Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipide Horhalanperän tuulivoimahankkeen YVA-ohjelmasta 10.9.2025

Hanke (ote YVA-ohjelmasta)



Metsähallitus suunnittelee Parkanon ja Ikaalisten kaupunkien alueille Horhalanperän tuulivoimahanketta. Hankealueen pinta-ala on noin 4 400 ha. Hankealue sijaitsee Ikaalisten ja Parkanon kaupunkien alueella, noin 12 km etäisyydellä kaupunkien keskustoista Seitsemisen kansallispuiston länsipuolella. Hankealue sijoittuu lähelle Ylöjärven kaupungin rajaa.

Hankealueelle on tarkoitus rakentaa enintään 24 tuulivoimalaa. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 320 metriä ja yksikköteho 6–10 MW. 

Sähkönsiirron vaihtoehdot sijaitsevat Parkanon alueella ja vaihtoehdossa VE1 suuntautuvat 400 kV voimajohdolla pohjoiseen, suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. Vaihtoehdon VE2 toteutuessa sähköliityntä toteutetaan johdonvarsiliitynnällä hankealuetta halkaisevaan voimajohtoreittiin, johon Fingrid suunnittelee uutta 110 kV voimajohtoa.


Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan seuraavia hankkeen vaihtoehtoja (VE):

  • Vaihtoehto VE0: Hanketta ei toteuteta.
  • Vaihtoehto VE1: Hankealueelle rakennetaan enintään 24 tuulivoimalaa. Kokonaisteho maksimissaan 240 MW.
  • Vaihtoehto VE2: Hankealueelle rakennetaan enintään 8 tuulivoimalaa. Kokonaisteho maksimissaan 80 MW.


Tuulivoima-alueen liittämiseksi valtakunnan sähköverkkoon tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja:

  • SVE1A: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen läntiseltä sähköasemalta pohjoiseen noin 34,4 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. Läntinen sähköasema sijaitsee Horhalanperän tuotantoalueen läpi kulkevan Fingridin Melo-Rännäri 110 kV voimajohdon länsipuolella.
  • SVE1B: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen läpi kulkevan Fingridin Melo-Rännäri 110 kV voimajohdon itäpuolella sijaitsevalta sähköasemalta pohjoiseen noin 35,5 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle. Fingridin voimajohdon itäpuolella sähköasemien paikkavaihtoehtoja on kaksi.
  • SVE2A: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen toiselta itäiseltä sähköasemalta pohjoiseen noin 36,2 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle.
  • SVE2B: Hankealueen liittyminen sähköverkkoon toteutetaan hankealueen toiselta vaihtoehtoiselta itäiseltä sähköasemalta pohjoiseen noin 35,6 km pitkällä 400 kV voimajohdolla suunnitteilla olevalle Vakerinmäen sähköasemalle.
  • SVE3: Tuulivoimahankkeen vaihtoehdon VE2 toteutuessa sähköliityntä toteutetaan johdonvarsiliitynnällä hankealuetta halkaisevaan voimajohtoreittiin, johon Fingrid suunnittelee uutta 110 kV voimajohtoa.



Horhalanperän tuulivoimahanke ja maakuntakaava


Pirkanmaan maakuntavaltuuston hyväksymässä vaihemaakuntakaavassa Elonkirjo ja Energia 7.4.2025 Seitsemisen alueelle soveltuva tuulivoima-alue on rajattu lännessä kulkevan Lielahti- Parkanon-radan länsipuolelle. Tälle ratkaisulle on ollut vahvat perusteet, jotka turvaavat metsäpeuran olemassaoloa ja kannan kasvumahdollisuuksia. Metsähallituksen nyt selvityksen kohteena oleva hankealue sijoittuu metsäpeuran palautusalueelle ja vasomisalueelle. Hankealueella alkaa vuonna 2026 Life Fennicus 4 hanke metsäpeuraa koskien. Selitys, että vain tutkitaan tuulivoimalahankkeen mahdollisuutta ja vaikutuksia laajalla alueella ei ole perusteltavissa. Hankealueen lähtökohtainen rajaaminen ja selvittäminen olisi pitänyt tehdä noudattamalla suurin piirtein maakuntakaavan rajauksia, Nyt tämä poikkeaa tuntuvasti maakuntakaavan rajauksesta ja vaarantaa maakuntakaavan tavoitteet. Maakuntakaava turvaa osaltaan myös alueen luonnon monimuotoisuutta ja ehkäisee lajikatoa. Taloudelliset intressit tuntuvat vaikuttaneen hankealueen selvittämiseen näin laajana.


Tuulivoimahankkeiden sijoittaminen luonnonpuistojen ja kansallispuistojen välittömään läheisyyteen ei ole hyväksyttävää. Horhalanperän lisäksi Pirkanmaalla on Patakorven tuulivoimahanke, joka on Helvetinjärven kansallispuiston välittömässä läheisyydessä. Kansallispuistot ovat tärkeitä retkeily- ja virkistäytymisalueita. Näillä alueilla on myös runsas linnusto ja muu eläimiustö sekä muutoinkin monimuotoinen luonto. Tällaiset alueet pitää säilyttää koskemattomina. Se hankealue, jonka selvitykset nyt ovat käynnissä tai jo tehdyt, ulottuu lähimmillään n. 20 metrin päähän Seitsemisen kansallispuiston rajasta. Seitsemisen alue ja sen lähialueet ovat hyvin suosittuja retkeily- ja virkistysalueita, joiden välittömään läheisyyteen ei näin laaja hankealue sovi. Koveron perinnetila sijoittuu muutaman sadan metrin päähän hankealueesta. Lisäksi hankealueella on Pirkan-Taival-retkeilyreitistö.


Maakuntakaavassa olevassa tuulivoima-alueen rajauksessa on kiinnitetty huomiota myös maakotkaan. Metsähallituksen jo lähtökohdiltaan huomattavasti maakuntakaavaa suurempi hankealue vaarantaa merkittävästi enemmän maakotkareviirin säilymisen.
 
Maakuntakaavan yhtenä tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Tämä edellyttää muun ohessa sitä, että säilytetään laajoja häiriöttömiä metsä- ja muita alueita. Tuulivoimalat ovat kannatettavia, kunhan ne soveltuvat hankealueelle eivätkä vaaranna luontoarvoja.
 
On huomattava, että talousmetsilläkin on nykyisin suuri merkitys, kun pyritään estämään monen lajin kantoja katoamasta. Monen lajin vaatimat arvokkaat biotoopit (kuten vanhat metsät, suot jne) ovat huvenneet ihmistoiminnan tuloksena. Avohakkuut ovat jokaisen nähtävissä. Lajit yrittävät sopeutua huonolaatuiseen biotooppiin. Tämä onnistuu enemmän tai vähemmän heikosti tai ei ollenkaan.


Hankealueella on YVA-ohjelman selvityksen mukaan 33 lampea. Näistä lammista on 20 alle 1 ha, joiden luonnontilaisuutta ei saa lain mukaan vaarantaa (VesiL 2 luku 11 §). Hankealueen luontoarvoja ei pidä aliarvioida.



Linnustoselvitykset


Linnustoselvitykset on tarkoitus toteuttaa vuoden 2025 aikana. Linnustoselvityksissä on selkeitä ja olennaisia puutteita, kun verrataan tehtäviä/tehtyjä selvityksiä virallisiin ohjeisiin. On korostettava sitä, että linnustoselvityksiltä edellytetään riittävää aukottomuutta jo senkin vuoksi, koska hankealue sijoittuu Seitsemisen Natura 2000 alueen viereen (FI031102 Sac). Hankealueen lähituntumassa on myös FINIBA-alue (440646) ja MAALI-alue. Tunnettua on, että Seitsemisen alueella ja lähialueilla on monipuolinen ja arvokas linnusto.
 
YVA-ohjelmassa kerrotaan, että hankealueella ja sen läheisyydessä on tehty vuosien 2004-2024 yhteensä 3 971 petolintuhavaintoa. Samalta ajalta pöllöhavaintoja on 2 340. Havaintojen lähdeaineisto on lisäksi ollut vajavainen, kuten YVA-ohjelmasta voi tulkita. Lukuihin sisältyy 14 petolintulajia. Pöllölajeja havaittiin 6, Havaittuja lajeja ovat muun muassa kanahaukka (NT), merikotka (DR) ampuhaukka (DR), lapinpöllö (DR), viirupöllö (DR) ja helmipöllö ( NT, DR, KV). Tiira-havaintoaineistosta löytyy myös pesimäaikaisia hiirihaukkahavaintoja (VU).
 
Muista kuin petolinnuista tehtiin 2004-2024 havaintoja 53 eri lajista, jotka löytyvät uhanalaisuusluokituksessa tai silmällä pidettävissä olevista lajeista: 3 CR, 13 EN, 14 VU ja 23 NT.

Lintudirektiivin 1-liitteen tai liitteen muuttolinnut lajeista on yllä olevalta ajanjaksolta 28 havaintoa.
 
Hankealue ja sen lähiympäristö ovat näin ollen linnustoltaan hyvin arvokasta aluetta, jolla esiintyy lukuisasti lajeja, joiden kanta on ollut voimakkaastikin taantumassa valtakunnallisesti ja myös Pirkanmaalla. Linnustoselvitykset on tehtävä huolellisesti ja kyllin aukottomasti. Virallista ohjeistusta noudattaen. Alueella esiintyviin lajeihin kuuluu lukuisasti lajeja, jotka ovat herkkiä tuulivoimaloiden synnyttämille haittavaikutuksille pitkiltäkin etäisyyksiltä. Seitsemisen viereen suunniteltujen tuulivoimaloiden korkeus on enimmillään 320 metriä. Näin korkeiden tuulivoimaloiden haittavaikutuksista ei ole vielä paljon tietoa. On selvää kuitenkin, että näin korkeiden tuulivoimaloiden haittavaikutukset ovat osin suuremmat kuin matalampien.


Ohjeistus linnuston havainnoinnista tuulivoimahankkeissa

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1

”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe-

simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että

edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri-

tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja

lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen.

Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis-

piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul-

kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa,

kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen

reviirikartoituksia keväällä ja kesällä


Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan

kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu-

rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan

ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista

vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään.

Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä-

Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan”
 
Pöllöselvitys rajautuu yhtenä keväänä 15.2.-31.3.2025 väliselle ajalle ja kolmelle maastopäivälle. Kuten tunnettua on pöllöt ääntelevät oikullisesti. Tämä riippuu ravinto- ja pesimistilanteesta. Vanhat pöllöparit soidintavat muutoinkin varsin epäsäännöllisesti. Yhden kevään aikana kolmena päivänä tehtävä pöllöselvitys ei anna luotettavaa kuvaa alueen pöllötilanteesta. Kuuntelupisteet kyllä jakaantuvat hyvin hankealueelle, mutta pisteiden erittäin suuri määrä tuottanee hankaluuksia riittävän tarkkaan kuunteluun kolmen päivän aikana. YVA-selostuksen yhteydessä tuleekin saada konkreettista tietoa siitä, miten pöllökuuntelu on konkreettisesti tehty ja mikä on arvio kuuntelun luotettavuudesta.


Kanalintuselvitys nojautuu myös kevään 2025 aikana vain yhteen kevätkauteen. Selvityspäiviä on 6. Kanalintuselvitys tulee tehdä useampana kuin yhtenä keväänä, jotta saataisiin luotettavampi kuva hankealueen ja sen lähiympäristön kanalintutilanteesta. Kanalintuselvityksen sijoituskartta jättää useita hankealueen osia selvittämättä.


Pesimälinnuston ja siirtoreittien linnuston laskennasta tulee YVA-selostuksen yhteydessä saada konkreettiset tiedot. Laskenta-alue on melkoisen laaja. Ovatko laskennat riittävät, jotta koko alue voidaan luotettavasti selvittää? Pesimälinnustoselvitys kattaa 8 maastopäivää, jotka koostuvat pistelaskennoista ja kartoituslaskennoista. Maastopäiviä siirtoreittien laskennan osalta on vain 5. Miltä osin hankealueen/siirtoreittien yksittäisiä osia on jätetty selvityksestä pois ja millä perustein?


Päiväpetolintuselvityksestä kerrotaan, että se suoritetaan 5 maastopäivänä. Maastopäivien määrä tuntuu vähäiseltä viralliseen ohjeistukseenkin verrattuna.


Muuttolinnuston seurannasta todetaan YVA-ohjelmassa:” Muutonseuranta ajoitetaan niin, että alueen ylittävä muuttolinnusto saadaan katettua mahdollisimman laajasti, erityisesti tuulivoimalle alttiit suuret lajit. Myös alueella ja sen läheisessä ympäristössä levähtävää linnustoa seurataan muutontarkkailupäivinä, mikäli ympäristöstä löytyy sopivia kohteita. Ajoittuminen 20.3.-20.5.2025 (kevät) ja 1.8.2025 –15.10.2025 (syksy).”


Sekä keväällä että syksyllä 2025 on tarkoitus seurata muuttoa molempina ajankohtina 10 päivää. Tämä alittaa selkeästi virallisen ohjeistuksen. Kevätmuuton seuranta tulee aloittaa jo helmi-maaliskuun vaihteesta, aikaisemminkin riippuen säästä. Tällöin saadaan mukaan muun muassa aikaisten kotkien muuttoa. Syysmuutonseurantaa on tehtävä marraskuussakin ja jatkettava siihen asti, kun laulujoutsenten muutto on loppunut. Toisinaan joutsenten muutto loppuu vasta vuoden vaihteen tuntumassa. Yömuuton seurantaa ei tapahtune. Kurjen (DR) syksyinen muuttoreitti hipoo hankealueen itäreunaa. Kevätmuuttoreitti on 13 km hankealueelta länteen. Sopivien tuulten vallitessa kurkien sekä keväinen että syksyinen muutto voi kohdistua runsaana hankealueen yli.


Maakotkan seurantaa tehdään 19 maastopäivänä. Tämä ilmeisesti täyttänee metsähallituksen ohjeistuksen seurannan vähimmäiskestosta sekä riittävyydestä mallinnusten tekoon. Tarpeen mukaan seurannan määrää on lisättävä. Seuranta ajoittuu helmi-lokakuulle. Seurantaa tulee tehdä myös talvikaudella. Loppujen lopuksi tämän lajin kohdalta ei yhden vuoden seuranta anna välttämättä lähellekään luotettavaa kuvaa. Esimerkiksi pesimisen vaihtelu ja ravintoeläinten kannan muuttuminen alueittain vuosien välillä vaikuttavat lentoreitteihin ja saalistusalueisiin. Mahdolliset vaihtopesät tulee kartoittaa.







Tuulivoima ja lajikohtaisia arviointeja


Maakotka (VU, DR, Pirkanmaan vastuulaji)


Selvitysten tulosten tulkinnassa ja vaikutusten haitta-arvioinnissa on otettava huomioon alla olevia maakotkaa koskevia seikkoja.


Suomessa on tapahtunut todistettavasti tietojen mukaan yksi maakotkan törmääminen tuulivoimalaan. Törmäyksiä on voinut sattua enemmänkin. On arvioitu, että maakotkan törmäysriski tuulivoimalaan olisi melko vähäinen. Kuitenkin maakotka on pitkäikäinen ja harvalukuinen laji. Jokainen tuulivoimaloiden aiheuttama törmäys tai tuulivoimala-alueiden muodostama reviirin muuttuminen maakotkan kannalta elinkelvottomaksi, on liikaa. Varsinkaan Pirkanmaalla, jossa kulkee maakotkien eteläinen raja, tulee säilyttää tilanne, jossa maakotkien suojelutaso ja kanta säilyvät, ja maakotkilla on mahdollisuus perustaa lisää reviireitä. Nykyinen kehityssuunta lukuisten tuulivoimahankkeiden ja puutteellisten yhteisvaikutusten arviointien vuoksi johtavat toiseen kielteiseen suuntaan ja vaarantavat maakotkien elinolosuhteet maakunnassa.. Yhteisvaikutuksia ei pidä myöskään aliarvioida. Tuulivoimahankkeet eivät saa johtaa maakotkan eteläisen pesimärajan vetäytymiseen pohjoista kohti.


Maakotkan tarkkailua on tehtävä myös talvikaudella. Selvitys ja tarkkailu törmäysmallinnuksineen on suoritettava Metsähallituksen hyvän käytännön ohjeiden mukaisesti. Hankealueelta lajin pesäpaikalle tulee olla ainakin 5-6 kilometriä. Nuorilla maakotkilla on kasvanut riski törmäyksiin. Pesäpaikka ja vaihtoehtoiset pesäpaikat on selvitettävä. On lisäksi otettava huomioon, että tuulivoimala-alue ei vaikuta potentiaalisten reviiripaikkojen ja saalistusalueiden muuttumiseen

merkityksettömiksi lajille. Maakotka on Pirkanmaan vastuulaji, koska maakotkan pesimäalueen eteläraja kulkee Pirkanmaalla. Maakotka on lisäksi erityisesti suojeltu vaarantunut laji. Maakotkan elinolosuhteet on näin ollen turvattava Pirkanmaalla tarkoin.


Maakotkaparin pesintä ei myöskään ole menestynyttä vuosittain – voi olla välissä useitakin epäonnistuneita pesintöjä. Maakotkalla on Etelä-Suomessa huomattavasti laajempi reviiri kuin Pohjois-Suomessa. Jessica Leskinen tutki satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien lento- ja reviirikäyttäytymistä Suomessa vuosien 2011–2022 ajalta. Tutkimuksen mukaan maakotkan ydinreviiri on keskimäärin 52 neliökilometriä ja reviiri 269 neliökilometriä. Maakotka liikkuu myös säännöllisesti ydinreviirinsä ulkopuolella. Maakotkan liikkumiseen vaikuttavat sukupuoli, paristatus ja pesiminen. Nämä tutkimustulokset on otettava huomioon, kun YVA-selostuksessa analysoidaan tehtyjen selvitysten nojalla Horhalanperän tuulivoimahankkeen vaikutuksia maakotkaan.


Kun tuulivoimalahankkeen haittavaikutuksia arvioidaan, on noudatettava varovaisuusperiaatetta, jossa otetaan huomioon myös lajin käyttämän saalistusalueen mahdolliset muutokset ravintotilanteen mukaan. Lähtökohtana tulee olla lajin olemassaolon turvaaminen alueella tulevaisuudessakin. Maakotka on paikkauskollinen laji, jolle sopivia reviirialueita on niukasti Pirkanmaalla.

https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/49590


Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on noin 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti. Metsähallituksen määrittelemä ns. häiriövaikutus 500 metriä on lisäksi aivan liian lyhyt, kun otetaan huomioon maakotkan herkkyys ihmistoiminnalle ja ympäristömuutoksille.


Metsäkanalinnut ja pöllöt


Tuulivoimaloiden sijoittamisen vuoksi on erittäin tärkeää saada selvitetyksi kanalintujen soidinpaikkojen ja reviirien sijainti. Kanalinnut ovat arkoja monille tuulivoiman haittavaikutuksille.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansainvälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä. Tutkimuksen mukaan myös pöllöt ovat herkkiä tuulivoimaloille.


https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita

https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570


Tämän koostetutkimuksen tulokset tulee ottaa huomioon, kun selvitysten perusteella arvioidaan Horhalanperän hankkeen haitallisia vaikutuksia. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava, koska tuulivoimaloiden häiriövaikutus joidenkin arvokkaiden lajien kohdalla voi olla jopa 5 kilometriä. Entistä enemmän tulee painottaa tuulivoimaloiden häirintävaikutusta linnustoon ja muuhun eläimistöön. Samoin elinympäristömuutos on tärkeä ottaa huomioon – varsinkin, kun monien arvokkaiden lajien vaatimaa elinympäristöä on niukasti jäljellä. Törmäysriskiäkään ei saa sivuuttaa, mutta kaikki tuulivoimaloiden haitat ja riskit on otettava riittävästi käsittelyyn hankkeiden kohdalla.


Sähkönsiirtoreitit


Sähkönsiirtoreittien linnusto ja muu eläimistö on tutkittava kyllin etäältä reittien vierestä. Selvitys on tehtävä myös kattavasti. On arvioitava muun muassa linnustolle koituva vaara ja vaaran torjuntakeinot. Sähkönsiirtoreittien kohdalla on pyrittävä mahdollisimman lyhyeen ja kapeaan linjaan. Linjakäytävästä muodostuu varsin leveä, jos useiden yhtiöiden johtoja laitetaan vierekkäin.


Lopuksi


Metsähallituksen lähtökohtainen aluerajaus Horhalanperän tuulivoimahankkeen selvityksille on aivan liian laaja. Hankealue on nyt huomattavasti Pirkanmaan maakuntakaavan tuulivoima-alueiden rajausten vastainen muodostaen uhan maakuntakaavan tavoitteelle metsäpeuran suojelemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Hankkeen toteutuminen alkuperäisessä laajuudessaan synnyttää suuria riskejä useille tuulivoimaloille herkille lintulajeille. Hanke pirstoo haitallisesti luontoaluetta, joka on suosittua retkeily- ja virkistysaluetta.


Lähtökohdaksi Horhalanperän tuulivoimahankkeen rajaukselle tulee olla maakuntakaavassa oleva rajaus. Maakuntakaavassa tuulivoima-alue on rajattu Lielahti-Parkano-radan länsipuolelle. Näin on mahdollista turvata Seitsemisen ja sen välittömän lähialueen luonto- ja virkistysarvoja.


Vaihtoehdoista VE1 tulee hylätä ehdottomasti. VE 2 vaihtoehto voisi olla selvityksen kohteena YVA-menettelyssä. Tällöinkin on otettava huomioon, että Horhalanperän viereen on vireillä Luikesnevan-Susinevan tuulivoimahanke (tämäkin poikkeaa maakuntakaavasta). Tevaniemen tuulivoima-aluekin on lähituntumassa. Alueelle on tulossa, jos kaikki suunnitelmat toteutuvat maksimissaan, tuulivoimakeskittymä. Tuulivoimaloita olisi yhteensä suurimpien vaihtoehtojen mukaisesti 66. Tästäkin näkökulmasta katsottuna on erikoista, että Horhalanperän hankkeessa Seitsemisen vieressä on yhdeksi tarkasteltavista vaihtoehdoista otettu mukaan 24 tuulivoimalan hanke, joka on selkeästi Pirkanmaan maakuntakaavan rajausten vastainen. Horhalanperän osalta on myös Vaihtoehto VE0 otettava vakavasti harkintaan.


Tuulivoimalahankkeiden yhteisvaikutukset tulee arvioida riittäviin selvityksiin nojautuen tarkasti. Kun Horhalanperästä vedetään 40 km säde, YVA-.ohjelman mukaan tuulivoimaloita voi nousta yli 210. Yhteisvaikutuksia on tarkasteltava koko tällä alueella. Tuollainen määrä tuulivoimaloita synnyttää alueiden ja biotooppien olennaista pirstomista voimaloiden ja niihin liittyvien rakennelmien, huoltoteiden sekä sähkölinjojen rakentamisen vuoksi. Usein juuri tuulivoimaloille herkkien tai muutoin kannaltaan vähenevien lajien biotoopit heikentyvät merkittävästi.


Linnustoselvityksissä on puutteellisuuksia, ja ne eivät ole riittäviä antamaan yhden vuoden aikana tehtyinä luotettavaa kuvaa alueen linnustosta. Tarkastelussa on arvioitava myös melun ja välkkeen vaikutus linnuille ja muille eläimille. Monen lajin kohdalla melun ja välkkeen todelliset vaikutukset ovat vielä huonosti tunnettuja, mutta usean lajin osalta huomattavia haittavaikutuksia on todettu. Tuulivoimaloiden yövalaistuksellakin voi olla merkittävää kielteistä vaikutusta muun muassa linnuille Melu, välke ja valaistus haittaavat tietenkin hankealueella, mutta haitta kohdistuu myös Seitsemisen Natura-, FINIBA- ja MAALI-alueille, jotka sijaitsevat laajimman hankealuerajauksen vieressä.


CR= äärimmäisen uhanalainen

EN= erittäin uhanalainen

VU= vaarantunut

NT= silmälläpidettävä

DR= direktiivilaji

KV= Suomen kansainvälinen vastuulaji



Tampereella 10.9.2025


Jukka T. Helin

Suojeluvastaava

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys


pily@pily.fi