Pily:n mielipide Pyynikin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta 2.11.2025

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipide Pyynikin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman 2025-2035 luonnosehdotuksesta TRE: 5226/11.04. 02/2025

Pyynikin suojelualueelle olisi tehtävä pikaisesti uusi ja tuore linnustoselvitys. Pyynikin suojelualuetta koskevassa Martti Lagerströmin vuoden 1993 tehdyssä linnustoselvityksessä oli havaittu 23 pesimälintua. BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelun havaintojen perusteella vuodesta 2015 alkaen löytyy pesimäkaudelta huomattavasti enemmän lajeja.. On kuitenkin huomattava, että tuo vuoden 1993 selvitys ei ulotu koko suojelualueelle. Vuoden 1993 selvityksen lajien lisäksi löysin ainakin seuraavat: sarvipöllö, huuhkaja, nuolihaukka, korppi, harmaasieppo, kesykyyhky, närhi, tikli, mustarastas, pikkutikka, kuusitiainen, hernekerttu, varpunen, puukiipijä, lehtopöllö, hippiäinen, punatulkku, palokärki, idänuunilintu, sepelkyyhky, tiltaltti, harmaapäätikka, laulurastas ja punakylkirastas.(23+24). Tarvitaan uusi linnustoselvitys, jotta voitaisiin päivittää tuo yli 30 vuotta vanha selvitys. Ainakin osa mainituista lajeista pesii alueella nykyisin.

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jos se toteutetaan luonnoksen tavalla, on melko voimakasta puuttumista puustoon ja aluskasvillisuuteen. Luonnonsuojelualueelle tulee jättää riittävästi suurempaa lehtipuustoakin kuten pihlajia. Pieniä kuusiakaan ei saa kokonaan poistaa. Tästä syystä linnuston turvaamiseksi pitää lintutietous alueelta päivittää nopeasti. Ei riitä toteamus, että linnusto on säilynyt suunnilleen ennallaan. Esimerkiksi Näkötornintien etelärinteellä on pieni sirittäjäyhdyskunta. Muuallakin on muutama sirittäjäreviiri. Varalan tuntumassa sijaitsevassa kuusivaltaisessa metsikössä pesii monipuolinen metsälajisto, muun muassa hippiäinen, puukiipijä, punarinta ja töyhtötiainen. Alueelta on myös idänuunilintuhavainto. Viime vuosilta on luonnonsuojelualueella pesintähavaintoja korpista ja nuolihaukasta. Kun toimenpiteitä suunnitellaan, on tarkoin tiedettävä, mitä lintulajeja ja missä alueella pesii.

On lisäksi huomattava, että Pyynikinharjun tunnearvo tamperelaisille on suuri. Harjulla on merkittävää kansainvälistä tunnettavuutta. Pyynikillä kasvaa poikkeuksellisen paljon vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä. Kun ehdotetaan esimerkiksi 70-90 vanhan, mutta elinvoimaisen männyn poistamista paahderinteiden luomiseksi, suunnitelmaa ei voi pitää perusteltua. 

Vuonna 1993 Tahmelantien, Pyynikinharjun ja Varalantien muodostamasta kolmiosta poistettiin huomattavasti mäntyä hakkuissa. Nyt noin 30 vuotta myöhemmin paikalla kasvaa tiheä taimien ja nuorten puiden kasvusto, joka vaatisi luonnosehdotuksen mukaan harvennushakkuuta ja taimikon raivausta. Tiedossa on loputon kierre, jos ja kun Pyynikin luonnonsuojelualueen metsiä käsitellään puhtaasti metsätalouden menetelmin. Sukkession on syytä antaa hoitaa metsää.

Esimerkkinä voidaan viitata kuvion 8.1. hakkuusuunnitelmiin. Tuolta 0,33 ha alueelta on tarkoitus poistaa 40-50 mäntyä.  Yleisesti ottaen alueen puusto on hyvin tasaikäistä, mutta muuttuu sukkession edetessä. Vahvimmat selviytyvät ja heikommat kuolevat, vapauttaen valoa metsänpohjaan. Kun puhutaan männynkäävästä, on muistettava, että Pyynikki ei ole talousmetsää. Männynkääpä on vanhan metsän harvinaistunut indikaattorilaji. Käävästä huolimatta mänty voi elää useita kymmeniä vuosia. Lahopuun syntyminen on Pyynikillä tärkeää ja vahvistaa monimuotoisuutta.  

Paahderinteiden tärkeyttä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja vahvistamisessa ei kukaan asiaa tunteva kiellä, mutta juuri Pyynikin luonnonsuojelualueelle paahderinteet sopivat huonosti alueen erityisluonteen vuoksi – ja varsinkin, jos edellytyksenä on lukuisten vanhojen mäntyjen kaataminen potentiaalisten paahderinteiden vuoksin. Rajoitetusti paahderinteen kokeileminen suojelualueella on mahdollista. Paahderinteitä voidaan laajemmin perustaa muualle, ja näin pitääkin tehdä. Pyynikinharjun suojelualueen lähellä on esimerkiksi Pyykkipuiston rinne, ja muuallakin Tampereella on hyviä paahderinteiden perustamispaikkoja.  Paahderinteitä voidaan perustaa esimerkiksi Iso-Vilusenharjun täyttömäelle tai Eteläpuiston rinteeseen. Sorakuopat ja voimalinjojen alueet ovat sopivia paahderinteiden perustamispaikkoja. Näin voidaan synnyttää sitä paahderinteiden ketjua. 

Vesakkoa tulee harkiten poistaa, mutta puskaakin on jätettävä. Ylimitoitettua ”siistimistä” ei tule tehdä. Maaston kuluminen johtuu virkistyskäytöstä. On luotava selkeät ja näkyvät ohjeet, miten alueella liikutaan ja millä välineillä. Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa onkin useita keinoja vähentää kulumista ja ohjata ihmistoimintaa luontoa säästävästi.

Pyynikin luonnonsuojelualuetta pitää käsitellä taiten ja varovaisesti. Paahderinteitä ei tule perustaa alueille, joilla on jo arvokkaita luontoarvoja.  Kuntalaisten mielipiteet on otettava aidosti huomioon.


Tampereella 2.11.2025

Jukka T. Helin
Suojeluvastaava
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys
pily@pily.fi