautena. Taimiston niityt on säilytettävä luonnonvaraisina ja tehohoidon ulkopuolella. Taimiston alueelle on suunniteltu pienialaisia piknikpaikkoja ja näihin liittyviä tuoli- ja pöytärakennelmia. Näiltä alueilta nurmi pidettäisiin matalana ja hoidettuna. Piknikpaikkojen rakenteet joutuvat helposti ilkivallan kohteiksi. Piknikpaikkojen jatkuva hoitaminen synnyttäisi alueelle hoidosta aiheutuvaa melua. Piknikpaikkoja voisi perustaa Lampipuistoon ja muihin alueen puistoihin. 7) Päätelmät Asemakaavaehdotus on muuttunut parempaan suuntaan ja ottanut enemmän luontoarvoja huomioon kuin aiemmat suunnitelmat. Luonnonvaraisten niittyjen määrä ja kosteikkoalueet ovat monimuotoisuutta lisääviä ratkaisuja. Kulkuväylien ja polkujen kunnostaminen on tarpeen ainakin tietyiltä osin. Viljelypalstojen säilyttäminen on luontoarvojenkin kannalta hyvä päätös. Kaatopaikan kunnostamistapaa on vielä mietittävä tarkkaan. Kaatopaikan ennallistaminen kunnostamisen jälkeen näyttää kaavaehdotuksessa pääpiirteittäin hyvältä. On erinomaista, että kaatopaikan ympäristön arvokkaat lahopuumetsiköt säilytetään ja muutoinkin vahvistetaan lahopuun määrää kaavaehdotusalueella. Taimistoalueen pysyttäminen kaavaehdotusalueella on myönteistä. Rantakasvillisuuden turvaaminen on myös tärkeää. Uusi lintutorni edistää lintu- ja luontoharrastusta sekä lisää alueen arvokkaan lajiston tuntemusta. Asemakaavaratkaisun yleismääräyksessä edellytetään hyvin huomioimaan tarkemmassa suunnittelussa ja kunnossapidossa alueen merkitys lintujen pesimäalueena sekä muuton aikaisena ruokailu- ja levähdysalueena. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys toivoo, että asemakaavaehdotusta mietittäisiin vielä perusteellisesti. Ehdotusta on muutettava luontoarvojen kunnioittamisen ja luonnonmukaisen kehittämisen suuntaan. Ehdotuksen jatkokäsittelyssä on luovuttava lopullisesti ns. ihmispuiston ajatuksesta. Kyselyiden mukaan tamperelaisetkin haluavat luonnonmukaisia alueita. Alueiden pirstoutumista tulee ehkäistä. Iidesjärvi ranta-alueineen on sellainen alue, joka pitää säilyttää ja jota pitää kehittää kokonaisuutena luontoarvoja korostaen. Tämä kokonaisuus on Tampereella ainutlaatuinen monipuolisen lajiston esiintymispaikka.  Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys viittaa lisäksi 13.11.2024 antamaansa konkreettiseen mielipiteeseen. Tampereella 24.3.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys Liite asemakaavaehdotuksen linnustoarvoista: LIITE Tässä linnustotietoja Iidesjärven etelärannan asemakaavaehdotusalueelta entisten selvitysten lisäksi. Nostan lisäksi esiin parista kaupungin tilaamasta linnustoselvityksestä pari kohtaa. 1) Vuonna 2018 Sitowise teki alueella linnustoselvityksen, joka käsitti pelkästään asemakaavaehdotuksen alueen (maa-alue ja järvi), ei siis koko järveä ja ranta-aluetta. Tässä selvityksessä mainitaan, että alueelta löytyi 42 pesivää lajia. Parimäärä on selvityksen mukaan 250-300 paria. Määrä on raportin mukaan huomattavan korkea alueen suht pieneen kokoon verrattuna (42 ha). Raportissa todetaan:" Selvitysalueen linnusto on todella monipuolinen kulttuurimaiseman ja lintukosteikon sekoitus. Kaikkiaan alueella havaittiin 42 lintulajia ja parimääräarvio on noin 250 – 300 paria. Sekä laji- että parimäärät ovat huomattavan korkeita suhteellisen pienelle alueelle (42 ha). Selvitysalueen Iidesjärvelle ulottuva osa sekä rantavyöhyke on linnustonsa puolesta osa maakunnallisesti merkittävä kohdetta. Erityisesti uhanalaiset naurulokki, haapana, nokikana ja pajusirkku ovat alueellisesti runsaslukuisina edustettuina pesimälajistossa." On huomattava, että koska asemakaavaehdotusalue on kapea runsaalla linnustoalueella, pienetkin vääränsuuntaiset ratkaisut voivat olla haitallisia vaikutuksiltaan. Raporttia voi tutkia tuolta. https://www.tampere.fi/ …/8725_Linnustoselvitys_20181002.pdf 2) Filosofian lisensiaatti Pertti Koskimies, kaikkien tuntema lintuasiantuntija, teki vuosina 2023 ja 2024 linnustoselvityksen Iidesjärvellä ja sen ranta-alueilla. Ei aivan selviä, miten tarkkaan tuo ranta-alue tutkittiin ylempää. Laskenta käsitti koko Iidesjärven kiertämisen. Pesimälajit laskettiin. Koskimies teki järvelle 4 laskentakertaa toukokuun alun ja heinäkuun puolenvälin aikavälillä. Viides laskentakerta rajoittui naurulokkien poikasten laskemiseen pesimälautalta. Koskimies selvittää laskentaraportissaan selvitykseen liittyviä virhemahdollisuuksia kuten pitääkin tehdä, Pertti koskimies on hyvin arvostettu linnustoasiantuntija. Koskimies toteaa raportissaan:” Kahdeksan lajia on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi (kaksi erittäin uhanalaiseksi ja kuusi vaarantuneeksi) ja seitsemän lajia silmälläpidettäviksi, joten 40 % pesivästä lajistosta on uhanalaisluokituksessa punaisella listalla (Hyvärinen ym. 2019). Lisäksi viisi lajia kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja seitsemän lajia Euroopan Unionissa Suomen vastuulajeina pidettyihin lajeihin (niistä yksi on samalla myös erittäin uhanalainen, yksi vaarantunut ja yksi direktiivilaji). Kaikkiaan 62 %:lla järvellä vuosina 2023–2024 pesineestä erityisesti huomioitavasta lajistosta on jokin näistä neljästä suojeluperusteesta.” Koskimies kirjoittaa alueen lintuarvoista: ”Iidesjärvellä ja sitä reunustavilla rantaluhdilla, -pensaikoissa ja -lehdoissa havaittiin pesimäkaudella 2024 yhteensä 33 pesivää erityisesti huomioitavaa vesi- ja rantalintulajia, joiden yhteenlaskettu pari- ja reviirimäärä oli 282. Koskimies arvottaa Iidesjärven rantoineen seuraavasti linnustoraportissaan: Iidesjärvi on rantoineen huomattavan arvokas lintualue, jonka pesimälinnusto on hyvin monimuotoinen alueen suhteellisen pienehköstä koosta huolimatta. 3) BirdLife Suomen Tiira-havaintojen perusteella kooste, mitä kaikkea tuolla asemakaavan ehdotusalueella on havaittu vuodesta 1.1.2020 lähtien. Listaus rajoittuu merkittävimpiin lintulajeihin. Tässä on kirjattu ylös paikallisesti havaitut linnut. Mukana ovat sekä pesimälajit että muuttomatkalla alueella lepäilleet ja ravintoa etsineet linnut. Muuttoaikaiset levähtämis-ja ruokailukohteet ovat linnuille erittäin tärkeitä. Mukaan on otettu vesialueella hieman asemakaavaehdotusalueen rajojen ulkopuolella havaittuja lintuja, koska asemakaavan vaikutus voi tuntuvasti kohdistua myös niihin ja koska linnut liikkuvat järvialueella. On huomattava, että sama laji voi olla useammassa kategoriassa. CR= äärimmäisen uhanalaiset lajit 5 Punasotka, pikku-uikku, vuorihemppo, kuningaskalastaja, suokukko EN= erittäin uhanalaiset lajit 12 Varpunen, tukkasotka, huuhkaja, nokikana, viherpeippo,, lapasotka, räystäspääsky, tervapääsky, hömötiainen, törmäpääsky, selkälokki, pussitiainen VU= vaarantuneet 14 Haapana, harmaalokki, pilkkasiipi, pajusirkku, pensastasku, haarapääsky, jouhisorsa, heinätavi, liejukana, varpuspöllö, rastaskerttunen, naurulokki, valkoselkätikka, vesipääsky NT= silmälläpidettävät lajit 19 Kanahaukka, alli, isokoskelo, silkkiuikku, harakka, järripeippo, taivaanvuohi, närhi, västäräkki, liro, punavarpunen, pensaskerttu, härkälintu, käenpiika, kiuru, helmipöllö, ruokokerttunen, valkoviklo, suosirri Direktiivilajit 26 Suokukko, uivelo, huuhkaja, merikotka, laulujoutsen, räyskä, ampuhaukka, viirupöllö, harmaapäätikka, varpuspöllö, palokärki, kurki, sääksi, pikkusieppo, helmipöllö, pikkulokki, kaakkuri, kalatiira, kuikka, lapintiira, kehrääjä, liro, pikkulepinkäinen, ruskosuohaukka, hiiripöllö, sinirinta EKV= kansainväliset Suomen vastuulajit 27 Kurki, laulujoutsen, palokärki, liro, pikkulepinkäinen, sääksi, pikkusieppo, sinirinta, ruisrääkkä, haapana, uivelo, tukkasotka, leppälintu, mustaviklo, selkälokki, pilkkasiipi, pohjantikka, kalatiira, telkkä, rantasipi, pikkulokki, huuhkaja, tavi, isokoskelo, varpuspöllö, helmipöllö, taviokuurna Pirkanmaan vastuulajit 2 huuhkaja, valkoselkätikka

Hanke Arviointiselostuksessa kerrotaan Kärmekallion tuulivoimahankkeesta seuraavasti: ”Eurowind Energy Oy suunnittelee Kärmekallion tuulivoimapuistoa Sastamalan kaupunkiin. Hankealueelle suunnitellaan enintään seitsemän uuden tuulivoimalan rakentamista. Suunniteltujen voimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 260 metriä ja niiden yksikkötehoksi arvioidaan 6–8 megawattia (MW) jolloin kokonaisteho seitsemällä voimalalla on 42–56 MW. Hankealue sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa noin seitsemän kilometrin etäisyydellä Sastamalan keskustaajamasta Vammalasta. Sastamalan Kiikoisten taajama sijaitsee noin kuuden kilometrin etäi- syydellä hankealueesta luoteeseen ja Mouhijärven taajama noin 16 kilometrin etäisyydellä hanke- alueesta koilliseen. Huittisen taajama sijaitsee noin 22 kilometrin etäisyydellä hankealueesta ete- lään, Kokemäen taajama noin 24 kilometrin etäisyydellä hankealueesta lounaaseen ja Harjavallan taajama noin 29 kilometrin etäisyydellä hankealueesta lounaaseen. Satakunnan maakuntaraja sijoit- tuu lähimmillään noin 6,1 kilometrin päähän hankealueen länsipuolelle. Kärmekallion hankealueen kokonaispinta-ala on noin 1 400 hehtaaria. Hankealueelle sijoittuu eri ikäistä talousmetsää, ojitettuja soita sekä muutamia peltolohkoja. Hankealueen koillisosaan sijoit- tuu pienialaisia luonnonsuojelualueita sekä ojittamattomia suoalueita, ja keskiosaan suljettu kaato- paikka. Hankealueelle sijoittuu yksityisten tahojen sekä yksityisen ja julkisen sektorin omistamia maa-alu- eita. Hankevastaava on solminut tarvittavat maanvuokrasopimukset seitsemän tuulivoimalan sijoit- tamiseksi alueelle. Hankkeen sähkönsiirtoa varten hankealueelle rakennetaan sähköasema. Hankealueen keskivaiheille itä-länsisuunnassa sijoittuvat Fingrid Oyj:n Ulvila-Kangasala 400 kV voimajohto sekä Harjavalta-Melo 110 kV voimajohto, jotka ovat samoissa pylväissä. Hankkeen liittyminen kantaverkkoon on suunniteltu toteutettavaksi olemassa olevia voimajohtopylväitä hyödyntäen. Lisäksi alueelle suunnitellaan aluevaraus energiavarastolle.” Linnustoselvitykset Linnustoselvityksissä on selkeitä puutteita. Tämä johtuu selvityksiin ja seurantaan käytetyn ajan vähäisyydestä. Kanalintujen soidinpaikkaselvitys on tehty vain yhtenä keväänä vuonna 2022. Selvitykseen on käytetty 2 kertaa. Samoin pöllöselvitys perustuu yhden kevään 2 kerran havainnointiin keväällä 2022 Tuulivoimahankkeiden linnustoselvityksissä tulee ottaa käytäntöön malli, jossa kanalintujen soidinselvitys ja pöllöselvitys perustuvat useamman kuin yhden kevään tuloksiin. Näin tulokset olisivat tuntuvasti luotettavampia. Pöllöselvityksessä YVA-selostuksessa todetaan, että ”kuuntelu tapahtui ajamalla autolla ja kävellen hankealueella ja sen lähiympäristön metsäautoteillä, joilla pysähdyttiin kuuntelemaan pöllöjen soidinääntelyä noin 3–5 minuutin ajaksi noin 500 metrin välein. Selvitys on kattava.” Yhdellä paikalla on käytetty liian vähäinen kuunteluaika. Tosin samat pisteet on kuunneltu kaksi kertaa. Ei myöskään selviä, onko atrappia käytetty vai ei. Päiväpetolintuselvitys sisältää ainoastaan 6 tarkkailupäivää kesä-elokuussa vuonna 2022. Tämä alittaa merkittävästi ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaisen petolintuseurannan. Hankealueella ja sen lähialueilla on monipuolinen reviiriä pitävä ja alueen kautta lentävä petolinnusto. Kevätmuutonseuranta käsittää 10 päivää. Keväällä 2023 Kevätmuutonseuranta on alkanut liian myöhään vasta huhtikuussa. Tämä vaikuttaa muun muassa, että kotkien ja tiettyjen muiden petolintulajien sekä laulujoutsenten muuton osalta on suurta epävarmuutta tuloksissa. Laulujoutsenia liikkui alueella jo runsaasti ennen huhtikuun alkua ( BirdLife Suomen lintutietopalvelu Tiira). Havaittujen kotkien ja laulujoutsenten määrä on varsin vähäinen. On muistettava, että hankealue sijaitsee laulujoutsenen, kurjen ja merikotkan päämuuttoreitillä sekä muuttoreitin vaikutuspiirissä. Hanhia muuttaa hankealueella ja sen läheisyydessä nykyisin lisääntyvästi. Hanhet lepäilevät ja ruokailevat Huittisten ja Sastamalan Villilän pelloilla suurin joukoin. Syysmuutonseuranta kattaa 11 päivää syksyllä 2023.. Syysmuutonseurantaa olisi pitänyt jatkaa pitemmälle – kuten virallisessa ohjeistuksessakin mainitaan. Esimerkiksi marraskuun puolenvälin aikoihin on Sastamalassa ollut vielä paikallisia joutsenia yhdelläkin paikalla vähintään 700. Myös muualla Suomessa on ollut suuria joutsenkerääntymiä. Syysmuuttoseurannan lopettamisen aikoihin on liikkeellä ollut vasta melkoisen pieniä joutsenparvia. Tiedot löytyvät BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelusta. Hankealue on kurjen ja joutsenen syksyisen päämuuttoreitin vaikutuspiirissä. Kuitenkin muuttavia laulujoutsenia on muutonseurannassa havaittu vain 81 yksilöä. Tämä lukema kertoo muutonseurannan puutteellisesta ajoittumisesta. BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelun mukaan syksyisin Huittisten ja Sastamalan pelloilla voi ruokailla ja lepäillä runsas 10 000 (jopa lähemmäs 20 000 hanhea) hanhea kerralla. Pesimälinnuston laskentaan on käytetty kahtena eri vuonna (2022 ja 2024) yhteensä 4 päivää. Päivät sisältävät sekä pistelaskentaa että sovellettua kartoituslaskentaa. Käytettyjen päivien vähäisyys suurella alueella lisää laskentojen tulosten epävarmuutta. Pistelaskentojen määrä oli 11. Tämä on ilmeisen vähäinen määrä alueen suuruuteen nähden. Yleensäkin tuulivoimahankkeissa tulee kartoittaa hankealue tarkemmin kuin nyt on useasti käytäntönä. Ei pidä liikaa painottaa karttatutkiskelun perusteella ns. arvokkaita alueita, vaan hankealue tulee kartoittaa riittävän tasaisesti. Tehdyt laskennat tulee myös määritellä kartoilla nykyistä paremmin. Kärmekallion laskennoissa voidaan todeta, että laskennat jakaantuvat kuitenkin kahdelle eri vuodelle. Hankealueen pesimälinnustosta Vaikka YVA-selostuksessa annetaan ymmärtää, että hankealueen linnusto on varsin tavanomaista, hankealueella on myös tärkeitä lintulajeja. Alueelta löytyy töyhtötiaisia (VU) ja hömötiaisia (EN), kanalintuja ja petolintuja. Tämä seikka on otettava huomioon, kun tehdään päätöksiä. Töyhtötiaisen ja hömötiaisen kohdalla on pidettävä mielessä se, että lajien kannat ovat nopeasti vähentyneet, vaikka hankealueella niitä esiintyisikin toistaiseksi. Arviointiselostuksen mukaan hankealueen pesimälinnustosta on 39% huomionarvoisia lajeja. Kun yhä useammasta lintulajista tulee uhanalainen ja kanta vähentyy nopeasti, on lajien käyttämien biotooppien ja reviiripaikkojen suojeluun kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tätä seikkaa ei voi sivuuttaa viittaamalla siihen, että lajit ovat toistaiseksi vielä alueellisesti tavanomaisia. Petolinnut Hankealueella on YVA-selostuksen mukaan varma erittäin uhanalaisen mehiläishaukan reviiri ja pesä. Samoin vaarantunut hiirihaukka saattaa pesiä alueella. Tuulivoimalat muodostavat näille kahdelle uhanalaiselle petolinnulle merkittävän riskin. Huolestuttavaa on se, että myös monilla muilla tuulivoimahankealueilla Pirkanmaalla nämä kaksi Pirkanmaan vastuulajia ovat joutumassa tuulivoimahankkeiden jalkoihin. Näiden molempien lajien kannat ovat vähentymässä. Tästä syystä tuulivoimahankkeissa lajien pesimä- ja reviiripaikkoja tulee säilyttää elinkelpoisina, jotta reviirit eivät autioidu. Tehdyn petolintuselvityksen mukaan hankealueen keskeisillä osilla on runsaasti petolintujen havaintoja. Edellä mainittu koskee muun muassa mehiläishaukkaa ja hiirihaukkaa, Mehiläishaukasta tehdyt lentohavainnot ovat valtaosin törmäyskorkeudella. Samoin hiirihaukasta tehdyt havainnot ovat suurelta osin törmäyskorkeudella. YVA-selostuksessa todetaan myös, että havainnointipiste ei ole kauttaaltaan riittävän kattava. Tuulivoimalat synnyttäisivät kyseiselle kahdelle uhanalaiselle petolintulajille ja Pirkanmaan vastuulajille merkittävän riskin. Kärmekallion YVA-selostuksessa todetaan:” Hankealueella esiintyvien petolintujen (pl. kalasääski) osalta elinympäristön muutosten vaikutukset ja häiriövaikutukset ovat kaikissa hankevaihtoehdoissa vähäiset, sillä alueen petolintulajisto on kohtuullisen tavanomaista vastaavien metsäisten seutujen lajistoa, vaikka alue kuuluukin useampien suojelullisesti arvokkaiden päiväpetolintujen reviireille. ” Tähän arvioinnin lopputulemaan ei voi yhtyä. YVA-selostuksessa mainitaan kuitenkin jatkossa:” Joukossa oli myös muita suurikokoisia petolintulajeja, kuten uhanalaiset mehiläishaukka ja hiirihaukka sekä kanahaukka, joilla mahdollisesti oli reviirit hankealueella tai sen lähistöllä. Lajit lentävät soidinaikaan korkealla ja toisaalta poikasten harjoitellessa lentotaitoa ovat herkempiä törmäyksille. Mikäli lajeilla on pysyvät reviirit hankealueen ympäristössä, voidaan Kärmekallion tuulivoimahankkeella varovaisuusperiaatteen mukaisesti katsoa olevan kohtalainen törmäysriskivaikutus kalasääsken ohella myös mehiläishaukalle ja kanahaukalle.” Sääksi käyttää aluetta ainakin ylilentoihin. Yksi pesä on hankealueen pohjoispuolella. Paikallisilta saatujen tietojen mukaan sääksellä olisi myös pesä hankealueen välittömässä läheisyydessä länsipuolella. Tämä tieto tulee todentaa. Sääksen pesään/pesiin on jätettävä vähintään suosituksen mukainen 2 km:n etäisyys tuulivoimaloista. Lisäksi on todettava, että sääksestä tehtyjä lentohavaintoja on yllättävän vähän petolintuseurannan aikana. Vain kuusi havaintoa on tehty. Näistä 5 suuntautuu hankealueen kautta länteen tai lounaaseen. Vain yksi havaittu lento on hankealueen ulkopuolelta etelään. Kaikki sääksen petolintuseurannassa havaitut hankealueen ylitse suuntautuneet lennot ovat olleet törmäyskorkeudella. Törmäysmallinnuksia ei ole tehty. Yleisesti mainittakoon, että esimerkiksi sääksen seurannassa tulee ottaa sekin huomioon, että seurantaan tulisi saada mukaan myös lentokykyisiksi tulleiden poikasten lentokäyttäytymistä. Alueelta on havainto erittäin uhanalaisesta huuhkajasta. Huuhkajan mahdollinen reviiri hankealueella tai sen läheisyydessä on varmistettava mahdollisimman hyvin. Vuohijoen kaatopaikka voi edelleen houkutella huuhkajaa paikalle. Huuhkaja on erittäin arka kaikenlaiselle häiriölle ja tuulivoimaloille. Hankealueelta on myös yksi havainto helmipöllöstä (NT). Helmipöllön kanta on heikentynyt olennaisesti Pirkanmaalla. Lisäksi alueelta on havainto aikaisemmin viirupöllön pesinnästä. Kanalinnut YVA-selostuksessa tunnutaan aliarvioitavan metsäkanalintujen alttiutta törmätä tuulivoimaloihin ja sähkönsiirtojohtoihin. Tarkastelussa on otettava huomioon lisäksi alueen läpi kulkevan voimajohdon ja tuulivoimaloiden yhteisvaikutus linnustoon. Entisen linjan lisäksi ollaan rakentamassa uutta linjaa vanhan linjan lisäksi samalle reitille. Ainakin sähkölinjojen määrä lisääntyy. YVA-selostuksessa ei anneta myöskään riittävästi painoa tuulivoimalahankkeen kielteisille vaikutuksille kanalintuihin. Uusien tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden häirintävaikutus ulottuu tapauksittain kilometrien päähän. Biotoopin muutokset vaikuttavat myös kielteisesti. Kanalintujen mahdollisuus löytää uusia paikkoja menestykselliseen soidintamiseen, ruokailuun ja pesimiseen ovat hyvinkin rajalliset, koska biotooppimuutokset ovat olleet varsin rajuja. Tästä syystä on noudatettava varovaisuusperiaatetta. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Lakkiniemen aurinkovoimahanke Tuulivoimahankealueen läheisyyteen (n. 0.6 km) suunnitellaan myös aurinkovoimaa. Lakkiniemen aurinkohankkeen ala olisi 108 ha (uusin tieto taisi olla 50 ha). Aurinkovoiman haitallisista vaikutuksista on toistaiseksi vähän tietoja. Aurinkovoima-alue supistaa muun muassa monen lintulajin pesimäaluetta ja petolintujen saaliinhakualuetta. Erilaiset heijastukset voivat synnyttää riskitekijöitä linnuille. Jotkut lajit voivat erehtyä pitämään aluetta vesialueena, johon voi laskeutua. Linnut saattavat myös törmätä aurinkokenttärakennelmiin. Aurinkovoimakenttä houkuttelee pahimmillaan alueelle runsaasti hyönteisiä, ja hyönteisiä pyydystävät linnut tulevat tästä syystä saalistelemaan alueelle. Aurinkovoimaan tulee asennoitua varovaisuusperiaatteella, koska tieto aurinkovoiman vaikutuksista on toistaiseksi liian puutteellista. Kärmekallion tuulivoimahankkeen ja Lakkiniemen aurinkovoimahankkeen yhteisvaikutukset tulee arvioida tarkkaan. Tuulivoimaloiden sijoituspaikat YVA-selostuksen tuulivoimasijoittelun mallissa on puutteita, jotka merkitsevät vaaraa luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Iso-Yyrin suoalue kokonaisuudessaan on tärkeä alueellinen luonnon ydinalue ja yhteyskäytävä sekä valtakunnallisestikin arvokas suoalue. Yyrinsuon alueella on myös soidensuojelun täydennyskohde-ehdotus. Tästä syystä tuulivoimalapaikat 6 ja 7 tulee poistaa.. Lisäksi Teerinevan ympäristö on luonnon monimuotoisuuden vuoksi turvattava alue. Näin ollen ainakin tuulivoimalapaikat 2 ja 3 tuntuisivat olevan väärin sijoitettuja. Tuulivoimapaikkojen vähentäminen ja siirtäminen vaikuttaisivat ilmeisesti myös jonkin verran myönteisesti hankealueella tai lähialueella pesivien sekä alueen läpi lentävien petolintujen säilymiseen alueen linnustossa. Lisäksi esimerkiksi Teerinevan osalta tuulivoimalapaikkojen poistaminen edistäisi teeren soidinpaikan säilymistä. Samalla ekologiset yhteydet eivät vaikeutuisi. YVA-selostuksessa arvioidaan pesimälinnustoon kohdistuvia vaikutuksia seuraavaan tapaan:”Sääkseen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan hankevaihtoehdossa VE 1 suuriksi ja hankevaihtoehdossa VE 2 enintään kohtalaisiksi, sillä vaihtoehdossa VE 1 lähimpiin voimaloihin kertyy matkaa alle 2 km ja vaihtoehdossa VE 2 yli 2 km.” Sääksen kohdalta on myös muistettava, että sääksen saalistuslennot saattavat suuntautua eri suuntiin riippuen vuosittaisista vaihteluista esimerkiksi säiden ja kalan esiintymisen vuoksi. Suojelullisesti arvokkaaseen pesimälinnustoon (pl. sääksi) kohdistuvat vaikutukset arvioidaan ko- konaisuudessaan kohtalaisiksi. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea kanalintuihin ja pöllöihin. Hankevaihtoehtojen (VE1 ja VE2) väliset erot vaikutusten suuruudessa ja merkittävyy- dessä ovat varsin vähäiset.” Päätelmät Kärmekallion tuulivoimahankkeen linnustoselvityksiin on käytetty liian vähän maastopäiviä. Tämä käy ilmi osaltaan useista epävarmuuksista. Petolintujen reviirit ovat jääneet täsmentämättä riittävästi. Petolintujen pesiä ei ole löydetty. Sääksen kohdalta on epäselvää, onko sääksellä toinenkin reviiri ja pesä hankealueen länsipuolella. Paikallisten aluetta tuntevien tietojen mukaan näin olisi. Muutonseuranta on ajoittunut osittain väärin (tämä näkyy muun muassa muuttavien laulujoutsenten havaitussa vähäisessä määrässä). Laulujoutsen on kuitenkin yksi merkittävä laji, kun pohditaan tuulivoimaloiden aiheuttamia linnustollisia riskejä. Hankealueen kautta tai vaikutuspiirissä muuttavien laulujoutsenten todellisesta määrästä on merkittävää epävarmuutta. Muutonseurantapäivien määrän poikkeamista olennaisesti virallisesta ohjeistuksesta ei voi perustella sillä, että seurantaa tehdään sisämaassa, Kärmekallion tuulivoimahanke sijoittuu usean tuulivoimaloille herkän lintulajin päämuuttoreitille tai sen välittömään läheisyyteen. Kanalintujen soidinpaikkaselvitys ja pöllöselvitys perustuvat vain yhden kevään niukkaan havainnointiin. Kanalintujen keväinen selvitys tulee tehdä myös laajemmin maastossa kuin pelkästään kartalta tai ilmakuvista määritellyillä otollisilla paikoilla. Tällainen liian rajoittunut selvitys voi antaa väärän kuvan, koska muun muassa nykyinen metsänkäyttö on vaikuttanut kanalintujen esiintymiseen. Kanalinnut joutuvat tyytymään myös muihin kuin optimaalisiin biotooppeihin. Tuulivoimaloiden aiheuttamia haitallisia vaikutuksia esimerkiksi linnustoon tarkastellaan liian suppea-alaisesti. Uusimpien tutkimusten mukaan useat lintulajit karttavat tuulivoima-alueita laajalle etäisyydelle. Karttamisen lisäksi tuulivoimalat synnyttävät pöllöille, useille päiväpetolintulajeille ja kanalinnuille törmäysriskin, jota ei pidä vähätellä. Kysymyksessä ovat useasti juuri uhanalaiset lajit tai voimakkaasti taantumassa olevat lajit. YVA-selostuksessa arvioidaan (liian vähäisestä seurannasta huolimatta), että esimerkiksi tuulivoimaloiden vaikutus sääkseen on suuri vaihtoehdossa VE1 ja kohtalainen vaihtoehdossa VE2. Suojelullisesti arvokkaaseen pesimälajistoon kohdistuvat vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan kohtalaisiksi molemmissa vaihtoehdoissa. Kun otetaan huomioon linnustoselvityksen vajavaisuus ja se, että sääksen mahdollisen toisen reviirin/pesän varmistaminen on jäänyt tekemättä, on vaadittava linnustoselvitysten täydentämistä. Liiaksi epävarmuutta on myös mehiläishaukan, hiirihaukan, kanahaukan ,huuhkajan, viirupöllön ja helmipöllön osalta. Yleensäkin tuulivoimahankkeiden linnustoselvityksissä puuttuu kokonaan yömuuttajien havainnointi. Tämä luo selvityksille huomattavaakin epävarmuutta hankepaikasta riippuen. Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 haitta-arviointi perustuu nyt liian vähäiseen hankealueelta ja sen lähialueilta saatuun tietoon. Käytettävissä olevan tiedon nojalla tuulivoimalapaikat 7 ja 6 tulee poistaa. Tämä johtuu sääksen reviirin ja pesän sijainnista hankealueen pohjoispuolella sekä Yyrinsuokokonaisuuden paikallisesta ydinluontokohteesta. Muiden tuulivoimalapaikkojen sopivuutta voidaan arvioida, kun saadaan täydennettyä tietoa esimerkiksi petolintujen reviireistä ja pesistä. Pelkästään nyt käytettävissä olevan tiedon varassa ei voida tehdä sitovia päätöksiä tuulivoimalapaikoista. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava, kun selvitykset ovat liian puutteellisia. Tampereella 19.1.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Hanke ja hankealue Arviointiohjelman mukaan hanke on seuraavanlainen: ”Elements Suomi Oy suunnittelee tuuli- ja aurinkovoimahankkeen toteuttamista Haitinkankaan alueelle. Hankealueen koko on noin 1560 hehtaaria ja se sijaitsee noin kuuden kilometrin etäisyydellä Karvian keskustaajaman kaakkoispuolella. Hankkeeseen sisältyy 10–16 tuulivoimalaa, jotka sijoittuvat Karvian kunnan ja Parkanon kaupungin alueelle, 354 hehtaarin kokoinen aurinkovoima-alue, joka sijoittuu Karvian kunnan alueelle sekä hankkeen ilmajohdolla toteutettava sähkönsiirto, jonka vaihtoehdot sijoittuvat Karvian kunnan sekä Parkanon ja Kankaanpään kaupunkien alueille. Suunnitelmissa on käyttää voimaloita, joiden kokonaiskorkeus on enintään 350 metriä ja yksikköteho enintään 10 MW. Tällöin tuulivoimaloiden kokonaisteho tulee olemaan 100–160 MW ja arvioitu vuotuinen sähkön nettotuotanto noin 550 GWh. Suunnitellun aurinkovoima-alueen kokonaisteho on maksimissaan 320 MW ja arvioitu vuotuinen sähkön nettotuotanto 310 GWh. Hankealueelle rakennetaan sähköasema, jonka kautta sähkö siirretään kantaverkkoon 110 tai 400 kV:n ilmajohdolla. YVA-menettelyssä arvioidaan vaikutukset 400 kV:n voimajohdolle, koska sen vaikutukset ulottuvat 110 kV:n voimajohtoa laajemmalle alueelle. Hankkeen sähkönsiirrolle on neljä vaihtoehtoista reittiä, jotka kaikki kulkevat Fingrid Oyj:n suunnitteleman Kristiinankaupunki-Nokia 400 + 110 kV:n voimajohdon rinnalla. Sähkönsiirto kantaverkkoon tapahtuu tämän johdon varrelle rakennettavan sähköaseman kautta. Reittivaihtoehdosta riippuen voimajohdon pituus tulee olemaan 26–28 kilometriä. Tavoitteena on, että tuuli- ja aurinkovoimahanke tuottaa sähköä vuonna 2028.” Hankealueen lähistölle/viereen sijoittuu kolme Natura-aluetta ja suojelualueita. Hankealue osuu myös luonnon monimuotoisuuden ydinalueelle ja ekologiselle maakunnalliselle yhteydelle. Hankealue soveltuu tuulivoimalle varsin huonosti. Linnuston ja muun eläimistön kohdalla on otettava tarkoin huomioon tuulivoimaloista aiheutuvat häirintävaikutukset varsin laajalle alueelle - lajeista johtuen jopa viiteen kilometriin asti. Häiriövaikutus on pääsääntöisesti haitallisempi kuin törmäysriski. Törmäysriskiäkään ei saa kuitenkaan vähätellä. Tuulivoimaloiden haittavaikutuksista on edelleen varsin puutteellista tietoa. Tieto perustuu matalampiin tuulivoimaloihin. Tuulivoimaloiden korkeuden kasvattaminen esimerkiksi 350 metriin lisää olennaisestikin tuulivoimaloista syntyvää haitallista vaikutusta. Tämä on yksi syy noudattaa varovaisuusperiaatetta. Haitinkankaan tuulivoimahankkeen vieressä tai lähituntumassa on arvokkaita Natura- ja suojelualueita. Muun muassa Horjunkeidas (SACFI0200189), Puurokeidas -Hannankeidas (SACFI0336006), Häädetkeidas ( SACFI0336004 ) ja Suomijärvi ( SPAFI0200029) muodostavat osan alueen arvokkaista luontokohteista. Lisäksi lähialueella on Parkanon-Karvian rajaseudun soitten FINIBA-alue ( FINIBA Parkanon-Karvian rajaseudun suot, n. 2,2 km). Hanke sijoittuu myös luonnon monimuotoisuuden alueelle. Tuulivoimahanke tuo mukanaan merkittäviä riskejä tämäntyyppiselle linnusto- ja luontoalueelle. Luonnovarakeskuksen kansainvälinen koostejulkaisu: https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Maakotka Maakotka on vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu ja lintudirektiivin liitteen I laji. Maakotka on saatu palautettua Pirkanmaalle ja mahdollisesti Satakuntaankin. Sen eteläinen pesimäraja kulkee Pirkanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa. Moni tuulivoimahanke esimerkiksi Pirkanmaalla vaarantaa maakotkan elinvoimaisuuden maakunnassa. Maakotka on myös Pirkanmaan vastuulaji. Maakotkasta on havaintoja Häädetkeitaan luonnonpuiston luoteis- ja pohjoispuolelta Rannankylän alueelta (BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelu) vuodesta 2010 alkaen, ja pysyvään reviiriin viittaavia pesimäaikaisia havaintoja on vuodesta 2013 alkaen. Havaintoja on 1,5-4 km etäisyydellä Haitinkankaalle suunnitellusta tuulivoima-alueesta. Lisäksi YVA-ohjelmassakin todetaan, että Haitinkankaan hankealueen eteläpuolelta on havaintoja maakotkasta. YVA-ohjelmassa mainittu Haitinkankaan hankealueen eteläpuolen maakotkahavainnot viitannevat hankealueen lounaispuolen reviiriin, mikä sijaitsee myös lähellä hankealuetta. Kyse voi olla toisesta maakotkareviiristä tai Häädetkeitaan maakotkaparin vaihtopesästä. Tämä on selvitettävä. Saman parin reviirinäkin liikkuminen alueiden välillä merkitsee liikkumista hankealueella. Vaikka maakotka ei pesisikään joka vuosi, pesä ja vaihtopesät on otettava huomioon sekä maakotkan mahdollisuus säilyttää reviiri ja saalistusalueet on turvattava. Haitinkankaan tuulivoimahanke erityisesti muiden tuulivoimahankkeiden tai jo toiminnassa olevien tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksena vaarantaa maakotkareviirien säilymisen elinkelpoisina. Kangaslammit, Takakangas-Pihlajaharju ja toiminnassa oleva Kantti supistavat maakotkien nykyisiä ja potentiaalisia pesimis- ja ravinnonetsimisalueita. Maakotka on hyvin altis laji häiriöille. On otettava huomioon myös, että maakotkalle jää riittävästi sopivaa ravinnonetsimisaluetta. Maakotkien ravinnonetsimisalueet reviirillä vaihtelevat esimerkiksi ravintotilanteen tai vuoden ajan mukaan. Maakotkat liikkuvat tutkimusten mukaan laajasti ja säännöllisesti myös ydinreviirin ulkopuolella. https://luonnonsuojelunsaatio.fi/hankkeet/tutkimus-avaa-maakotkien-lento-ja-reviirikayttaytymista/ Yllä mainittujen tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksesta alueen maakotkiin tulee tehdä perusteellinen yhteisvaikutusarviointi noudattaen varovaisuusperiaatetta. Maakotkien pesäpaikat ja vaihtopesät tulee selvittää riittävän hyvin. Maakotka on pitkäikäinen laji, jonka poikasmäärä on vähäinen. Maakotka on erityisen herkkä laji tästäkin syystä- Maakotkan alueellisen elinvoimaisuuden ja suotuisan tason säilyttämistä ei saa heikentää. Vaikka maakotka ei pesisikään joka vuosi, pesä ja vaihtopesät on otettava huomioon sekä maakotkan mahdollisuus säilyttää reviiri ja saalistusalueet on turvattava. Ympäristömalli ja törmäysmallinnus ovat hyviä apuvälineitä, kun tarkastellaan maakotkien liikkumista reviirillään ja maakotkien törmäysriskiä. On kuitenkin muistettava, että mallinnukset ovat aina enemmän tai vähemmän keskiarvoihin perustuvia tulkintoja. Maakotkayksilöiden käyttäytyminen voi olla hyvinkin poikkeavaa malleista esimerkiksi jollakin reviirialueella tai sitten eri osissa maata. Tästä syystä on aina sovellettava riittävästi varovaisuusperiaatetta. Linnustoselvitykset Metsäkanalinnut ja pöllöt Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys ja pöllöselvitys kattavat kummatkin vain 2 päivän työmäärän. Metsäkanalintuselvitys ja pöllöselvitys tulee tehdä useampana kuin vain yhtenä keväänä. Esimerkiksi pöllöjen havaittavuus ja pesiminen ovat riippuvaisia kevään ravintotilanteesta. Pöllöjen soidin- ja ääntelyaktiivisuus vaihtelevat myös yöstä toiseen. Yhden kevään metsäkanalintuselvitys ja pöllöselvitys eivät anna riittävän hyvää kuvaa näiden lajien tilanteesta hankealueella ja hankealueen lähistöllä. Pesimälinnustoselvitys Pesimälinnustoselvitys sisältää kaksi eri selvitysten kertaa. Arviointiohjelmassa todetaan:” Selvityksissä on käytetty menetelminä kartoituslaskentaa, pistelaskentaa ja linjalaskentaa.” Mitä tämä kaksi kertaa todellisuudessa tarkoittaa? Arviointiselostuksesta toivottavasti saa tähän tarkennusta. Hankealueen laajuus on mittava 1 560 ha. On selvää, että luotettavan linnustoselvityksen laatiminen edellyttää kylliksi maastopäiviä. Hankealueen lähialueellekin tulee kiinnittää huomiota. Petolinnut Hankealueella pesii erittäin uhanalainen petolintu. Tuulivoimalat aiheuttaisivat sen, että tämän lajin tulevaisuus alueella vaarantuu suuresti. Lajin tiedetään olevan hyvin arka kaikenlaiselle häirinnälle. Laji karttaa myös tuulivoima-alueita. Kaikki kolme vaihtoehtoa VE1-VE3 muodostavat suuren ja merkittävän uhkan pesinnän mahdollisuuksille jatkua. YVA-ohjelmassa kerrotaan:” Suomen lajitietokeskuksesta (11/2023) saatujen tietojen mukaan ja alueella tehtyjen syysmuutonseurannan ja petolintuseurannan (Ahlman Group Oy 2023) perusteella alueella todennäköisesti pesii mehiläishaukka ja hiirihaukka, vaikka pesäpuita ei pystyttykään paikantamaan. Myös tuulihaukalla on alueella todennäköisesti pesä.” Linnustoselvitykset on tehty käyttäen liian vähän aikaa, jollei hankealueella todennäköisesti pesivistä kolmesta petolintulajista ole pystytty löytämään tai tarkentamaan lajien pesiä. Mehiläishaukka (EN) ja hiirihaukka (VU) ovat lisäksi uhanalaisia. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen haitallisen vaikutuksen arviointia ei voi tehdä ilman, että pesäpaikat tunnetaan. Arviointiohjelman mukaan ”petolinnut tuntuvat käyttävän aluetta runsaasti mahdollisesti ravinnonhankintaan päätellen tuulihaukan, hiirihaukan, ruskosuohaukan, sinisuohaukan ja varpushaukan havaintojen määrästä (Ahlman Group Oy 2023, Rejlers Finland Oy 2024f). Pellot ja turvetuotantoalueet ovat mahdollisesti hyviä elinympäristöjä myyrille, joita petolinnut saalistavat.” Tuulivoimalat sopivat huonosti tällaiselle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Vaikutusarvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota alueella lentävien petolintujen törmäysriskiin ja tuulivoimaloista johtuviin häiriötekijöihin- Suomijärven suunnalta on sääksihavaintoja, joten sääksen pesän sijaintiin ja lentoreitteihin on paneuduttava vaikutusarvioinnissa. Maakotkaan liittyvät tehdyt selvitykset ja tekotavat on ilmoitettava tarkasti. Maakotkien seuranta edellyttää hankealueella ja sen läheisyydessä myös talvikauden havainnointia. Muuttolinnuston seuranta Muuttolintuselvitykseen on käytetty kevätmuuton osalta 10 päivää ja syysmuuton osalta 10 päivää. Tämä alittaa selkeästi virallisen ohjeistuksen määritykset. Kevätmuuton seurannasta saa tarkempia tietoja vasta YVA-selostuksessa. Seurantajaksojen aikaväliäkään ei ole kerrottu tässä vaiheessa. Arviointiohjelman tietojen vajavaisuuden vuoksi seurannan luotettavuutta ja tehokkuutta ei voi arvioida näiltä osin. Hankealue osuu arviointiohjelman mukaan syysmuuton osalta osittain kurjen päämuuttoreitille. Hankealueen etelä- ja pohjoisosissa muuttaa myös hanhia. Muuttavien ja lepäilevien hanhien määrät ovat olleet kasvusuunnassa, koska hanhien muuttoreitti ja aikataulu ovat muuttuneet. Lisäksi on tietoja, että Suomijärven suunnalla on havaintoja suurista hanhiparvista. Metsähanhien alalajit kuuluvat uhanalaisuusluokitukseen. Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa-oppaassa (Ympäristöministeriö 2016) ohjeistetaan linnustoselvitysten tasosta seuraavaa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf? Sequence=1 Haitinkankaan tuulivoimahanke sijoittuu alueelle, jonka kautta muuttaa lukuisasti lintuja. Lajit ovat myös herkkiä tuulivoimaloihin törmäyksille. Muuttolinnuston seurantapäivien vähäisyyttä ei voi perustella sillä, että alue sijaitsee sisämaassa ja sisämaassa on vähemmän muuttoa kuin rannikolla. Suomijärvi Suomijärven Natura-alueen suojeluperusteina ovat sekä muutto- että pesimälinnusto. Pesimälajistoon on kuulunut useita uhanalaisuusluokitukseen kuuluvia lajeja. Natura-arvioinnissa on otettava molemmat linturyhmät huomioon. Nokikana on EN-laji. Samoin punasotkan (CR) tilanne on selvitettävä. Hankealue on niin lähellä Suomijärveä, että on otettava huomioon, että linnut voivat lennellä hankealueelle ja takaisin Suomijärvelle. Hankealueellahan on muun muassa suunnitellulla aurinkovoima-alueella kosteikkolinnuille sopivaa biotooppia. Aurinkovoima-alue Aurinkovoiman mahdolliset haitalliset vaikutukset tulee kartoittaa konkreettisesti. Suunnitellulla aurinkovoima-alueella ja sen lähialueilla on tärkeitä linnustoarvoja. Aurinkovoiman haitallisista vaikutuksista muun muassa linnustoon on vielä varsin vähän tietoja. Tämä edellyttää, että aurinkovoiman perustamisessa ollaan kriittisen varovaisia. Tiedon puuttumisella ei saa päätyä siihen, että mahdollisia haitallisia vaikutuksia ei pidä ottaa toistaiseksi lainkaan huomioon tai niitä voi vähätellä. Aurinkovoima-alue peittää alleen ja supistaa lintujen pesimä- ja ruokailualuetta. Lisäksi linnut voivat tulkita aurinkovoimakentän heijastuksineen vesialueena ja laskeutua sille. Törmäyksiä ei voida myöskään sulkea pois. Aurinkovoimakenttä voi houkutella runsaasti hyönteisiä. Hyönteiset puolestaan saavat paikalle ravintoa etsiviä lintuja. On huomattava, että suunnitelma aurinkovoima-alueesta on yli kaksinkertaistunut siitä, kun Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi 19.2.2024 päätöksen yksittäisen YVA-menettelyn soveltamisesta aurinkovoimahankkeeseen. Päätelmiä Natura-arvioinnin tekemisen tärkeyttä tunnutaan aliarvioitavan yleisesti ja esimerkiksi Puurokeitaan- Hannankeitaan ja Horjunkeitaan kohdalla. Näillä alueilla voi tietojen mukaan olla luontotyypille ominaista arvokasta pesimälinnustoa ja muuttolinnustoa. (esimerkiksi maakotka, kahlaajia). Monet kahlaajat kuuluvat uhanalaisuusluokitukseen. Arvokkaan linnuston esiintyminen tulee selvittää ja tehdä tuloksista haitallisuusarviointi. Hankealueen viereisiltä Natura-alueilta on havaintoja muun muassa kapustarinnasta, pikkukuovista, suokukosta (CR), lirosta (NT), valkoviklosta (NT), mustakurkku-uikusta (EN), riekosta (VU), tukkasotkasta (EN) ja pohjansirkusta (NT). Esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen suokukon nykyinen tilanne (niin pesimä -kuin muutonaikainen) hankealueella ja sen lähialueilla tulee selvittää. Aurinkovoiman ja tuulivoiman haitalliset vaikutukset erityisesti uhanalaiseen linnustoon on tarkoin selvitettävä. Linnustoselvitykset ovat nyt ilmeisen vajavaisia monilta osin. Haitinkankaan tuulivoimahanke sijoittuu merkittävän luonto-ja suojelualuekokonaisuuden keskelle. Hankkeen heikentävä vaikutus luontoarvoihin ulottuu moneen suuntaan. Hanke ehkäisee ja rajoittaa alueiden välisiä kulkuyhteyksiä ja pirstoo haitallisesti hankealuetta. Hankealue on tärkeä petolintujen saalistusalue. Tuulivoimaloiden lennonestovalot antavat oman häiritsevän vaikutuksensa. Maakotkien esiintyminen, reviirit alueella ja pesien/vaihtopesien etäisyydet hankealueesta on ehdottomasti selvitettävä huomattavasti paremmin kuin nyt on tehty. Tehty selvitys ei ole lainkaan riittävä, jotta voitaisiin tehdä luotettava arvio hankkeen kielteisistä vaikutuksista maakotkiin. Tehdyn maakotkaselvityksen vajavaisuuden vuoksikaan hanketta ei voi hyväksyä. Tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset tulee kartoittaa ja arvioida huolellisesti. Hankealueesta 25 km:n säteellä on toiminnassa 5 tuulivoima-aluetta. Hankkeilla on 7 tuulivoima-aluetta. Lisänä suunnitellaan aurinkovoimaa ( 4 hanketta). Toiminnassa jo olevat ja suunniteltavat tuulivoimahankkeet sisältävät maksimissaan 134 tuulivoimalaa. Linnustoselvitykset on tehty jo pääosin valmiiksi YVA-ohjelmavaiheessa, mutta tuloksista ei anneta monilta osin tarkkoja tietoja. Viitataan siihen, että tarkat tulokset julkistetaan vasta YVA-selostusvaiheessa. Tämä kaventaa tuntuvasti paikallisasukkaiden ja yhdistysten mahdollisuuksia arvioida selvitysten riittävyyttä ja tasoa sekä tarpeen mukaan esittää selvitysten täydennyksiä. Jos selvitykset on tehty ja ne ovat valmiina YVA-ohjelmavaiheessa, tulee ne myös julkistaa jo tässä vaiheessa. Varsinaisen vaikutusarvioinnin voi laatia vasta YVA-selostusvaiheessa. Tampereella ja Porissa 16.1.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry pily@pily.fi Rane Olsen puheenjohtaja Porin Lintutieteellinen Yhdistys PLY ry ply@satakunnanlinnut.fi

Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistyksen, Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin ja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen yhteinen kunnallisvalitus Sääksjärven osayleiskaavan hyväksymisestä. Kunnallisvalitus on luettavissa täältä: https://www.sll.fi/app/uploads/sites/10/2024/12/pakattu-verkkoon-Valitus-Lempaala-Saaksjarven-OYK-06.12.2024.pdf