Vastaus lausuntopyyntöön, KLA/80/53.01/2019 Kangasalan kaupunki on pyytänyt Kangasalan luonto ry:n lausuntoa Saarenmaan osayleiskaavaehdotuksesta. Osayleiskaavaehdotuksessa on edelleen jätetty useita asioita ratkaisematta ja auki. Tämä tekee mahdottomaksi kattavan arvion tekemisen osayleiskaavasta ja sen vaikutuksista. Kokonaisuuden kannalta olisi tärkeä tietää esimerkiksi, miten pyöräily-yhteystarve tulee sijoittumaan Ruskon ja Liutun välille, mihin kakkoskehä (tie nro 309) ja Kaarinan polku linjataan ja mikä on Kaukajärven etelärinteen ja ekologisten yhteyksien kohtalo kaava-alueen pohjoisosassa. Näitä ei tulisi jättää asemakaavatason ratkaisuiksi, sillä niiden vaikutukset ovat laaja-alaiset ja jopa maakunnalliset. Kaavakartassa on samalle alueelle merkittynä useita keskenään ristiriitaisia määräyksiä, mikä johtaa kaavan monitulkintaisuuteen ja epämääräisyyteen. Kaava-alueen pohjoisosassa samalle alueelle ollaan suunnittelemassa virkistysaluetta, mutta samaan aikaan kuitenkin määrätään tutkittavaksi omakotitaloalueen mahdollistamista alueelle. Osayleiskaavan tulisi selkeästi ja yksikäsitteisesti kertoa, mitä alueen asemakaavalta vaaditaan, mutta nyt osayleiskaavan merkintä riippuu tulevasta asemakaavasta. Aluetta koskevat kehittämistavoitteet ovat kokonaisuudessaan niin ristiriitaisia, että osayleiskaava on alueidenkäyttölain (AKL) 42 §:ssä tarkoitetuilta oikeusvaikutuksiltaan epäselvä. Linnuston osalta haluamme nostaa esiin, että Saarenmaan osayleiskaava-alueelle on päivitetty linnustoselvitys vuonna 2024. Selvityksessä todetaan:” Yhteenvetona molemmissa aiemmissa luontoselvityksissä on todettu, kuinka laaja ja metsäinen Saarenmaan alue tarjoaa vaihtelevia elinympäristöjä sekä tavanomaiselle metsälajistolle että rauhallisia metsäalueita suosiville arvolajeille. Alueen metsät ovat kuitenkin laajalti myös voimakkaasti hoidettua talousmetsää, mikä rajoittaa monien lintujen esiintymistä. Linnustoa ajatellen arvokkaimpina alueina onkin selvityksissä nostettu esiin kaava-alueen vanhan metsän kuviot sekä muiden monimuotoisuusarvojen perusteella rajatut kohteet. Siten pelkästään linnuston pohjalta annettuja maankäytönsuosituksia ei ole, sääksen pesäpuun suojavyöhykettä lukuun ottamatta, annettu, sillä linnustolle arvokkaat metsäkuviot on huomioitu jo muiden arvokkaiden luontokohteiden rajauksissa. Sääksen pesäpuun osalta on selvityksissä suositeltu jättämään pesäpuun ympärille noin 500 metrin suojaetäisyys (FCG Oy, 2017; Kangasalan kaupunki, 2018). Päivitetyssä linnustoselvityksessä mainitaan myös: ”Kaava-alueelta tehtyjen lintuhavaintojen perusteella alueella voi sijaita luonnonsuojelulain 70 §:ssä tarkoitettuja eläinten, lähinnä pöllöjen, itse tekemiä ja toistuvasti käyttämiä pesiä, joiden vahingoittaminen lisääntymiskauden ulkopuolellakin on kielletty. Todennäköisemmin tällaiset eläinten itse rakentamat, ns. luonnonmukaiset, pesät sijaitsevat jo edellä mainituilla vanhojen, luonnontilaisten metsien alueilla, joilta löytyy pesän rakentamiseen tarvittavaa lahoa puustoa.” Petolintujen mahdolliset pesäpaikat onkin tarkoin kartoitettava ennen rakentamisen aloittamista. Voimakkaasti hoidettu talousmetsä toimii kuitenkin nykyisessä tilanteessa (kun monien lajien vaatimia arvokkaita biotooppeja ei enää ole jäljellä) esimerkiksi suojavyöhykkeenä. Kaava-alueen arvokkaiden biotooppien rajaamista liian kapeaksi on vältettävä ja pidettävä huoli siitä, että suojavyöhykkeet ja ekologiset käytävät ovat riittävän laajoja. Seuraavaksi käymme läpi tarkemmin otsikoiden mukaisia aihealueita Saarenmaan osayleiskaavaehdotukseen liittyen: Kaukajärven rannan RA-/A-1 -merkintä (loma-asuntoalue/asuntoalue) Yleiskaavaehdotuksessa Kuuselantien ranta-alueelle on osoitettu RA-/A-1-merkintä, joka mahdollistaisi alueen asemakaavoittamisen vakituiselle asumiselle. Kuuselantien alueella on voimassa rantaosayleiskaava ja maakuntakaavan ohjausvaikutus on voimassa, kun osayleiskaavaa muutetaan tai korvataan toisella. Rantaosayleiskaavassa alueen maankäyttöä on rajoitettu merkittävästi RA- ja MU-1 -merkinnöillä, jotka toteuttavat maakuntakaavan määräyksiä. (AKL 1§, 32§). Osayleiskaavaehdotuksen A-1-merkintä on sen sijaan ristiriidassa maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kanssa. Maakuntakaavassa Kaukajärven ja Pitkäjärven etelärannat on osoitettu seudullisesti merkittäviksi virkistysalueiksi, joilla tulee turvata virkistyskäytön edellytysten säilyminen ja kehittäminen sekä kiinnittää huomiota alueen merkitykseen ekologisessa verkostossa ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Pirkanmaan liitto on jo vuonna 2021 Kuuselantien asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta antamassaan lausunnossa (PL/77/03.02.00/2021) todennut, että alueen muuttaminen loma-asunnoista vakituiseksi asutukseksi ei tue maakuntakaavan virkistysaluevarauksen toteutumista. Liitto on myös korostanut, ettei alue sijaitse maakuntakaavan tarkoittamalla tehokkaaseen joukkoliikennejärjestelmään tukeutuvalla alueella, eikä siten edellytä yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Sama kanta on toistunut Pirkanmaan liiton tuoreimmassa palautteessa osayleiskaavan aloitusvaiheessa (29.11.2024), jossa todetaan, että yleiskaavasuunnittelussa on varmistettava maakuntakaavan määräysten välittyminen asemakaavatasolle. Luontoarvojen kannalta Kuuselantien rannan jyrkkä rinne muodostaa arvokkaan kokonaisuuden, vaikka alueella onkin olemassa olevaa rakennuskantaa (luontoselvitys / asemakaava 861). Liito-oravaselvitysten (2019, 2024) mukaan alue toimii tärkeänä ekologisena yhteytenä Tampereen suuntaan, eikä sen pirstominen vakituisella asutuksella ole yhteensopivaa liito-oravan suojelun kanssa. Lepakkoselvitys (2024) puolestaan osoittaa alueen merkityksen pohjanlepakon ja siippojen ruokailu- ja liikkumisalueena; selvityksessä suositellaan puuston säilyttämistä luonnontilaisena ja keinovalon välttämistä. Luonto-Liiton metsäryhmän kartoitus (2022) tukee tätä kokonaisuutta, sillä se osoitti alueella esiintyvän uhanalaisia ja vanhaa metsää indikoivia lajeja ja totesi metsän täyttävän monimuotoisen metsän METSO-kriteerit. Koska sekä liito-orava että lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteiden IV(a) tiukasti suojeltuihin lajeihin, niiden elinympäristöjen ja kulkuyhteyksien heikentäminen olisi direktiivin vastaista. Pitkäjärven ja Kaukajärven etelärannan linnusto on monipuolista. Alueella on muun muassa tavattu Tiira-lintutietopalvelun mukaan kanahaukka (pesimäaikainen, NT), pikkusieppo (DR), pohjantikka (poikue, DR KV), varpuspöllö (VU DR KV), pikkutikka, lehtopöllö, pyy (VR DR), mehiläishaukka (EN DR), idänuunilintu ja hömötiainen (EN). Kaukajärven ja Pitkäjärven ranta-alue on säilytettävä ennallaan ja yhtenäisenä. Alueen herkkyyttä lisää myös Kaukajärven vesistön ominaispiirre: se on pohjavesivaikutteinen ja veden hitaasta vaihtuvuudesta johtuen hyvin altis valuma-alueella tapahtuville muutoksille. Jyrkän rinteen olosuhteissa kaavaselostuksessa esitetyt hulevesien hallintaratkaisut eivät ole käytännössä toteuttamiskelpoisia ilman laajamittaista puuston poistoa, mikä olisi ristiriidassa sekä luontoselvitysten että ekologisten tavoitteiden kanssa. Maisemallisesti Kuuselantien huvila-asutus liittyy saumattomasti Tampereen puolen vastaavaan perinteiseen huvila-asutukseen. Vakituisen asumisen salliminen muuttaisi koko Kaukajärven etelärannan luonnetta ja heikentäisi sen virkistyskäyttöarvoa. Oikeuskäytännön näkökulmasta on huomattava, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus on päätöksessään 01959/18/4111 (2018) kumonnut poikkeamisluvan, jolla Kuuselantien alueen vapaa-ajan rakennus olisi muutettu vakituiseksi asunnoksi. Päätöksessä todettiin, että pysyvä asutus edellyttää laajempaa maankäytön suunnittelua ja että suuri osa alueesta ei sovellu vakituiselle asumiselle. Lisäksi on merkittävää, että Tampereen puolella vastaava rantavyöhyke on asemakaavassa osoitettu vain loma-asutukselle, eikä uusia rakennuspaikkoja sallita. Kangasalan ratkaisu poikkeaisi tästä linjasta ilman perusteltua syytä, mikä herättää kysymyksen hallintolain 6 §:n mukaisesta tasapuolisuuden toteutumisesta. Näistä syistä katsomme, että Kuuselantien ranta-alueen osoittaminen vakituiselle asumiselle on maakuntakaavan määräysten, alueelta laadittujen luontoselvitysten ja oikeuskäytännön vastaista sekä heikentäisi merkittävästi Kaukajärven etelärannan virkistys- ja luontoarvoja. Alue tulisi säilyttää loma-asutuksena ja virkistysalueena maakuntakaavan mukaisest Viheryhteydet Ottaen huomioon, että Saarenmaan osayleiskaava sisältää paljon heikennyksiä ekologisten yhteyksien säilymiselle uusien tieyhteyksien rakentamisen myötä, tulee luontokatoa kompensoida riittävän leveillä ja tiheillä viheryhteyksillä, jotka eivät itsessään estä ekologista kytkeytyvyyttä. Ekologisen käytävän leveys 50-170 metriä on riittämätön toimiakseen kunnolla. Saarenmaan kaavaehdotuksessa on linjattu yhteys pohjois-eteläsuuntaisesti Etelä-Hervannan suojelualueen suuntaan. Tämä sinänsä välttämätön muutos on kuitenkin leveydeltään riittämätön, koska tämä pitkä ja kapea yhteys palvelee samaan aikaan sekä hulevesireittinä, virkistysalueena että ekologisena käytävänä. Näin kapeana yhteys ei voi toimittaa näiden kaikkien kolmen virkaa samaan aikaan. Tätä puutetta ei esimerkiksi Sitowiselta tilattu Do No Significant Harm -raportti (2025) huomioi. Yhteyttä olisikin selvästi levennettävä tai rakennettava myös uusia vaihtoehtoisia yhteyksiä sen rinnalle ottaen huomioon, että ko. reitti on ekologinen pääkäytävä ja sellaisena ensiarvoisen tärkeä. Myös Tampereen kaupunki on palautteessaan todennut, että ekologisten yhteyksien on oltava riittävän leveitä, jotta virkistyskäyttö on luontoarvoja häiritsemättä yhteensovitettavissa viheryhteydelle. ELY-keskus on jo aiemmin lausunut ja hulevesiselvityksessä on todettu, että ekologisten käytävien osoittaminen hulevesialtaiden poikki on ongelma. Esim. liito-oravan kulkureitillä puusto kärsii hulevesialtaista ja -uomista. Ekologisten yhteyksien merkitystä Saarenmaalla on tarkasteltava laajemmin kuin osayleiskaavan alueella, koska Vt12 tien väli Alasjärvi-Lentola tulee nelikaistaisena katkaisemaan yhteyden pohjoisesta Vt12:n eteläpuolelle. Esitämme, että viheryhteys voisi säilyä Majaniemestä Lorunkorpeen kuvan 2 osoittamalla tavalla. Majaniemi lukeutuu luonnon arvoalueisiin ja siitä koilliseen kulkee kaunis ja suosittu virkistysmetsäreitti. Kuvassa vihreän nuolen osoittamassa kohdassa on jylhä mäntyrinne, jota kautta kulkee polku Lorunkorpeen ja sieltä kaava-alueen pohjoisosiin. Tämä voisi jatkossa toimia virkitysaluereittinä Kaukajärveltä Etelä-Hervannan suojelualueelle. Kuva 2: Vihreällä nuolella kuvattu ehdotus viheryhteydestä Majaniemestä Lorunkorpeen. Kehä II -linjaus Sitowisen tekemässä Aloitusvaiheen palauteraportissa (s.22, 29.11.2024) esitetään, että Kehätien aluevaraussuunnitelman vertailutaulukossa on todettu olevan virheitä vaihtoehdon VE3 osalta. Edelleen väitetään, että virheillä ei ole vaikutusta aluevaraussuunnitelmassa esitettyyn linjauksen tai valitun linjauksen vaikutusten arviointiin, koska raportissa on perusteltu vaihtoehdon VE3 karsiminen. Näin ei kuitenkaan ole, koska Kangasalan luonto esitti aiemmassa palautteessaan myös muiden reittien vaikutustenarvioinnin virheitä. Reittivalinta on siis tehty kokonaisuudessaan virheellisen vaikutustenarvioinnin perusteella. Osayleiskaavassa esiintyy edelleen mainittu reitti ja aiemmin siihen liittyvät aineistot, kuten vaikutustenarvioinniltaan myös muilta osin virheellinen aluevarausraportti, ovat osana kaava-aineistoa. Vuoden 2025 Saaremaan osayleiskaavassa valittu reitti on merkitty ohjeelliseksi. Koska se on valittu virheellisen vaikutustenarvioinnin perusteella, eikö olisi syytä tarkastella asia kokonaisuudessaan uudelleen jo nyt? Sanan “ohjeellinen” käyttäminen ei välttämättä muuta kyseisen merkinnän oikeusvaikutusta, mutta aiheuttaa lukijassa hämmennystä ja aiheuttaa kysymyksen, miksi ohjeellisuutta halutaan korostaa? Eikö osayleiskaava ole yleensäkin “ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa” (AKL 42§)? Muussa tapauksessa kaava-alueen läpileikkaavan ja maakunnallisesti merkittävän tieyhteyden reitin lainvoimaisuus Saarenmaantieltä Lentolaan on epämääräinen. Miksi epämääräisyyttä lisättiin kaavaan tässä vaiheessa? Yleensä kaavaprosessin myötä keskeisten asioiden määrittely tarkentuu, mutta tässä on toimittu päinvastoin. Mikäli lopullinen reitti linjataan myöhemmin (asemakaavoituksessa) kaavakarttaan merkityn ohjeellisen reitin mukaisesti, on vaara, että reitin vaikutustenarvionnissa tehdyt virheet jätetään huomiotta. Kangasalan luonto on jo aiemmin muistuttanut näistä virheistä eikä niitä siksi ole syytä tässä toistaa, mutta kaavoittajaa pyydetään tutustumaan aiempaan palautteeseen, jotta reitti voitaisiin linjata osayleiskaavaan kokonaisuudessaan selvästi, sen valinnassa käytettäisiin luotettavaa tietoa ja sen arviointi olisi mahdollista. Saarenmaan kaavoituksen ohella myös valtatie 12:n parantaminen Alasjärvi-Huutijärvi (PIRELY/5794/2023) on käynnistetty. Nämä kaksi hanketta kohtaavat kehä II:n liittymässä, jota on kaavailtu Lentolaan. Koska nämä kaksi hanketta vaikuttavat toisiinsa, olisi tarpeen esitellä hankkeiden yhteisvaikutus seudun asukkaille ja palveluiden käyttäjille / tarjoajille. On ilmeistä, että Kehä II:n reittivalintoja tullaan perustelemaan muiden vireille pantujen hankkeiden perusteella. Tämän takia muualla tehdyt suunnitteluvalinnat pitäisi esittää myös Saarenmaan osayleiskaavan näkökulmasta. Nähdäksemme tätä ei nyt riittävästi esitellä ja asia jätetään ratkaisematta, mikä on kaavassa puute. Hulevesien hallinta Aiemmin Kangasalan luonto ry ja SLL Pirkanmaan piiri on kritisoinut Saarenmaan OYK:n hulevesisuunnitelmaa puutteelliseksi mm. siksi, että maaperätutkimuksia kaava-alueen pohjoisosissa ei ole tehty. Nyt on selvitetty pohjoisosassa sijaitsevan mustaliuskeviivan esiintymä ja lisätty sitä koskeva määräys. Tätä pidämme edistyksenä, koska maanrakennustyöt kaava-alueella rikkovat maaperän ja tuovat haitta-aineita mahdollisesti sisältävän maa-aineksen pintaan. Aiemmassa kaavakartassa esitettiin lukuisia maankaatopaikkoja (merkinnällä e-1) kaava-alueelle. Olemme todenneet, että “… teollisuusalueen, Ruskonperän maanvastaanottoalueen (Tampereen puolella) sekä Saarenmaalle kaavoitettujen uusien maanvastaanottoalueiden hulevesien yhteisvaikutusta Lorunkorvenojan kautta Roineen vedenlaatuun, ja sitä kautta Tampereen Vedenottamon juomaveden laatuun, ei ole (hulevesiselvityksessä) arvioitu.” Esimerkiksi DNSH-raportissa ei tätä ole huomioitu. Sen sijaan esipuheessa esitetään, että “Tarkastelussa huomioidaan sekä kunnan että alueelle sijoittuvan toimija näkökulma”, joten ilmeistä on, että vaikutuksia kaava-alueen ulkopuolisiin / muihin kuin Kangasalaan vaikuttavia tekijöitä ei huomioida. Miksi tämä rajaus? Käsillä olevassa kaavaehdotuksessa ei ole enää e-1 merkintöjä. Koska nyt maankaatopaikkoja ei ole merkitty osayleiskaavaan, yhteisvaikutuksen arviointi on mahdotonta. Maankaatoa tullaan tarvitsemaan ja se jätetään nyt asemakaavavaiheeseen. Yhteisvaikutuksen arviointi on tällöin mahdotonta ja esimerkiksi hulevesien laatu jää arvioimatta. Tämä on huomattava puute kaavaehdotuksessa ja hulevesisuunnitelmassa. Kaavakartassa hulevesiä koskeva merkintä HULE-IMEYTYS “Alue, jossa suositetaan asemakaavoituksessa asetettavaksi kiinteistökohtainen imeytysvelvoite maaperän salliessa.” on varsin epämääräinen eikä huomio hulevesiraportin (2020) ehdotuksia (s.16-17). Merkintä sallii käytännössä erityisesti tiiviissä rakentamisessa ja jyrkillä rinteillä sen, että kiinteistökohtaista hulevesien hallintaa ei tehdä. Erityisesti lisääntyvien rankkasateiden myötä tämä on riskialtista, koska asuinrakentaminen kaava-alueen pohjoisosissa on jyrkkäpiirteisiä alueita, joissa imeytysvelvoite systemaattisesti kumoutuu. Yhdistettynä siihen, että hulevesireiteillä on edelleen luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita, viheryhteyskäytäviä ja virkistysreittejä, on vaarana tulviminen ja puuston näivettyminen. Näiden syiden takia hulevesien hallintaa olisi jo osayleiskaavatasolla määriteltävä tiukemmilla rajoituksin. Lisäksi aivan kaava-alueen pohjoisosassa, Kuuselantien alueella löytyy merkintä HULE 3, jolle emme löydä selitystä merkinnöistä. Hulevesien hallinta Saarenmaan osayleiskaavaehdotuksessa on monissa paikoissa edelleen puutteellista, kuten Kuuselantien rintessä ja Alasen luonnonsuojelualueen ylittävän tielinjan / sillan kohdalla. Hulevesien hallintaa ohjaavia määräyksiä ei ole esitetty tai niitä on mahdoton toteuttaa rikkomatta muita kaavakarttaan merkittyjä maankäytön tavoitteita. Hulevesien hallintaa koskevia puutteita esiintyy kaavassa sekä yleisellä tasolla että yksityiskohdissa, mikä siirtää ristiriitojen ratkaisemisen asemakaavan laatimiseen. Hulevesien osalta kaavaehdotus ei ole ristiriidaton ja selkeä ohje asemakaavoitukseen, mitä Alueidenkäyttölaissa edellytetään. Lopuksi Ottaen huomioon, että osayleiskaava sisältää huomattavaa heikennystä ekologisten yhteyksien säilymiselle uusien tieyhteyksien rakentamisen myötä, tätä tulisi pyrkiä kompensoimaan riittävän leveillä ja tiheillä viheryhteyksillä, jotka eivät itsessään estäisi ekologista kytkeytyvyyttä. Tämä ei kaikkialla toteudu kaavassa, ja kriittisiä kohtia on esim. Kuuselantien alue ja Lorunkorven alue, joissa viheryhteys on kriittinen eliöstön siirtymisen osalta. Ekologisten yhteyksien merkitys korostuu, kun tiedetään samanaikaisesti olevan suunnitteilla moottoritiehankkeen välillä Alasjärvi-Lentola. Tiehanke heikentää tai mahdollisesti katkaisee kokonaan liito-oravan kulkuyhteyden kyseisen tieosan yli. Maakuntakaavan mukaisesti osayleiskaavassa tulee huomioida seudullisien viheryhteyksien säilyminen kaava-aluetta laajemmalla alueella. Esitämme, että Kaukajärven etelärannan tavoitteeksi otetaan maakuntakaavan mukaisesti alueen kehittäminen seudullisesti tärkeänä viheralueena, ja rannan osalta ainoastaan olemassa olevien lomarakennusten alueena. Tämä on myös Kangasalan kaupungille luovutetun adressin “Pitkäjärven ja Kaukajärven luonnontilan turvaaminen” mukaista (adressin https://www.adressit.com/kaukajarven_ja_pitkajarven_luonnontilan_turvaamine allekirjoitti kahdessa viikossa 1700 ihmistä). Kaikki rakentaminen hetteikköiselle tai jyrkkärantaiselle virkistysalueelle vaatii mittavia maansiirto- ja/tai paalutustöitä, jotka muuttavat alueen ekologiaa ja vaarantavat herkän Pitkäjärvi-Kaukajärven veden laadun. Esitämme, että Kangasalan kaupunki ottaa uudestaan harkintaan kakkoskehän sijainnin: mikäli reitti sijoittuisi kauemmas Pitkäjärven rotkoalueesta, tämä säästäisi kustannuksia, sillä korkean sillan rakentaminen rotkon yli on kallista. Kunnollista selvitystä siitä, miksi linjausta ei tehdä selvästi lähempää Lahdentietä, jolloin maisema-, luonto- ja virkistysaluevaikutukset olisi mahdollista minimoida, ei löydy. Kaavaehdotuksessa monia alueen läpileikkaavia ja kaava-alueen ulkopuolelle vaikuttavia seikkoja on jätetty myöhemmässä vaiheessa (asemakaavoitus) ratkaistavaksi. Näitä ovat mm. useat abstraktit yhteystarvemerkinnät ja maanvastaanottoa koskevien merkintöjen puutteet. Kaavan yhteisvaikutusten tarkastelu ja arviointi mm. luonnon ja virkistyskäytön suhteen on tämän takia joko vaikeaa tai mahdotonta. Huomautamme kasvavan kaupunkiseudun ekologisten yhteyksien merkittävyydestä niin heikentyneelle kuntataloudelle kuin Pirkanmaan yleiselle vetovoimalle. Näkemyksemme mukaan Tampereen ja ympäristökuntien houkuttelevuus kasvukeskuksena pohjautuu nimenomaa alueen luonto- ja virkistysarvoihin. Tutkimukset osoittavat rakentamattoman luonto- ja vesistöympäristön olevan tärkeä ihmisten fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta. Rakentamattoman ympäristön merkitys alueella korostuu entisestään uusien asuinalueiden myötä. Nyt kuitenkin myös virkistysalueelle ja rantamaisemaan ollaan osoittamassa uutta rakentamista. Saarenmaan osayleiskaavaehdotus on edelleen liian epämääräinen ja ristiriitainenkin. Vaarana on myös se, että Saarenmaan kaava-alueesta pyritään tekemään ylimitoitettu niin teollisuuden, työpaikkojen ja asutuksenkin osalta. Kun reservialueet otetaan huomioon, merkitsisi tavoite noin 10 000 asukkaan aluetta. Reservialueiden käyttöönotto tarkoittaisi myös hiilinielukatoa tuntuvasti enemmän kuin muutoin. Kun lajikato kiihtyy, kaikessa kaavoitustoiminnassa on tarkoin painotettava luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä/edistämisestä sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Metsiä on säästettävä mahdollisimman paljon. Tämä turvaa elintilaa riittävän suurina osina myös linnuille ja muille eläimille. Vaikka Do No Significant Harm -raportissa esitetään, että “...luonnon pirstominen ja viherpinta-alan väheneminen teollisen toiminnan vuoksi tuhoaa lähtökohtaisesti biologista monimuotoisuutta… eikä sellaisenaan ole tarkastelun mukainen ’merkittävä haitta’” (DNSH 2025, s. 28), rohkenemme olla asiasta eri mieltä. Alueen useiden direktiivilajien yhteydet vaarannetaan, populaatiot eristetään toisistaan ja niiden elinolosuhteita heikennetään merkittävästi. Ilmastonmuutoksen lisäksi etenevä lajikato on merkittävä haitta, jota Saarenmaan kaava ei riittävästi pyri torjumaan. Kangasala 9.10.2025 Kangasalan luonto ry Markku Välimaa Ari Kuuluvainen puheenjohtaja sihteeri Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry Antti Virnes Sari Hämäläinen puheenjohtaja järjestösihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Jukka T. Helin suojeluvastaava

The body content of your post goes here. To edit this text, click on it and delete this default text and start typing your own or paste your own from a different source.

Hanke (ote YVA-ohjelmasta) Metsähallitus suunnittelee Parkanon ja Ikaalisten kaupunkien alueille Horhalanperän tuulivoimahanketta. Hankealueen pinta-ala on noin 4 400 ha. Hankealue sijaitsee Ikaalisten ja Parkanon kaupunkien alueella, noin 12 km etäisyydellä kaupunkien keskustoista Seitsemisen kansallispuiston länsipuolella. Hankealue sijoittuu lähelle Ylöjärven kaupungin rajaa. Hankealueelle on tarkoitus rakentaa enintään 24 tuulivoimalaa. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 320 metriä ja yksikköteho 6–10 MW. Sähkönsiirron vaihtoehdot sijaitsevat Parkanon alueella ja vaihtoehdossa VE1 suuntautuvat 400 kV voimajohdolla pohjoiseen, suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. Vaihtoehdon VE2 toteutuessa sähköliityntä toteutetaan johdonvarsiliitynnällä hankealuetta halkaisevaan voimajohtoreittiin, johon Fingrid suunnittelee uutta 110 kV voimajohtoa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan seuraavia hankkeen vaihtoehtoja (VE): Vaihtoehto VE0: Hanketta ei toteuteta. Vaihtoehto VE1: Hankealueelle rakennetaan enintään 24 tuulivoimalaa. Kokonaisteho maksimissaan 240 MW. Vaihtoehto VE2: Hankealueelle rakennetaan enintään 8 tuulivoimalaa. Kokonaisteho maksimissaan 80 MW. Tuulivoima-alueen liittämiseksi valtakunnan sähköverkkoon tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja: SVE1A: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen läntiseltä sähköasemalta pohjoiseen noin 34,4 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. Läntinen sähköasema sijaitsee Horhalanperän tuotantoalueen läpi kulkevan Fingridin Melo-Rännäri 110 kV voimajohdon länsipuolella. SVE1B: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen läpi kulkevan Fingridin Melo-Rännäri 110 kV voimajohdon itäpuolella sijaitsevalta sähköasemalta pohjoiseen noin 35,5 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. Fingridin voimajohdon itäpuolella sähköasemien paikkavaihtoehtoja on kaksi. SVE2A: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen toiselta itäiseltä sähköasemalta pohjoiseen noin 36,2 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. SVE2B: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen toiselta vaihtoehtoiselta itäiseltä sähköasemalta pohjoiseen noin 35,6 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. SVE3: Tuulivoimahankkeen vaihtoehdon VE2 toteutuessa sähköliityntä toteutetaan johdonvarsiliitynnällä hankealuetta halkaisevaan voimajohtoreittiin, johon Fingrid suunnittelee uutta 110 kV voimajohtoa. Horhalanperän tuulivoimahanke ja maakuntakaava Pirkanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä vaihemaakuntakaavassa Elonkirjo ja Energia 7.4.2025 Seitsemisen alueelle soveltuva tuulivoima-alue on rajattu lännessä kulkevan Lielahti- Parkanon-radan länsipuolelle. Tälle ratkaisulle on ollut vahvat perusteet, jotka turvaavat metsäpeuran olemassaoloa ja kannan kasvumahdollisuuksia. Metsähallituksen nyt selvityksen kohteena oleva hankealue sijoittuu metsäpeuran palautusalueelle ja vasomisalueelle. Hankealueella alkaa vuonna 2026 Life Fennicus 4 hanke metsäpeuraa koskien. Selitys, että vain tutkitaan tuulivoimalahankkeen mahdollisuutta ja vaikutuksia laajalla alueella ei ole perusteltavissa. Hankealueen lähtökohtainen rajaaminen ja selvittäminen olisi pitänyt tehdä noudattamalla suurin piirtein maakuntakaavan rajauksia, Nyt tämä poikkeaa tuntuvasti maakuntakaavan rajauksesta ja vaarantaa maakuntakaavan tavoitteet. Maakuntakaava turvaa osaltaan myös alueen luonnon monimuotoisuutta ja ehkäisee lajikatoa. Taloudelliset intressit tuntuvat vaikuttaneen hankealueen selvittämiseen näin laajana. Tuulivoimahankkeiden sijoittaminen luonnonpuistojen ja kansallispuistojen välittömään läheisyyteen ei ole hyväksyttävää. Horhalanperän lisäksi Pirkanmaalla on Patakorven tuulivoimahanke, joka on Helvetinjärven kansallispuiston välittömässä läheisyydessä. Kansallispuistot ovat tärkeitä retkeily- ja virkistäytymisalueita. Näillä alueilla on myös runsas linnusto ja muu eläimiustö sekä muutoinkin monimuotoinen luonto. Tällaiset alueet pitää säilyttää koskemattomina. Se hankealue, jonka selvitykset nyt ovat käynnissä tai jo tehdyt, ulottuu lähimmillään n. 20 metrin päähän Seitsemisen kansallispuiston rajasta. Seitsemisen alue ja sen lähialueet ovat hyvin suosittuja retkeily- ja virkistysalueita, joiden välittömään läheisyyteen ei näin laaja hankealue sovi. Koveron perinnetila sijoittuu muutaman sadan metrin päähän hankealueesta. Lisäksi hankealueella on Pirkan-Taival-retkeilyreitistö. Maakuntakaavassa olevassa tuulivoima-alueen rajauksessa on kiinnitetty huomiota myös maakotkaan. Metsähallituksen jo lähtökohdiltaan huomattavasti maakuntakaavaa suurempi hankealue vaarantaa merkittävästi enemmän maakotkareviirin säilymisen. Maakuntakaavan yhtenä tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Tämä edellyttää muun ohessa sitä, että säilytetään laajoja häiriöttömiä metsä- ja muita alueita. Tuulivoimalat ovat kannatettavia, kunhan ne soveltuvat hankealueelle eivätkä vaaranna luontoarvoja. On huomattava, että talousmetsilläkin on nykyisin suuri merkitys, kun pyritään estämään monen lajin kantoja katoamasta. Monen lajin vaatimat arvokkaat biotoopit (kuten vanhat metsät, suot jne) ovat huvenneet ihmistoiminnan tuloksena. Avohakkuut ovat jokaisen nähtävissä. Lajit yrittävät sopeutua huonolaatuiseen biotooppiin. Tämä onnistuu enemmän tai vähemmän heikosti tai ei ollenkaan. Hankealueella on YVA-ohjelman selvityksen mukaan 33 lampea. Näistä lammista on 20 alle 1 ha, joiden luonnontilaisuutta ei saa lain mukaan vaarantaa (VesiL 2 luku 11 §). Hankealueen luontoarvoja ei pidä aliarvioida. Linnustoselvitykset Linnustoselvitykset on tarkoitus toteuttaa vuoden 2025 aikana. Linnustoselvityksissä on selkeitä ja olennaisia puutteita, kun verrataan tehtäviä/tehtyjä selvityksiä virallisiin ohjeisiin. On korostettava sitä, että linnustoselvityksiltä edellytetään riittävää aukottomuutta jo senkin vuoksi, koska hankealue sijoittuu Seitsemisen Natura 2000 alueen viereen (FI031102 Sac). Hankealueen lähituntumassa on myös FINIBA-alue (440646) ja MAALI-alue. Tunnettua on, että Seitsemisen alueella ja lähialueilla on monipuolinen ja arvokas linnusto. YVA-ohjelmassa kerrotaan, että hankealueella ja sen läheisyydessä on tehty vuosien 2004-2024 yhteensä 3 971 petolintuhavaintoa. Samalta ajalta pöllöhavaintoja on 2 340. Havaintojen lähdeaineisto on lisäksi ollut vajavainen, kuten YVA-ohjelmasta voi tulkita. Lukuihin sisältyy 14 petolintulajia. Pöllölajeja havaittiin 6, Havaittuja lajeja ovat muun muassa kanahaukka (NT), merikotka (DR) ampuhaukka (DR), lapinpöllö (DR), viirupöllö (DR) ja helmipöllö ( NT, DR, KV). Tiira-havaintoaineistosta löytyy myös pesimäaikaisia hiirihaukkahavaintoja (VU). Muista kuin petolinnuista tehtiin 2004-2024 havaintoja 53 eri lajista, jotka löytyvät uhanalaisuusluokituksessa tai silmällä pidettävissä olevista lajeista: 3 CR, 13 EN, 14 VU ja 23 NT. Lintudirektiivin 1-liitteen tai liitteen muuttolinnut lajeista on yllä olevalta ajanjaksolta 28 havaintoa. Hankealue ja sen lähiympäristö ovat näin ollen linnustoltaan hyvin arvokasta aluetta, jolla esiintyy lukuisasti lajeja, joiden kanta on ollut voimakkaastikin taantumassa valtakunnallisesti ja myös Pirkanmaalla. Linnustoselvitykset on tehtävä huolellisesti ja kyllin aukottomasti. Virallista ohjeistusta noudattaen. Alueella esiintyviin lajeihin kuuluu lukuisasti lajeja, jotka ovat herkkiä tuulivoimaloiden synnyttämille haittavaikutuksille pitkiltäkin etäisyyksiltä. Seitsemisen viereen suunniteltujen tuulivoimaloiden korkeus on enimmillään 320 metriä. Näin korkeiden tuulivoimaloiden haittavaikutuksista ei ole vielä paljon tietoa. On selvää kuitenkin, että näin korkeiden tuulivoimaloiden haittavaikutukset ovat osin suuremmat kuin matalampien. Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1 ” Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe- simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri- tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen. Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis- piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul- kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa, kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen reviirikartoituksia keväällä ja kesällä Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu- rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään. Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä- Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan” Pöllöselvitys rajautuu yhtenä keväänä 15.2.-31.3.2025 väliselle ajalle ja kolmelle maastopäivälle. Kuten tunnettua on pöllöt ääntelevät oikullisesti. Tämä riippuu ravinto- ja pesimistilanteesta. Vanhat pöllöparit soidintavat muutoinkin varsin epäsäännöllisesti. Yhden kevään aikana kolmena päivänä tehtävä pöllöselvitys ei anna luotettavaa kuvaa alueen pöllötilanteesta. Kuuntelupisteet kyllä jakaantuvat hyvin hankealueelle, mutta pisteiden erittäin suuri määrä tuottanee hankaluuksia riittävän tarkkaan kuunteluun kolmen päivän aikana. YVA-selostuksen yhteydessä tuleekin saada konkreettista tietoa siitä, miten pöllökuuntelu on konkreettisesti tehty ja mikä on arvio kuuntelun luotettavuudesta. Kanalintuselvitys nojautuu myös kevään 2025 aikana vain yhteen kevätkauteen. Selvityspäiviä on 6. Kanalintuselvitys tulee tehdä useampana kuin yhtenä keväänä, jotta saataisiin luotettavampi kuva hankealueen ja sen lähiympäristön kanalintutilanteesta. Kanalintuselvityksen sijoituskartta jättää useita hankealueen osia selvittämättä. Pesimälinnuston ja siirtoreittien linnuston laskennasta tulee YVA-selostuksen yhteydessä saada konkreettiset tiedot. Laskenta-alue on melkoisen laaja. Ovatko laskennat riittävät, jotta koko alue voidaan luotettavasti selvittää? Pesimälinnustoselvitys kattaa 8 maastopäivää, jotka koostuvat pistelaskennoista ja kartoituslaskennoista. Maastopäiviä siirtoreittien laskennan osalta on vain 5. Miltä osin hankealueen/siirtoreittien yksittäisiä osia on jätetty selvityksestä pois ja millä perustein? Päiväpetolintuselvityksestä kerrotaan, että se suoritetaan 5 maastopäivänä. Maastopäivien määrä tuntuu vähäiseltä viralliseen ohjeistukseenkin verrattuna. Muuttolinnuston seurannasta todetaan YVA-ohjelmassa:” Muutonseuranta ajoitetaan niin, että alueen ylittävä muuttolinnusto saadaan katettua mahdollisimman laajasti, erityisesti tuulivoimalle alttiit suuret lajit. Myös alueella ja sen läheisessä ympäristössä levähtävää linnustoa seurataan muutontarkkailupäivinä, mikäli ympäristöstä löytyy sopivia kohteita. Ajoittuminen 20.3.-20.5.2025 (kevät) ja 1.8.2025 –15.10.2025 (syksy).” Sekä keväällä että syksyllä 2025 on tarkoitus seurata muuttoa molempina ajankohtina 10 päivää. Tämä alittaa selkeästi virallisen ohjeistuksen. Kevätmuuton seuranta tulee aloittaa jo helmi-maaliskuun vaihteesta, aikaisemminkin riippuen säästä. Tällöin saadaan mukaan muun muassa aikaisten kotkien muuttoa. Syysmuutonseurantaa on tehtävä marraskuussakin ja jatkettava siihen asti, kun laulujoutsenten muutto on loppunut. Toisinaan joutsenten muutto loppuu vasta vuoden vaihteen tuntumassa. Yömuuton seurantaa ei tapahtune. Kurjen (DR) syksyinen muuttoreitti hipoo hankealueen itäreunaa. Kevätmuuttoreitti on 13 km hankealueelta länteen. Sopivien tuulten vallitessa kurkien sekä keväinen että syksyinen muutto voi kohdistua runsaana hankealueen yli. Maakotkan seurantaa tehdään 19 maastopäivänä. Tämä ilmeisesti täyttänee metsähallituksen ohjeistuksen seurannan vähimmäiskestosta sekä riittävyydestä mallinnusten tekoon. Tarpeen mukaan seurannan määrää on lisättävä. Seuranta ajoittuu helmi-lokakuulle. Seurantaa tulee tehdä myös talvikaudella. Loppujen lopuksi tämän lajin kohdalta ei yhden vuoden seuranta anna välttämättä lähellekään luotettavaa kuvaa. Esimerkiksi pesimisen vaihtelu ja ravintoeläinten kannan muuttuminen alueittain vuosien välillä vaikuttavat lentoreitteihin ja saalistusalueisiin. Mahdolliset vaihtopesät tulee kartoittaa. Tuulivoima ja lajikohtaisia arviointeja Maakotka (VU, DR, Pirkanmaan vastuulaji) Selvitysten tulosten tulkinnassa ja vaikutusten haitta-arvioinnissa on otettava huomioon alla olevia maakotkaa koskevia seikkoja. Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan Pirkanmaalla, jossa kulkee maakotkien eteläinen raja, tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet maakunnassa.. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti. Maakotkan tarkkailua on tehtävä myös talvikaudella. Selvitys ja tarkkailu törmäysmallinnuksineen on suoritettava Metsähallituksen hyvän käytännön ohjeiden mukaisesti. Hankealueelta lajin pesäpaikalle tulee olla ainakin 5-6 kilometriä. Nuorilla maakotkilla on kasvanut riski törmäyksiin. Pesäpaikka ja vaihtoehtoiset pesäpaikat on selvitettävä. On lisäksi otettava huomioon, että tuulivoimala-alue ei vaikuta potentiaalisten reviiripaikkojen ja saalistusalueiden muuttumiseen merkityksettömiksi lajille. Maakotka on Pirkanmaan vastuulaji, koska maakotkan pesimäalueen eteläraja kulkee Pirkanmaalla. Maakotka on lisäksi erityisesti suojeltu vaarantunut laji. Maakotkan elinolosuhteet on näin ollen turvattava Pirkanmaalla tarkoin. Maakotkaparin pesintä ei myöskään ole menestynyttä vuosittain – voi olla välissä useitakin epäonnistuneita pesintöjä. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon, kun YVA-selostuksessa analysoidaan tehtyjen selvitysten nojalla Horhalanperän tuulivoimahankkeen vaikutuksia maakotkaan. Kun tuulivoimalahankkeen haittavaikutuksia arvioidaan, on noudatettava varovaisuusperiaatetta, jossa otetaan huomioon myös lajin käyttämän saalistusalueen mahdolliset muutokset ravintotilanteen mukaan. Lähtökohtana tulee olla lajin olemassaolon turvaaminen alueella tulevaisuudessakin. Maakotka on paikkauskollinen laji, jolle sopivia reviirialueita on niukasti Pirkanmaalla. https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/49590 Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on noin 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille. Metsäkanalinnut ja pöllöt Tuulivoimaloiden sijoittamisen vuoksi on erittäin tärkeää saada selvitetyksi kanalintujen soidinpaikkojen ja reviirien sijainti. Kanalinnut ovat arkoja monille tuulivoiman haittavaikutuksille. Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä. Tutkimuksen mukaan myös pöllöt ovat herkkiä tuulivoimaloille. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570 Tämän koostetutkimuksen tulokset tulee ottaa huomioon, kun selvitysten perusteella arvioidaan Horhalanperän hankkeen haitallisia vaikutuksia. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava, koska tuulivoimaloiden häiriövaikutus joidenkin arvokkaiden lajien kohdalla voi olla jopa 5 kilometriä. Entistä enemmän tulee painottaa tuulivoimaloiden häirintävaikutusta linnustoon ja muuhun eläimistöön. Samoin elinympäristömuutos on tärkeä ottaa huomioon – varsinkin, kun monien arvokkaiden lajien vaatimaa elinympäristöä on niukasti jäljellä. Törmäysriskiäkään ei saa sivuuttaa, mutta kaikki tuulivoimaloiden haitat ja riskit on otettava riittävästi käsittelyyn hankkeiden kohdalla. Sähkönsiirtoreitit Sähkönsiirtoreittien linnusto ja muu eläimistö on tutkittava kyllin etäältä reittien vierestä. Selvitys on tehtävä myös kattavasti. On arvioitava muun muassa linnustolle koituva vaara ja vaaran torjuntakeinot. Sähkönsiirtoreittien kohdalla on pyrittävä mahdollisimman lyhyeen ja kapeaan linjaan. Linjakäytävästä muodostuu varsin leveä, jos useiden yhtiöiden johtoja laitetaan vierekkäin. Lopuksi Metsähallituksen lähtökohtainen aluerajaus Horhalanperän tuulivoimahankkeen selvityksille on aivan liian laaja. Hankealue on nyt huomattavasti Pirkanmaan maakuntakaavan tuulivoima-alueiden rajausten vastainen muodostaen uhan maakuntakaavan tavoitteelle metsäpeuran suojelemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Hankkeen toteutuminen alkuperäisessä laajuudessaan synnyttää suuria riskejä useille tuulivoimaloille herkille lintulajeille. Hanke pirstoo haitallisesti luontoaluetta, joka on suosittua retkeily- ja virkistysaluetta. Lähtökohdaksi Horhalanperän tuulivoimahankkeen rajaukselle tulee olla maakuntakaavassa oleva rajaus. Maakuntakaavassa tuulivoima-alue on rajattu Lielahti-Parkano-radan länsipuolelle. Näin on mahdollista turvata Seitsemisen ja sen välittömän lähialueen luonto- ja virkistysarvoja. Vaihtoehdoista VE1 tulee hylätä ehdottomasti. VE 2 vaihtoehto voisi olla selvityksen kohteena YVA-menettelyssä. Tällöinkin on otettava huomioon, että Horhalanperän viereen on vireillä Luikesnevan-Susinevan tuulivoimahanke (tämäkin poikkeaa maakuntakaavasta). Tevaniemen tuulivoima-aluekin on lähituntumassa. Alueelle on tulossa, jos kaikki suunnitelmat toteutuvat maksimissaan, tuulivoimakeskittymä. Tuulivoimaloita olisi yhteensä suurimpien vaihtoehtojen mukaisesti 66. Tästäkin näkökulmasta katsottuna on erikoista, että Horhalanperän hankkeessa Seitsemisen vieressä on yhdeksi tarkasteltavista vaihtoehdoista otettu mukaan 24 tuulivoimalan hanke, joka on selkeästi Pirkanmaan maakuntakaavan rajausten vastainen. Horhalanperän osalta on myös Vaihtoehto VE0 otettava vakavasti harkintaan. Tuulivoimalahankkeiden yhteisvaikutukset tulee arvioida riittäviin selvityksiin nojautuen tarkasti. Kun Horhalanperästä vedetään 40 km säde, YVA-.ohjelman mukaan tuulivoimaloita voi nousta yli 210. Yhteisvaikutuksia on tarkasteltava koko tällä alueella. Tuollainen määrä tuulivoimaloita synnyttää alueiden ja biotooppien olennaista pirstomista voimaloiden ja niihin liittyvien rakennelmien, huoltoteiden sekä sähkölinjojen rakentamisen vuoksi. Usein juuri tuulivoimaloille herkkien tai muutoin kannaltaan vähenevien lajien biotoopit heikentyvät merkittävästi. Linnustoselvityksissä on puutteellisuuksia, ja ne eivät ole riittäviä antamaan yhden vuoden aikana tehtyinä luotettavaa kuvaa alueen linnustosta. Tarkastelussa on arvioitava myös melun ja välkkeen vaikutus linnuille ja muille eläimille. Monen lajin kohdalla melun ja välkkeen todelliset vaikutukset ovat vielä huonosti tunnettuja, mutta usean lajin osalta huomattavia haittavaikutuksia on todettu. Tuulivoimaloiden yövalaistuksellakin voi olla merkittävää kielteistä vaikutusta muun muassa linnuille Melu, välke ja valaistus haittaavat tietenkin hankealueella, mutta haitta kohdistuu myös Seitsemisen Natura-, FINIBA- ja MAALI-alueille, jotka sijaitsevat laajimman hankealuerajauksen vieressä. CR= äärimmäisen uhanalainen EN= erittäin uhanalainen VU= vaarantunut NT= silmälläpidettävä DR= direktiivilaji KV= Suomen kansainvälinen vastuulaji Tampereella 10.9.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

MIELIPIDE Pirkkalan ympäristöyhdistys ry Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Kehätien eteläpuolen osayleiskaava 1005 Pirkkalan ympäristöyhdistys ry ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry kiittävät mahdollisuudesta lausua mielipiteensä kehätien eteläpuolen osayleiskaavasta. Kaavassa kehitetään Pirkkalan liikennejärjestelmää, asuin- ja yrityselämän alueita laajalla alueella. Esitämme huomautuksen kaavan lähtökohdista ja kaavan laadinnasta sekä erikseen jokaisesta osa-alueesta. Kehätien eteläpuoleinen alue on paitsi Pirkkalan kannalta myös seudullisesti ja maakunnallisesti tärkeä alue luonnon monimuotoisuuden kannalta viher- ja metsäekologsine verkostoineen sekä kulttuurihistorian arvoalueineen. Samalla alue toimii laajan väestön tärkeänä virkistysalueena. 1. Kaavan lähtökohtien ja perustelun vinoutuma Kaavan lähtökohdissa ei ole huomioitu tasapuolisesti elinkeinoelämän, luonnon, kulttuuristen ja sosiaalisten näkökulmien tarpeita. Elinkeinoelämän tarpeet ja kunnan kasvutavoitteet ovat määränneet kaavan lähtökohtia, ja luontoarvot ovat jääneet näiden varjoon. Kaavaselostuksessa todetaan että “tavoitteena on turvata laajempien virkistysalueiden saavutettavuus sekä alueen merkittävät luontoarvot. Huomioida suunnittelussa luonnon monimuotoisuus erityisesti maaseutuluonnon monimuotoisuuskohteet (peltokosteikot, laidunnus, viherkesannot, niityt jne.) sekä kunnan ympäristötavoitteet.” Tosiasiassa kaava kuitenkin merkittävästi pienentää nykyisiä virkistysalueita eikä suinkaan lisää tai helpota niiden saavutettavuutta. Luonnon monimuotoisuus tulee kaavan myötä heikkenemään huomattavasti. 2. Poikkeama maakuntakaavasta Kaavassa on merkittäviä poikkeamia maakuntakaavasta, erityisesti Sankilan ja Vanhan kirkon alueilla. Rakentaminen on osoitettu laajasti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille, mikä vaarantaa maisema-arvojen säilymisen. Nykyisessä rantojen käytön osayleiskaavassa vanhan kirkon seudun pellot ovat merkitty MT/S (maatalousalue, jolla maisema ja ympäristöarvoja). Kirkon lähipelto ja Kuikanluhta on arvokasta perinnemaisemaa. Sankilan tilan lähipellot ovat merkinnällä AK (Arvokas kulttuurimaisema). Alueella myös vanhoja historiallisia kohteita, kiviröykkiöitä ym. ainakin koulun kentän länsipellolla. Alueella myös vanhoja historiallisia kohteita, kiviröykkiöitä ym. Katajiston peltoalueella on yksi historiallisen ajan kylätontti ja viisi kivikautista asuinpaikkaa, Sankilan koulun viereisellä pellolla sekä 1 Valkilan Sikoluhdan alueella on molemmissa yksi kivikautinen asuinpaikka. (Lähteet: Pirkanmaan kiinteät muinaisjännökset, Pirkanmaan liitto, 1996. Pirkanmaan historiallisen ajan muinaisjäännösten maastoinventointi, Timo Jussila, 2002) Sankilan ja Vanhan kirkon luona kaavassa on merkittävä poikkeama maakuntakaavasta, sillä asuinrakentamista on osoitettu valtakunnallisiksi valituille, maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille Anian rantantien pohjoispuolisille alueille. Aluetta koskeva maakuntakaavan suunnittelumääräys kuuluu seuraavasti: “Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Avointen maisematilojen säilymiseen ja uusien rakennuspaikkojen sijaintiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maisema-alueiden kanssa päällekkäiset maakunnallisesti arvokkaat kulttuurimaisemat on esitetty kaavaselostuksen liitekartalla ”Kulttuurimaisemat” Poikkeama maakuntakaavasta on osayleiskaavassa merkittävä eikä tämän mittakaavan aluevarausta voida pitää sellaisena, jossa maisema-ja kulttuuriarvoja voi suunnittelulla tai rakentamisen ohjeilla riittävästi suojata. Yhdessä puutteellisten luontoselvitysten kanssa näin suuri poikkeama maakuntakaavasta vaarantaa kaavan lainmukaisuuden. 3. Merkittävät epävarmuustekijät kaavan taustalla Kaava perustuu vanhentuneeseen maakuntakaavaan ja epävarmaan VT-3 oikaisulinjaukseen. Pirkkalan kunta on itse lausunut maakuntakaavan päivityksen tarpeesta ekologisten tavoitteiden vuoksi. Kaava (1005) perustuu 2017 hyväksyttyyn maakuntakaavaan, jossa on mukana myös valtatie 3:n suunnitteilla oleva oikaisulinjaus. Tästä syystä luontoarvoiltaan ja virkistyskäytöltään keskeisen metsäalueen tulevaisuus on alistettu noudattamaan epävarman moottoritieoikaisun ja siihen perustuvan maankäytön tarpeita. Pirkkalan luonnon ja asukkaiden kannalta tämä on kestämätön tilanne. Kaavaluonnos ei huomioi Puskiaisten oikaisun jo tiedettyä vaikutusta: se tulee lisäämään autoliikennettä ja pahentaa ruuhkia Pirkkalan ja Nokian välillä. Tämä on todettu niin yva:ssa kuin Väyläviraston aiemmassa selvityksessäkin ( https://urn.fi /URN:ISBN:978-952-317-688-1 , s. 39). Pirkkala on lausunut (29.4.2024) maakuntakaavan päivityksen tarpeesta seuraavan: ” Luontokadon ehkäisyn tulisi olla yksi keskeisistä maakuntakaavaratkaisuihin vaikuttavista tekijöistä. Mikäli elonkirjoon vaikuttavia tekijöitä arvioidaan pelkästään nykyisten maakuntakaavaratkaisujen pohjalta, kuten nyt vaihemaakuntakaavan tekemisen yhteydessä on tehty, on hyvin vaikeaa riittävällä tavalla arvioida alueidenkäytöllisiä edellytyksiä esimerkiksi riittävän laajojen ja yhtenäisten luontoarvokokonaisuuksien muodostamiselle.” Lausunto jatkuu: ”Toiveena olisi kokonaisvaltainen maakuntakaavan päivitys, jonka laadinnan lähtökohta tulisi olla kestävästi kasvava Pirkanmaa. Nykyisen maakuntakaavan konkreettiset määräykset eivät ohjaa riittävän vahvasti kestävän yhdyskuntarakenteen muodostumiseen kaupunkiseudulla. ” Pirkkalan kunnanhallituksen hyväksymä lausunto on aiheellinen, sillä nykyinen maakuntakaava on laadittu aikana, jolloin ei vielä ollut nykyistä tutkimustietoa Suomen metsien hiilinielujen romahtamisesta. Myös lajikadosta on saatu uutta tietoa maakuntakaavan hyväksymisen jälkeen. Kunnan on oltava johdonmukainen ja toimittava oman lausuntonsa mukaisesti. Vuonna 2017 hyväksytty ja 2018 voimaan tullut uudistus Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin tähtäsi siihen, että se antaa kunnille uudenlaisen vastuun ja vallan omassa kaavoituksessaan tavoitella 2 valtakunnallista ohjetta. Kunnalla on erityinen vastuu omassa kaavoituksessaan suunnata kohti VAT-tavoitteita, koska vanhentunut maakuntakaava ei noudata VAT:in periaatteita. Vanhentuneen tiedon varaan laaditun maakuntakaavan noudattaminen sotii valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita vastaan (VAT). VAT muotoilee tavoitteiden taustaa seuraavasti: Merkittävä osa luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeistä luonnonarvoista samoin kuin arvokkaista yhtenäisistä luonnonalueista sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja sitä koskevien kansainvälisten velvoitteiden kannalta on tärkeää, että luonnonarvot ja niiden kannalta tärkeät alueet ja ekologiset yhteydet otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelussa eikä niitä pirstota tarpeettomasti muulla alueidenkäytöllä. Ekologisten yhteyksien merkitys on tärkeä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, koska ne mahdollistavat lajiston siirtymisen uusille elinalueille ilmaston lämmetessä. Kaupungistuminen, luonto- ja kulttuurimatkailun kasvu, ihmisten vapaa-ajan lisääntyminen sekä luontoliikunnan tärkeä merkitys kansanterveydelle lisäävät virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden tarvetta. Tämän vuoksi alueidenkäytössä on tarpeen kiinnittää huomiota laadultaan ja tavoitettavuudeltaan hyvien virkistysalueiden riittävyyteen ja virkistysyhteyksien jatkuvuuteen. Voimassa oleva maakuntakaava ei perustu ajanmukaiseen ajatteluun, vaan siinä keskeinen luontoalue on alistettu elinkeinoelämän ja autoilun tarpeiden mukaiselle maankäytölle luonnon kustannuksella. Kaava ei myöskään ohjaa vähähiiliseen ja tiiviiseen kaupunkirakenteeseen, jossa maankäyttöä suunnattaisiin jo rakennettuun ympäristöön metsien sijaan. 4. Puutteelliset luontoselvitykset Kaava ei perustu riittäviin luonto-, linnusto-, nisäkäs-, lepakkoselvityksiin eikä ilmastovaikutusten arviointiin, mikä vaarantaa kaavan lainmukaisuuden ja osallisten vaikutusmahdollisuudet. ⮚ Linnustoselvitys uusitaan ja täydennetään ajantasaisilla havainnoilla. ⮚ Nisäkkäistä ja lepakoista tehdään erilliset selvitykset. ⮚ Perhoset, sudenkorennot ja pienvedet kartoitetaan koko kaava-alueelta. ⮚ Ilmastovaikutusten arviointi tehdään Pirkkalan strategian mukaisesti. ⮚ Luontovaikutusten arviointi tehdään selvitysten pohjalta. “ Kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.” (MRL 9 §) Kehätien eteläpuolen osayleiskaavaa varten tehdyt selvitykset ovat luontoarvojen ja luontovaikutusten osalta perustavanlaatuisesti puutteellisia. Nähtävillä on selvitykset vain muutamien EU-direktiivilajien osalta sekä linnustoselvitys, jossa on erittäin merkittäviä puutteita. Yksittäisten lajien selvitykset eivät riitä, etenkään kuin kaavan alue on laaja ja kattaa monipuolisesti vaihtelevia luonnonympäristöjä ja kaavan vaikutus luontoon tulee olemaan olennainen ja monin paikoin peruuttamaton. 3 Kaava ei perustu kaavan vaikutukset arvioivaan suunnitteluun, koska nykytilanne luonnonolojen osalta on jäänyt kartoittamatta. Näin ollen myöskään vaikutuksia ei voida pätevästi arvioida. Osallisilla ei ole mahdollisuutta lausua mielipidettään kaavan vaikutuksista, koska riittäviä selvityksiä ja arviointeja ei ole nähtävillä. Menettely on ristiriidassa MRL 62 §:n kanssa: "Kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta." Pirkkalan ympäristöyhdistys esittää, että kaava palautetaan valmisteluun, jotta riittävät selvitykset saadaan kaavan laadinnan pohjaksi. Tämä mahdollistaa vaikutusten todenmukaisen arvioinnin sekä turvaa osallisille mahdollisuuden vaikuttaa kaavaprosessiin riittävän tiedon pohjalta. Koko kaava-alueelta tarvitaan kattava luontoselvitys, jossa tehdään esiselvityksen ja aineistokartoituksen lisäksi myös maastokatselmus. Luontotyypit ja etenkin erityisen arvokkaat ja uhanalaiset luontotyypit täytyy löytää ja dokumentoida, samoin uhanalaiset ja suojeltavat lajit. Kokonaisvaltaisen luontoselvityksen yhteydessä on arvioitava, mi ltä alueelta tarvitaan tarkempaa luontoselvitystä tai tietyn lajin kartoitusta. a. Putkilokasvit, sammalet ja jäkälät Kaavoitusalueelle pitää tehdä kasvikartoitus. Esim. Sikojoen alueen kasviselvityksestä on jo pitkä aika. 2012 mainituista kasveista pitäisi selvittää mm. tuolloin mainitut uhanlaiset ja harvinaiset isovesirikko (NT) ja vankkasara (NT). Myös potentiaaliset lietetatarkosteikot (EN, IV) pitäisi selvittää. Virtaavien vesien potentiaaliset kivilouhikot pitää tarkistaa hajuheinän (NT,IV) vuoksi. Kalliopahdoilta ja soilta voi löytyä uhanalaisia sammal- ja jäkälälajeja. Rahkasammaleet ja poronjäkälät ovat EU:n luontodirektiivin liitteessä V. b. Linnusto Kaava-alueen linnustoa tulee selvittää nykyistä huomattavasti kattavammin. Vuonna 2021 tehty selvitys perustuu suurelta osin Tiira.fi -sivuston havaintoihin, joita ei ole kaava-alueelta mitenkään kattavasti, vaan ne ovat painottuneet huomattavalta osin Korteniityn – Pappilanniemen – Pihlajaniemen – Sikojoen lintutornin alueelle. Näin ollen varsinkin metsälajien osalta tulisi tehdä tarkempaa kartoitusta. Vuoden 2021 selvityksessä suositellaan, että arvokkaiksi lintualueiksi tunnistetuilla Pehkusuon – Iso Naistenjärven alueella sekä Koivistonjärven – Leppäperkiön alueella linnustosta tehtäisiin vielä erillinen selvitys. Kurikkakallion osalta selvitys puuttuu ja siksi ehkä metsokin (EU:n lintudirektiivin laji) selvityksen lajistosta. Samoin puuttuu Hongistonvuori, jossa esiintyy pyy (EN) ja hiirihaukka (VU). Koska selvityksestä on jo noin 4 vuotta aikaa, siinä painottuneen Tiira.fi -sivuston aineistokin on jo tänä aikana muuttunut, kun tietokantaan on tullut uusia havaintoja alueelta. Esimerkiksi erittäin 4 uhanalaisesta hömötiaisesta oli selvityksen aikaan Iso-Naistenjärven alueelta vain yksi havainto, kun nykyisellään lajista on selvityksen jälkeisenä aikana (1.1.2022-30.6.2025) alueelta tullut jo yhteensä 17 hömötiaishavaintoa. Sankilan tilan ja peltojen alueella on tarve tehdä linnustoselvitys. Alueella havaitaan ja pesii säännöllisesti monia uhanalaisia lajeja, mm tervapääsky (EN), räystäspääsky (EN), haarapääsky (VU), pensastasku (VU), muuttoaikoina sinisuohaukka (VU) ja punavarpunen (NT). Peltoalueista huonosti tai ei juurikaan tutkittu on myös Toosi- Katajalan viljapeltoalue. Siellä on viime vuosina havaittu muuttoaikoina ruokailemassa mm. metsähanhi (EN), tundrahanhi ja valkoposkihanhi (EN) sekä pulmunen (CR). Myöskään Sionkylä- Hanhonojan pelto- ja niittyaluetta suopöllöineen ja ruisrääkkineen (EU:n lintudirektiivi) ei ole juurikaan huomioitu. Lampiviklon (EN) levähdys- ja yöpymishavainto paikalla on jäänyt pois. Korteniityn ja Virosmäen peltoalueilla ei ole noteerattu isoja muutonaikaisia lintuparvia, mm 200-300 parvea pulmusia (CR), tuhansia järripeippoja, kymmenittäin kiuruja ja keltavästäräkkejä. Pelloilla on muutamana viime vuonna havaittu muuttavana saalistamassa muuttohaukka (VU) ja arosuohaukka (EN). Kunnolliseen lintuselvitykseen kuuluvat myös sekä kevät- että syysmuuton aikaiset seurannat ja laskennat. Vanhan kirkon seudulla Anian rantatien varren peltojen ja Korteniityn kosteikon osalta ei luonnollisestikaan ole huomioitu pari vuotta sitten tapahtunutta viljelymuodon muutosta, kun viljanviljelystä vaihdettiin heinänviljelyyn. Tämä toi pelloille ja kosteikon reunoille heinää laiduntavat metsähanhet (EN). Se toi Korteniitylle uutena lajina mm. pikku-uikun (CR) ja heinäkurpan (CR). Tämä pitäisi huomioida paitsi muuttuvassa lajistossa myös kosteikon hoitosuunnitelmassa, ettei haitallista umpeutumista tapahtuisi. Linnustoselvitykseen kuuluu helmikuussa pöllöjen soidinkuuntelu, metson hakomispaikkojen ja tikkojen havainnointi. Keväällä arvioidaan muuttoa vähintään kerran viikossa maaliskuun lopulta aina alkukesän yölaulajakauteen asti, kuunnellaan kanalintu- ja haukkasoitimia, lasketaan kosteikoilta kahlaajia ja vesistöistä vesilintuja. Toukokuusta elokuulle etsitään ja seurataan pesintöjä ja syysmuuton seuranta alkaa kesän vanhoista kahlaajista ja päättyy joulukuun alun koskikarapuroille. Päivitetyn selvityksen lisäksi on arvioitava kaavan vaikutukset. Kaavaehdotukset toteutuessaan merkitsisivät suurta heikennystä nykytilaan elintilan vähentyessä. Rakennusinfran vaikutusten arvioinnit lintujen pesimä-, kevät- ja syysmuutonaikaisiin levähdys- ja ruokailualueisiin ja sitä kautta lajeihin ja niiden välisiin suhteisiin puuttuvat kokonaan. Kaavan alueella elää, lepää ja ruokailee useita uhanalaisia (CR, EN, VU, NT ja AU=alueellisesti uhanalainen) sekä EU:n lintudirektiivi 1:n lintulajeja. On arvioitava, säilyykö niiden suotuisan suojelun taso. On huomioitava myös se, että direktiivin velvoite koskee myös säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja. On pystyttävä arvioimaan: 1. kuinka paljon peltolinnut menettävät suoranaista elinalaansa ja paljonko niitä katoaa? 2. mitä vaikutusta on ekologisten yhteyksien katkeamisilla eri esiintymispaikkojen välillä? 3. mitä vaikutusta on rakennusalueilla viereisiin säästettyihin kosteikkoihin. Paljonko kuluminen ja häirintä lisääntyvät säästettävillä kohteilla? 5 c. Nisäkkäät Nisäkkäistä on kartoitettu vain liito-orava (VU, luontodirektiivi IV). Liito-oravan osalta on jäänyt selvittämättä potentiaalinen ja varsin laaja metsäalue, Hongistonvuori, joka ulottuu lentokentäntieltä kääntyvästä Suojasentiestä aina kaavoitusalueen rajalle voimalinjalle asti (jatkuen siitä vielä Tarrunmäen arvokkaan vanhan metsän alueen yli Sikojärvelle asti). Siellä on havaittu myös ilveksen ja näädän jälkiä. Selvitys tarvitaan, ja alueen ja sen ympäristön käyttöä ja mm. virkistysreitin linjausta tulee tarkastella selvitystulosten valossa. Luontoselvitykseen olisi hyvä saada kannanarviot myös muista kaavoitusalueilla havaituista nisäkkäistä, ainakin luontodirektiivin II, IV ja V) osalta. Näitä lajeja ovat ainakin ilves (IV), metsäjänis (V), näätä (V), pohjanlepakko (IV) ja vesisiippa (IV). Lintujen kohdalla mainittu suotuisan suojelutason ylläpidon vaatimus koskee myös luontodirektiivin nisäkkäitä (IV). Kaikki Suomessa tavattavat lepakot ovat ns. tiukasti suojeltavia lajeja (luontodirektiivi IVa), joiden lisääntymis- ja levähdysalueiden hävittäminen ja heikentäminen ovat kiellettyjä. Alueella tiedetään esiintyvän ainakin pohjanlepakoita ja viiksisiippoja. Muidenkin lepakkolajien esiintymien tulee selvittää. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei luonnonsuojelulain 78 § mukaan saa hävittää eikä heikentää. Osayleiskaavaa varten on tehtävä laadukas ja asiantunteva lepakkokartoitus käyttäen asianmukaisia ultraäänidetektoreita. d. Pienvedet, perhoset ja sudenkorennot Pienvesiselvitys on tehtävä koko kaava-alueelta. Vesilain 2 luvun 11 § mukaisten suojeltujen pienvesien (lähteet, norot ja alle 7 ha lammet) luonnontilaa ei saa vaarantaa, siksi niiden kartoittaminen on ehdoton kaavan valmisteluun kuuluva selvitys. Selvitys puuttuu ja se tulee tehdä näin laajassa kaavahankkeessa. Etenkin perinneympäristöjen (Sankilan ja Vanhankirkon alue sekä Kuikanluhdan lähialueet) luonnonolot on kartoitettava ja arvioitava mm. perhosselvityksen ja hyönteisselvityksen tarve. Sudenkorennoista on tehty selvitys koskien lampikorentoja Vähälammin kosteikkoalueella (Laamanen, 2022). On mahdollista, että ainakin em. selvityksessä mainittuja lummelampikorentoja (EU:n luontodirektiivi IV) ja täplälampikorento (IV) löytyy muualtakin kaava-alueelta. Suotuisan suojelutason vaatimus koskee muitakin luontodirektiivin IV-liitteen lajeja. e. Ilmastovaikutusten arviointi Ilmastovaikutusten arviointi on välttämätön jo Pirkkalan oman strategian ja ilmastotiekartan velvoitteiden vuoksi. Kaavan kokonaisvaikutusta on mahdoton arvioida ilman ilmastovaikutusten arviota ja siihen liittyviä haitallisten vaikutusten välttämis- ja minimointitoimenpiteitä. f. Luontovaikutusten arviointi Edellä esitettyjen lajistoselvitysten jälkeen on tehtävä koko oasyleiskaavan luontovaikutusten arviointi. Kaavaluonnoksesta puuttuu kattavien luontoselvitysten perusteella tehty luontovaikutusten arviointi kokonaan. 6 5. Kaavan osa-alueet joista lausumme erikseen: 5.1. Viheryhteydet ja metsäekologinen verkosto ja niiden yhteensovittaminen virkistysreittien kanssa ● Ohjeellinen ekologinen yhteys tulee olla vähintään 250-300 metriä latvapeitteistä puustoista, jotta yhteys kehän ulko- ja sisäpuolen välillä olisi toimiva ● Puskurivyöhykkeet arvokkaille luontoalueille tulee olla riittävät. ● Ekologisten yhteyksien leveys – ja virkistysalueen yhteensovittamisen ongelma: Pappila, Sikojoki – Virkistysreitti tulisi kulkea viheryhteyden ulkopuolella. 5.2. Korteniityn kosteikko ● Korteniityn lintukosteikko on arvokas kevätmuuton levähdyskohde useille kaahlaajille. Alue olisi hyvä pitää avoimena ja sitä varten alueelle tulee tehdä hoito-ohjelma. ● 100 m suojavyöhyke ● Ehdotamme alueen ostamista kunnalle ja rauhoittamista pysyvästi luonnonsuojelualueeksi, ● AP alueen halki tarvitaan merkitty kulkureitti lintuharrastajien ohjaamiseksi. ● Suojavyöhyke korteniitylle (mahdolliselle lintulavalle kivien kohdalle), ettei linnustoa häiritä. ● Ekologinen yhteys Sikojoelle mahdollistettava. Nyt yhteys menee Anian rantatien toiselta puolelta, mutta OYK AP-1 katkaisee sen ja eristää kosteikon. ● ”Kirkkopelto” kirkon ja Kuikanluhdan välillä tulee säilyttää maisemapeltona 5.3 Kynäjalavat ● Pirkkalan kynäjalavat tulee merkitä ja dokumentoida. 5.4. Kuikanluhta ● SL merkintä, Raja V1 alueen sisällä selkeämmäksi ● Virkistysreitti V1 alueelle, eikä rantaan tai suojelualueelle. 5.5. Sikojoki ● Sikojoen suistoalueet ja rantaviiva tulee pitää kasvillisuuden peittämänä, jotta joen rehevöityminen ja umpeenkasvu ehkäistään. Joki olisi hyvä rauhoittaa moottoriveneliikenteeltä ainakin lintujen pesimäaikaan ja r antarakentamista tulee välttää. Ulkoilureittiä ei tarvita paitsi Vähälammin alueella, jossa on syytä ohjata kulku ainoastaan merkityille poluille. 7 ● Rakentaminen vähintään 50 m rannasta ● Linnusto elpyisi lampien lisäksi varsinaisella Sikojoella, jos moottoriveneillä ajo kiellettäisiin ainakin pesimäaikaan. ● Yhteystarve varmistettava: PYY esittää, että tutkitaan mahdollisuutta kytkeä Korteniit t y Sikojoen arvoalueeseen . 5.6. Lastenojanvuori Monimuotoinen luonto Lastenojanvuorella olisi hyvä saada S-merkinnälle, niin kuin se maakuntakaavan ratavarauksen mahdollistamana on mahdollista. 5.6. Iso N aistenjärvi, Pehkusuo ja Kurikkakallio Kaavaselostuksessa todetaan, että Iso-Naistenjärvi ja Pehkusuo ovat luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta erityisen arvokkaita alueita. Näiden halki kulkee seudullinen ekologinen pääväylä, jota ei saa heikentää. Kunnan tekemässä viheralueiden ja vesistöjen virkistyskäyttökyselyssä (2025) kyseiset alueet nousevat yksiselitteisesti kunnan suosituimpien virkistysalueiden kärkeen. Alueella on polkuverkosto sekä talvisin latuverkosto. Nykyinen luontopolku ulottuu Iso Naistenjärveltä Kurikkakalliolle asti, josta on yhteys kaasulinjan reitille. Alueen säilyminen luonnon monimuotoisuuden ja virkistyksen keitaana on kuitenkin kaavaan osoitettujen uusien aluevarausten vuoksi perustavanlaatuisesti uhattuna. Kaavan varaukset ovat täysin ristiriidassa 8 tämän kaavan selostuksessa todettujen luonto- ja virkistysarvojen kanssa. Osittain uhanalaista luontotyyppiä karukkokangasta edustava Kurikkakallio murskattaisiin teollisuusalueeksi. Kaava on myös ristiriidassa maakuntakaavan kanssa, sillä seudullisen ekologisen pääväylän leveyttä on osayleiskaavassa kavennettu verrattuna maakuntakaavaa, sillä osa T2-alueesta on sijoitettu maakuntakaavaan merkityn ekologisen yhteyden päälle. Melu, pöly, tärinä ja muu häiriö ovat vakava uhka ekologisen yhteyden toimivuudelle. Kuntalaismielipidettä virkistysalueen arvosta ei ole huomioitu riittävästi. Kurikkakallion varaaminen teollisuusalueeksi kutistaa käytettävissä olevaa virkistysmetsää samaan aikaan kun väkiluku ja virkistysalueiden tarve kasvaa voimakkaasti. Vaikka Iso Naistenjärven ja Pehkusuon alue onkin merkitty virkistysalueiksi, huomiotta on jätetty lähelle sijoitettujen toimintojen vaikutus virkistysalueiden laatuun ja viihtyisyyteen. Mikäli kaavaan merkityt uudet KMt-alueet ja T1- ja T2-alueet toteutuvat, on Iso Naistenjärven ja Pehkusuon luonnonrauha mennyttä. Melu alueella tulee merkittävästi lisääntymään, sillä nyt melusuojana toimiva puusto poistetaan hallien tieltä. Hallialueet ulottuvat Syrjän metsäautotieltä Iso Naistenjärvelle lähtevän polun tuntumaan. Häiriötä lisää ohitustieltä kantautuvan liikennemelun lisäksi kaupallisten toimintojen ja teollisuuden itsessään tuoma melu. T-1 ja T2-kaavamerkinnät sallivat ympäristöhäiriötä aiheuttavaa toimintaa (melu, tärinä, pöly). Ristiriita on kestämätön. Kunta on VT3-yleissuunnitelman lausunnossa lokakuu 2024 ollut huolissaan virkistysyhteyden säilymisestä ja vaatinut reittien yhteysmerkintää yleissuunnitelmaan. Onkin ristiriitaista, että kunta nyt omassa OYK-suunnitelmassaan on valmis heikentämään reittien viihtyisyyttä, rauhaa ja toimivuutta. Tällä hetkellä siltojen välissä on aina talvisin jäinen ja vähäluminen osuus, jonka pituus tulisi kaavan toteutuessa kaksinkertaistumaan ja latuverkon ylläpito vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Samoin kunta on elonkirjo ja energia- vaihemaakuntakaavan lausunnossaan huhtikuussa 2024 edellyttänyt maakuntakaavan kokonaisvaltaista päivitystä nimenomaan ekologisten seikkojen vuoksi. Tämä OYK ei tue kunnan omaa lausuntoa vaan asettaa ekologian ja luontoarvot sekä virkistyksen alisteisiksi elinkeinoelämälle Pirkkalan ympäristöyhdistys ry esittää, että Kmt-alueet ja T1- ja T2-alueet poistetaan kaavasta. Ainoastaan Jasperintien ja kehätien väliin voi KMt-alueen sijoittaa, mutta sen ja virkistysreitin väliin täytyy saada puustoa suoja-alueeksi. Iso Naistenjärven ja Pehkusuon alueelle on tehtävä uudet kattavat luonto- ja linnustoselvitykset. 5.7. Aurinkoenergia ● Energiantuotantoalue tulee sijoittaa muualle kuin perinnemaisemaan Vanhan kirkon ja hautausmaan lähelle. 9 5.8. Kaava-alue Oikeusvaikutteisen maakuntakaavan vastaisesti ei voine kaavoittaa, mutta Pirkkala voi jättää kiistanalaiset alueet tästä osayleiskaavasta pois. Kyseiset alueet voidaan yleiskaavoittaa myöhemmässä vaiheessa siinä yhteydessä, kun Pirkkala kaavoittaa sähkölinjan ja kunnan etelärajan väliin jäävän alueen. Ehdotamme että yhtenäinen alue Iso-naistenjärven länsi- ja luoteispuolella, joka kattaa mm. VT-3:n oikaisulle varatun alueen sekä Kurikkakallion T-2-alueen ja Jasperintien ja nykyisen kehätien viereiset KMt-alueet jätetään kokonaan pois yleiskaavasta. Nämä alueet liitetään myöhemmin Pirkkalan eteläosan kanssa samaan osayleiskaavaan siinä vaiheessa, kun uusi maakuntakaava on vahvistettu.  Pirkkalassa 11.8.2025 Johanna Raivio Terttu Kellerhoff Johanna Raivio Terttu Kellerhoff Varapuheenjohtaja Taloudenhoitaja Pirkkalan ympäristöyhdistys ry Pirkkalan ympäristöyhdistys ry Tampereella 11.8.2025 Jukka T. Helin Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on antanut Murskemäen tuulivoimahankkeesta mielipiteen 14.12.2023. Mielipiteen mukaan:” Murskemäen tuulivoima-alue sijoittuu kurjen, laulujoutsenen ja merikotkan valtakunnalliselle päämuuttoreitille. Myös hanhia muuttaa alueella nykyisin lukuisasti. Tuulivoima-alueen lähituntumassa on hyvin merkittäviä lintujen levähtämis- ja ruokailualueita. Tuulivoimaloiden korkeus on enintään 300 metriä. Korkeat tuulivoimalat vahvistavat linnustolle koituvia haittoja.” Yhdistys toteaa lisäksi mielipiteensä loppupäätelmissä:” Linnustoselvitykset tulee laatia tämäntyyppisellä linnuille tärkeällä alueella kattavasti ja siten, että niiden luotettavuus voidaan todeta. Murskemäen tuulivoimahankkeen linnustoselvityksissä on kuitenkin siinä määrin puutteellisuuksia, että ne eivät anna riittävän luotettavaa kuvaa hankealueen linnuston käyttäytymisestä, määrästä eivätkä lentoreiteistä. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ei kannata Murskemäen tuulivoimahanketta lintujen tärkeälle päämuuttoreitille ja merkittävien ruokailu- levähtämisalueiden välittömään läheisyyteen – varsinkaan, kun linnustoselvitykset ovat liian puutteelliset. Varovaisuusperiaate, jota tulee entistä enemmän painottaa johtaa osaltaan samaan lopputulokseen.” Vastauksena Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipiteeseen tuli:” Kaavaehdotusvaiheessa tuulivoimaloiden enimmäiskokonaiskorkeus on muuttunut 300 metristä 260 metriin, ja roottorin halkaisija 260 metristä 160 metriin. Selvityksiä on täydennetty huuhkajan ja kaakkurin osalta vuonna 2024. Selvitysten tulokset huomioidaan kaavaehdotuksen vaikutusten arvioinnissa. Muistutuksessa todetaan, että korkeat tuulivoimalat vahvistavat linnustolle koituvia haittoja. Lintujen törmäyksen todennäköisyys pienenee roottorin lapojen pituuden kasvaessa ja kierrosnopeuden laskiessa. Näin ollen Suomeen rakennettavat nykyaikaiset suuret melko hitaasti pyörivät tuulivoimalat ovat lintujen törmäysriskin kannalta lähtökohtaisesti turvallisempia kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa edelleen laajasti käytössä olevat pienikokoisemmat tuulivoimalat” Tuulivoimaloiden määrä on alennettu neljään voimaloiden korkeuden vähentämisen lisäksi. Edelleen osayleiskaavaehdotuksen mukaan voimaloiden paikkoja on myös tarkistettu. Näin on tavoiteltu erilaisten tuulivoimaloista aiheutuvien haittojen lieventämistä. Linnuston kannalta ratkaisu on myönteinen, mutta ei poista voimaloista aiheutuvaa liiallista haittaa ja vaaraa esimerkiksi huuhkajalle, kehrääjälle, kaakkurille, mehiläishaukalle ja kanalinnuille (erityisesti metsolle). Huuhkajan pesä on löydetty hankealueelta vuonna 2024 vajaan kilometrin päästä yhdestä voimalapaikasta. Huuhkaja on erittäin uhanalainen laji, direktiivilaji, Suomen erityisvastuulaji ja Pirkanmaan vastuulaji. Huuhkaja etsii riittävän rauhallisia pesimäpaikkoja. Huuhkaja on erilaisille häiriöille altis laji. Tuulivoimalat aiheuttavat helposti sen, että huuhkaja ei enää pidä reviiriä tuulivoimaloiden läheisyydessä. Huuhkaja on liikkunut koko hankealueella havaintojen mukaan. Etäisyys tuulivoimalasta huuhkajan pesään on aivan liian lyhyt. Huuhkajan pesän löytyminen vahvistaa Murskemäen hankkeen kielteistä vaikutusta linnustoon. Hankealueen läheisyydestä muun muassa Ruhalan peltoaukeilta on vuosien mittaan havaintoja sarvipöllöjen pesinnöistä. Havainnot löytyvät esimerkiksi BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelusta. Tuulivoimalat saattavat synnyttää kehrääjälle merkittäviä haittoja. Tuulivoimaloista aiheutuva ääni karkottaa kehrääjää ja hankaloittaa kehrääjän hyönteispyyntiä. Toisaalta taas tuulivoimalat voivat aiheuttaa tilanteen, jossa tuulivoimalat houkuttelevat hyönteisiä. Hyönteiset voivat myös nousta korkeammalle, ja tämä tilanne altistaa kehrääjän törmäyksille. Kehrääjä on direktiivilaji. Kaakkuri pesi hankealueen välittömässä läheisyydessä Kaakkolammilla vuonna 2023. Hankealueella on myös sijainnut kaakkurin pesimälampi. Kaakkurin lentoreittiselvitys perustuu edelleen aivan liian vähäiseen kartoitukseen ja suuresti olettamuksiin. Kaakkuri karttaa tuulivoima-alueita, ja kaakkureilla on myös suuri törmäysvaara voimalarakenteisiin. Kaakkuri on Pirkanmaalla harvalukuinen laji. Se pesii melko pienissä metsälammissa. Kaakkurien pesimäalueita tulee suojata kaakkuriin kohdistuvilta vaaroilta ja häiriöiltä. Yläisen Talluslammen ympäristössä on havaittu useita arvokkaita lajeja. Tähän arvokkaan elinympäristön läheisyyteen on sijoitettu kaksi tuulivoimalaa – T4 ja T5. Tuulivoimalat saattavat heikentää olennaisesti alueen lajiston elinolosuhteita. T5 muodostaa suuren riskin myös huuhkajan säilymiselle hankealueella pesivänä lajina jatkossakin. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä on mehiläishaukan reviiri. Reviirin tarkka sijainti ja mahdollinen pesä on jäänyt selvittämättä. Mehiläishaukka on erittäin uhanalainen laji, direktiivilaji ja Pirkanmaan vastuulaji. Mehiläishaukka kärsii tuulivoimaloiden tuottamasta häiriöstä. Mehiläishaukalla on myös törmäysriski tuulivoimaloihin. Kanalinnut karttavat tuulivoimala-alueita enemmän tai vähemmän. Erityisesti metso ja tuulivoimalat eivät sovi yhteen. Metso on direktiivilaji ja Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji Metsäkanalintujen häiriintyminen tuulivoimaloista ei rajoitu vain rakentamisaikaan kuten Luke lausunnossaan hyvin toteaa. Tutkimusten mukaan metso ei totu monen vuodenkaan jälkeen tuulivoimaloihin. Usein näissä erilaisissa linnustoselvityksissä ja törmäysmalleissa painotetaan törmäyksiä. Jätetään mainitsematta, että muut häiriötekijät ovat useasti suurempi uhka törmäyksien lisäksi. Tuulivoimalat vievät muun muassa yhtenäistä pinta-alaa pirstoen yhtenäisiä metsäalueita. Tuulivoimaloista johtuva melu haittaa eläimiä ja lintuja. Uusimpien tietojen mukaan tuulivoimaloiden lintuja karkottava vaikutus ei ole suurimmillaan vain muutamia satoja metriä, vaan jopa useita kilometrejä riippuen lajista. Tästä syystä on tärkeää tuulivoimala-alueita perustettaessa kiinnittää vakavaa huomiota elinympäristöjen säilymiseen riittävän laajoina ja yhtenäisinä. Pitää huomioida kunkin lajin erityisvaatimukset. Lajikato on näkyvissä kaikkialla. Tuulivoimalla ei saa edistää luonnon köyhtymistä. Alla linkki Luken kansainväliseen koostejulkaisuun tuulivoimaloiden vaikutuksista eläimistöön: https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Tässä vielä toimen viite tuulivoimaloiden vaikutuksesta lintuihin ja muuhun eläimistöön; Anne Tolvanen, Henri Routavaara, Mika Jokikokko, Parvez Rana. How far are birds, bats and terrestrial mammals displaced from onshore wind power development? - A systematic review. Biological Conservation 288 (2023) 110382. Journal homepage www.elsevier.com/locate /biocon Muutaman sadan metrin etäisyys tuulivoimalasta metson soidinpaikkaan ei ole riittävä, vaikka alue olisi metsäistä. Eikä myöskään voimalan T2 siirtäminen hieman kauemmaksi soidinpaikasta ratkaise kielteisiä vaikutuksia. Keski-Suomen Metsoparlamentin suositusta 200 metrin suojavyöhykkeestä metsänhakkuissa ei voida soveltaa pysyvää haittaa aiheuttavien tuulivoimaloiden kohdalla. Hankealueen välittömään läheisyyteen sijoittuu tärkeä erityisesti lintujen muutonaikainen MAALI-alue, Taipaleenaukea ja Lamminkylä (lähimmillään 1.2 km etäisyydellä). Tuulivoimalat voivat vaikuttaa sen, että linnut eivät enää käytä näitä merkittäviä ruokailu- ja lepäilyalueita, vaan joutuvat etsimään uusia paikkoja. Vaikutus olisi tätä kautta linnustoon kielteinen. Ruhalan alueella on myös muttoaikaan huomattavaa merkitystä lintujen lepäily- ja ruokailualueena. Murskemäkeä koskeva osayleiskaavaehdotus lähtee siitä, että kaava on oikeusvaikutteinen. Tästä syystä myös tehdyiltä selvityksiltä on edellytettävä suurempaa tarkkuutta kuin muussa tapauksessa. Alueidenkäyttölain 5 luvun 39 §;n 2 mom 8 kohdan mukaan yleiskaavalta on vaadittava, että vähennetään ympäristöhaittoja ja sekä vaalitaan rakennettua ympäristöä, maisemaa ja luonnonarvoja. Lain 10a luvussa, joka käsittelee tuulivoimarakentamista, mainitaan (77 b § 1 mom 2 kohta), että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Tehtyjen selvitysten puutteellinen taso (muun muassa linnustoselvitykset) eivät anna riittävää pohjaa arvioida lain sisällön täyttymistä – varsinkaan, kun kysymyksessä on oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on aiemmin tämän hankkeen osalta konkreettisesti lausunut, että linnustoselvitykset on tehty liian puutteellisesti niin määrän kuin aikajaksotuksen kannalta katsottuna. Linnustoselvitykset eivät edelleenkään anna riittävän luotettavaa tietoa alueen linnuston käyttäytymisestä ja tuulivoimalle arkojen lajien reviirien sijainneista. Suunnitellut haittojen lieventämistoimet vaikuttavat jonkin verran myönteiseen suuntaan, mutta eivät poista liiallisia haittoja. Virallisessa ohjeistuksessa mainittuihin linnuston selvitystapoihin ja ajankäyttömääriin asennoidutaan tuulivoimaselvityksissä aivan liian välinpitämättömästi. Tuulivoimalat synnyttävät huuhkajalle, kehrääjälle, kaakkurille, mehiläishaukalle ja metsäkanalinnuille suuren riskin siihen, että lajit eivät selviydy alueella jatkossa. Tuulivoima-alue sijoittuu usean ison lintulajin päämuuttoreitille ( merikotka, laulujoutsen kurki). Merikotka on DR laji. Laulujoutsen DR -laji ja Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. Kurki on puolestaan DR laji. Lisäksi hankealueella on merkittävän kielteinen vaikutus valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeään maisema- ja kulttuuriympäristöön. Murskemäen tuulivoimahanketta ei ole määritetty Pirkanmaan maakuntakaavassakaan. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kannan mukaan tehtyjä selvityksiä on täydennettävä. Lisäksi nykyinen tuulivoimalapaikkojen sijoittelu vaarantaa arvokkaan linnuston säilymistä hankealueella ja hankealueen läheisyydessä merkittävästi. Osayleiskaavaehdotuksen hyväksyminen nykyisessä muodossaan ei ole kannatettavaa. Hankealue on paikkana erittäin huonosti tuulivoimaloille sopiva jo pelkästään maisema- ja kulttuuriarvojen vuoksi. Tampereella 14.7.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Pirkanmaa lintutieteelliselle yhdistykselle saatettiin tietoon Sastamalassa 27.5.2025 tiistaina tapahtunut lokin pesän hävittäminen ja poikasten harjaaminen katolta alas. Silminnäkijän mukaan kerrostalon katolle oli kiivennyt kaksi miestä ilmeisesti hävittämään lokkien pesiä. Toinen miehistä oli saadun tiedon mukaan rakennuksen omistaja. Miehet löysivät lokinpesän, jossa oli ilmeisesti kolme poikasta. Miehet hävittivät pesän, ja pienet lokinpoikaset tiputettiin harjaamalla katolta alas. Tapahtumassa on tehty poliisille tutkintailmoitus. Tutkinta on tarpeen, jotta voidaan selvittää, onko luonnonsuojelulaissa säädetty rikos täyttynyt tai muitakin lakeja rikottu. Lokin pesien hävittäminen ja poikasten tappaminen vaatii poikkeusluvan. Kalalokki, naurulokki, selkälokki, pikkulokki, lapintiira ja kalatiira ovat rauhoitettuja lintulajeja. Poikkeusluvan antaa Varsinais-Suomen Ely-keskus. Harmaalokki ja merilokki eivät ole rauhoitettuja, mutta niitäkin koskee pesimärauha 10.3.-31.7 välisenä aikana. Rauhoittamattomien lajien osalta poikkeusluvan pesän tai poikasten hävittämiseen antaa Riistakeskus. Poikkeuslupia voidaan antaa ainoastaan, mikäli linnut aiheuttavat vakavaa vahinkoa ja ongelmaan ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Poikkeusluvissa mainitaan myös ehdot, joita noudattaen pesän hävittäminen tai poikasten tappaminen voidaan tehdä. Katolta alas harjaaminen ei olisi tapa, jolla poikaset voidaan tappaa. Kun pesän rakentaminen on selkeästi alkanut, pesää ei saa ilman poikkeuslupaa hävittää. Lokkien pesintää paikkoihin, joihin lokkien ei haluta pesivän, voidaan ennaltaehkäistä ennen pesinnän alkua. Esimerkiksi talojen katoille on mahdollista asettaa erilaisia pelättimiä, siimoja tai leijoja. Samoin kattoja voidaan piikittää. Katoilla voidaan käydä säännöllisesti ja useasti ennen pesintöjen alkua. Tällöin lokit huomaavat, että paikka on liian rauhaton ja etsivät paremman pesimispaikan. Katon voi peittää liukkaalla muovipressulla tai käyttää karkotusgeeliä. Kun rakennuksia suunnitellaan, voidaan tässä yhteydessä vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi katot soveltuvat linnuille pesimiseen. Lokit ja muut linnut oppivat yleensä aika nopeasti, että erilaiset karkottimet eivät ole vaarallisia. Näin karkotteiden teho vähenee. On hyvä vaihdella eri menetelmiä pesintöjen ennalta ehkäisemiseen. Lokkien kanssa kaupungeissa ja muuallakin pystyy kyllä elämään, kun ottaa huomioon lokkien olemassaolon. Joissakin tapauksissa lokit tai tiirat pesivät kuitenkin paikoissa, joissa ne aiheuttavat vaaraa ihmisille. Tällöin pesän tai poikasten hävittämiseen tarvitaan viranomaisen myöntämä poikkeuslupa. Toisinaan taas esimerkiksi lokinpoikaset joutuvat vaaraan liikkuessaan osittain lentokyvyttöminä parkkipaikoilla tai muissa vastaavissa paikoissa. Tällöin on mahdollista yrittää siirtää niitä varovaisesti turvallisempaan paikkaan lyhyen matkaa niin, että emot näkevät siirron. On kuitenkin muistettava, että lokkiemot puolustavat poikasiaan ja tekevät hyökkäyksiä poikasia lähestyvää ihmistä kohti. Lokinpoikasia ei ole syytä lähestyä. Jos lokit varoittelevat, poikasia on todennäköisesti lähellä. Tällöin on ennakoitava tilannetta ja kierrettävä paikka, jos suinkin mahdollista. Näin estetään lokkien ja muiden lajien emolintujen hyökkäykset ihmistä kohti. Lokkien tai varisten hyökkäyksiä pesimäaikaan voi ehkäistä nostamalla kädet ylös pään päälle tai käyttämällä sateenvarjoa. Alkaneen lokin tai muun linnun pesinnän hävittäminen edellyttää viranomaiselta saatua poikkeuslupaa. Ennakolta pesinnän estämiseen on ryhdyttävä siis ajoissa. Periaatteena tulee olla, että pesintöjen estäminen tehdään erilaisin tavoin pysyvästi sellaisilla paikoilla, joihin lokkien tai muiden lintujen ei haluta pesivän. Kuitenkaan ei ole mitään syytä estää lintuja pesimästä paikoissa, joista niistä ei ole tuntuvaa haittaa. Linnut kuuluvat kaupunkeihinkin. Yhteiselo lintujen kanssa onnistuu loistavasti, kun ottaa linnut riittävästi huomioon. Lisätietoja: Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys puh: 050 3563231

HANKE YVA-ohjelmassa kuvataan hanketta seuraavasti: Ruohoinenmäki Renewables Oy/Solarwind Finland Oy suunnittelee Kurikkaan Ruohoinenmäen alueelle enintään 10 voimalan tuulivoimahanketta. Hankealue sijaitsee Kurikan kaupungin eteläosassa, Yli-Koskuen kylästä noin 4 km länteen, ja aivan Karvian kunnan sekä Parkanon kaupungin pohjoisrajoilla. Hankealueen koko on 1860 ha. Hankealueen ulkoiselle sähkönsiirrolle suunnitellaan kahta reittivaihtoehtoa. Hankevaihtoehdot VE0: hanketta ei toteuteta. VE1: Alueelle toteutetaan enintään 10 tuulivoimalaa, joiden kokonaiskorkeus on 261 m, yksikköteho enintään 7,2 MW ja kokonaisteho 72 MW. Arvioitavat sähkönsiirtovaihtoehdot SVE1 : Sähkö siirretään 39,6 kilometriä pitkällä 110 kV:n maakaapelilla hankealueelta Kurikan kautta Julmalan muuntoasemalle Seinäjoella. SVEB: Sähkö siirretään 25,8 kilometriä pitkällä 110 kV:n maakaapelilla hankealueelta Kurikan kautta suunnitteilla olevalle Fingridin Vakerinmäen sähköasemalle Parkanossa. Linnustoselvitykset ja vaikutusarvioinnit YVA-ohjelmassa mainituissa linnustoselvityksissä on selviä puutteita. Selvitysten tehokkuutta alennetaan ilmeisistä kustannussyistä. Ruohoinenmäen tuulivoimahanke sijoittuu jo toimivan Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen ja suunnitteilla olevan Mäntykankaan tuulivoimahankkeen viereen. Jos nämä kaikki hankkeet toteutuvat, niiden yhteisvaikutus muun muassa linnustolle tulee olemaan hyvinkin haitallinen. Nämä kolme tuulivoima-aluetta kattavat esimerkiksi maakotkareviirin. Näin ollen linnustoselvitykset on tehtävä huolellisesti ja riittävän perusteellisesti, jotta olisi mahdollista arvioida yhteisvaikutukset tarkasti. Ruohoinenmäen tuulivoimahanke kohdistuu myös arvokkaiden ja vähenevien kosteikkolajien biotooppeihin aiheuttanen häiriötä sekä pirstoen biotooppeja. Yhtenäinen metsäalue menettää merkitystään tuulivoimahankkeen myötä. On tärkeää säilyttää riittävän laajoja yhteneväisiä metsäalueita muun muassa arvokkaan linnuston vuoksi. Ruohoinenmäen hankealueelta 30 km säteelle on tulossa tällä hetkellä tuulivoimaloita yhteensä 205 kappaletta. On selvää, että tällaisen määrän yhteensä sisältävät eri hankealueet ja jo käytössä olevat tuulivoima-alueet merkitsevät metsäalueiden ja muiden alueiden merkittävää ja haitallista pirstoutumista. Samoin linnustolle ja muulle eläimistölle jäävät rauhalliset ja häiriöttömät sekä arvokkaat luontoalueet vähenevät merkittävästi ja haitallisesti. YVA-ohjelmassa todetaan linnustoselvityksistä:”Selvitykset kohdennetaan hankealueelle. Vaikutuksia arvioidaan huomioiden myös lähialueen linnustollisesti merkittävät kohteet. Vaikutus voi olla hyvin laaja ja lajikohtainen. Suurten petolintujen osalta vaikutukset voivat ulottua usean kilometrin säteelle voimaloista. Maakaapelien vaikutuksia linnustoon ei arvioida.” Hankealueella tehtävät linnustoselvitykset on tehtävä riittävän kattavasti. Ei vain liiaksi sidoksissa tuulivoimaloiden sijoituspaikkoihin eikä vain kartasta hyviä lintupaikkoja valitsemalla. Suurten petolintujen ja muidenkin petolintujen kohdalla vaikutukset tulee arvioida varovaisuusperiaatetta noudatten riittävän etäälle. YVA-ohjelmassa kerrotaan, että Natura-arvioon ei ole tarvetta Jäkälä-Isonevan eikä Mustasaarennevan osalta. Tätä perustellaan sillä, että alueet sijoittuvat 4,4 km päähän hankealueesta sekä että alueille ei ole määritetty suojeluperusteisia lajeja. Jos luontotyyppi on sellainen, jolle jokin lintulaji on luonteenomainen ja joka laji edellyttää tämäntyyppistä biotooppia, on laji otettava arvioinnissa huomioon. Asiaa ei voi vain sivuuttaa. Tästä syystä tuulivoimaloiden vaikutusta edellä mainittuihin Natura-alueisiin tulee arvioida konkreettisesti. Samoin Ruohoinenmäen tuulivoimahankkeen vaikutuksia Särkinevan ja Iso-Kivijärven MAALI-alueisiin tulee arvioida. Lisäksi on muistettava, että eri tuulivoimahankkeiden ja toiminnassa jo olevien tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia tulee arvioida ainakin edellä tässä kappaleessa mainittuihin luontokohteisiin. On noudatettava korostettua varovaisuusperiaatetta. Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1 ”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe- simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri- tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen. Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis- piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul- kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa, kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen reviirikartoituksia keväällä ja kesällä Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu- rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään. Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä- Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan” Pesimälinnustoselvitys Pesimälinnustoselvitys tulee tehdä kattavasti eikä vain tuulivoimaloiden lähialueilla tai muutoin kartalta valituilla kohteilla. Pesimälinnustoselvityksen tulee ajoittua siten, että myös varhaiset pesivät lajit kuten tikat tulevat huomioiduksi. Tosin YVA-ohjelmassa todetaan, että metsäkanalintujen laskennan yhteydessä havainnoidaan myös esimerkiksi tikkoja. Vesilintulaskenta tulee tehdä myös turvealueiden mahdollisilla vesialueilla. Tämäntyyppiset alueet ja muutoinkin turvetuotantoalueet ovat monen vesilintulajin ja muun lintulajin suosiossa. Yölaulajalaskenta tulee tehdä vähintään kaksi kertaa Yölaulajia saapuu pitkällä aikavälillä. Pariutuminen vaikuttaa myös yölaulajien lauluaktiivisuuteen. Pisteiden 1 kilometrin välinen etäisyys on liian pitkä. Metsäkanalinnut ja pöllöt Metsäkanalinnut soidinpaikkoineen tulee selvittää useamman kuin yhden kevään ajalta. Vain näin saadaan riittävän luotettavaa tietoa metsäkanalintutilanteesta. Metsäkanalinnut ovat maassamme joutuneet ahdinkoon elinympäristöjen pirstomisen ja muokkaamisen vuoksi. Varsinkin yhtenäisten metsäalueiden tuhoaminen on haitaksi. Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570 Sama selvityssääntö koskee pöllöjä. Vain yhdelle pesimäkaudelle rajautunut selvitys ei välttämättä anna lainkaan riittävän hyvää kuvaa pöllötilanteesta. Pöllöjen soidinaktiivisuus ja pesintäinto vaihtelevat ravintotilanteen mukaan. Lisäksi pöllöt voivat olla hyvinkin oikullisia ääntelyssään. Pisteiden välinen 500 metsin etäisyys vaikuttaa siihen, että kaikkia soidintavia pöllöjä ei välttämättä havaita. Petolinnut YVA-ohjelmassa mainitaan seuraavaa:” Maastotyöt koostuvat kahdesta erillisestä menetelmästä: lentävien petolintujen tarkkailusta avoimissa ympäristöissä sekä maastokäynneistä, joiden aikana keskitytään petolintujen pesien etsimiseen. Lentäviä lintuja tarkkaillaan useassa pisteessä hankealueella ja sen läheisyydessä. Tarkkailun myötä voidaan löytää petolintujen pesimäympäristöjä sekä tunnistaa, kuinka petolinnut hyödyntävät selvitysaluetta saalistukseen tai lentoreittinään. Maastokäynnit kohdistetaan alueille, jotka arvioidaan karttatarkastelun ja aiempien petolintuhavaintojen perusteella mahdollisiksi petolintujen pesimäympäristöiksi. Reviirit tunnistetaan mm. pesä- ja istumapuita ympäröivistä jätöksistä, poikasten ja emojen ääntelystä, poikasten lentoharjoituksista sekä emojen ruoanhakumatkoista. Tunnetut petolintujen pesät tarkistetaan.” Petolintuselvitys jää käytetyn ajan osalta liian vähäiseksi. Käytetty aika 5 päivää (30 h) ei mitenkään riitä kunnolliseen lentoselvittelyyn lentoreitteineen ja sitten huolelliseen pesien/poikasten etsimiseen. Muutonseurannan yhteydessä tehty petolintujen havainnointi ei korvaa puutteita. Suuret petolinnut YVA-ohjelman mukaan ”suuria petolintuja varten tehtävä selvitys toteutetaan maalis-syyskuussa, jonka aikana havainnointia tehdään yhteensä kuutena eri päivänä. Kunakin maastopäivänä havainnointia tehdään seitsemän tunnin ajan kello 8–18 välillä, jolloin petolinnut tyypillisesti saalistavat. Havainnointia ei tehdä sateisina tai muutoin kotkien liikkumisen kannalta säätilaltaan epäedullisina ajankohtina.” Ohjelmassa mainittu aika on 42 h. Tämä aika on riittämätön. Kotkaseurannassa tulee soveltaa ainakin metsähallituksen ohjeita. Lisäksi seurannassa tehdyssä vaikutusarvioinnissa tulee ottaa huomioon yhden jo toiminnassa olevan ja kahden suunnitteilla olevan tuulivoima-alueen kielteinen yhteisvaikutus. Suurten petolintujen kohdalla tulee painottaa korostettua varovaisuusperiaatetta. On turvattava kotkien säilyminen alueen linnustossa tulevaisuudessa. Muuttolinnuston havainnointi Kevätmuutonseurantaan käytettävä aika – 10-päivää- alittaa selkeästi virallisen ohjeistuksen antaman ajan. Metsähanhen ja kurjen päämuuttoreitti keväällä kulkee hyvin läheltä hankealuetta. Lisäksi syysmuutonseurantaan käytettävä aika 10 päivää alittaa virallisen ohjeistuksen. Kevätmuuton seurantaa pitää tehdä aikaisemmin kuin vasta huhtikuussa, jotta saadaan mukaan esimerkiksi laulujoutsenten ja kotkien muutto. Syysmuutonseurantaa on ulotettava marraskuulle asti tai pitemmällekin riippuen laulujoutsen muuton ajoittumisesta. Maakotka Mäntykankaan hankealueen vieressä on jo toiminnassa oleva Jäkäläkangas. Jäkäläkankaan tuulivoimalat sijoittuvat liian lähelle maakotkan ydinreviiriä. Mäntykankaan lisäksi on suunnitteilla tämä nyt käsiteltävänä oleva Ruohoinenmäen hanke. Nämä kolme tuulivoimala-aluetta sijoittuisivat aivan vierekkäin. Lylyharjun tuulivoimahanke ei myöskään ole kovin etäällä. Maakotkan reviirille vaikuttaisivat erityisen haitallisesti näin ollen kolme eri tuulivoima-aluetta, jos kaikki hankkeet toteutuisivat. Tuulivoimahankkeet vähentävät olennaisesti maakotkien saalistusaluetta. Tämä tilanne aiheuttaa sen, että maakotkat joutuisivat tyytymään huomattavasti heikompiin saalistusalueisiin kuin nyt on tilanne. Maakotka on myös rauhaa vaativa laji, joka välttää muun muassa tuulivoima-alueita. Jäkäläkankaan, Ruohoinenmäen ja Mäntykankaan muodostama yhteisvaikutus tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan hyvin haitallinen maakotkan kannalta. Maakotkan katoamista pesivänä lajina alueelta tulee välttää kaikin tavoin. Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan maakotkan etelärajalla tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet alueella. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon, kun tehdään hankealueen kotkaselvityksiä ja vaikutusarviointeja. Yhteisvaikutukset kotkin korostuvat lähekkäin olevien tuulivoimala-alueiden osalta. Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille. Maakotkien lento- ja liikkumisseurantaa pitää tehdä myös talvikaudella. https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/49590 Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys korostaa myös yli maakuntarajojen tapahtuvaa yhteisvaikutusarviointia tuulivoimahankkeissa. Maakuntarajan molemmin puolin on suunnitteilla merkittävä määrä hankkeita, jotka muodostavat tuulivoimakeskittymän toteutuessaan. Tämä vaatii huolellista kunta- ja maakuntarajat ylittävää yhteisvaikutusten arviointia erityisesti maakotkan osalta. Yhteisvaikutukset YVA-ohjelmassa kerrotaan muista toiminnoista ja hankkeista seuraavaa:”Ruohoinenmäen tuulivoimahankkeen eteläpuolella sijaitsee vuonna 2023 toimintansa aloittanut Karvian Jäkäläkankaan tuulipuisto, jossa on viisi voimalaa. Ruohoinenmäen välittömään läheisyyteen suunnitellaan lisäksi parhaillaan muitakin tuulivoimahankkeita, joista lähimpänä on Kurikan ja Parkanon alueella sijaitseva 4–9 voimalan Mäntykankaan hanke. Nämä hankkeet huomioidaan Ruohoinenmäen hankkeesta tehtävissä melu- ja välkemallinnuksissa. Muut hankkeet sijaitsevat niin kaukana, ettei niitä tarvitse huomioida mallinnuksissa Hankealueelta on 30 kilometrin säteellä tiedossa useita suunnitteilla olevia tuulivoimahankkeita. Näistä hankkeista vaikutusarvioinneissa huomioidaan ne hankkeet, jotka ovat olemassa tai hyväksytty YVA-asetuksen (277/2017) 4 §:n mukaisesti. Tällaisiksi hankkeiksi katsotaan hankkeet, joiden osayleiskaava on hyväksytty kunnassa, tai jotka ovat jo toiminnassa YVA-ohjelmasta annetun lausunnon myöntämisen aikaan. Nämä tuulivoimahankkeet ja muut teolliset hankkeet huomioidaan vaikutusluokkakohtaisesti, mikäli ne sijaitsevat hankkeen vaikutusalueella. Esim. lintujen osalta vaikutusalue voi olla 10 km, joten vaikutusarvioinnissa huomioidaan 10 km säteellä olevat hyväksytyt tai toiminnassa olevat hankkeet. Maisemavaikutusarvioinnissa taas huomioidaan kaikki em. hankkeet 30–40 km säteeltä hankealueesta. Yhteisvaikutukset esitetään jokaisen vaikutusluokan yhteydessä ja selostuksessa myös kerrotaan, mikäli yhteisvaikutuksia ei johonkin vaikutusluokkaan muodostu.” Linnuston kannalta katsoen alueelle on tulossa ylimitoitettu tuulivoimakeskittymä. Tuulivoimala-alueet pirstovat laajasti ennen yhtenäistä metsä- ja muuta aluetta. Tämä johtaa arvokkaan biotooppialueen merkityksen merkittävään vähentymiseen. Alueella pesii maakuntarajojen molemmin puolin vähentyvää metsäkanalinnustoa, suolinnustoa ja petolinnustoa. Tuulivoimaloiden yhteisvaikutukset on arvioitava varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja perustuen kunnollisiin linnustoselvityksiin ja muihin luontoselvityksiin. Myös suunnitellut hankkeet on saatava jollakin tapaa mukaan yhteisvaikutuksiin. Yhteisvaikutukset pesimälinnustoon ja muuttolinnustoon voivat muodostua tuulivoimahankkeiden keskittymissä varsin kielteisiksi. Tuulivoima ei saa merkitä luonnon monimuotoisuuden heikentymistä. Yhteisvaikutuksia ei saa aliarvioida eikä vähätellä. YVA-ohjelmassa todetaan, että ”Suomi valmistelee vuoteen 2035 ulottuvaa kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa ja siihen liittyvää toimintaohjelmaa. Hanke vastaa YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita vuoteen 2030, EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita sekä kansallisia tavoitteita. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on parantaa luonnon monimuotoisuuden suojelua, edistää ekosysteemien palautumista, integroida kansalliset tavoitteet kansainvälisiin ja EU:n tavoitteisiin, sekä kehittää toimenpiteiden toimeenpanoa ja niiden vaikuttavuuden seurantaa. Hankkeessa ko- rostetaan sidosryhmien osallistamista, tutkimustiedon hyödyntämistä ja sektorien välisen yhteistyön tärkeyttä.” Tuulivoimahankkeissa on arvioitava hankkeiden yhteensopivuus luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja säilyttämisen kannalta. Näin myös Ruohoinenmäen hankkeen osalta ja sen yhetisvaikutuksien osalta muiden tuulivoima-alueiden kanssa. Tämäntyyppiseen arviointiin tulee tuulivoimahankkeiden osalta paneutua entistä huolellisemmin jatkossa. Väärin sijoitetut tuulivoima-alueet merkitsevät luonnon monimuotoisuuden vähentymistä ja lisääntyvää lajikatoa. Loppupäätelmät YVA-ohjelman mukaiset linnustoselvitykset ovat monilta osin puutteelliset ja virallisen ohjeistuksen kanssa ristiriidassa. Vaikutusarvioinnissa tulee soveltaa varovaisuusperiaatetta – varsinkin, kun lähialueille on tulossa tuulivoimakeskittymä. Törmäysmallinnuksen lisäksi on paneuduttava tarkoin tuulivoimaloiden aiheuttamaan biotoopin pirstoutumiseen, saalistusalueiden heikentymiseen ja tuulivoimaloiden synnyttämiin häiriötekijöihin usealle arvokkaalle lajille. Vaikutusarvioinnissa on käytettävä uusinta tietoa. Ruohoinenmäen tuulivoimahankkeen kohdalta on vakavasti mietittävä VE0 vaihtoehtoa, koska etenkin yhteisvaikutukset muiden tuulivoima-alueiden kanssa muodostuu varsin kielteisiksi ja vaarantavat muun muassa maakotkan olemassaolon jatkuvuuden alueella maakuntarajojen molemmin puolin. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys painottaa lopuksi tarvetta laatia yli maakuntarajojen ja kuntarajojen kattava kokonais- ja yhteisarviointi muodostumassa olevan tuulivoimakeskittymän yhteisvaikutuksista. Kun tuulivoima-alueita on syntymässä lähekkäin, yhteisarvioinnin tarvetta on jatkossa entistä enemmän korostettava. Perusteellinen riittäviin selvityksiin ja uusimpaan tietoon pohjautuva yhteisarviointi on entistä välttämättömämpää, kun useat merkittävät tuulivoimahankkeet vaikuttavat muun muassa linnustoon. Erityisesti kotkien, mutta myös muun lajiston osalta yhteisarviointi on tärkeää. Kunta- ja maakuntarajat eivät saa olla perusteellisen yhteisarvioinnin esteenä. Tampereella 26.6.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Hankkeen kuvaus YVA-selostuksessa kerrotaan hankkeesta seuraavaa: ”ABO Energy Oy suunnittelee Parkanon ja Kurikan kaupunkien alueille Mäntykankaan tuulivoimahanketta. Hankealueen pinta-ala on noin 1 450 ha. Hankealueelta on etäisyyttä Parkanon keskustaan noin 25 km ja Kurikan keskustaan noin 40 km. Kihniön keskusta sijaitsee noin 14,5 km hankealueesta kaakkoon ja Karvian keskusta noin 17,5 km lounaaseen. Hankealueelle on tarkoitus rakentaa enintään 8 tuulivoimalaa. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 290 metriä ja yksikköteho 7–10 MW. Sähkönsiirron osalta arvioidaan kolme vaihtoehtoista maakaapelilinjausta, jotka ovat noin 10–20 km pitkiä. ” Linnustoselvitykset YVA-selostuksen perusteella tehdyissä linnustoselvityksessä on sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat hankealueen linnuston selvittämisessä liiallisiin epävarmuuksiin. Mäntykankaan tuulivoimahanke sijoittuu aivan Jäkäläkankaan jo toimivan tuulivoima-alueen viereen. Jäkäläkankaan ja Mäntykankaan lisäksi on näiden viereen suunnitteilla Ruohoinenmäen tuulivoimahanke. Tällaisen mahdollisen keskittymän synnyttäminen alueelle merkitsisi sitä, että linnusto- ja muut luontoselvitykset tulee tehdä huolellisesti ja perusteellisesti ja arvioida tarkkaan yhteisvaikutukset. Metsäkanalinnut Metsäkanalintujen soidinpaikkojen selvittäminen ja muu oleskelu hankealueella on perustuttava useamman vuoden havainnointiin. Nythän Mäntykankaan YVA-selostuksessa todetaan, että huonon lumipeitteen vuoksi metson soidinpaikkojen selvittäminen ei onnistunut riittävän hyvin. Teerikanta on hankealueella hyvä, ja teerien soidinpaikkoja on kolme. Kahdella soidinpaikoilla oli merkittävä määrä teerikukkoja – yli 20 yksilöä. Alueelta havaittiin yksi tai useampi riekkoreviiri, mutta reviirien tarkkaa sijaintia ei saatu selville ilmeisesti osittain vähäisen ajankäytön vuoksi. Tuulivoimaloiden sijoittamisen vuoksi on erittäin tärkeää saada selvitetyksi kanalintujen soidinpaikkojen ja reviirien sijainti. Kanalinnut ovat arkoja monille tuulivoiman haittavaikutuksille. Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570 Riekon turvaaminen alueella ja koko Pirkanmaan pohjoisosissa tulee harkita huolellisesti ja noudattaen varovaisuusperiaatetta. Tuulivoimalahankkeilla ei saa vaarantaa nykyistä riekon esiintymisen etelärajaa. Kun otetaan huomioon riekon herkkyys tuulivoimalle (törmääminen, biotoopin muutos, häiriötekijät), Pirkanmaan pohjoisosien lukuisat tuulivoimahankkeet yhteisvaikutuksineen vaarantavat riekon kannan pysyvyyden. Pöllö- ja petolintuselvitykset YVA-selostuksessa mainitaan, että ennen nyt tehtyjä selvityksiä alueelle ei ole aiemmin tehty pöllö- ja petolintulaskentaa. Varsinainen pöllöselvitys tehtiin kahteen kertaan eli 9.-10.3.2023 ja 30-31.3.2023. Pöllöselvitys tulee tehdä useampana kuin yhtenä keväänä. Yhden kevään laskenta antaa helposti epäluotettavan ja epävarman kuvan pöllötilanteesta, koska pöllöjen soidinkäyttäytyminen ja pesintä ovat riippuvaisia muun muassa pöllöjen ravintotilanteesta. Päiväpetolintuselvityksestä kerrotaan seuraavaa: ” Päiväpetolintuselvitys toteutettiin 27.–28.2.2023 (virhe kuukaudessa), jolloin havainnoitiin päiväpetolintujen lentoja, kuten soidin- ja saaliinkantoja hyviltä näkymäpaikoilta sekä etsimällä reviirejä tien varsilta mm. poikasten ääntelystä. Tarkkailuissa tehdyt havainnot raportoitiin yksityiskohtaisesti. Selvitykseen käytettiin yhteensä 2 maastotyöpäivää. Lisäksi päiväpetolintujen liikehdintää havainnoitiin muutonseurannan ja maakotkaseurannan ohessa.” Päiväpetolintuselvitys perustuu liian vähäiseen petolintujen seurantaan varsinkin, kun todetaan, että alueella ei ole aiemmin tehty petolintujen laskentaa. Kevät- ja syysmuuttohavainnointi Kevätmuuttoselvitykseen käytettiin 10 päivää aikavälillä 15.4.- 18.5.2023. Seurantaan käytettyjen päivien määrä alittaa tuntuvasti virallisen ohjeistuksen mukaisen määrän. Havainnointi on myös aloitettu liian myöhään muun muassa kotkien ja laulujoutsenten muuton kannalta. Syysmuuttoon käytettiin 14 päivää. Syysmuuttoa seurattiin aikavälillä 9.9..-11.10.2023. Syysmuutonseurantaan käytettyjen päivien määrä alittaa virallisen ohjeistuksen mukaisen määrän. Vielä marraskuussa oli Suomessa isoja joutsenparvia. Kevätmuuttoselvityksen perusteella 89% kurjista ja lähes kaikki hanhista lensivät riskikorkeudella. Syysmuutolla muutti enemmän kurkia kuin kevätmuutolla eli yhteensä 3 738 yksilöä. Kurjista muutti 49% riskikorkeudella ja hanhista 66%. Pääosin muutto tapahtui hankealueen läpi. Ilmeisesti myös Jäkäläkankaan tuulivoima-alue ohjasi muuttoa itäsuuntaan. Muuttavien kurkien määrä on merkittävä vuosittain. Muutonseurantaan käytettyjen päivien määrää perustellaan YVA-selostuksessa seuraavaan tapaan:” Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa -opas (SY 6/2016) suosittelee Pohjois-Suo- messa muutonseurannan laajuudeksi 20 päivää keväällä ja 20 päivää syksyllä, Etelä-Suomessa vastaavasti 30 päivää/kausi. Hankealue ei sijaitse keskeisellä ja tärkeällä lintujen muuton pullon- kaula-alueella rannikolla. Tästä syystä maastotyömäärää oli mahdollista perustellusti hieman ke- ventää verrattuna aivan rannikkolinjalla oleviin vastaaviin hankealueisiin. Muutonseurannan maas- totyömääräksi oli varattu sekä keväälle että syksylle 10 päivää, mutta syksyn havaintomäärää pää- tettiin kasvattaa muutonseurannan aikana.” Varsinkaan kevätmuutonseurannan vähäisyyttä ei voi perustella sillä, että muutonseurannan määrää olisi vain hieman kevennetty ohjeistukseen verrattuna. Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1 ”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe- simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri- tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen. Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis- piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul- kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa, kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen reviirikartoituksia keväällä ja kesällä Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu- rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään. Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä- Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan” Maakotka Mäntykankaan hankealueen vieressä on jo toiminnassa oleva Jäkäläkangas. Jäkäläkankaan tuulivoimalat sijoittuvat liian lähelle maakotkan ydinreviiriä. Mäntykankaan lisäksi on suunnitteilla Ruohoinenmäen hanke. Nämä kolme tuulivoimala-aluetta sijoittuisivat aivan vierekkäin. Lylyharjun tuulivoimahanke ei myöskään ole kovin etäällä. Maakotkan reviirille vaikuttaisivat erityisesti haitallisesti näin ollen kolme eri tuulivoima-aluetta, jos kaikki hankkeet toteutuisivat. Lisäksi on otettava yleisestikin huomioon tuulivoimahankkeiden ylimitoitettu määrä Luoteis- ja Pohjois-Pirkanmaan maakotkareviireillä. Tuulivoimahankkeet vähentävät olennaisesti maakotkien saalistusaluetta. Tämä tilanne saattaa aiheuttaa sen, että maakotkat joutuisivat tyytymään huomattavasti heikompiin saalistusalueisiin kuin nyt on tilanne. Maakotka on myös rauhaa vaativa laji, joka välttää muun muassa tuulivoima-alueita. Jäkäläkankaan, Ruohoinenmäen ja Mäntykankaan muodostama yhteisvaikutus tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan hyvin haitallinen maakotkan kannalta. Maakotkan katoamista pesivänä lajina alueelta tulee välttää kaikin tavoin. Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan Pirkanmaalla, jossa kulkee maakotkien eteläinen raja, tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet maakunnassa.. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti. Maakotkan tarkkailua on tehtävä myös talvikaudella. Selvitys ja tarkkailu törmäysmallinnuksineen on suoritettava Metsähallituksen hyvän käytännön ohjeiden mukaisesti. Hankealueelta lajin pesäpaikalle tulee olla ainakin 5-6 kilometriä. Nuorilla maakotkilla on kasvanut riski törmäyksiin. Pesäpaikka ja vaihtoehtoiset pesäpaikat on selvitettävä. On lisäksi otettava huomioon, että tuulivoimala-alue ei vaikuta potentiaalisten reviiripaikkojen ja saalistusalueiden muuttumiseen merkityksettömiksi lajille. Maakotka on Pirkanmaan vastuulaji, koska maakotkan pesimäalueen eteläraja kulkee Pirkanmaalla. Maakotka on lisäksi erityisesti suojeltu vaarantunut laji. Maakotkan elinolosuhteet on näin ollen turvattava Pirkanmaalla tarkoin. Maakotkaparin pesintä ei myöskään ole menestynyttä vuosittain – voi olla välissä useitakin epäonnistuneita pesintöjä. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon . Edelleen Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen käyttöönoton jälkeen paikallisen maakotkan liikkuminen reviirillään on muuttunut ilmeisesti enemmän itään päin eli juuri Mäntykankaan suunniteltua hanketta kohti. Maakotkan lentoseurannan perusteella voidaan päätellä, että myös Sompaneva, Hanhineva ja Särkineva kuuluvat maakotkan saalistusalueisiin. Edellä mainittujen kolmen alueen merkitys on saattanut kasvaa havaintojen mukaan Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen käyttöönoton jälkeen. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille. On muistettava, että elinympäristömallinnus ja törmäysmallinnus perustuvat todennäköisyyksiin ja keskimääriin, vaikka ne ovat hyvänä perustana arvioinnille. Yksittäisen kotkaparin käyttäytyminen voi poiketa mallien antamasta tuloksesta. YVA-selostuksessa kerrotaan lukuisista epävarmuustekijöistä, jotka vaikuttavat törmäysmallinnukseen ja elinympäristömalliin. Loppupäätelmät YVA-selostuksessa todetaan, että ” pesimälinnuston herkkyys arvioitiin nykytilan perusteella kohtalaiseksi. Yksittäisistä lajiryhmistä pöllöjen, päiväpetolintujen ja metsäkanalintujen herkkyys alueella arvioitiin suureksi.” Yhteisvaikutuksena jo toiminnassa olevan Jäkäläkankaan kanssa YVA-selostuksen arvioinnin mukaan vaihtoehdot VE1-VE4 muodostavat suuren kielteisen törmäysriskin maakotkalle. Vaihtoehtojen VE5 ja VE6 aiheuttaisivat kohtalaisen kielteisen törmäysriskin. Häiriö-, este- ja elinympäristövaikutukset muodostuisivat merkitykseltään kohtalaisiksi kaikissa hankevaihtoehdoissa. Lieventävät toimenpiteet (muut kuin tuulivoimaloiden määrän vähentäminen/ niiden sijoituspaikan siirtäminen kauemmaksi kotkien pesistä) ovat pitkälti toissijaisia, koska toissijaisten keinojen vaikutuksesta ei ole juurikaan tietoa. Näin ollen haaskaruokinnoilla, riistapelloilla ja tekopesillä ei ole perusteltua ainakaan toistaiseksi tutkimustiedon puutteen vuoksi pyrkiä korjaamaan tuulivoimalarakenteiden aiheuttamia riskitekijöitä. Toissijaisilla keinoilla saattaa olla myös tuloksia, jotka eivät ole tavoitteena. Tutkajärjestelmätkään, jotka pysäyttävät tuulivoimalan linnun lähestyessä, eivät vaikuta tuulivoima-alueen aiheuttamaan biotooppikatoon eikä alueen pirstomiseen tai tuulivoimaloiden synnyttämään lintuja karkottavaan ilmiöön. Ruohoinenmäen uusi tuulivoimahanke aivan Jäkäläkankaan ja Mäntykankaan tuulivoimahankkeen viereen synnyttäisi maakotkareviirille lisää haittavaikutuksia. Tästä syystä Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys esittää, että tarkoin punnitaan Mäntykankaan osalta vaihtoehtoa VE0. Vaihtoehto V6 on toissijainen. Kun toimitaan näin, turvataan maakotkan turvallisia saalistusmahdollisuuksia Sompanevan, Hanhinevan ja Särkinevan suunnalla. Samalla otetaan huomioon riekon ja muiden kanalintujen sekä Pirkanmaalla harvinaisten kosteikkolajien elinmahdollisuudet alueella. Näiden lajien jatkuva vähentyminen ja lajeille otollisten elinalueiden hävittäminen/pirstominen tulee saada loppumaan. Muutaman tuulivoimapaikan poistaminen tai vähäinen siirtäminen ei johda maakotkan kannalta riittävän suotuisaan tulokseen. Tampereella 19.6.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi Tähän saa kirjoitettua

Kangasalan Villikanlahdella on havaittu useita uhanalaisuusluokituksessa olevia lajeja ja myös direktiivilajeja. Luonnosehdotuksen perusteella ei voi saada selvyyttä, miten tarkkaan alueen linnusto ja varsinkin pesimälinnusto on selvitetty. Linnusto-osuus on kuitattu yhdellä lauseella. Tästä syystä ennen asemakaavaehdotuksen hyväksymistä on tehtävä tarkka pesimälinnustoselvitys ranta- ja vesistöalueella Villikanlahdella. Villikanlahti on myös muuttoaikaan lintujen kerääntymisalue. Rakentamisen vaikutukset linnustoon on selvitettävä ajantasaisella linnustoselvityksellä, jonka nojalla voi arvioida asemakaavaehdotuksen vaikutukset linnustolle. Villikanlahdella havaittuja lajeja ovat muun muassa punasotka (CR), tukkasotka (EN), nokikana (EN), selkälokki (EN), haapana (VU), pajusirkku (VU ja silkkiuikku (NT). Lisäksi on havaintoja kaulushaikarasta (DR). Havainnot löytyvät BirdLife Suomen Tiira-havaintojärjestelmästä. Etenkin vaihtoehto 2 (vesirakentaminen kelluvine majoineen) edellyttää linnuston perusteellista selvittämistä. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys suhtautuu kelluvien majojen rakentamiseen kielteisesti, ellei linnustoselvityksestä ilmene, että niistä ei ole liiallista haittaa alueen monipuoliselle ja uhanalaiselle linnustolle. Tampereella 24.4.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi