Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipide Mäntykankaan tuulivoimahankkeen Parkano-Kurikka YVA-selostuksesta (viitteenä PIRELY/714/2023)

Hankkeen kuvaus

YVA-selostuksessa kerrotaan hankkeesta seuraavaa:

”ABO Energy Oy suunnittelee Parkanon ja Kurikan kaupunkien alueille Mäntykankaan tuulivoimahanketta. Hankealueen pinta-ala on noin 1 450 ha. Hankealueelta on etäisyyttä Parkanon keskustaan noin 25 km ja Kurikan keskustaan noin 40 km. Kihniön keskusta sijaitsee noin 14,5 km hankealueesta kaakkoon ja Karvian keskusta noin 17,5 km lounaaseen.

Hankealueelle on tarkoitus rakentaa enintään 8 tuulivoimalaa. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 290 metriä ja yksikköteho 7–10 MW. Sähkönsiirron osalta arvioidaan kolme vaihtoehtoista maakaapelilinjausta, jotka ovat noin 10–20 km pitkiä. ”

Linnustoselvitykset

YVA-selostuksen perusteella tehdyissä linnustoselvityksessä on sellaisia puutteita, jotka vaikuttavat hankealueen linnuston selvittämisessä liiallisiin epävarmuuksiin. Mäntykankaan tuulivoimahanke sijoittuu aivan Jäkäläkankaan jo toimivan tuulivoima-alueen viereen. Jäkäläkankaan ja Mäntykankaan lisäksi on näiden viereen suunnitteilla Ruohoinenmäen tuulivoimahanke. Tällaisen mahdollisen keskittymän synnyttäminen alueelle merkitsisi sitä, että linnusto- ja muut luontoselvitykset tulee tehdä huolellisesti ja perusteellisesti ja arvioida tarkkaan yhteisvaikutukset.

Metsäkanalinnut

Metsäkanalintujen soidinpaikkojen selvittäminen ja muu oleskelu hankealueella on perustuttava useamman vuoden havainnointiin. Nythän Mäntykankaan YVA-selostuksessa todetaan, että huonon lumipeitteen vuoksi metson soidinpaikkojen selvittäminen ei onnistunut riittävän hyvin. Teerikanta on hankealueella hyvä, ja teerien soidinpaikkoja on kolme. Kahdella soidinpaikoilla oli merkittävä määrä teerikukkoja – yli 20 yksilöä. Alueelta havaittiin yksi tai useampi riekkoreviiri, mutta reviirien tarkkaa sijaintia ei saatu selville ilmeisesti osittain vähäisen ajankäytön vuoksi. Tuulivoimaloiden sijoittamisen vuoksi on erittäin tärkeää saada selvitetyksi kanalintujen soidinpaikkojen ja reviirien sijainti. Kanalinnut ovat arkoja monille tuulivoiman haittavaikutuksille.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä.

https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita

https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570

Riekon turvaaminen alueella ja koko Pirkanmaan pohjoisosissa tulee harkita huolellisesti ja noudattaen varovaisuusperiaatetta. Tuulivoimalahankkeilla ei saa vaarantaa nykyistä riekon esiintymisen etelärajaa. Kun otetaan huomioon riekon herkkyys tuulivoimalle (törmääminen, biotoopin muutos, häiriötekijät), Pirkanmaan pohjoisosien lukuisat tuulivoimahankkeet yhteisvaikutuksineen vaarantavat riekon kannan pysyvyyden.

Pöllö- ja petolintuselvitykset

YVA-selostuksessa mainitaan, että ennen nyt tehtyjä selvityksiä alueelle ei ole aiemmin tehty pöllö- ja petolintulaskentaa. Varsinainen pöllöselvitys tehtiin kahteen kertaan eli 9.-10.3.2023 ja 30-31.3.2023. Pöllöselvitys tulee tehdä useampana kuin yhtenä keväänä. Yhden kevään laskenta antaa helposti epäluotettavan ja epävarman kuvan pöllötilanteesta, koska pöllöjen soidinkäyttäytyminen ja pesintä ovat riippuvaisia muun muassa pöllöjen ravintotilanteesta.

Päiväpetolintuselvityksestä kerrotaan seuraavaa: ” Päiväpetolintuselvitys toteutettiin 27.–28.2.2023 (virhe kuukaudessa), jolloin havainnoitiin päiväpetolintujen lentoja, kuten soidin- ja saaliinkantoja hyviltä näkymäpaikoilta sekä etsimällä reviirejä tien varsilta mm. poikasten ääntelystä. Tarkkailuissa tehdyt havainnot raportoitiin yksityiskohtaisesti. Selvitykseen käytettiin yhteensä 2 maastotyöpäivää. Lisäksi päiväpetolintujen liikehdintää havainnoitiin muutonseurannan ja maakotkaseurannan ohessa.” Päiväpetolintuselvitys perustuu liian vähäiseen petolintujen seurantaan varsinkin, kun todetaan, että alueella ei ole aiemmin tehty petolintujen laskentaa.

Kevät- ja syysmuuttohavainnointi

Kevätmuuttoselvitykseen käytettiin 10 päivää aikavälillä 15.4.- 18.5.2023. Seurantaan käytettyjen päivien määrä alittaa tuntuvasti virallisen ohjeistuksen mukaisen määrän. Havainnointi on myös aloitettu liian myöhään muun muassa kotkien ja laulujoutsenten muuton kannalta. Syysmuuttoon käytettiin 14 päivää. Syysmuuttoa seurattiin aikavälillä 9.9..-11.10.2023. Syysmuutonseurantaan käytettyjen päivien määrä alittaa virallisen ohjeistuksen mukaisen määrän. Vielä marraskuussa oli Suomessa isoja joutsenparvia.

Kevätmuuttoselvityksen perusteella 89% kurjista ja lähes kaikki hanhista lensivät riskikorkeudella. Syysmuutolla muutti enemmän kurkia kuin kevätmuutolla eli yhteensä 3 738 yksilöä. Kurjista muutti 49% riskikorkeudella ja hanhista 66%. Pääosin muutto tapahtui hankealueen läpi. Ilmeisesti myös Jäkäläkankaan tuulivoima-alue ohjasi muuttoa itäsuuntaan. Muuttavien kurkien määrä on merkittävä vuosittain.

Muutonseurantaan käytettyjen päivien määrää perustellaan YVA-selostuksessa seuraavaan tapaan:”

Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa -opas (SY 6/2016) suosittelee Pohjois-Suo-

messa muutonseurannan laajuudeksi 20 päivää keväällä ja 20 päivää syksyllä, Etelä-Suomessa

vastaavasti 30 päivää/kausi. Hankealue ei sijaitse keskeisellä ja tärkeällä lintujen muuton pullon-

kaula-alueella rannikolla. Tästä syystä maastotyömäärää oli mahdollista perustellusti hieman ke-

ventää verrattuna aivan rannikkolinjalla oleviin vastaaviin hankealueisiin. Muutonseurannan maas-

totyömääräksi oli varattu sekä keväälle että syksylle 10 päivää, mutta syksyn havaintomäärää pää-

tettiin kasvattaa muutonseurannan aikana.” Varsinkaan kevätmuutonseurannan vähäisyyttä ei voi perustella sillä, että muutonseurannan määrää olisi vain hieman kevennetty ohjeistukseen verrattuna.

Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1

”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe-

simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että

edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri-

tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja

lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen.

Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis-

piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul-

kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa,

kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen

reviirikartoituksia keväällä ja kesällä

Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan

kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu-

rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan

ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista

vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään.

Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä-

Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan”

Maakotka

Mäntykankaan hankealueen vieressä on jo toiminnassa oleva Jäkäläkangas. Jäkäläkankaan tuulivoimalat sijoittuvat liian lähelle maakotkan ydinreviiriä. Mäntykankaan lisäksi on suunnitteilla Ruohoinenmäen hanke. Nämä kolme tuulivoimala-aluetta sijoittuisivat aivan vierekkäin. Lylyharjun tuulivoimahanke ei myöskään ole kovin etäällä. Maakotkan reviirille vaikuttaisivat erityisesti haitallisesti näin ollen kolme eri tuulivoima-aluetta, jos kaikki hankkeet toteutuisivat. Lisäksi on otettava yleisestikin huomioon tuulivoimahankkeiden ylimitoitettu määrä Luoteis- ja Pohjois-Pirkanmaan maakotkareviireillä. Tuulivoimahankkeet vähentävät olennaisesti maakotkien saalistusaluetta. Tämä tilanne saattaa aiheuttaa sen, että maakotkat joutuisivat tyytymään huomattavasti heikompiin saalistusalueisiin kuin nyt on tilanne. Maakotka on myös rauhaa vaativa laji, joka välttää muun muassa tuulivoima-alueita. Jäkäläkankaan, Ruohoinenmäen ja Mäntykankaan muodostama yhteisvaikutus tulee kaiken todennäköisyyden mukaan olemaan hyvin haitallinen maakotkan kannalta. Maakotkan katoamista pesivänä lajina alueelta tulee välttää kaikin tavoin.

Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan Pirkanmaalla, jossa kulkee maakotkien eteläinen raja, tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet maakunnassa.. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti.

Maakotkan tarkkailua on tehtävä myös talvikaudella. Selvitys ja tarkkailu törmäysmallinnuksineen on suoritettava Metsähallituksen hyvän käytännön ohjeiden mukaisesti. Hankealueelta lajin pesäpaikalle tulee olla ainakin 5-6 kilometriä. Nuorilla maakotkilla on kasvanut riski törmäyksiin. Pesäpaikka ja vaihtoehtoiset pesäpaikat on selvitettävä. On lisäksi otettava huomioon, että tuulivoimala-alue ei vaikuta potentiaalisten reviiripaikkojen ja saalistusalueiden muuttumiseen merkityksettömiksi lajille. Maakotka on Pirkanmaan vastuulaji, koska maakotkan pesimäalueen eteläraja kulkee Pirkanmaalla. Maakotka on lisäksi erityisesti suojeltu vaarantunut laji. Maakotkan elinolosuhteet on näin ollen turvattava Pirkanmaalla tarkoin. Maakotkaparin pesintä ei myöskään ole menestynyttä vuosittain – voi olla välissä useitakin epäonnistuneita pesintöjä.

Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon . Edelleen Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen käyttöönoton jälkeen paikallisen maakotkan liikkuminen reviirillään on muuttunut ilmeisesti enemmän itään päin eli juuri Mäntykankaan suunniteltua hanketta kohti. Maakotkan lentoseurannan perusteella voidaan päätellä, että myös Sompaneva, Hanhineva ja Särkineva kuuluvat maakotkan saalistusalueisiin. Edellä mainittujen kolmen alueen merkitys on saattanut kasvaa havaintojen mukaan Jäkäläkankaan tuulivoima-alueen käyttöönoton jälkeen.

Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille.

On muistettava, että elinympäristömallinnus ja törmäysmallinnus perustuvat todennäköisyyksiin ja keskimääriin, vaikka ne ovat hyvänä perustana arvioinnille. Yksittäisen kotkaparin käyttäytyminen voi poiketa mallien antamasta tuloksesta. YVA-selostuksessa kerrotaan lukuisista epävarmuustekijöistä, jotka vaikuttavat törmäysmallinnukseen ja elinympäristömalliin.

Loppupäätelmät

YVA-selostuksessa todetaan, että ” pesimälinnuston herkkyys arvioitiin nykytilan perusteella kohtalaiseksi. Yksittäisistä lajiryhmistä pöllöjen, päiväpetolintujen ja metsäkanalintujen herkkyys alueella arvioitiin suureksi.”

Yhteisvaikutuksena jo toiminnassa olevan Jäkäläkankaan kanssa YVA-selostuksen arvioinnin mukaan vaihtoehdot VE1-VE4 muodostavat suuren kielteisen törmäysriskin maakotkalle. Vaihtoehtojen VE5 ja VE6 aiheuttaisivat kohtalaisen kielteisen törmäysriskin. Häiriö-, este- ja elinympäristövaikutukset muodostuisivat merkitykseltään

kohtalaisiksi kaikissa hankevaihtoehdoissa.

Lieventävät toimenpiteet (muut kuin tuulivoimaloiden määrän vähentäminen/ niiden sijoituspaikan siirtäminen kauemmaksi kotkien pesistä) ovat pitkälti toissijaisia, koska toissijaisten keinojen vaikutuksesta ei ole juurikaan tietoa. Näin ollen haaskaruokinnoilla, riistapelloilla ja tekopesillä ei ole perusteltua ainakaan toistaiseksi tutkimustiedon puutteen vuoksi pyrkiä korjaamaan tuulivoimalarakenteiden aiheuttamia riskitekijöitä. Toissijaisilla keinoilla saattaa olla myös tuloksia, jotka eivät ole tavoitteena. Tutkajärjestelmätkään, jotka pysäyttävät tuulivoimalan linnun lähestyessä, eivät vaikuta tuulivoima-alueen aiheuttamaan biotooppikatoon eikä alueen pirstomiseen tai tuulivoimaloiden synnyttämään lintuja karkottavaan ilmiöön.

Ruohoinenmäen uusi tuulivoimahanke aivan Jäkäläkankaan ja Mäntykankaan tuulivoimahankkeen viereen synnyttäisi maakotkareviirille lisää haittavaikutuksia. Tästä syystä Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys esittää, että tarkoin punnitaan Mäntykankaan osalta vaihtoehtoa VE0. Vaihtoehto V6 on toissijainen. Kun toimitaan näin, turvataan maakotkan turvallisia saalistusmahdollisuuksia Sompanevan, Hanhinevan ja Särkinevan suunnalla. Samalla otetaan huomioon riekon ja muiden kanalintujen sekä Pirkanmaalla harvinaisten kosteikkolajien elinmahdollisuudet alueella. Näiden lajien jatkuva vähentyminen ja lajeille otollisten elinalueiden hävittäminen/pirstominen tulee saada loppumaan. Muutaman tuulivoimapaikan poistaminen tai vähäinen siirtäminen ei johda maakotkan kannalta riittävän suotuisaan tulokseen.

Tampereella 19.6.2025

Jukka T. Helin

Suojeluvastaava

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys

pily@pily.fi

Tähän saa kirjoitettua

< Vanhempi viesti

Uudempi viesti >